Lähisuvun ongelmista

[Huolestunut lähimmäinen]

Omassa ydinperheessäni kaikki on ihan hyvin. Normaalielämää elän mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa. Arki on kuitenkin uuvuttavaa ja tuntuu että on täysi työ saada omat lapset ja asiat hoidettua ja huusholli pidettyä kunnossa.

Lähisuvussani on kuitenkin paljon ongelmia: mielenterveysongelmia, rahaongelmia, syrjäytymistä, elämänhallinnan ongelmia ym.

Tuntuu niin pahalta läheisteni puolesta. Haluaisin olla avuksi parhaani mukaan, mutta en voi puuttua aikuisten ihmisten elämään. Ahdistaa.

Löytyykö kohtalontovereita?

 

[lkolk]

meillä isovanhemmilla mielenterveysongelmia, alkoholismia. sisarusten perheessä elämänhallinnan ongelmia tavalla tai toisella. kuitenkin, mä olen vastuussa mun perheestä enkä voi enkä pysty huolehtimaan koko suvusta. "älä juo" ei riitä alkoholistia parantamaan ja parempaan en pysty.

 

[agfg]

Omassa ydinperheessäni kaikki on ihan hyvin. Normaalielämää elän mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa. Arki on kuitenkin uuvuttavaa ja tuntuu että on täysi työ saada omat lapset ja asiat hoidettua ja huusholli pidettyä kunnossa.

Lähisuvussani on kuitenkin paljon ongelmia: mielenterveysongelmia, rahaongelmia, syrjäytymistä, elämänhallinnan ongelmia ym.

Tuntuu niin pahalta läheisteni puolesta. Haluaisin olla avuksi parhaani mukaan, mutta en voi puuttua aikuisten ihmisten elämään. Ahdistaa.

Löytyykö kohtalontovereita?

Niinkun mun kynästäni. Mutta mä olen käynyt pari vuotta terapiassa ja enää ei ole täysi työ saada omia asioita pidettyä hallinnassa. Oon tajunnu, että mun elämä on mun elämää ja mä voin tehdä siitä ihanan. Muiden elämä on muiden elämää, eikä se suremalla parane... Enkä kykene auttamaan. Muuta kuin suosittelemaan terapiaa, josta itse oon saanut avun.

 

[aina tätä]

tuttua riesaa. Äitini on vaarassa menettää näkönsä, koska pelkää liikaa lääkäreitä antaakseen hoitaa vaivojaan. Noh, masennuin tuossa yhden episodin päätteeksi kun oli muutakin murhetta.

Sitten rupesin yksi aamu miettimään. Että mitäs se lopulta minuun kuuluu. Kuunnelkoon äiti sitten radiota. Ei se minun murheeni ole, kun kerran en mitään voi tehdäkään.

Tämä oivallus riitti nostamaan minut masennuksesta välitilaan.
Mutta vieläkin kalvaa silti, ja yhteydenpitämättömyys tuntuu pahalta, mutta yhteydenpito vie multa mielenrauhan rippeetkin. Asetan siis lapseni perheen etusijalle.

 

[Huolestunut lähimmäinen]

Ehkä jonkinlainen terapia vois tehdä mullekin ihan hyvää. Tuntuu vaan niin itsekkäältä "elää omaa elämää" ja katsoa sivusta kun lähimmäiset voivat huonosti. Terapiaan kun ei ketään voi pakottaa, joka ei itse sitä koe tarvitsevansa. :/

 

[Huolestunut lähimmäinen]

Toisella vanhemmistani mielenterveysongelmia, jonka lisäksi hän on myös alkoholisti, mutta kuivilla. Toinen vanhempi taas yrittää pitää kaikkea kasassa ja uupuu. Nuoret aikuiset sisarukseni kun ovat täysin vanhempieni "huollettavina". Ja toisella on jo oma lapsikin.