Lapsella väkivaltainen kaveri, mitä te tekisitte tässä tilanteessa )?

[kuji]

Nyt tulee pitkä sepustus, sori jo etukäteen. Meidän 4-vee on kotihoidossa, käy kerhossa kolme kertaa viikossa. On pari vuotta nuorempi pikkusisarus ja esiteini-isosisko, joista kummastakaan ei varsinaisesti ole leikkiseuraa kotona. Asumme keskustassa kerrostalossa, lähitaloissa ei asu muita samanikäisiä lapsia, vauvoja ja teinejä täällä kyllä löytyisi. Nyt sitten kohta vuosi sitten naapuriin muutti perhe, yli nelikymppiset vanhemmat ja meidän poikaa vuoden vanhempi poika. Oltiin kaikki todella ilahtuneita siitä, että poika saisi mahdollisesti leikkikaverin kerhon ulkopuolelta ja vielä ihan naapurista.

Kutsutaan vaikka tätä naapurin poikaa Ramiksi. Rami on ollut kotona äidin kanssa melkein viisivuotiaaksi saakka, hän on ainoa lapsi ja syntynyt vähän yllärinä vanhemmilleen, jotka kuvittelivat etteivät lasta voineet saada. Heillä ei kuulemma ole kavereita/ sukulaisia, joilla olisi samanikäisiä lapsia. Ramista huomaa, että hän on tosiaan ollut se ainoa ja hyvin lellitty lapsi. Mainostin pojan äidille tätä 3 tuntia kestävää kerhoa, jossa lapsemme käy ja hekin päättivät ilmoittaa lapsensa sinne.

Kerhossa Ramin käytöksestä on ollut ongelmia, hän on hyvin äkkipikainen, huutaa, haluaa saada oman tahtonsa läpi ja puhuu todella epäselvästi, minä en esim. oikein ymmärrä lapsen puheesta mitään. Ei tule tai ei osaa olla muiden lasten kanssa, ei osaa jakaa leluja, on väkivaltainen ja vihainen. Ärsyyntyy helposti. Pojan äidin kanssa olen jutellut paljon lapsista, hän kuvitteli meidän silloin 3-vuotiaan olevan heidän lastaan vanhempi ihan sen takia, että poika osasi puhua ja käyttäytyä edes jotenkuten.

Kannustin lasta kuitenkin leikkimään Ramin kanssa,vaikka muut eivät hänen kanssaan halunneetkaan olla. Nyt se kaduttaa. Poika viihtyy jotenkuten Ramin kanssa, vaikka ei olekkaan se lapsen mieluisin leikkikaveri. Rami on opettanut lapselle vaikka mitä pyssy/tappamisleikkejä, joista en pidä ollenkaan, muuta Rami ei kuulemma suostu leikkimään.

Nyt meidän lapsi on alkanut käyttäytymään samoin kuin Rami, on väkivaltainen vanhempia kohtaan, uhkailee hakkavansa pikkusisaruksen naaman verille ( Rami oli opettanut kuulemma tämän termin), inttää joka asiassa vastaan ja kiljuu, huutaa ja tuntuu olevan koko ajan vihainen. Pari viikkoa sitten jätin lapseni hetkeksi Ramin ja Ramin isän kanssa pihalle, kävin hakemassa sisäältä lompakon. Sinä aikana Rami oli tönäissyt poikamme alas parimetriseltä rinteeltä vetiseen ojaan. Ja pojan isä ei sanonutkaan asiasta mitään vaikka kysyin, meidän lapsi vaan itkeskeli kipeää jalkaansa ojassa vaatteet mudassa ja litimärkänä. Ja Ramin isä oli poikansa kanssa rinteen päällä seisoskelemassa, ei esim. hakenut ojasta meidän itkevää lastamme.

Antaisitteko te lapsenne leikkiä tällaisen lapsen kanssa? Miten katkaisisitte välit loukkamatta toista ainakaan kovin pahasti, joudumme kuitenkin näkemään toisiamme melkein päivittäin. Pojat tulevat menemään tulevaisuudessa samaan kouluunkin. Ramin vanhemmat pitävät poikaansa minusta vähän liikaa eristyksissä, poika ei esim. saanut tulla meille synttäreille, koska heistä lapsi on vielä niin nuori, että ei hänen osaa käydä juhlissa. Meille lapsi ei saa tulla leikkimään, meidän pojan pitäisi kuitenkin leikkiä pihalla ja kerhossa heidän lapsensa kanssa, mutta vain silloin, kun se heille sopii. Pojalla ei ole omaa huonetta, nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, eivätkä he aijokkaan pojalle omaa huonetta laittaa, vaikka tilaa olisikin. Jos tulee jotain juttua käytöksestä, on heillä aina selostukset siihen, että ei heidän pojassa ole mitään vikaa. Neuvola oli ehdottanut lapselle tutkimuksia, mutta poika on kuulemma ihan täysin normaali, mitään ei ole vialla. Minusta lapsi on harvinaisen lapsellinen ikäisekseen ja jopa pelottava käytökseltään, esim. kun meidän vauva kerran itki ollessamme samaan aikaan kaupassa, kirkui Rami sitä,että tuo vauva pitää hiljentää ja yritti työntää vaatteita vauvan naaman eteen.

Mitä te tekisitte? Harmittaa, kun tosiaan joutuu pelkäämään mitä tuo toinen lapsi keksii, ei meidänkään lapsi enkeli ole, mutta ei hän tuollainen riiviö suinkaan ole. Miten pitäisitte lapset erillään? Pitäisikö lapselle selittää jotain aiheesta, vaan vain yrittää saada poika unohtamaan kesällä kaverinsa?

 

["vieras"]

Sano asia vanhemmille suoraan! Vuoden päästä Rami menee jo eskariin, ja siellä varmasti vanhemmille tulee samaa tekstiä, ehkä se sitten menee viimeistään perille. Tosin koulussa töissä olleena voin kertoa että ei se kaikille vanhemmille mene koskaan perille.

 

["mä"]

Kannustaisin omaa lastani leikkimään sellaisten lasten kanssa joiden kanssa HÄN todella haluaa leikkiä, ettei hänellä ole sitä kuvaa että hänen täytyy leikkiä tämän Ramin kanssa jos kukaan muu ei leiki. Jos joku lyö potkii tai muuten satuttaa sellaisen kanssa ei tarvitse leikkiä .
Kyselisin kerhon muiden lasten äideiltä pojalleni muunlaista leikkiseuraa , vaikka kyläilijöitä suoraan kerhosta.

 

["Jooja"]

Jos mun lapsi olis väkivaltaisen kaverin kaveri, niin antaisin tukkapöllyä

 

["hansu"]

Huhhuh. Vaikea tilanne, kun ajattelisin itseni kohdalle. Mä en kehtaisi sanoa suoraan pojan vanhemmille ettei lapsemme enää leiki hänen kanssaan. Mutta en todellakaan haluaisi että lapseni leikkisi tuollaisen lapsen kanssa. Mä koittaisin saada oman lapseni unohtamaan tämän pojan ja keksisin hänelle muuta. Ja jos toisen vanhemmat pyytelisivät leikkimään tms. sanoisin että meillä on nyt muuta. Antaisin välien viiletä pikkuhiljaa. Näin mä varmaan toimisin, koska en halua pahoittaa toisen mieltä sanomalla suoraan.

 

[kuji]

Meillä pojalla on tosiaan muita hyviä kavereita kerhosta, mutta asuvat kauempana ja kyläily ei ole sen takia niin helppoa kuin naapurissa asuvan kanssa. Lähin kerhokaveri asuu melkein 5 km päässä. Kyläilevät pari kertaa kuussa, eilenkin oli leikkitreffit. Olisi ihanaa, kun olisi joku kaveri, jonka kanssa voitaisiin mennä lähipuistoon ja potkia palloa pihalla. Meillä on käynyt monta kertaa mielessä, että pitäisikö muuttaa johonkin lähiöön, että lapsilla olisi leikkiseuraa läheellä.

Musta on jotenkin hassua, miten vanhemmat voivat olla niin sokeita lapsensa käytökselle. Ihan oikeasti, sokeita. Muut vanhemmat aina kauhistelevat Ramin käytöstä, samoin kerhon vetäjältä lastentarhanopettajalta on tullut aiheesta monta kommenttia. Olen monta kertaa vähän vihjassut Ramin äidille, että onkohan pojan käytöksessä tosiaan vähän jotain vialla, mutta en osaa/ uskalla sanoa suoraan. Mä oon siihen liian kiltti.

 

["mä"]

Meillä pojalla on tosiaan muita hyviä kavereita kerhosta, mutta asuvat kauempana ja kyläily ei ole sen takia niin helppoa kuin naapurissa asuvan kanssa. Lähin kerhokaveri asuu melkein 5 km päässä. Kyläilevät pari kertaa kuussa, eilenkin oli leikkitreffit. Olisi ihanaa, kun olisi joku kaveri, jonka kanssa voitaisiin mennä lähipuistoon ja potkia palloa pihalla. Meillä on käynyt monta kertaa mielessä, että pitäisikö muuttaa johonkin lähiöön, että lapsilla olisi leikkiseuraa läheellä.

Musta on jotenkin hassua, miten vanhemmat voivat olla niin sokeita lapsensa käytökselle. Ihan oikeasti, sokeita. Muut vanhemmat aina kauhistelevat Ramin käytöstä, samoin kerhon vetäjältä lastentarhanopettajalta on tullut aiheesta monta kommenttia. Olen monta kertaa vähän vihjassut Ramin äidille, että onkohan pojan käytöksessä tosiaan vähän jotain vialla, mutta en osaa/ uskalla sanoa suoraan. Mä oon siihen liian kiltti.

Voi sanoa nätistikin että tuollainen käytös että toista satutetaan ei ole hyväksyttävää ja normaalia tuon ikäiseltä. Jotkut eivät vaan tiedä lapsista mitään vaikka on se omakin.
Eikö ole kuitenkin parempi että joku sanoo sen nyt ja poika saisi ehkä apua ja perhe tukea.
Tiedän ei ole helppoa itse olen yhdelle sukulaiselle sanonut ja sain vihat päälleni . Myöhemmin äiti kuitenkin myönsi että aiheesta sanoin .

 

[visonare]

tekisin niin että olisimme hiukan kiireisiä aina kun tulisi leikkikutsuja, mutta joskus menisimme kontrolloidusti pihalle leikkimään niin että lapsia opasteittaisiin koko aika ja annettaisiin vaikka leijat tai joku tietty leikki, mistä he varmuudella molemmat innostuisivat. Ihmisiä on monenlaisia, "Rami"lla on selvästi joku impulsiivinen ja muu neurologinen häiriö, ja voithan jutella neuvolassakin siitä asiasta koska en haluaisi että yhteiskunnassamme Ramin kaltainen erilainen tai oireileva lapsi jätetään oman onnen nojaan kunnes tulee aika jolloin hän pitkän syrjinnän päätteeksi räjäyttää koulunsa tai muuta vastaavaa, ja kukaan ei koettanut auttaa ajoissa.

 

["mie"]

Meillä pojalla on tosiaan muita hyviä kavereita kerhosta, mutta asuvat kauempana ja kyläily ei ole sen takia niin helppoa kuin naapurissa asuvan kanssa. Lähin kerhokaveri asuu melkein 5 km päässä. Kyläilevät pari kertaa kuussa, eilenkin oli leikkitreffit. Olisi ihanaa, kun olisi joku kaveri, jonka kanssa voitaisiin mennä lähipuistoon ja potkia palloa pihalla. Meillä on käynyt monta kertaa mielessä, että pitäisikö muuttaa johonkin lähiöön, että lapsilla olisi leikkiseuraa läheellä.

Musta on jotenkin hassua, miten vanhemmat voivat olla niin sokeita lapsensa käytökselle. Ihan oikeasti, sokeita. Muut vanhemmat aina kauhistelevat Ramin käytöstä, samoin kerhon vetäjältä lastentarhanopettajalta on tullut aiheesta monta kommenttia. Olen monta kertaa vähän vihjassut Ramin äidille, että onkohan pojan käytöksessä tosiaan vähän jotain vialla, mutta en osaa/ uskalla sanoa suoraan. Mä oon siihen liian kiltti.

Meillä onnistuivat vierailut niin että otin suoraan kerhosta mukaani sen "leikkikyläilijän" ja hakivat sitten meiltä illalla

 

[Renatte]

Eivätkö kerhon tädit ole puuttuneet käytökseen/puhuneet vanhemmille? Heillä olisi oiva tilaisuus puuttua. Kuulostaa siltä, että pojalla olisi hyvinkin jotain tutkittavaa. Saattaa tarvita erityistukea koulussa. Monille vanhemmille se on vain arka paikka, että kaikki ei omalla lapsella olekaan hyvin. Kukapa haluaisi että oma lapsi on erityislapsi?

Itse voit vaikuttaa vain sen verran, että löydät niitä positiivisia puolia siitä, että lapsi saisi tukea. Esim. kouluun meno olisi tälle pojalle helpompaa, kun kävisi puheterapiassa, eli saisi tukea puheen kehitykseen ja tulisi paremmin ymmärretyksi. Pikkuhiljaa syötät vanhemmille positiivista tietoa tuesta. Herätä ajattelemaan, että tuki voisi olla hyvä asia. Tämä tosin ei ole velvollisuutesi. Pääasia, että ymmärrät, etteivät hekään varmasti tahallisesti vahingoita toimillaan lastaan. Heillä vain ei ole tarpeeksi oikeaa tietoa.

Itse varmaan yrittäisin järjestää lapselleni sitä hyvää leikkiseuraa ja vähemmän sitä naapurin pojan seuraa, jotta näkisi, ettei pojan käytös ole tavallista. Tukisin oman lapsen hyvää käytöstä ja keskustelisin aina huonon käytöksen jälkeen siitä, mikä meni huonosti ja mikä hyvin ja kuinka voisi käytöstään muuttaa. Siis tasapuolisesti kaikenlaista seuraa. Poikasi kyllä oppii vähitellen sen mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Koita nyt kesän aikana löytää se entinen poika, jotta on vahvempi jälleen syksyllä kerhojen alettua pitämään oman persoonansa.

 

["vieras"]

Ensinnäkään, en katselisi omalta lapselta tuollaista käytöstä. Ihan sama vaikka olisi miten "kavereilta opittu". Toiseksi, en katselisi tuollaista käytöstä kenenkään toisenkaan lapselta.

 

["huh"]

Lastensuojeluilmoituken.

 

[nepsylastenkanssatyöskennellyt]

niin kuin muutama muukin täällä epäili, niin vaikuttaisi kovasti, että lapsella on jokin neurologinen ongelma, kuten ADHD, johon näköjään liittyy oppimisvaikeutta ja puheen kehityksen häiriötä. Lapsi tarvitsee erityisen paljon tukea, turvaa, rajoja, aikataulutusta päiväänsä ja ammattitaitoista hoitoa (lasten neuropsyk. lääkäri, puheterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä ym. ym.). Suosittelen, että keskustelet lapsen vanhempien kanssa asiasta ja voihan olla että lapsi on jo ohjattu/asiakkaana lasten psykiatrisessa hoidossa.

 

["noh"]

No tuota, en muutenkaan olisi määrännyt alunalkaen että tuossa on rami, leikit hänen kanssaan kerhossa tai näin.
Meilä lapset saaneet itse päättää kaverinsa.

Kuulostaa kyllä provolta, että vanha pariskunta (nelikymppinen) ja vain yksi lapsi eli ei ole pitkää kotihoitojaksoakaan ja asuvat yksiössä tai kaksiossa kun pojalle ei omaa huonetta. Eli aika köyhiä. Koska ap tuskin missään punavuoressa asuu.

Ei tuo oikein täsmää. Yleensä keski-ikäisillä lapsettomilla, joita nämäkin kauan olivat, on omaisuutta kertynyt.

tai sitten ovat alkosta pitäviä tai muuten laitapuolen kulkijoita, mutta silloin ei kyllä lapselle uhrata noin paljon aikaa ja kaikkea.

en nyt oikein jaksa uskoa muuta kuin että ap on kirjoittanut sadun.

 

[kuji]

Kiitos vastauksista! Tilanne on ärsyttävä, lapsi on alkanut tietyllä tavalla pitää Ramin kanssa leikkimisestä, osa olla ihan mukavakin poika, kerhossa en tosiaan ole näkemässä miten siellä käyttäytyy. Ulkona leikkivät pari kertaa viikossa, hetken voi mennä ihan hyvin, kerrostalossa ei ole omaa leikkipaikkaa, oven edessä asfalttia, parkkipaikka ja kapea kaistale nurmikkoa siinä vieressä. Muksut ovat mm. katselleet etanoita ja matoja ja potkineet palloa, sellainen sujuu ihan hyvin hetken,mutta sitten toinen alkaa aina kiukkuamaan.

Ei meillä poikaa ole määrätty leikkimään Ramin kanssa, sanoin vaan, että voisi ottaa mukaan leikkeihin,kun toinen on ihan uusi ja ei tunne muita lapsia. Koko totuutta en voi pojan ongelmista tietää, äiti on jotain jutellut, että lastentarhan open mielestä kannattaisi tutkia tilannetta tarkemmin, mutta he ovat kuulemma jo olleet tutkimuksissa jostain muusta syystä pojan ollessa pienempi. Ja mitään ei ole vialla. Ihmettelen kovasti sitä, että puheeseen ei esim. ole puututtu, ei tule montaa kirjainta ja ilmaisu on jotenkin tosi lapsellista tuon ikäiselle. Eikös neuvola kuitenkin sellaisista välitä? Meidän muksu ei sano ärrää ja neuvolassa sanottiin, että viiden-kuuden iässä voidaan katsoa tukitoimia, jos sitä ei vielä silloinkaan tule.

Mä oon monta kertaa ajatellut, että jotenkin pitävät lasta väkisin pienenä. Ei päästetä kyläilemään, ei anneta omaa huonetta, ei laiteta lasta vastuuseen mistään. Siellä meidän muksun synttäreillä oli kaikki muut kerhosta ja sanoin Ramin äidillekkin,että voi tulla mukaan, jos haluaa. Mutta ei heistä vielä ole synttäreillä käymisen aika. En ole nähnyt tätä perheen äitiä kunnolla nyt sen jälkeen, kun R tönäisi lapsen sinne ojaan. Ja aijon asiasta kyllä mainita. Musta pahinta oli,kun se isä oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ja noh, ei missään mainittu, että tässä punavuoressa asuttaisiin. Keskustassa kyllä, mutta kaupunkeja on muitakin kuin Hki. Ja missä sanottiin, että asuvat yksiössä/ kaksiossa? Lapsi nukkuu samassa huoneessa, vaikka huoneita on useampiakin. Tämä on ollut heidän ratkaisunsa, eivät nää lapselle tarvetta omalla huoneelle edes leikkipaikkana. Perhe ei ole suinkaan köyhä, ovat varmasti meitä huomattavasti paljon paremmin toimeentulevia.

 

[Nellien]

Ensin sä sanot että lapsen puheesta ei saa selvää ja sitten että hän on opettanut vaikka mitä ihmeellisiä lauseita lapsellenne. Koetappa päättää.

Minusta kuulostaa siltä että lapsella on kehityksellisiä ongelmia jotka ei kyllä johdu kasvatuksesta. Toki ympäristö voi hieman laimentaa ongelmia tai pahentaa.

Jos puheen kehityksen ongelmia on sekä käytös ongelmia veikkaisin että lapsella on adhd+ ehkä kielellinen erityisvaikeus(entiseltä nimeltä dysfasia).

http://www.aivoliitto.fi/kielellinen_erityisvaikeus_(sli)/kielellinen_erityisvaikeus

Kielellisessä erityisvaikeudessa saattaa olla myös liitännäishäiriöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi hahmotuksen ja motoriikan vaikeudet, tarkkaavaisuuden kiinnittämisen ja keskittymisen ongelmat sekä vaikeudet sosiaalisissa taidoissa.

Adhd on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö, jonka oirekuvan kehittymiseen voivat vaikuttaa perinnölliset tekijät, raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet ja erilaiset psykososiaaliset tekijät. Perinnöllisillä tekijöillä ja erityisesti aivojen välittäjäaine Dopamiinin säätelyllä ajatellaan olevan merkittävä rooli adhd:ssä.

Impulsiivisuus ja ylivilkkaus johtuu usein AD/HD- lapsen kykenemättömyytenä hillitä omia käytöstapojaan. Impulsiiviselle henkilölle on ominaista nopea reagointi erilaisiin virikkeisiin, joita ympäristö tarjoaa. Hän ei ajattele mahdollisia ennalta sovittuja sääntöjä tai tekojen seurauksia. Hän myös tekee usein samat virheet toistuvasti, mikä aiheuttaa turhautumista lähipiirissä.
Yhteistyökyky muiden toverien kanssa ei usein onnistu, koska AD/HD- lapsen on vaikea sopeutua sovittuihin sääntöihin ja ohjeisiin. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen kaverisuhteisiin, koska usein turhautuessaan hän lyö tai huutaa tovereilleen. Hänellä on riski joutua muiden kiusaamaksi, koska hän käytöksellään ärsyttää muita. Muut kokevat lapsen olevan käytöksensä vuoksi röyhkeä ja aggressiivinen.


http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/ADHD/ylivilkkaus.html


Meillä on tuollainen adhd kaveri ja todellakin ollaan puututtu aina kun hän tekee väärin,ollaanennakoitu, oltu johdonmukaisia yms yms. ja ite halusin hänet tutkimuksiin... Mutta mitään uutta tietoa adhd:n hoidosta ei ole tullut,vaikka kaikki ollaan koluttukin läpi. netistä löytyy kaikki mitä asiantuntijatkin tarjoo.

Lääkitys on ainoa merkeittävä asia jota ei saa kuin neurologilta(tai psykiatrilta).

lastenpsykiatri sanoi että ei esim. mikään terapia auta.

kaikkein tärkein tieto oli kuitenkin se että yleensä adhd lapset ovat n.30% ikäisiään lapsen omaisempia.

meill älapsi menee 2:luokalle, mut on kuulemma n 5vuotiaan tasolla esim sosiaalisissa taidoissa. Vaikkakin on normaali älyinen ja tietyissä asioissa hyvinkin fiksu.

 

[Eedla]

No mä en antais leikkiä. Ei pahalla.

 

[....]

Missä kaupungissa te asutte, jos lähimmät samanikäiset lapset asuvat 5 km päässä. Anteeksi mutta ei kuullosta uskottavalta...

 

[Anatolia]

Ei mun lapsi leikkisi tuollaisen Ramin kanssa ainakaan vapaa-ajallaan, ts. kerhon ulkopuolella.

Enkä mä jaksaisi koko Ramia, ei siis mentäisi Ramin perheen kanssa minnekään.

Anteeks vaan.

Tosin koko stoori vaikuttaa ihan keksityltä.

 

[Silja.S]

Nyt erotat lapset toisistaan ja vähän äkkiä! Selitä omalle lapsellesi, ettei Ramin kanssa voi enää leikkiä, koska ei osaa käyttäytyä niin kuin kiltin lapsen kuuluu. Julmaahan se tavallaan on, mutta minun nähdäkseni olet pakkotilanteen edessä. Jos et uskalla sanoa Ramin vanhemmille suoraan, välttele heitä, tule 'viileäksi', käyttäydy vähäsanaisesti ja yksinkertaisesti etäännytä heidät perheestäsi. Itse sanoisin suoraan, mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei se kaikilta käy niin luonnostaan. Rami ei voi olla terve. Älä anna lapsesi altistua väkivallan uhalle. Yritä pärjätä! Toivottavasti löydätte pian ratkaisun, joka säästää teidät enemmiltä ongelmilta!