Lapselle joulupukista kertominen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Lapsi mener syksyllä kouluun ja uskoo vielä joulupukkiin. Ollaan juteltu vähän sellaisia, että miksi jotkut joulupukit on eri näköisiä kuin toiset ja miten ne lahjat tulee. Kerroin, että jotkut ei usko, että sellaista on. Lapsi sanoi vihaisena, että kyllä on olemassa ja miten ne lahjat muka tulee. Sanoin, etten tiedä ja kaikki voi itse päättää uskooko vai ei. Lapsi siis päätyi, että uskoo.

Nyt löysi samaa lahjapaperia ja tuli totosena kertomaan, että joulupukki unohti ja hän haluaa viedä sen heti takaisin. Sanoin, ettei se sellaista tarvii. Millon kertoa, jos lapsi ei millään tajua, ettei tule sitten kiusatuksi koulussa?

Olen miettinyt, että yritän saada lapsen itse tajuamaan, että aikuiset tuo lahjat, mutta pukki voi olla olemassa niin kuin enkelit ja muut, ja niihin voi uskoa, jos haluaa.
 
Luin että joulukukista, se ainakin kannattaa kertoa että niitä punasia ei kannata syyvä.
 
Mitäpä jos hihhulit lopettasitte sen joulun viettämisen kokonaan, täyttä pelleilyä, keksitty juttu, jolla saadaan tavaraa myytyä. Muutoin käyttäydytään kuin siat, ja jouluna kuin vähän paremmat siat. Niin, ja se lapsi... Miksi sille alunperinkään pitää valehdella pukista... Äiti ja isi ei kyllä osta sulle mitää mutta pukki tuo??? Mä ainakin ostan lapsille lahjoja ja sanon että iskä ja äiskä halus ostaa sulle lahjan, paljon kivempi monin tavoin.
 
Mä kerroin heti kun olivat pieniä ettei pukkia ole, eivät pettyneet tai joutuneet shokkiin tai järkyttyneet. Samalla lailla ovat aina olleet innoissaan aattona lahjoista pieninä kuin nekin lapset jotka uskovat pukkiin.
 
Meillä lapset ovat jo yli 20-vuotiaita eikä olla vieläkään kerrottu ettei pukkia ole. Nuorin uskoi pukkiin ehkä 9-vuotiaaksi. Hän kyllä tajusi jo aiemmin, etteivät kaupan pukit ole oikeita. Mitä olen seirannut, niin aika moni ekaluokkalainen uskoo pukkiin ainakin osittain. Omasta lapsuudestani muistan sen, että uskoin pukkiin. Mutta kun pukki tuli aattona tajusin, ettei pukkia ole oikeasti. En kuitenkaan sanonut siitä mitään, jotteivat muut olisi pettyneet siihen, etten usko pukkiin.
 
Okei, no hyvä jos muutkin uskoo. Aluksi ei ollut tarkoitus puhua joulupukista, koska olen itse pettynyt pahasti, kun kerrottiin ettei sitä ole. Olin jo niin vanha, että äiti tuli ja kertoi ja muistan että olin pettynyt ja nolotti. Joulupukin uskomiseen vaan ajauduttiin, kun muutkin lapset uskoi. Serkku kysyi, mitä joulupukki toi. Joulupukki ei ole meillä tuonut lahjoja vaan ne ovat ilmestyneet kuusen alle.

Huijasin lasta myös hammaskeijulla ja vaikka ensin uskoi keijun tuoneen kolikon. Kysyi sen jälkeen vakavissaan, "Olitko se sittenkin äiti sinä joka toit" ja kerroin että olin ja joskus äitit tykkää satuilla.

Ap
 
Eihän se tuon ikäisellä mitään vielä haittaa. Moni tuon ikäinen uskoo. Varmaan yli puolet ainakin jollain tavalla. Esim. sukulaiset ja ystävät antaa osan lahjoista, pukki tuo osan. Meillä tosin ei olla laitettu lapsia koskaan edes uskomaan pukkiin.
 
Anna lapsen uskoa joulupukkiin, antamisen iloon ja joulun ihmeeseen. Meillä 8v ja 11v ja molemmat haluavat uskoa ja uskovat joulupukkiin, kuten myös suurin osa varsinkin nuoremman kavereista. Tottakai tietävät että vanhemmat, sukulaiset ja kummit antavat suurimman osan lahjoista, mutta aina siellä joku paketti on joulupukiltakin...
 
Meillä on lapsille kerrottu ekaluokka edeltävänä kesänä, ettei joulupukkia ole olemassa. Siinä kesäpäivänä se ei ole niin kamala kolaus kuin joulun aikaan. Silti vielä 8-vuotiaskin jotenkin haluaa uskoa että joulussa on jotain erityistä taikaa, ja annan uskoa. Kun tietää ettei pukkia ole, ja osaa olla coolina jos kavereiden kanssa tulee asiasta juttua, niin samapa tuo jos kurkkii aattona ikkunasta että näkiskö tontun.

Joulupukki on mahtava keksintö. Mikä lahjojen ruikutus se onkaan en jälkeen kun tajutaan, että vanhemmathan ne lahjat ostavat. Jos pukki ei jotain tuonut niin sen asian kanssa selvitään, mut jos vanhempi jätti ostamatta sen tietyn jutun niin siitä syytellään sitten vanhempia ja sitähän ei oikein muussa jouluressissä jaksais kuunnella.
 
Me kerrottiin aikanaan ekaluokkalaiselle, ettei pukkia ole, ajateltiin kanssa, että kohta koulussa kiusaavat. Poika ei uskonut meitä! Pukkiusko säilyi vielä neljännen luokan jouluun ja silloin uskoi vielä moni luokkakaverikin. 5 lk. ei enää uskonut ja 6 lk oli itse pukkina.
 
En oo kokenut, että lapsille tarttisi erikseen kertoa ettei joulupukkia ole olemassa. Kyllä tuo totuus tulee ilmi jossain vaiheessa.
Kun ykkösluokkalainen alkoi puhua, että se ja se kaveri ei usko joulupukkiin, niin sanoin että jokainen saa uskoa mihin itse haluaa. Hän tuumasi, että tietää osan olevan ns. varapukkeja (ihan normi ihmisiä), mutta että taitaa uskoa myös että jossain on ihan oikea joulupukki.
Ei mullekaan aikanaan kukaan kertonut totuutta vaan se selvisi pikkuhiljaa epäilyjen kautta. Eikä koskaan tullut mitään noloja hetkiä luokkakavereiden kanssa.
Aika paljon lapsen itseluottamuksesta kiinni, miten reagoi jos kavereiden kanssa tulee puhetta.
 
Kuuma vihje: kannattaa ajoittaa se pukin alkuperästä kertominen aattoiltaan, 5 min.ennen pukin tuloa ja ottaa videokameralle lapsen reaktiot kun pukko tulee.
 

Yhteistyössä