Lapsen älykkyys ja oppimiskyky

[Hämillään]

Älykkyys ja oppimiskyky on usein liitetty yhteen. Ja varmaan ne korreloikin, mutta joskus musta tuntuu että ei ihan yksi yhteen. Moni älykäs on semmoinen, että sen on hirveen hankala oppia asioita, ainakaan tavallisten ihmisten tavoilla. Eikä koulussakaan aina ne parhaat oppilaat ole niitä älykkäimpiä. Yleensä parhaat oppilaat ovat tunnollisia ja sopivan älykkäitä, mutta tosi älykkäät on sitten erikseen.

No miksi mä tätä mietin. No koska musta tuntuu, että mun poika on todella älykäs, mutta sillä on hirveesti vaikeuksia koulussa. Siis tuntuu että joissakin asioissa ei halua oppia ja laittaa suorastaan hanttiin. Arvosanat on silti välillä hyviä, mutta ihmetyttää että mistä moinen asenne on tullut. Esim. jakolaskun oppiminen oli hänelle hirveen hankalaa kun piti laskea omalla tavallaan. No sitä tapaa ei hyväksytty ja aina tuli pisteistä vähennyksiä. No nykyään sitten (kuudennella) suostuu laskemaan jakolaskut niinkuin muutkin...

Tuo vain yhtenä esimerkkinä. Toinen on se, että kouluaineita alkaa aina väkisin vääntää omaan suuntaan. Siinäkin arvosanat välillä huonoja vaikka kirjoitus hyvää.

 

[astrolabe]

Koulut ovat keskinkertaisuuksia varten, kuten on tiedetty jo kauan.

 

["eeeee"]

Tässä yhteiskunnassa on se vika että arvostetaan vaan sitä koulu älykkyyttä. Ei ollenkaan mitään muun tyyppistä älykkyyttä.

 

["Dodii"]

Koulut ovat keskinkertaisuuksia varten, kuten on tiedetty jo kauan.

Niin on. Mutta niin on työelämäkin. Ja kaikki muukin.

 

[äitimyös]

jokaisesta äidistä oma lapsi on erityisen älykäs......

 

["vieras"]

Koulu opettaa elämää varten. Tuollaiset sooloilijat, jotka eivät mahdu yhteiskunnan muottiin niin ovat aikuisena vaikeuksissa, kun siellä työelämässä pitää toimia sääntöjen mukaan ja harvassa työpaikassa tuollaiset erikoisuudet pääsevät itseään toteuttamaan.

 

["ap"]

jokaisesta äidistä oma lapsi on erityisen älykäs......

Älä viitti. Mun poika on lähetetty psykologillekkin ja siellä todettiin, että on erittäin älykäs. Tää oli kolmannella luokalla ja psykologi sanoi, että on ohimenevä ilmiö. No mutta ei näemmä ole.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";28280539]Koulu opettaa elämää varten. Tuollaiset sooloilijat, jotka eivät mahdu yhteiskunnan muottiin niin ovat aikuisena vaikeuksissa, kun siellä työelämässä pitää toimia sääntöjen mukaan ja harvassa työpaikassa tuollaiset erikoisuudet pääsevät itseään toteuttamaan.[/QUOTE]

Joo niitä muotti-ihmisiä me lisää tarvimmekin. Kyllä mun mielestä on surullista ajatella, että lapset pitää laittaa muottiin, että tuotetaan robotteja tähän yhteiskuntaan. Ja mun poika ei esim. ole mitenkään käytöshäiriöinen. Ei väkivaltainen eikä muutenkaan ole tehnyt ilkeyksiä.

Mulla on sellainen käsitys, että läheskään kaikki melko korkeassa asemassa olevat ihmiset, eivät ole olleet mitään "täydellisiä lapsia". Valitettavasti sellainen touhu sallitaan yleensä vain pojilta. No mulla on poika, joten asema on sinällään helpompi, joskin kokonaisuuden kannalta se ei ole reilua. Mutta se on toinen juttu.

 

[äitimyös]

niin että psykologi sanoi, että lapsen erityinen älykkyys on ohimenevä ilmiö?? just just..

 

["ap"]

niin että psykologi sanoi, että lapsen erityinen älykkyys on ohimenevä ilmiö?? just just..

Ei vaan se, että kapinoi tuolla tavalla. Sanoi, että alkaa menestyä koulussa kunhan ikää tulee.

 

[äitimyös]

[QUOTE="ap";28280579]Joo niitä muotti-ihmisiä me lisää tarvimmekin. Kyllä mun mielestä on surullista ajatella, että lapset pitää laittaa muottiin, että tuotetaan robotteja tähän yhteiskuntaan. Ja mun poika ei esim. ole mitenkään käytöshäiriöinen. Ei väkivaltainen eikä muutenkaan ole tehnyt ilkeyksiä.

Mulla on sellainen käsitys, että läheskään kaikki melko korkeassa asemassa olevat ihmiset, eivät ole olleet mitään "täydellisiä lapsia". Valitettavasti sellainen touhu sallitaan yleensä vain pojilta. No mulla on poika, joten asema on sinällään helpompi, joskin kokonaisuuden kannalta se ei ole reilua. Mutta se on toinen juttu.[/QUOTE]

no mikä siinä suuressa älykkyydessä sitten on se ongelma, kun ei kuitenkaan häiriköi muita ja muiden oppimista jne? haluat että pojasta ei tehdä yhteiskuntakelpoista robottia. no älkää tehkö sitten! anna hänestä tulla sellainen kuin tulee. sano opettajallekin, että ei tarvitse tehdä pojasta yhteiskuntakelpoista, vaan antaa olla sellainen kuin on. ja sit katso kuin hänen käy. tuleeko hänestä jotain erityistä vai syrjäytyykö hän. kun sinä päätät suunnan niin sinä sit kannat vastuun. jos pojasta tulee presidentti, juhlit linnassa joka vuosi. jos pojasta tulee syrjäytynyt rikollinen, niitä linnanjuhlia voi olla useampiakin vuodessa.

 

["ap"]

no mikä siinä suuressa älykkyydessä sitten on se ongelma, kun ei kuitenkaan häiriköi muita ja muiden oppimista jne? haluat että pojasta ei tehdä yhteiskuntakelpoista robottia. no älkää tehkö sitten! anna hänestä tulla sellainen kuin tulee. sano opettajallekin, että ei tarvitse tehdä pojasta yhteiskuntakelpoista, vaan antaa olla sellainen kuin on. ja sit katso kuin hänen käy. tuleeko hänestä jotain erityistä vai syrjäytyykö hän. kun sinä päätät suunnan niin sinä sit kannat vastuun. jos pojasta tulee presidentti, juhlit linnassa joka vuosi. jos pojasta tulee syrjäytynyt rikollinen, niitä linnanjuhlia voi olla useampiakin vuodessa.

Olen huolissani, koska hänen isänsä oli/on (olemme eronneet) samanlainen ja hänen tiensä oli kaikkea muuta kuin toivottava. Ja kiva kuulla, että kaikki voivat itse päättää mitä lapsistaan tulee. Mä en halua lapsestani pressaa, mutta moni varmaan haluaisi. No onneksi niitä sitten tulevaisuudessa on 10 000 pressaa Suomella.

 

[no jossain aineissa]

Jossain aineissa kuten matematiikka, fysiikka ja kemia ei nyt vain voi paljoa sooloilla. Vaan ne asiat oikeasti täytyy tehdä tietyllä tavalla. Eikä se ole yhteiskuntakelpoiseksi robotiksi kasvattamista vaan näiden aineiden lainalaisuudet.

Tottakai luovemmissa aineissa kuten kuvaamataito tai ihan äidinkielen aineet voi enemmän antaa vapauksia.

 

["ap"]

Jossain aineissa kuten matematiikka, fysiikka ja kemia ei nyt vain voi paljoa sooloilla. Vaan ne asiat oikeasti täytyy tehdä tietyllä tavalla. Eikä se ole yhteiskuntakelpoiseksi robotiksi kasvattamista vaan näiden aineiden lainalaisuudet.

Tottakai luovemmissa aineissa kuten kuvaamataito tai ihan äidinkielen aineet voi enemmän antaa vapauksia.

No siis kyllä poikani on matematiikassa todella hyvä. EI se oo se juttu. Lähinnä oli se, että ei kai sitten tajunnut tota jakolaskua ja sitten ei suostunut myöntämään jne... No se on menneen talven lumia. Sama se oli kertotaulussa kun ei suostunut opettelemaan sitä ulkoa vaan ne oli pakko laskea. No asialla ei ollut merkitystä, koska laski ne nopeemmin kuin minä muistan. Ja nyt kyllä osaa laskea päässä vaikka mitä.

Nojoo. Mut siis ei tässä semmosta ongelmaa ole. Lähinnä mietin vaan, että ei kaikille vaan ole aina sellainen "kaiken nieleminen tosta vaan" niin helppoa. Ja koulussa kyllä yhä arvostetaan eniten sitä, että tekee kaiken vain kiltisti ja vailla kritiikkiä... No vaikee selittää tätä, mutta siksi mä aattelen että oppimiskyky ja älykkyys ei ole aina ihan sama asia.

Ja siksi ajattelen myös että asia on myös ongelma. Mun pojalle on hirveen vaikee opettaa mitään muutakaan, kaikki menee kantapään kautta. Toki se muillakin menee jossain määrin, mutta on se vaan uskomattoman jääräpäinen.

 

["Vieras"]

Aika monesti menestyneet aikuiset on olleet enemmän tai vähemän sopeutumattomia lapsia koulussa. Onhan sekin tiettyyn rajaan asti älykkyyttä, että kritisoi asioita eikä niele valmiina kaikkea. Onko menestys sitten osoitus älykkyydestä ja minkälaisesta niin onkin asia erikseen

Fiksujen lasten kanssa täytyy vaan vanhempana muistaa, ettei lähde liikaa pönkittämään lapsen ajatusta omasta lahjakkuudesta. Se on sitten kova paikka kun ei osaakaan jotain, ankaruus itseä kohtaan voi korostua jos vanhempi jo varhain sitä korostaa. Olen kuullut joskus hyvän neuvon, että Mielummin kehuu hyvin tehdystä tehtävästä kuin sanoo, että oletpa matematiikassa lahjakas.

Ja sitten pojilla tuppaa tulemaan jossain vaiheessa notkahdus vähän kaikessa, ei kiinnosta ja koulukrittisyys kasvaa. Tavallista varmaan siinä kolmannen luokan korvilla, mutta muulloinkin.

 

["ap"]

[QUOTE="Vieras";28280841]Aika monesti menestyneet aikuiset on olleet enemmän tai vähemän sopeutumattomia lapsia koulussa. Onhan sekin tiettyyn rajaan asti älykkyyttä, että kritisoi asioita eikä niele valmiina kaikkea. Onko menestys sitten osoitus älykkyydestä ja minkälaisesta niin onkin asia erikseen

Fiksujen lasten kanssa täytyy vaan vanhempana muistaa, ettei lähde liikaa pönkittämään lapsen ajatusta omasta lahjakkuudesta. Se on sitten kova paikka kun ei osaakaan jotain, ankaruus itseä kohtaan voi korostua jos vanhempi jo varhain sitä korostaa. Olen kuullut joskus hyvän neuvon, että Mielummin kehuu hyvin tehdystä tehtävästä kuin sanoo, että oletpa matematiikassa lahjakas.

Ja sitten pojilla tuppaa tulemaan jossain vaiheessa notkahdus vähän kaikessa, ei kiinnosta ja koulukrittisyys kasvaa. Tavallista varmaan siinä kolmannen luokan korvilla, mutta muulloinkin.[/QUOTE]


Hyvin kirjoitettu! Tänä päivänäkin ajattelen, että siellä koulupsykologilla tehtiin väärin. Siellä tehtiin ne testit ja sitten poikani kuullen sanottiin, että "poikasi on erittäin älykäs blaa blaa blaa"... Siis olen kyllä huomannut, että tuon kuuleminen on vaikuttanut häneen ihan hirveästi. Lähinnä negatiivisesti. Ei tuollaista kannattaisi (ainakaan juuri noin) sanoa tuon ikäiselle.

 

[Gcf]

Oppiminen on motivaatiokysymys. Älykäskään ei opi jos ei ole motivoitunut edes vähän paneutumaan asiaan. Älykäs oppii kyl nopeampaa kuin täysin tyhmä, mut ei älykäskään opi ihan itsekseen. Ja jos koulun kokee liian helpoksi ei siihen jaksa panostaa.

 

["Vieras"]

Joku aika sitten oli mielenkintoinen uutisointi yksilöllisestä oppimisesta. Miten esim. opettajaa kuunnellessa piirtely ei ole merkki sitä, ettei opilas kuuntele vaan hän voi juuri sen piirtämisen kautta oppia kuulemansa. Motivointi on tosiaan keskeinen juttu, varmaan keskiverto ala-asteikäiselle pojalle, älykkäällekin, paikallaan istuminen ja kuunteleminen ei ole se vahvin alue. Järkyttävän vähän koulussa on nykyään liikuntaa, kädentaitoja jne. muuta oppimista vahvasti tukevia aineita.

Meillä yksi lapsista saa kiitettäviä arvosanoja kaikesta, mutta käyttäytyminen on heikkoa, pyörii ja pölisee. Muualla käyttäytyy hyvin ja esim. läksyt tekee keskittyneesti ja huolella. Hän on poikkeuksellisen kriittinen ja pohdiskeleva ikäisekseen ja olen kaikkea kokeilleena miettinyt, että ehkä onkin mahdollista ettei opetus vastaa sitä tasoa, millä muu ajattelu menee...

 

[Peyote]

Oppiminen on motivaatiokysymys. Älykäskään ei opi jos ei ole motivoitunut edes vähän paneutumaan asiaan. Älykäs oppii kyl nopeampaa kuin täysin tyhmä, mut ei älykäskään opi ihan itsekseen. Ja jos koulun kokee liian helpoksi ei siihen jaksa panostaa.

Olen eri mieltä. Tunnen ihmisen, joka oppii kaiken kuulemansa ja muistaa kaiken näkemänsä. Oppii ulkoa lukuja ja kaikenlainen tieto vaan pakkautuu sen päähän. Sen ei ikinä tarvinnut ponnistella koulussa ollenkaan minkään eteen. Sille kaikki tuntuu olevan helppoa. Osa ihmisistä vaan osaa lentää.

 

["Vieras"]

Olen eri mieltä. Tunnen ihmisen, joka oppii kaiken kuulemansa ja muistaa kaiken näkemänsä. Oppii ulkoa lukuja ja kaikenlainen tieto vaan pakkautuu sen päähän. Sen ei ikinä tarvinnut ponnistella koulussa ollenkaan minkään eteen. Sille kaikki tuntuu olevan helppoa. Osa ihmisistä vaan osaa lentää.

Mutta toihan on poikkeuksellista vai mitä? Suurin osa meistä ei vaan opi kaikkea kuulemaansa tuosta noin vaan. Silloin motivaatio nousee tärkeäksi tekijäksi.

 

[Peyote]

[QUOTE="Vieras";28281072]Mutta toihan on poikkeuksellista vai mitä? Suurin osa meistä ei vaan opi kaikkea kuulemaansa tuosta noin vaan. Silloin motivaatio nousee tärkeäksi tekijäksi.[/QUOTE]

Se on poikkeuksellista, mutta sellaista on. Tää tyyppi on kyllä myös erittäin älykäs ja tuntuu ihan ärsyttävyyteen asti osaavan kaikkea.

 

["vieras"]

Jossain aineissa kuten matematiikka, fysiikka ja kemia ei nyt vain voi paljoa sooloilla. Vaan ne asiat oikeasti täytyy tehdä tietyllä tavalla. Eikä se ole yhteiskuntakelpoiseksi robotiksi kasvattamista vaan näiden aineiden lainalaisuudet.

Kyllä niissäkin löytyy erilaisia reittejä toteuttaa asiat. Oma yläasteen matematiikon opettajani oli todennut jossain vanhempainillassa äidilleni, että minulla on oma ajatustapani toteuttaa matemaattiset ratkaisut, eikä pitänyt sitä mitenkään pahana, paremminkin kehui sitä. Minä olin se luokassa, joka sai matematiikasta kympin laajan matematiikan ryhmässä. Joitain minun käyttämiäni tapoja opetaan nykyään alakoulun matematiikassa eli muutkin ovat huomanneet niiden olevan hyviä

Itse ihmettelin kouluaikaan, että miten johonkin matematiikan kokeeseen voi lukea. Muut haukkuivat hikipingoksi, kun koulussa juuri ennen koetta avasin matematiikan kirjan ja katsoin, että mistäpä alueesta se koe olikaan, kotona en ollut katsonut mitään.