Toggle sidebar

Lapsen antaminen sijaisperheeseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Mikä peruste on riittävä lapsen luovuttamiselle sijaisperheeseen? Saako lapsen äiti esittää toiveen sijaisperheestä?

Tilanteeni on vaikea, mieheni jätti minut vauvan synnyttyä ja olen ollut siitä asti yksin. Lapsella on allerginen refluksi ja muutenkin alkumme oli vaikea. Sairastuin syvään masennukseen enkä ole päässyt siitä eteenpäin. Minulla ei ole sukua eikä ystäviäkään tukena. Koen että minulla ei ole tarjottavaa lapselle enkä voi turvata hänelle hyvää tulevaisuutta. Lapsen parasta ajatellen olisi kaikkein parhain ratkaisu antaa hänet rakastavaan sijaisperheeseen tai adoptioon. Lapseni on hyvin pieni vielä, joten hän tottuisi pitämään sijaisvanhempia oikeina vanhempinaan. Olen valmis hyväksymään sen ettei lapsi enää koskaan palaisi huostaani.

Miten minun tulisi menetellä? En suostu siihen että sosiaalihuolto sijoittaa lapseni johonkin sijaisperhetoimintaa bisneksenä pyörittävään paikkaan tai jonnekin missä on vaara että lapseni ei ole yhtälainen kuin biologiset lapsena. Mieluiten antaisin lapsen lapsettomaan perheeseen pariskunnalle joka ei voi saada omaa lasta. Toiveina hyvä koulutus ja jonkinlainen varakkuus jotta voisi turvata lapselleni hyvät eväät elämään ja perustarpeiden tyydyttämisen.

Voisinko esim. etsiä itse tällaisen perheen? Millainen lupa isältä tarvitaan?
 
Vaikea tilanne sinulla. Jos olet oikeasti luopumassa vauvastasi, ota yhteyttä. Olemme 30+ akateeminen lapseton pariskunta, olemme käyneet sijaisvanhempikurssin, mutta sijoitusta ei ole vielä tullut. Keskustellaan lisää. Sähköpostini on Ruusunmaa(at)gmail.com.
 
Kyllä voit esittää toiveita. Kannattaa hoitaa asia virallisia kanavia pitkin, jotta lapsen voinnin seuranta on hyvissä, turvallisissa käsissä. Ja jos sattuisit myöhemmin muuttamaan mielesi (kun masennus on parantunut), olisi sinulla mahdollisuus saada lapsi takaisin tai ainakin tavata häntä useammin.
 
Minun pitää ensin selvittää mikä on isän oikeus lapseen ja voiko hän tehdä vaatimuksia. Isä ei ole osallistunut lapsen elämään eikä pysty huoltamaan tätä. Hänelle ratkaisuni voi kuitenkin tulla shokkina koska hän väittää välittävänsä lapsesta mutta vaatii minua kasvattamaan lasta yksin vaikkakin ei auta eikä osallistu. Isän mielestä riittävää osallistumista on kun käy kerran pari viikossa näkemässä lasta ja heittää satasen pari.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kyllä voit esittää toiveita. Kannattaa hoitaa asia virallisia kanavia pitkin, jotta lapsen voinnin seuranta on hyvissä, turvallisissa käsissä. Ja jos sattuisit myöhemmin muuttamaan mielesi (kun masennus on parantunut), olisi sinulla mahdollisuus saada lapsi takaisin tai ainakin tavata häntä useammin.
Click to expand...

En usko että lapsen etenkin pienen sellaisen psyykelle on hyväksi että pallotellaan lasta kodista toiseen. Jos luovun lapsesta niin teen sen kokonaan enkä aio katsoa taakseni. Todennäköisesti muutan ulkomaille sen jälkeen. Jos haluaisin lapsen myöhemmin itselleni, se olisi itsekästä ei lapsen etu.
 
Sijaisvanhempien varallisuus kyllä tarkastetaan, kuten kaikki muukin. Voit esittää toiveesi, mutta en tiedä paljonko sitä kuunnellaan, jos sijaisvanhemmat ei ole jo valmiiksi läheisiä lapsen kanssa. Läheisille/sukulaisille pyritään kuitenkin ensisijaisesti sijoittamaan lapsi jos halukkaita löytyy.

Mikään tae tasavertaisuudesta ei ole se, ettei parilla ole lapsia vielä, niitähän voi lapsettomatkin loppujen lopuksi saada, eikä lapsetonkaan pariskunta välttämättä mikään unelmaperhe ole. Vaikea sitä on ennustaa, mutta sen verran hyvin syynätään parit, että aika moni tippuu jo siinä pois kun tajuaa, miten iso asia se onkaan ja miten isot riskit siinä on kaikkeen ja mitä kaikkea muutakin siihen liittyy kuin vain lapsen saaminen ja perus arki lapsen kanssa.

Meillä kaikki lapset ovat saaneet ihan tasavertaisesti kaikkea ja mulle sellainen on ollut aika helppoa, en nimittäin edes mieti tuollaisia asioita koskaan. Aluksi keinotekoisemmin tasasin kaikkea, mutta silloinkin niin päin, etten hemmottele sijoitettua enempää kuin omiani ajatellen, että "voi raukkaa" tms.

Ei kukaan sinua pakota lastasi pitämään, joten varmasti sijoitetaan jos sitä todella toivot.
Oletko kuitenkin varma, ettei esim tukiperhe auttaisi jaksamaan? Tukiperheen voi ehkä helpommin "valkata" myös jos sopiva löytyy.

Lapsen isää kyllä kuullaan asiasta ihan varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pin:
Lapsen isää kyllä kuullaan asiasta ihan varmasti.
Click to expand...

Pelkään että isä vastustaa ja voi olla niin hullukin että teettäisi tahallaan konkurssin jotta voisikin yhtäkkiä toimia lapsen huoltajana. Eromme jälkeen yritin ehdottaa miehelle että jos antaisimme lapsen sijoitukseen, hän uhkaili minua että jos en hoida lasta ja hän joutuu luopumaan sen takia firmastaan, niin en kuulema koskaan näe enää lasta eikä hän halua nähdä minua silmissään.
Minulla ei siis ole vaihtoehtoja, ex-mies uhkailee minua jäämään yksinhuoltajaksi ja luopumaan kaikesta lapsen takia tai sitten hän vie lapsen minulta ja en ole enää tervetullut lapsen elämään. Mielestäni ex-mies ei ole kykenevä huoltamaan lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pin:
Sijaisvanhempien varallisuus kyllä tarkastetaan, kuten kaikki muukin. Voit esittää toiveesi, mutta en tiedä paljonko sitä kuunnellaan, jos sijaisvanhemmat ei ole jo valmiiksi läheisiä lapsen kanssa. Läheisille/sukulaisille pyritään kuitenkin ensisijaisesti sijoittamaan lapsi jos halukkaita löytyy.

Mikään tae tasavertaisuudesta ei ole se, ettei parilla ole lapsia vielä, niitähän voi lapsettomatkin loppujen lopuksi saada, eikä lapsetonkaan pariskunta välttämättä mikään unelmaperhe ole. Vaikea sitä on ennustaa, mutta sen verran hyvin syynätään parit, että aika moni tippuu jo siinä pois kun tajuaa, miten iso asia se onkaan ja miten isot riskit siinä on kaikkeen ja mitä kaikkea muutakin siihen liittyy kuin vain lapsen saaminen ja perus arki lapsen kanssa.

Meillä kaikki lapset ovat saaneet ihan tasavertaisesti kaikkea ja mulle sellainen on ollut aika helppoa, en nimittäin edes mieti tuollaisia asioita koskaan. Aluksi keinotekoisemmin tasasin kaikkea, mutta silloinkin niin päin, etten hemmottele sijoitettua enempää kuin omiani ajatellen, että "voi raukkaa" tms.

Ei kukaan sinua pakota lastasi pitämään, joten varmasti sijoitetaan jos sitä todella toivot.
Oletko kuitenkin varma, ettei esim tukiperhe auttaisi jaksamaan? Tukiperheen voi ehkä helpommin "valkata" myös jos sopiva löytyy.

Lapsen isää kyllä kuullaan asiasta ihan varmasti.
Click to expand...
Saanko kysyä, mitä kautta lapsi tuli teille? Minkä ikäinen ja miten hän on sopeutunut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pin:
Mikään tae tasavertaisuudesta ei ole se, ettei parilla ole lapsia vielä, niitähän voi lapsettomatkin loppujen lopuksi saada, eikä lapsetonkaan pariskunta välttämättä mikään unelmaperhe ole. Vaikea sitä on ennustaa, mutta sen verran hyvin syynätään parit, että aika moni tippuu jo siinä pois kun tajuaa, miten iso asia se onkaan ja miten isot riskit siinä on kaikkeen ja mitä kaikkea muutakin siihen liittyy kuin vain lapsen saaminen ja perus arki lapsen kanssa.
Click to expand...

Ainakin syynäisi pois ne ahneet perheet jotka tekee tuota vaan rahan takia. Hirveän huonoja kokemuksia ja tarinoita näistä jotka perustavat yrityksen sijaislapsitoimintaa varten. Siinä sijaislapset on aina kakkosina biologisten lasten rinnalla ja potkitaan pois omaan asuntoon heti 18-vuotiaana. Biologiset lapset saa kaiken taloudellisen tuen ja hyödyn perheeltään mutta sijaislapset turvautuvat valtion apuun.

Jos prosessi on vaikea ja siinä on isoja riskejä, ne tunteikkaat vanhemmathan voivat juuri tippua kyydistä ja jäljelle jää ne kylmän laskelmoivat koska heillä on niin selkeä taloudellinen päämäärä eikä tunteita sijaislapsia kohtaan.
 
Jos aiot lapsesi hylätä, niin onhan hänen isänsä luonnollisesti se paras vaihtoehto ottamaan lapsen hoiviinsa.
Jos hän itse vielä sattuisi olemaan sitä mieltä kuten uumoilet, niin milläpä sinä menet sanomaan, ettei hän kelpaisikaan.
Ei biologiset vanhemmat ovat lähtökohtaisesti aina huonompi vaihtoehto kuin biologiset. Biologiset vanhemmat katsotaan huonommaksi vaihtoehdoksi lastensuojelullisin kriteerein tietyissä tapauksissa, joten jos sinulla on esittää tällaisia väitteitä ex-miehestäsi voitaisiin hänet varmaankin sivuuttaa. Muussa tapauksessa olet vain katkera etkä pysty ajattelemaan lapsesi parasta.
 
Varmaan tossa tilanteessa on järkevää edetä siten, että sinä saat apua. Ihan varmasti sijaisperheeseen pääsee tutustumaan. Omalla kohdalla on tukiperhe joka toimii myös sijaisperheenä ja sinne käytiin tutustumassa siten, että eka tapasin perheen, sitten tavattiin lasten kansas perhe ja sitten kävi päiväseltään tutustumassa jne. eli kyllä se inhimillisesti etenee tollanen.
Jos e ole jo lastensuojelun asiakas niin nyt vaan pikaisesti yhteyttä sinne, että saat apua itsellesi.

Pysyvää sijoitusta ehtii pohtia myöhemmin, nyt on tärkeää saada sulle hengähdystä. Myöhemmin kun olet saanut voimia on aikaa pohtia mikä on tulevaisuudessa järkevää.

Ja varmasti on myös huonoja sijaisvanhempia, mutta pääsääntöisesti henkilöt jotka ryhtyvät sijaisvanhemmiksi tekevät sitä sydämellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ainakin syynäisi pois ne ahneet perheet jotka tekee tuota vaan rahan takia. Hirveän huonoja kokemuksia ja tarinoita näistä jotka perustavat yrityksen sijaislapsitoimintaa varten. Siinä sijaislapset on aina kakkosina biologisten lasten rinnalla ja potkitaan pois omaan asuntoon heti 18-vuotiaana. Biologiset lapset saa kaiken taloudellisen tuen ja hyödyn perheeltään mutta sijaislapset turvautuvat valtion apuun.

Jos prosessi on vaikea ja siinä on isoja riskejä, ne tunteikkaat vanhemmathan voivat juuri tippua kyydistä ja jäljelle jää ne kylmän laskelmoivat koska heillä on niin selkeä taloudellinen päämäärä eikä tunteita sijaislapsia kohtaan.
Click to expand...
liika herkkyys sijaisvanhemmuudessa ei missään nimessä ole plussaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ainakin syynäisi pois ne ahneet perheet jotka tekee tuota vaan rahan takia. Hirveän huonoja kokemuksia ja tarinoita näistä jotka perustavat yrityksen sijaislapsitoimintaa varten. Siinä sijaislapset on aina kakkosina biologisten lasten rinnalla ja potkitaan pois omaan asuntoon heti 18-vuotiaana. Biologiset lapset saa kaiken taloudellisen tuen ja hyödyn perheeltään mutta sijaislapset turvautuvat valtion apuun.

Jos prosessi on vaikea ja siinä on isoja riskejä, ne tunteikkaat vanhemmathan voivat juuri tippua kyydistä ja jäljelle jää ne kylmän laskelmoivat koska heillä on niin selkeä taloudellinen päämäärä eikä tunteita sijaislapsia kohtaan.
Click to expand...
Aika harvassa on tollaset perheet oikeasti, tietenkin sekavat biot kertoo eri tarinoita, mutta aika harvassa oikeasti. Tunnen henkilökohtaisesti useita sijaisperheitä eikä yksikään ole antanut merkkejä rahasyistä.
 
Ei missään nimessä isästä ole lapsen huoltajaksi! Eihän hän tajua edes perushoitaa lasta. Antaa kakan olla vaipoissa ja surffaa kännykällä netissä kun lapsi on lattialla. Ei edes huolehdi nesteytyksestä vaan laittaisi nukkumaan ilman iltapalaa tai iltapesuja. Ex-miehen lapsuus on ollut rikki ja hän on täysin pihalla miten lasta hoidetaan. En todellakaan anna lasta miehelle. Mies ei tiennyt edes että lapsi pitäisi päivittäin viedä ulos! Hänkö paras isä koska biologinen? Huh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ei missään nimessä isästä ole lapsen huoltajaksi! Eihän hän tajua edes perushoitaa lasta. Antaa kakan olla vaipoissa ja surffaa kännykällä netissä kun lapsi on lattialla. Ei edes huolehdi nesteytyksestä vaan laittaisi nukkumaan ilman iltapalaa tai iltapesuja. Ex-miehen lapsuus on ollut rikki ja hän on täysin pihalla miten lasta hoidetaan. En todellakaan anna lasta miehelle. Mies ei tiennyt edes että lapsi pitäisi päivittäin viedä ulos! Hänkö paras isä koska biologinen? Huh.
Click to expand...
en minäkään tiennyt että lapsi pitää viedä päivittäin ulos, pitääkö vai? Hellitä vähän ja älä joka päivä suorita, pyydä tukiperhettä nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ainakin syynäisi pois ne ahneet perheet jotka tekee tuota vaan rahan takia. Hirveän huonoja kokemuksia ja tarinoita näistä jotka perustavat yrityksen sijaislapsitoimintaa varten. Siinä sijaislapset on aina kakkosina biologisten lasten rinnalla ja potkitaan pois omaan asuntoon heti 18-vuotiaana. Biologiset lapset saa kaiken taloudellisen tuen ja hyödyn perheeltään mutta sijaislapset turvautuvat valtion apuun.

Jos prosessi on vaikea ja siinä on isoja riskejä, ne tunteikkaat vanhemmathan voivat juuri tippua kyydistä ja jäljelle jää ne kylmän laskelmoivat koska heillä on niin selkeä taloudellinen päämäärä eikä tunteita sijaislapsia kohtaan.
Click to expand...
En tiedä mistä yrityksistä puhut, jostain laitoksista tai ammatillisista perhekodeista? Nehän on käsittääkseni ihan eri asia kuin sijaisperhe? Näistä en niin kauheasti tiedä.

Liian tunteellinenkaan ei kyllä tosiaan ole mikään plussapuoli, siinä on vaarana, että koko sijoitus purkaantuu ja lapsellehan tuollainen olisi pahinta mitä voi siinä tilanteessa vielä tapahtua. Kyllä saa aika vahva olla jos jaksaa tehdä parhaansa, olla läsnä ja rakastaa lasta täysillä tämän oireillessa voimakkaasti, samalla kun kuuntelet miten paska ihminen olet, miten olet lapsen riistänyt, miten varmasti teet sitä vain rahasta ja miten et ole YHTÄÄN mitään paitsi säilytyspaikka, että biovanhemmat ja muu suku saa pallotella sinua ihan miten lystää ja koskaan ei ole hyvä.

Teit miten teit niin mustasukkaisuus jyllää ja pitäisi väsyneenä oireilevan lapsen ja omienkin kanssa vielä olla ottamatta sitä itseensä. Puhumattakaan juuri siitä, mitä lapsi voi olla tai mitä hänellä voi ilmetä vielä vuosikausia, miten häiriintyneitä biologiset vanhemmat ovat ja miten heidän kanssa sitten taistellaan ihan joka asiasta.

Voi tulla vaikka mitä ongelmia, omatkin lapset voi oireilla. Rikot sen ydinperheesi kuitenkin ja elelet siitä asti muiden mielipiteitä kuunnellen nelisukuista perhe-elämää mikä harvemmin on ongelmatonta. Ei liian herkkä ihminen selviä tuosta. Nuo asiat ei ole mitenkään harvinaisia ja hyvällä tuurilla selviää vähällä, mutta tuskin koskaan kaikki menee ruusunpunaisesti, eikä sitä kannata odottaakaan kenenkään.

Kyllä nimenomaan on hyvä, jos ne tunteellisimmat karsiutuu siellä.

Jos on kovinkin laskelmoiva niin luulisi olevan sen verran älliäkin, ettei rahan vuoksi ole ihan kauhean järkevää hommaa. Tai kyllä sitten saa olla TODELLA kylmä jos ei mikään tunnu miltään ja lapsi suljetaan johonkin häkkiin pois silmistä häiriköimästä ja oireilemasta samoin kuin suku, että olisi helppoa rahaa se.... Bisneksenä jos mietitään niin kyllä mä keksin aika paljon helpompiakin tapoja tienata rahaa, mutta toki sitä tampioita löytyy ihan joka ryhmästä. Lisäksi kun miettii paljonko tuosta sitten jää ns. voitolle niin aika kaukana on kyllä hurjat voitot tavallisella sijaisperheellä, toki riippuen vähän elintasosta.


Joskus ajattelin, että me lähdetään sijaisvanhemmiksi, mutta nyt kun sellaisiksi tultiin sukulaissijoituksen kautta (tässä vastaus ap:lle) ja päässyt siihen maailmaan mukaan, tuli vähän realistisemmat kuvat siitä mitä se on. Kuunnellut ja lueskellut paljon tietty ja kohta alkaa vertaisryhmät...

En uskaltaisi ottaa täysin tuntematonta lasta sukuineen hoidettavaksi, sen verran sitä itsekkyyttä ja suojeluvaistoa löytyy omaa perhettä kohtaan, että pitäisi kyllä vetää tunteisiin ja voimakkaasti joku läheisen lapsi, että ottaisin kasvatettavaksi. Tukiperheeksi kyllä aiomme, kun tämä tilanne on elellyt rauhassa jonkin aikaa.
 
Aika moni joka ei ansaitsisi lapsiaan pitää heidät silti. Ja sotkee lasten koko psyyken esim juopottelemalla ja laiminlyömällä. Vaatii pirusti rohkeutta myöntää ettei voimat riitä ja pyytää apua, jopa huostaanottoa.

Apn tapauksessa kannattaisi kyllä harkita väliaikaista huostaanottoa. Kun saat levätä ja masennus paranee olisit varmasti taas hyvä äiti lapsellesi.
 
Ei nyt kuulosta kovin harkitulta, pikemminkin joltain lapsen isään kohdistuvalta kostopyrkimykseltä.

Tottakai sinulla on ollut rankkaa, kun ero on sattunut pian lapsen syntymän jälkeen ja vauva-aika on muutenkin ollut haastava. Nämä on erikseenkin rankkoja elämänvaiheita.. Mutta asiathan helpottaa, lapsi kasvaa eikä vaadi kauaa jatkuvaa huomiota ja hoivaa. Ja sinä voisit päästä erosta yli ja sopia lapsen isän kanssa asiallisesti sopivat tapaamisajat. On varmasti aika tavallista, että vauvavaiheessa isän tapaamiset ovat vaan kyläilyjä vauvaa katsomassa, imetyksen vuoksikaan ei välttämättä juuri muu onnistu. Jos lapsen isä on käynyt joka viikko kerran tai kaksi, ei määrä edes ole erityisen vähäinen. Ja isä kertoo lapsesta välittävänsä, se on tärkeintä. Hoitotoimet kyllä oppii.

Olet ehkä liian vaativa sekä itseäsi että lapsen isää kohtaan. Siihen viittaa tuo ulkoilukommetti. Ei ole tosiaan mitään sääntöä, että lapsen kanssa pitäisi lähteä joka päivä ulos. Varsinkaan vauvavaiheessa ei tarpeen, isommat usein kaipaa ulkoilua päästäkseen juoksemaan ja muuten reippaasti liikkumaan, mutta tietysti sisäliikunnallakin voi ulkoilun välillä korvata. Vauva taas ei saa mitään liikuntaa vaunuissa pötköttäessään, joten ulkoilulla ei senkään vertaa väliä. Kännykän selailua vauvan ollessa lattialla en myöskään minään suurena syntinä pidä. Ja jos kerran isä ei ole lasta edes hoitanut, niin miten edes tiedät miten hoitaa sitten kun lapsi on oikeasti hänen vastuullaan? Todennäköisesti hoitaisi ihan mallikkaasti.

Vakavat laiminlyönnit tai väkivalta on eri juttu, mutta taatusti lapselle on parempi olla biologisen vanhemman kanssa joka ei vie joka päivä ulos, kuin tulla hylätyksi sijaisperheeseen. Vaikka lapsi pienenä oppisi pitämään sijaisperhettä kuin omanaan, lähes kaikilla jossain vaiheessa hylkäämiskokemus nousee pintaan ja aiheuttaa lapselle tuskaa ja oireilua.
 
Ennenkuin teet mitään loppullista ratkaisua, ota yhteyttä neuvolaan ja kysy mistä voit saada kotiin vähän arjen apua. Kotipalvelua tai sen tukiperheen. Käy kuntasi vauvakahviloissa ja kerhoissa, saat vertaistukea ja ystäviä!! Huomaat ettet ole huono ajatuksinesi etkä ainut jolla väsymys painaa ja saa kaiken tuntumaan toivottomalta. Pieni lapsesi rakastaa sinua. Lapsesi kasvaa kokoajan ja oppii omatoimisemmaksi ja nukkuu paremmin, joka päivä helpottaa vähän. Löydät vielä uuden rakkauden ja suunnittelet lisää lapsia ja silloin kadut jos nyt luovutat ja annat lapsesi pois. Ainakin yritä saada apua ENSIN! Katso tilanne ensi kesään saakka ja ota uusi tilanne arvio. Voimia!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En usko että lapsen etenkin pienen sellaisen psyykelle on hyväksi että pallotellaan lasta kodista toiseen. Jos luovun lapsesta niin teen sen kokonaan enkä aio katsoa taakseni. Todennäköisesti muutan ulkomaille sen jälkeen. Jos haluaisin lapsen myöhemmin itselleni, se olisi itsekästä ei lapsen etu.
Click to expand...

Ihana kuulla, että ajattelet lapsesi parasta. Minäkään en usko, että lapselle on hyväksi edestakaisin pallottelu. Toisaaltaan, uskon, että voisi olla hyvä, jos olisit jotenkin lapsesi tavoitettavissa mikäli hän aikuistuessaan haluaa sinut elämäänsä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa