Lapsen asioista päättäminen

[Lapsesta joulukuusi]

Miten sovitte asioista yhteishuoltajuudessa?Entä esim.niinkin pieni asia kuin korvien reijitys?Meillä ero/uusperheessä homma kusee, koska lasten äidillä on tapana "lahjoa"lapsi kaikella sillä mikä etäperheessä on kielletty!Ja lapsi osaa käyttää tätä aika rankasti hyväkseen!
Nyt aiheena oli tosiaan korvienreijitys...Mieheni,lapsen isä, ei olisi halunnut antaa 4lk tyttönsä laittaa 3:a korvareikiä(koska vielä LIIAN aikaista), mutta kuinka ollakkaan äiti antoikin luvan!
Joskus tuntuu että eron myötä vanhemmat koittavat olla lapsilleen enemmän kavereita kuin vanhempia...ja tehdä näin toisen vanhemman kiellot vähemmän tärkeiksi, ainakin meidän tapauksessa!

 

[Kaunis Aamu]

Enpä osaa kysymykseesi oikein vastata. Riippuu kait siitäkin kuinka paljon isä lapsen elämässä on mukana.

Poikamme isä näkee lasta noin joka toinen viikonloppu. Meidän tapauksessa, vaikka on yhteishuoltajuus, minä kannan pääasiassa kaiken vastuun.

Ja niinhän se käytännössä meneekin jos tapaamiset on noin harvoin, joka toinen viikonloppu. Ainakin itse katson, että minulla on oikeus päättää esim. lapsen korvarenkaista.

Minusta "joka toinen viikonloppuisä" ei päätä kaikista lapseen liittyvistä asioista. Toki niistä voidaan keskustella, mutta pääsääntöisesti se, joka kantaa vastuun, saa tehdä isoimmat päätökset.

Tämä minun mielipide meidän kohdalla.

 

[Leija]

\

Mieheni,lapsen isä, ei olisi halunnut antaa 4lk tyttönsä laittaa 3:a korvareikiä(koska vielä LIIAN aikaista), mutta kuinka ollakkaan äiti antoikin luvan!

Minusta korvien reiitys ei ole niin iso asia että lupaa kyselisin siihen. Eri asia on jos lapsi ei osaa itse puhdistaa reikiä ja se jäisi toisen vanhemman jokapäiväiseksi hommaksi.

 

[tiuku1234]

minä päätän tuollaisista asioista, minä olen se joka kantaa päävastuun(meidän tapauksessa kaiken vastuun) arjen asioista. Keskustella voi toki ja neuvotella, mutta tuollaiset asiat ovat kyllä ainakin meillä minun vastuullani. Tiedämpä tapauksen jossa äitipuoli oli päättänyt laitattaa korvakorut 4 vuotiaalle, isää ei asia kiinnostanut niin että olisi ollut mitään mieltä korvakoruista ja äiti(lähivanhempi) ei olisi antanut laittaa vielä muutamaan vuoteen. Minusta jos lapsesta eniten huolehtiva äiti(tai jos lähi vanhempi isä) antaa luvan, se ei ole mitään lahjomista vaan hänen tekemänsä päätös, mutta henkilöllä joka ei ole lapsen vanhempi ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaisia päätöksiä.

 

[Williviini]

\

\
Minusta korvien reiitys ei ole niin iso asia että lupaa kyselisin siihen.

Peesaan tätä, ei joka asiassa voi olla kyselemässä etävanhemman mielipidettä. Eihän siinä muuta tekisi kuin istuisi puhelimessa.

 

[Vieras minäkin]

\

minä päätän tuollaisista asioista, minä olen se joka kantaa päävastuun(meidän tapauksessa kaiken vastuun) arjen asioista. Keskustella voi toki ja neuvotella, mutta tuollaiset asiat ovat kyllä ainakin meillä minun vastuullani. Tiedämpä tapauksen jossa äitipuoli oli päättänyt laitattaa korvakorut 4 vuotiaalle, isää ei asia kiinnostanut niin että olisi ollut mitään mieltä korvakoruista ja äiti(lähivanhempi) ei olisi antanut laittaa vielä muutamaan vuoteen. Minusta jos lapsesta eniten huolehtiva äiti(tai jos lähi vanhempi isä) antaa luvan, se ei ole mitään lahjomista vaan hänen tekemänsä päätös, mutta henkilöllä joka ei ole lapsen vanhempi ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaisia päätöksiä.

Alkuperäisessä tekstissä taisi olla kyseessä sellainen ns"kiusanteko", jota ajoittain eronneilla pareilla on toisiaan kohtaan.Lähipiiristänikin löytyisi esimerkkejä vaikka kuinka paljon,mutten jaksa rueta tässä selittelemään.Lapset todella osaavat "manipuloida"halutessaan jotain ja erolapsillehhan monet yrittävät materialla korvata sitä "jotain"..
Tulipahan taas tällekkin palstalle VAIHTEEKSI mainittua se äitipuoli-asiakin..Äitipuolella ei minunkaan mielestäni ole oikeuttaa päättää tuollaisista asioista, mutta eihän heillä muutenkaan lähiäitien mielestä mitään OIKEUKSIA ole!
Ja mistäpä tiedät ettei tuonkin 4-v korviksia ollut laittamassa isä, eikä äitipuoli?Onko vaan kuulopuheita, vai vaivauduitko kysymään äitipuolelta itseltään?Helppohan se on aina syyttää sitä kenestä ei muutenkaan pidä...

 

[äiti ja äp]

Meillä uusperhe ja lapset jotain halutessaan valehdelleet mukamas jommankumman vanhemmista antaneen luvan johonkin haluamaansa, vaikkei näin todellisuudessa ole ollutkaan.eli tarkastakaa asia aina aikuiselta!
Korviksia saa laittaa lapsen omat vanhemmat oman mielen mukaisesti,eri asia on sitten onko järkeä ja minkäikäisiä lapsia!?Itse en antaisi tuon ikäisen olla vielä murroikäisen näköisen!

 

[saunan takana tilaa]

Meillä on yhteishuoltajuus mutta koska lapset asuvat minun luonani minä päätän asioista.Korvien reijitys on yksi asia josta ei ole syytä meteliä nostaa,se on kuitenkin niin vähäpätöinen asia että se vuoksi kannattaa riitelemään lähteä.Se kumpi lasten kanssa asuu päättää tällaiset asiat.

 

[Katherine Wheel]

Minun exäni osallistuu niin vähän lastensa elämään, että hänellä ei ainakaan olisi varaa arvostella minun tekemisiäni millään lailla.

 

[Micosa]

Meillä yhteishuoltajuus.Lapsi asuu minun kanssani.
Teen kaikki muut päätökset yksin tai yhdessä tyttären kanssa,mutta mitkä lain puolesta vaativat isän nimen niin isän kanssa.
Tyttären isä ei ole koskaan puuttunut päätöksiini.

 

[tiuku1234]

\

\

minä päätän tuollaisista asioista, minä olen se joka kantaa päävastuun(meidän tapauksessa kaiken vastuun) arjen asioista. Keskustella voi toki ja neuvotella, mutta tuollaiset asiat ovat kyllä ainakin meillä minun vastuullani. Tiedämpä tapauksen jossa äitipuoli oli päättänyt laitattaa korvakorut 4 vuotiaalle, isää ei asia kiinnostanut niin että olisi ollut mitään mieltä korvakoruista ja äiti(lähivanhempi) ei olisi antanut laittaa vielä muutamaan vuoteen. Minusta jos lapsesta eniten huolehtiva äiti(tai jos lähi vanhempi isä) antaa luvan, se ei ole mitään lahjomista vaan hänen tekemänsä päätös, mutta henkilöllä joka ei ole lapsen vanhempi ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaisia päätöksiä.

Alkuperäisessä tekstissä taisi olla kyseessä sellainen ns"kiusanteko", jota ajoittain eronneilla pareilla on toisiaan kohtaan.Lähipiiristänikin löytyisi esimerkkejä vaikka kuinka paljon,mutten jaksa rueta tässä selittelemään.Lapset todella osaavat "manipuloida"halutessaan jotain ja erolapsillehhan monet yrittävät materialla korvata sitä "jotain"..
Tulipahan taas tällekkin palstalle VAIHTEEKSI mainittua se äitipuoli-asiakin..Äitipuolella ei minunkaan mielestäni ole oikeuttaa päättää tuollaisista asioista, mutta eihän heillä muutenkaan lähiäitien mielestä mitään OIKEUKSIA ole!
Ja mistäpä tiedät ettei tuonkin 4-v korviksia ollut laittamassa isä, eikä äitipuoli?Onko vaan kuulopuheita, vai vaivauduitko kysymään äitipuolelta itseltään?Helppohan se on aina syyttää sitä kenestä ei muutenkaan pidä...

siinähän naurat.. en minä ole mikään fanaatikko, ja tunnen tuon äitipuolen ja hänen miehensä (äidinkin, mutten niin hyvin).Ja isä ei ollut laittamassa korviksia, kuten jo sanoin häntä ei kiinnostanut koko asia, äitipuoli halusi käydä korvikset laittamassa ja kävi. Ihan ok ihminen hän on mutta joissakin asioissa tosi ajattelematon(ja joskus ilkeä), ja hän on muuten jonkun exäkin ettet nyt menetä yöuniasi kun menin mainitsemaan että hän on äitipuoli.

 

[lähi päättäkööt]

Minun mielestä lähivanhempi on se, joka päättää lasta koskevat asiat, etenkin jos lapset asuvat suurimman osan ajastaan lähillä eikä 50/50-systeemillä.

Tietysti: jos lähi lupaa jotain vain kiusatakseen ja uhmatakseen exäänsä -etää - niin eihän sille mitään voi, se joka viime kädessä kärsii on lapsi itse, koska on pelinappulana vanhempien riidassa.

Miksi isä -etä - ei voisi sanoa: minä en tästä ratkaisusta pidä, minä toimisin toisin, jos minun luona asuisit/ jos minä saisin päättää asiasta, se menisi näin.... mutta nyt asut äidilläsi ja äitisi päättää näistä asioista.

Silloin se ei olisi niin suoraviivaista haukkumista, siinä enemmänkin ilmotettaisiin oma kanta lasta koskevassa asiassa.

Ei etä voi määritellä mitä lapsi saa harrastaa ja mitä ohjelmia katsoa tai milloin mennä nukkumaan siellä lähivanhemman luona. Vaikka olisikin eri mieltä lähikodin tavoista, niihin ei pysty vaikuttamaan, JOS YHTEISTYÖ EI TOIMI. Ei, vaikka olisi miten yhteishuoltajuus, huoletisi tapaamisita ja maksaisi elatukset. :\|
Erossa liian usein se etä-isä syrjäytetään lapsen elämästä, ja lähi-äiti tekee tämän. Ajatus: lapsi ei tarvitse isäänsä - vain koska itse ei enää tarvitse!!????!! :/

 

[niinpä]

Arkijutut kumpikin päättää - siis nukkumaanmenoajat jne omassa kodissa. Isommat asiat kuten harrastukset, koulu, päivähoito, tervyedenhoito jne päätetään yhdessä. Huoltajat ovat tasavertaisessa asemassa lapseensa nähden - riippumatta siitä kuinka paljon lapsi asuu lähi- ja etävanhemman luona. Vanhemmuus jatkuu vaikka vanhemmat eroavat - ja päätöksenteko on olennainen osa vanhemmuutta.

 

[Lapsesta joulukuusi]

\

Minun mielestä lähivanhempi on se, joka päättää lasta koskevat asiat, etenkin jos lapset asuvat suurimman osan ajastaan lähillä eikä 50/50-systeemillä.

Tietysti: jos lähi lupaa jotain vain kiusatakseen ja uhmatakseen exäänsä -etää - niin eihän sille mitään voi, se joka viime kädessä kärsii on lapsi itse, koska on pelinappulana vanhempien riidassa.

Miksi isä -etä - ei voisi sanoa: minä en tästä ratkaisusta pidä, minä toimisin toisin, jos minun luona asuisit/ jos minä saisin päättää asiasta, se menisi näin.... mutta nyt asut äidilläsi ja äitisi päättää näistä asioista.

Silloin se ei olisi niin suoraviivaista haukkumista, siinä enemmänkin ilmotettaisiin oma kanta lasta koskevassa asiassa.

Ei etä voi määritellä mitä lapsi saa harrastaa ja mitä ohjelmia katsoa tai milloin mennä nukkumaan siellä lähivanhemman luona. Vaikka olisikin eri mieltä lähikodin tavoista, niihin ei pysty vaikuttamaan, JOS YHTEISTYÖ EI TOIMI. Ei, vaikka olisi miten yhteishuoltajuus, huoletisi tapaamisita ja maksaisi elatukset. :\|
Erossa liian usein se etä-isä syrjäytetään lapsen elämästä, ja lähi-äiti tekee tämän. Ajatus: lapsi ei tarvitse isäänsä - vain koska itse ei enää tarvitse!!????!! :/

Näinhän se on..Harmittaa vaan mieheni puolesta kun ei voi vaikuttaa enää lasten kasvatukseen juuri mitenkään vaikka haluja olisi..Välimatkaakin on aivan liikaa!
Miehelläni ja lasten äidillä on kovin erilaiset kasvatusperiaatteet mm.kotiintuloajoista yms.
Surkeata katsella vierestä kun mieheni yrittää soitella huolissaan lapsilleen esim.perjantai-iltaisin kun saavat olla äitinsä luona ulkona klo23 ja ylikin ja lisänä vielä se että asuvat levottomalla alueella...
Eipä tarvitse varmaan äitin ihmetellä jos ei lapset tottele murrosiässä kun saavat elää nytkin kuin pellossa ja veräjät auki!

 

[Katherine Wheel]

\

Minun mielestä lähivanhempi on se, joka päättää lasta koskevat asiat, etenkin jos lapset asuvat suurimman osan ajastaan lähillä eikä 50/50-systeemillä.

Tietysti: jos lähi lupaa jotain vain kiusatakseen ja uhmatakseen exäänsä -etää - niin eihän sille mitään voi, se joka viime kädessä kärsii on lapsi itse, koska on pelinappulana vanhempien riidassa.

Miksi isä -etä - ei voisi sanoa: minä en tästä ratkaisusta pidä, minä toimisin toisin, jos minun luona asuisit/ jos minä saisin päättää asiasta, se menisi näin.... mutta nyt asut äidilläsi ja äitisi päättää näistä asioista.

Silloin se ei olisi niin suoraviivaista haukkumista, siinä enemmänkin ilmotettaisiin oma kanta lasta koskevassa asiassa.

Ei etä voi määritellä mitä lapsi saa harrastaa ja mitä ohjelmia katsoa tai milloin mennä nukkumaan siellä lähivanhemman luona. Vaikka olisikin eri mieltä lähikodin tavoista, niihin ei pysty vaikuttamaan, JOS YHTEISTYÖ EI TOIMI. Ei, vaikka olisi miten yhteishuoltajuus, huoletisi tapaamisita ja maksaisi elatukset. :\|
Erossa liian usein se etä-isä syrjäytetään lapsen elämästä, ja lähi-äiti tekee tämän. Ajatus: lapsi ei tarvitse isäänsä - vain koska itse ei enää tarvitse!!????!! :/

Meillä on kyllä isä ihan itse syrjäyttänyt itsensä. Näkee toki tyttöjään (n.5 kertaa vuodessa), mutta silloin kun erottiin, muutti Ruotsiin edes hyvästelemättä lapsiaan ja meni pari vuotta ennenkuin otti yhteyttä. Siltikin, vaikka vihaan sitä mulkeroa, en ole koskaan millään lailla estänyt lapsia tapaamasta häntä, tai yrittänyt aivopestä heidät omilla mielipiteilläni kyseisestä herrasta.