Lapsen hyvä itsetunto - miten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mmm"

Vieras
Meillä 5 v. poika on todella mahdoton kun hänen kanssaan yritetään opetella uusia asioita. En oikein tiedä, onko kyse huonosta kasvatuksesta, huonosta itsetunnosta vai mistä. Esim. uimaan opettelu on aivan mahdotonta koska ei suostu kuuntelemaan ohjeita, saati tekemään ohjeen mukaan. Nyt ei edes suostu lähtemään uimaan. Jos jokin uusi asia ei onnistu heti, ei jaksa eikö halua edes harjoitella. Heti ekasta epäonnistuneesta yrityksestä tulee itku ja stoppi koko harjoittelulle. Sama koskee mm. piirtämistä, josta ei ole erityisemmin ollut koskaan kiinnostunut. Välillä aina itse innostuu piirtämään mutta yleensä 1-2min jälkeen tulee itku kun piirustuksesta ei tule hänen mielens mukaista ja jättää sitten homman sikseen. Neuvoa ei saa eikä ainakaan auttaa. Alkaa olla itsellä hermo tiukalla.. Miten saadaan tuo lapsi oppimaan hiihtämään, luistelemaan, uimaan jne? Missä vika? Huono itsetunto?
 
tota, 5vuotiaan ei tartte osata uida! anna peuhaa muuten vedessä,tehdä vaikka hiekkakakkuja rannalla,yleensä se kiinnostus jossain vaiheessa herää kun EI painosta.

5vuotiaan ei myöskään oo pakkko osaa hiihtää ja siinäkin kannattaa vähän lapsen omaa innostusta kuunnella! väkisin ei tuu ku itkua ja kauhu koko juttua kohtaan.

pidätkö sinä itse kaikesta tekemisestä? itse esimerkiksi inhoan hiihtämistä,enkä siitä olis oppinut tykkäämään painostamalla, lapseni taas tykkää hiihtää,mut ei niinkään luistella. ok.

miksi sen lapsen täytys 5v iässä kuunnella jotain uima ohjeita? :O ei ihme ettei kiinnosta.

oma innostus ku herää niin johan sitä mennäään sitte niin että mikään ei riittäis.

jos lapsi suuttuu kun ei saa piirrettyä mieleistään siihen voi todeta: näen että sinua harmittaa ja varmasti tuntuu siltä että et halua enään yrittää, ei se mitään. Sitten voi vaikka kertoa jostain mitä ei itse osannut ja puhua miltä se tuntui ja että kun sitte vaan harjoittelit tarpeeks niin huomasitkin osaavas.

jos mun lapset menettää hermonsa johonkin missä ei ole onnistunut,sanoitan tunteet ja totean että jos alkaa liikaa suututtaa niin kannattaa tehdä jotain muuta välissä ja yrittää uudelleen. koska vihaisena ei onnistu.
 
No, meillä toimi parhaiten "pieni painostaminen" kun lapsi oli pieni ja opetteli pyöräilemään, leikkaamaan saksilla jne. Olisi luovuttanut heti, kun ei tietenkään heri osannut hyvin. Pienellä patistamisella jaksoi sitten yrittää, oppi ja uusi taito ilahdutti. Lapsi huomasit tästä, että kannattaakin vähän yrittää ja haparoida aluksi, koska asian osaaminen ja oppiminen on sen arvoista!

En siis kannata painostamista, mutta toiset tarvitsevat hieman tuuppaamista...
 
5v. voi olla aika realistinen minäkuva ja sen takia hommat ei onnistu, kun kaikki pitäisi olla täydellistä ja onnistua heti.

Minä olen omille lapsille kertonut siitä miten minä itse opettelin ajamaan pyörällä, luistelemaan jne... ja niiden juttujen kautta lapseni ovat oppineet ymmärätänään se, ettei mitään asiaa voi osata heti ja ilman opettelua ja kaatumisia jua ns. epäonnistumisia. Varsinkin kun vähän värittää omia kertomuksia ja kertoo, ettei itse osannu saman ikäisenä edes tuota minkä sinä jo osaat, niin
tuollaisen jipot on ainakin meillä auttanut ja kas vaan kun lapsen rinta menee rottingille ja taas jaksetaan harjoitella.

Leikinomaisuus ja sattumalta ja huomaamatta opittu juttu on myös yksi jota kannattaa yrittää. Liiallinen painostaminen voi saada jotkut lapset ihan lukkoon ja sitten ei juuri halutakaan lähteä uimaan, kun homma alkaa pelottaa lasta.

Oman vanhemman voi olla vaikea opettaa lasta uimaan, mutta uimakoulussa homma onnistuu helpommin, kun ohjeita antaa vieraampi aikuinen. Kannattaa kokeilla yhdessä vaikka perheuimakoulua, jos sellainen löytyy teidän paikkakunnalta ap.
 
Pojalla on ikää parin kuukauden päästä 6 v. joten jotakin taitoa (luistelu, piirtäminen, hiihto, uinti) voisi kyllä jo ihan harjoitellakin. Ei siis osaa noista mitään eikä halua edes kertakokeilun jälkeen yrittää. Ymmärrän että kaikkia ei samat asiat kiinnosta mutta että mikään ei kiinnosta? Telkkaria kyllä katsoisi niin paljon kuin antaa ja legoilla rakentaa päivät pitkät, muu ei kiinnnosta.

Pyöräily on ainoa, jonka osaa.

Ei olla väkisin mitään yritetty, kertakokeiluun vaan kaikki jää ja nyt kun on uimassa käyty, on yritetty vähän ohjeistaa että siellä vedessä voisi olla pitkällään ja vaikka kädet pohjassa "uida", niin ei. Kahlailee vedessä ja sukeltaa kyllä vähän, räiskii vettä toisten päällee jne.
 
Niin ja lisänä vielä että käy kerran viikossa treeneissä (urheilulaji) ja siellä tekee kaikkea mielellään.

Enkä nyt pelkästään tarkoita noita urheilujuttuja tms. vaan ihan kaikkea uutta asiaa, joka ei heti onnistu. Esim. jos housut menee vahingossa väärinpäin tai ei saa esim. sukkaa jalkaan (vaikka osaa siis jo itse pukea), niin heti tulee itku ja ei yritä uudestaan.
 
Tuntuu aloituksen perusteella että vaaditte liikaa eikä lapsi saa "säheltää" turvallisesti ja rennosti vailla pelkoa epäonnistumisista. Nimittäin 5-v. ei tavallisesti ole tod. noin itsekriittinen.
 
pimu on samanlainen. Yleensä suuttuu eikä mikään onnistu jos yritän painostaa ja neuvoa. Vähän paha mennä siitä moittimaan, kun inhoan neuvomista itsekin. Lisäksi lapsi on arka opettelemaan. Tarvitsee kannustusta, mutta ei painostusta ja haluaa hoksata asiat omaan tahtiin.

Paljon jutellaan ja kertoilen omasta lapsuudesta ja harjoitellaan asioita silloin kun tyttö haluaa ja on yhteistyöhaluinen. Et kehottaisin ihan lapsen oman innostuksen mukaan menemään _tässä vaiheessa_.
 
Näin pieniä lapsia ei kannata opastaa liiaksi aikuismaisesti, siis sanallisesti. Vaan pitää asiat mahd. simppeleinä ja antaa lapsen omalla ajallaan tehdä juttuja sekä kannustaa ja olla läsnä. Fiilikset, eleet, ilmeet ja sanapainot merkkaavat paljon enemmän kuin sanallinen "data".

Samalla tavalla lasta ei voi opettaa puhumaankaan, vaikka tällaisia puheopettavia äitejä joskus näkee. Lapsi kehittyy omalla aikataulullaan mm. puhumaan ja olennaista siinä on lapsen jatkuva mokailu ja virheiden tekeminen vailla pelkoa hyväksynnän häviämisestä tms.
 
[QUOTE="mies";28693316]Tuntuu aloituksen perusteella että vaaditte liikaa eikä lapsi saa "säheltää" turvallisesti ja rennosti vailla pelkoa epäonnistumisista. Nimittäin 5-v. ei tavallisesti ole tod. noin itsekriittinen.[/QUOTE]

Ei olla tietoisesti näin toimittu ettei saisi muka epäonnistua mutta tässä voi kyllä olla ajatusta, täytyy omaa toimintaa miettiä tuolta kannalta.
 

Yhteistyössä