Toggle sidebar

lapsen ikävästä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avuton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

avuton

Vieras
Hoidan siskoni kaksivuotiasta. Ja tämä äidin perään huutaminen tekee voimattomaksi. Lapsi huutaa äitiä kun äiti aamulla lähtee töihin, huutaa laitan päikkäreille..huutaa kun kiellän jostain.. "äiti tuu tänne" "ei äiti mene töihin"..Mitä minun kuuluisi tehdä? Olen hoitanut lasta jo 3kk ja päivät mennään aina silti samalla rutiinilla mutta lapsi vaan ei pääse ikävästään..ei rauhotu, kun keksin kivoja leikkejä,loruja..selitän missä äiti, äiti tulee pian..mikään ei auta! Olisiko vinkkejä? Ja kauanko tämä vaihe kestää?
 
Minä perhepäivähoitajana, mulla myös aivan kohta 2v poitsu joka huutaa ja huutaa ja huutaa ja itkee äitin/isin perään, nyt lähti 3kk käyntiin ja olen jopa saanut 2krt pojan nukkumaan. Ei kai tässä muu auta kuin luottamuksen syntymisen odottelu, kyllä se sitten siitä.

Tässä iässä lapsilla kova äitin atrve muutenkin.
 
meillä esikoinen on vieläkin niiiiiiin äidin perään ettei mitään rajaa eikä siihen ole keinoa keksitty mikä auttaa ei sentään huuda enään nuorempana kylläkin teki sitäkin vaikka iskä oli hoitamassa. Nykyään jos menen yksin johonkin ja lapset jää kotiin niin esikoinen kyselee isältään jatkuvasti milloin äiti tulee ja onko se vielä kauan vaikka just olisin lähtenyt.Sama jos mennään vaikka mummilaan ja menen mummin kanssa lenkille niin kyselee missä äiti on ja tuleeko äiti jo ja saanko soittaa äidille.
 
Eli tohon perään huutamiseen ei ole mitään apuja? Eli antaa lapsen sitten vaan itekseen itkeä ja rauhottua ja yrittää silti saada huomiota johonkin muuhun? en vaan tiedä kauanko jaksan tätä :( on niin avuton olo...
 
Minä annan aina hetken itkeä, sen jälkeen otan kirjan ja luen ja vaikka huuto taas alkaa niin annan vaan huutaa. Kyllä se lopulta pikkunen tajuaa, et ei tässä hätää ole.
 
Olen kuullut että päiväkodeissa joillakin kovasti ikävöivillä olisi mukanaan kansiossa isän ja äidin valokuvia. Tämä kai sitten rauhoittaa joitakin lapsia, kun vanhemmat ovat edes kuvina mukana. Tuskin tilanne ap:llä ainakaan huononee, vaikka tällaista kokeilisi. Hoidatko lasta hänen kotonaan? Voisiko lapsi tulla sinun luoksesi? Ehkäpä koti ympäristönä muistuttaa liikaa vanhemmista? Kolmantena konstina voisi kokeilla ohjelmoida lapsen niin täyteen toimintaa, ettei ehdi tulla näitä tyhjiä hetkiä jolloin ikävä pääsee valloilleen.
 
Mullakin on ollut huutaja hoidettavana ja kyllä se vei oman aikansa kaikista yrityksistä huolimatta. Kateltiin äidin kuvaa, puhuttiin missä äiti on ja tulee takaisin, huomion käännökset muihin asioihn jne...
 
äidin toiveesta hoidan lapsen kotona..itsekin miettinyt että jos siirryttäisi meille..tuota valokuva ideaa voisi kokeilla,kiitos ideasta! Leijona:minäkin olen yrittänyt selittää missä äiti on,miksi,koska tulee takaisin ym. mutta yleensä huuto vain kovenee. nyt puolen tunnin itkemisen jälkeen makuuhuoneessa on hiljaista..nukahti! onneksi! mutta ei kai tässä sitten auta kuin jaksaa,ja varmaan jaksankin..se avuttomuuden tunne vaan sai voimattomaksi..mutta hyvä kuulla että tämä menee ohi ja muillakin ollut vaikeaa..
 
Ei kannata jättää yksin itkemään, koska kun lapsi ikävöi äitiä on hänellä turvaton olo valmiiksi. Yksin itkiessä turvattomuus sen kuin lisääntyy. Vaikka syli ei itkua heti lopettaisikaan, kannattaa silti pitää sylissä. Äidin kuvaa on hyvä katsoa ja pyytää äitiä vaikka jättämään pesemätön t-paita esille, josta voi haistella äidin tuoksua. Ja sitten on tärkeäätärkeää sanoittaa lapsen ikävää: "Sinulla on ikävä äitiä. Äiti on nyt töissä ja äidilläkin on kova ikävä sinua. Äiti tulee niin nopeasti kuin mahdollista sinun luokse. Saa olla ikävä äitiä, se ei mitään haittaa. Minä lohdutan sinua" jne. Olen itse työskennellyt päiväkodissa ja tätä nykyä työtä teen lastensuojelussa, joten tämä erossa oleminen omasta äidistä on tosi tuttu juttu. Tärkeintä on, että ei jätä pientä yksin ikävänsä kanssa ja se, että antaa ikävälle luvan. Usein jo se, että antaa toisen itkeä luvan kanssa, helpottaa pikkuisen oloa.
 
Lapselle pitää näyttää, että hänen ikävän tunteensa on hyväksyttävä ja tuettava häntä siinä. Isoin virhe on, jos äidistä ei puhuta ollenkaan vaan ikävöivän lapsen kanssa pitäisi nimenomaan keskustella äidistä, kertoa että äiti on töissä ja tulee iltapäivällä taas kotiin jne. Ja näyttää äidin kuvaa. Ei missään nimessä pidä antaa vaan yksin huutaa! Yleensä lapsi itkee hetken, mutta sitten touhuaa taas tyytyväisenä ja jos ikävän hetki taas tulee, juttelua äidistä ja siitä, että äiti tulee myöhemmin kotiin ja leikki taas jatkuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja avuton:
äidin toiveesta hoidan lapsen kotona..itsekin miettinyt että jos siirryttäisi meille..tuota valokuva ideaa voisi kokeilla,kiitos ideasta! Leijona:minäkin olen yrittänyt selittää missä äiti on,miksi,koska tulee takaisin ym. mutta yleensä huuto vain kovenee. nyt puolen tunnin itkemisen jälkeen makuuhuoneessa on hiljaista..nukahti! onneksi! mutta ei kai tässä sitten auta kuin jaksaa,ja varmaan jaksankin..se avuttomuuden tunne vaan sai voimattomaksi..mutta hyvä kuulla että tämä menee ohi ja muillakin ollut vaikeaa..
Click to expand...

Jaksamista vaan. Ja tulee se päivä kun ei tulekaan itku. Jatka tota selittämistä silti, lapsi sen kuulee vaikka itkettää. Nää hoitojutut voi olla rankkoja eikä se ole helppoa lapselle ja hoitajalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja avuton:
äidin toiveesta hoidan lapsen kotona..itsekin miettinyt että jos siirryttäisi meille..tuota valokuva ideaa voisi kokeilla,kiitos ideasta! Leijona:minäkin olen yrittänyt selittää missä äiti on,miksi,koska tulee takaisin ym. mutta yleensä huuto vain kovenee. nyt puolen tunnin itkemisen jälkeen makuuhuoneessa on hiljaista..nukahti! onneksi! mutta ei kai tässä sitten auta kuin jaksaa,ja varmaan jaksankin..se avuttomuuden tunne vaan sai voimattomaksi..mutta hyvä kuulla että tämä menee ohi ja muillakin ollut vaikeaa..
Click to expand...

Tuo jatkuva äidistä juttelu ja selittely saattaa joidenkin lasten kohdalla viedä ojasta allikkoon, ja lapsi vain pumppaa ja pumppaa siitä itseensä lisää ikävää ja paniikkia. Sitäkin voisi kokeilla, että lapsen mainitessa äidistään sanoo hänelle vain että äiti tulee "välipalan jälkeen" tai "päivällisen jälkeen" tai milloin sitten tuleekaan. Eikä tämän toteamisen jälkeen enää muistella äitiä vaan aletaan tehdä jotain ihan muuta. Ohjataan siis lapsen mielenkiinto ja ajatukset pois äidistä ja keskitytään muihin hommiin. Nukkumaan laittaessa tuo on tietty vaikeaa, mutta siinäkin voisi yrittää vaikka lukea lapselle kirjaa niin että hän nukahtaa. Aika parantaa ikävän, mutta joillakin se voi kestää tosi kauan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa