Lapsen kaveri

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

*

Vieras
Kyllä pisti taas eilen ihmetyttämään pojan kaverin (molemmat ekaluokkalaisia) käytös meillä kyläillessään... jos olen vaan tiukkapipo, niin kertokaa ihmeessä! Tarjosin jossain vaiheessa keksejä ja limpparia, vieras rohmusi paketista keksejä monta peräjälkeen, röyhtäili eikä malttanut edes istua pöytään vaan seisoi koko ajan. Muruja lenteli, limpparit kaatuili ja jossain vaiheessa, kun palasin keittiöön tämä vintiö makasi mahallaan keittiön pöydällä...! Kiitosta ei tarjottavista kuulunut homman loputtua.

Pojat olivat välillä myös pihalla mäenlaskussa ja siellä tohua en onneksi ollut katsomassa, sisälle tultua kuitenkin vaatteet riisuttiin ja viskottiin minne sattuu. Sisällä leikkiminen oli lähinnä riehumista ja juoksemista. Kuuntelin myös kaverin juttuja ja suoranaista valehtelua vai pitäiskö sanoa satuilua... hurjalta kuulosti myös, kun poika sanoi kuulevansa ääniä, jotka on "pahoja"?!

Oma poika on aika rauhallinen ja toppuuttelikin monta kertaa kaveriaan... ja oli itsekin aika ihmeissään välillä. Jouduinkin sanomaan (kaverin lähdettyä), ettei usko ihan kaikkea mitä kuulee...
 
Siis mä olisin ojentanut lasta (pyytänyt isumaan ja valvonut rohmuamista) siinä keksipöydässä. Mä kyllä sanon lapselle ja hänen kavereilleen rajat kun meillä ovat, enkä vain katsele vierestä.

Ja vielä tosta sisälle tulosta. Mä otan lapset aina vastaan, kun ulkoa sisälle tulevat ja näytän mihin voivat ulkovaatteensa ripustaa. Eipä ole koskaan kukaan sitä vastaan napissut.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: rockyroad
Se on kyllä aika vaikea vieraan lapsen käytökseen huomauttamista enempää puuttua, kun on jo koululaisesta kysymys. Meilläkin ekaluokkalaisella vähän vastaavantyyppinen kaveri. Juoksee jatkuvasti paikasta toiseen, ei hetkeäkään voi olla ja leikkiä vaan leikit on aina jotain erinomaisen fyysistä mätkimistä ja juoksemista. Oma lapseni kyllä juoksee perässä, mutta huomaa, että haluaisi välillä leikkiä rauhallisimpia leikkejä, mutta toinen vain huutaa "tylsää" ja juoksee taas jonnekin...
 
Tuon ikäisillä tahtoo ne käytöstavat hukkua kavereiden luona, pitää oikein näyttää. Harvalla kotona uskoisivat, mitä ovat tehneet, ei meidän hyväkäytöksinen kullanmuru ole tuollaista voinut tehdä. Tiukat komennot vaan käyttöön, sillä tuon menon saa yleensä loppumaan.Jossain esikoisen synttäreillä vielä katsoin huuli pyöreänä ekaluokkalaisten menoa (meidän oma oli vuotta nuorempi), sen jälkeen olen osannut pitää ohjakset käsissä.
 
Kun jotenkin mietin, että siihen aikaan, kun itse olin tuon ikäisenä kylässä kavereilla tai kaverit meillä, niin ei kukaan olis voinut käyttäytyä noin. Jotenkin kunnioitettiin eri tavalla sitä, et nyt ollaan toisten kotona ja käyttäydytään... olen myös aika kova pitämään kuria omalle pojalle ja koittanut opettaa käytöstapoja jne. Ehkä mä vaan olen taas liian vanhanaikainen.
 
Oma lapseni on vielä niin pieni ettei ole kokemusta kavereiden kyläilystä ilman vanhempia. Olen kuitenkin mm kaveripiirissä huomannut että joillain lapsilla on tarve "esittää" kun omat vanhemmat ei oo paikalla. Eli just tollasta huonoa käytöstä (röyhtäily,rohmuaminen,pöydälle kiipeily,.. satuilu,vaatteiden heittely sinne tänne),riehumista,mahdollisesti kiroilua yms mitä ei todellakaan tekis jos omat vanhemmat olis näkemässä.

Sen takia lapsia kannattaa komentaa tiukasti,etenkin kun olette teidän kodissa. Että teillä on säännöt joiden noudattaminen kuuluu myös vieraille. Tarjottavat syödään pöydän ääressä,vaatteet rispustetaan naulakkoon jne ja jos ei sääntöjen noudattaminen/aikuisten totteleminen kiinnosta niin ovi löytyy eteisestä..
 

Yhteistyössä