Lapsen "kohtelu ja kasvatus" päiväkodissa

Otsikko ei varmaan ole ihan kuvaava, mutta en keksinyt parempaakaan...

Omat 1- ja 3-vuotiaat lapseni eivät ole vielä olleet missään hoidossa, mutta päiväkotiin olen heidät jossain vaiheessa ajatellut laittaa.

Lähipuistomme vieressä on päiväkoti j a olenkin sieltä päässyt seuraamaan kyseisen päiväkodin ulkoiluhetkiä. Kovasti olen vaan ihmetellyt sitä huutamista ja karjumista (siis henkilökunnan taholta), joka sieltä pihalta kuuluu. Lisäksi tässä yhtenä päivänä näin, kun eräskin "täti" karjui pienelle pojalle pää punaisena ja retuutti tätä tosi pahan näköisesti.

Sanokaa nyt, että nämä ovat yksittäistapauksia. Tiedän, että kyseisessä päiväkodissa on pari todella ikävää ihmistä (tuo äsken mainitsemani "täti" ei ole kumpikaan näistä), jotka kohtelevat lapsia hyvin alentavasti. Ihmettelen myös sitä, että miksi tuollaiset ihmiset, jotka menettävät täysin malttinsa, yleensä ovat päiväkodissa töissä. Toki kaikilla joskus menee hermot, mutta itse en voisi kuvitella karjuvani varsinkaan "vieraille" lapsille tuohon malliin.

Paljon puhutaan myös päiväkotien kasvatustehtävästä. Kyllä omassa mielessäni ainakin ropisevat ylevät periatteet, kun kuuntelee tuota raivoamista. Kertoisitteko omia kokemuksianne ja laittaisitteko itse lapsenne tällaiseen päiväkotiin, jossa tietäisitte olevan ikäviä "tätejä tai setiä"?

 

Ikävä kyllä tuota tapahtuu varsinkin pienissä päiväkodeissa... siinäpä juuri syy siihen, miksen itse palannut hoitovapaalta enään vanhaan työpaikkaani, vaan sain onneksi paikan isosta kaupungin päiväkodista jossa ei tuollaista suvaita hoitajien taholta.
Myös oma lapseni aloitti ns. isossa pk:ssa jossa isovelikin aikoinaan oli ja henkilökunta aivan ihanaa.

 

Siinähän se dilemma on, kun nykyään vaaditaan päiväkodin tädeiltä koko ajan enemmän. Pitää hoitaa lapset hyvin (tottakai), mutta koko ajan lapioidaan myös nätisti sanottuna hiekkaa niskaan. Ei tietenkään saisi hermostua, mutta miettikääpä, kun yksi aikuinen hoitaa viidelletoista tai jopa kahdellekymmenelle lapselle kuravaatteet päälle ja sitten ulos. Sisälle tultua pitää auttaa riisumisessa, yhdellä on pissahätä, toisella tuli jo housuun, kolmannen nenä pitää niistää just-nyt-heti, neljäs saa muuten vaan raivokohtauksen ym. Sitte tulee vanhemmat hakemaan lasta ja syyttelee päiväkodin tätiä, kun lapsi on alkanu valehtelemaan kotona, eikä oo sitä koskaan ennen tehny jne. jne.

Hatunnosto siis päiväkodin tädeille ja sedille. Mulla menee hermot jo omien lasten kanssa, saati että pitäis vetää päivä läpi ison ryhmän kanssa. "Tavallisessa" duunarihommassa saa olla pahalla tuulella töissäki, mutta tarhan tädin pitää vaan hymyillä ja olla kiva täti vaikka kuinka ottais päähän!

 

Siinähän se dilemma on, kun nykyään vaaditaan päiväkodin tädeiltä koko ajan enemmän. Pitää hoitaa lapset hyvin (tottakai), mutta koko ajan lapioidaan myös nätisti sanottuna hiekkaa niskaan. Ei tietenkään saisi hermostua, mutta miettikääpä, kun yksi aikuinen hoitaa viidelletoista tai jopa kahdellekymmenelle lapselle kuravaatteet päälle ja sitten ulos. Sisälle tultua pitää auttaa riisumisessa, yhdellä on pissahätä, toisella tuli jo housuun, kolmannen nenä pitää niistää just-nyt-heti, neljäs saa muuten vaan raivokohtauksen ym. Sitte tulee vanhemmat hakemaan lasta ja syyttelee päiväkodin tätiä, kun lapsi on alkanu valehtelemaan kotona, eikä oo sitä koskaan ennen tehny jne. jne.

Hatunnosto siis päiväkodin tädeille ja sedille. Mulla menee hermot jo omien lasten kanssa, saati että pitäis vetää päivä läpi ison ryhmän kanssa. "Tavallisessa" duunarihommassa saa olla pahalla tuulella töissäki, mutta tarhan tädin pitää vaan hymyillä ja olla kiva täti vaikka kuinka ottais päähän!

Siis tosissas olet sitä mieltä että tädit saavat huutaa ja karjua lapsille jos siltä tuntuu ja kiukuttaa?? Minun mielestä ei todellakaan saa! Itse yritän ihan täysillä itseäni skarpata että en huutaisi asioita lapselle, vaan voisin ne ihan asiallisesti sanoa. niin miksi ihmeessä minun lapselle joku toinen saisi huuta ja möykätä? Olen huomannut nyt kotona ollessani että lapsi uskoo paljon paremmin minua kun sanon asiat sievästi ja perustelen hänelle miksi jotakin ei saa tehdä. Jos olen huutamalla jotakin sanonut on lapsi varmasti kokeillut samaa kiellettyä asiaa uudelleen. Aikomus on opettaa myös lapselle että huutaminen ja riehuminen pahentavat vain asioita, enkä kyllä pitäisi siitä että joku toinen(ammattilainen) saa hänelle huutaa ja samalla on arvostamatta että lapsi on opettu että huutaminen ei auta mitään, päin vastoin.

 

Kannattaa tosiaan seurailla päiväkotien toimintaa. Asuimme ennen päiväkodin yläkerrassa ja lapset ulkoilivat taloyhtiömme pihalla. Heille oli siis aidattu alue sisäpihalta. En olisi ikimaailmassa voinut tähän päiväkotiin laittaa lastani. Alakerrasta kuului infernaalinen huuto aika useinkin. Pihalla lapset olivat aikalailla omin nokkinensa. Aikuiset istuivat penkillä eivätkä siitä liikahtaneet ellei ollut pakko. Jossain vaiheessa keinut aidattiin, niin edes niitä ei tarvinnut erikseen vahtia. Joskus tädit estivät pääsyn keinuille kokonaan laittamalla penkin aidan kulkuaukkoon. Päiväkodissa taisi olla kaksi ryhmää ja useampi ihan pieni, joka ei osannut kävellä. Heidätkin vain tyrkättiin ryömimään hiekalle. Joskus kuulin, että aikuiset eivät suostuneet viemään lapsia vessaan pihalta. Heidän olisi pitänyt osata käydä vessassa ennen ulosmenoa.

Ero siihen päiväkotiin, johon lapseni menivät oli niin suuri, ettei näistä kahdesta päiväkodista voi edes puhua samana päivänä.

 

"Tavallisessa" duunarihommassa saa olla pahalla tuulella töissäki, mutta tarhan tädin pitää vaan hymyillä ja olla kiva täti vaikka kuinka ottais päähän!

Ei se ole ainoa kehnosti palkattu duuni, missä pitää hallita tunteensa tilanteessa kuin tilanteessa. Ammatti-ihmisen on pystyttävä siihen aina.

 

Kyllä ......:llä oli hyviä pointteja. Ei se tietenkään sitä tarkoita että lapsille saisi huutaa ja heitä saisi retuuttaa miten tahansa. Alan ammattilaisena haluaisin kuitenkin kommentoida muutamaa seikkaa. (Toivottavasti tästä ei muuten tule sellaista "päiväkodit ovat helvetin esikartanoita joissa tädit vaan juoruaa eikä hoida lapsia"-ketjua.)

Päiväkodeissa työskentelee monenlaisia ihmisiä. Toiset ovat luonteeltaan kiivaampia kuin toiset, ihan niinkuin muuallakin. Valitettavaa on, etteivät jotkut pysty pitämään temperamenttiaan kurissa, vaan huonoina päivinä näyttävät tunteensa voimakkaasti myös työpaikalla. Missäpä se olisikaan helpompaa kuin lasten kanssa työskennellessä... Eihän aikuisille voi samalla tavalla huutaa! Ja tämä on tosi väärin, ehdottomasti. Mulla itselläni pinna on pidempi töissä kuin kotona. Vieraiden lasten (vaikka he tosi tutuiksi työssä tulevatkin...) kanssa täytyy pitää tietty ammatillinen asenne. Joskus tulee silti raja vastaan, ja tulee käytettyä ääntäkin (vaikken koskaan "pää punaisena" huuda), ja joskus otettua vilkasta vilperttiä kädestä ja talutettua jäähylle. Tilanteisiin täytyy puuttua nopeasti, ja voihan se olla että jotkut täällä kirjoittaneet ovat joitakin tilanteita tulkinneet oman mielensä mukaan tietämättä mitä oikeasti on tapahtunut. En silti todellakaan puolusta ketään, joka toimii väärin.

Ja ulkoilusta vielä: se on lasten vapaata leikkiaikaa, aikuisten ei ole tarkoituskaan lasten kanssa koko ajan peuhata. Meillä ainakin aikuiset seisovat keskeisellä paikalla, jotta näkevät koko pihan, ja välillä kierrellään pihassa että nähdään onko "jotain tekeillä" jossain mihin ei ehkä koko ajan näe. Toki tulee juteltua niitä näitä työkavereiden kanssa, mutta silmät ovat koko ajan lapsissa, ja heti jos apua tarvitaan, lähdetään sitä antamaan. Ja keinujen ympärillä oleva aita on ehdottomasti hyvä juttu! Eipä tarvitse olla silmiä selässä, kun lapset juoksevat pihassa ja keinujat potkaisevat heitä päähän... Ihan turvallisuussyistä tuollaiset aidat rakennetaan, eikä hoitajien laiskuuden takia!!! Jos lapsia ei päästetä keinumaan, on siihenkin luultavasti joku syy.
Ja tuo "joskus kuulin, että aikuiset eivät suostuneet viemään lapsia vessaan pihalta" - onkohan kuulopuhetta... Meillä käydään vessassa ennen uloslähtöä (kaikki käyvät ainakin kokeilemassa vaikkei hätä olisikaan), mutta ulkoa toki pääsee tarvittaessa vessaan. Siinä on sitten taas se ongelma, että jos joku lähtee sisälle vessaan, ja hänen mukaansa täytyy lähteä, niin kukas se vahtii ulkona olevia lapsia? Sisällä oleva henkilökunta voi olla esim. palaverissa.

Tulipas vuodatettua.

 

Odotetaan että pitäisi jaksaa, mutta ihmisiä mekin ollaan ja aina ei jakseta. Lapsia on liikaa, säännöt ja rajat rakoilee kun ei ehdi ohjata, hoitajalle kuuluu monia muitakin töitä lasten hoidon ohjelle (mm. pyykki, ruokailun järjestely, kuravaatteiden siistiminen, sänkyjen petaus, lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto jne...) Ryhmät on niin suuria, että hoitajat väsyy. Syntyy vaaratilanteita ja on joskus pakko karjaista (vaistomainen reaktio) kun näyttää vaaratilanteelta. Joskus ei edes pääse vaaratilanteeseen, kun on kiinni jossakin muussa tilanteessa. Sillon pitää koittaa edes huutaa, että lapset pysähtyisi. Huutaminen ei ole oikein, sen tietää kaikki hoitajat. Ei ole oikein meidän uuvuttaminenkaan. Sairaslomilla jatkuvasti porukkaa ja se kiristää lisää työyhteisöä ja heikentää laadukasta hoitoa. Tätä tämä on..toivottavasti kohta älyävät palkata lisää hoitajia..

 

Päiväkodissa työskentelee kuitenkin alalle kouluttautuneita ihmisiä eli sen alan ammattilaisia. Heillä täytyisi olla keinot ratkaista hankalat tilanteet muulla kuin huutamisella. Ja huutaminen ja äänen korottaminen on eri asioita. Mielestäni on hyväksyttävää korottaa ääntä, että kaikki kuulee, jos on yleistä hälinää, mutta huutaminen "aina" ei todellakaan ole hyväksyttävää. Ja ymmärrän kyllä, että joskus on kertakaikkiaan huono päivä ja kiire ja paineet kovat, mutta siihen lapset ovat syyttömiä.

Itse työskentelen asiakaspalvelu alalla, jossa on myös ainainen kiire ja liian vähän väkeä töissä, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa huutamaan asiakkaille, ei edes niille hankalille.. Ikävä kyllä tiedän, että on asiakaspalvelijoita, jotka purkavat huonon päivän asiakkaaseen, mutta tälläkin alalla täytyy asiat hoitaa ammattitaidolla, ei huutamalla. Aivan niin kuin päiväkodissakin.

 

Ja ulkoilusta vielä: se on lasten vapaata leikkiaikaa, aikuisten ei ole tarkoituskaan lasten kanssa koko ajan peuhata. Meillä ainakin aikuiset seisovat keskeisellä paikalla, jotta näkevät koko pihan, ja välillä kierrellään pihassa että nähdään onko "jotain tekeillä" jossain mihin ei ehkä koko ajan näe. Toki tulee juteltua niitä näitä työkavereiden kanssa, mutta silmät ovat koko ajan lapsissa, ja heti jos apua tarvitaan, lähdetään sitä antamaan. Ja keinujen ympärillä oleva aita on ehdottomasti hyvä juttu! Eipä tarvitse olla silmiä selässä, kun lapset juoksevat pihassa ja keinujat potkaisevat heitä päähän... Ihan turvallisuussyistä tuollaiset aidat rakennetaan, eikä hoitajien laiskuuden takia!!! Jos lapsia ei päästetä keinumaan, on siihenkin luultavasti joku syy.
Ja tuo "joskus kuulin, että aikuiset eivät suostuneet viemään lapsia vessaan pihalta" - onkohan kuulopuhetta... Meillä käydään vessassa ennen uloslähtöä (kaikki käyvät ainakin kokeilemassa vaikkei hätä olisikaan), mutta ulkoa toki pääsee tarvittaessa vessaan. Siinä on sitten taas se ongelma, että jos joku lähtee sisälle vessaan, ja hänen mukaansa täytyy lähteä, niin kukas se vahtii ulkona olevia lapsia? Sisällä oleva henkilökunta voi olla esim. palaverissa.

Tulipas vuodatettua.

Mä olen ihan samaa mieltä kuin päiväkodinope siitä, että miten lasten ulkoilun pitäisi toimia, mutta ihan tosissani kirjoitin, ettei tässä mainitsemassani päiväkodisa tätejä voinut lasten touhut vähempää kiinnostaa. Ei minunkaan mielestä hoitajien tarvitse ulkona lapsia leikittää, mutta nämä hoitajat parkkeerasivat pyllynsä heti ulos tultuaan penkille, eivätkä siitä liikahtaneetkaan. Heitä ei tosiaan kiinnostanut, että mitä pihalla tapahtui. Eivät nähneet tältä penkiltä koko pihaa. Varmaan keinujen aitaaminen oli turvallisuuskysymys, mutta kun hoitajien penkki oli selkä keinuille (naama aurinkoon muuten), niin tuli sellainen olo, että aitakin hankittiin vain ja ainoastaan laiskuutta.

Ei ole kuulopuhetta se, ettei lapsia viety vessaan. Kun siinä pihalla tuli itsekin aikaa vietettyä, niin ihan omin korvin kuulin näitä keskusteluja. Ja pitäähän ulkona olla niin paljon henkilökuntaa, että jos joku joutuu käymään sisällä tai selvittelemään jotain välikohtausta, niin loput lapset eivät jää ilman valvontaa. Pidetään ne palaverit sitten pienemmällä porukalla.
Ongelma varmaan on juuri näissä pienemmissä päiväkodeissa, jossa varaporukkaa ei vaan yksinkertaisesti ole, tosin tässä mainitsemassani päiväkodissa oli kyllä hoitajien asenteissakin ihan selvästi parantamisen varaa. Kaikki päiväkodit eivät onneksi ole samanlaisia. Kaksi kertaa olemme muuttaneet lastemme päiväkotiuran aikana ja kummallakin kerralla ollaan varmistettu, että lapset saavat jatkaa hyvässä paikassa. Asunnot on siis etsitty päiväkodin mukaan eikä toisinpäin.

 

Päiväkoteihin on aina mahdollista varata "tutustumisaika". Päiväkoteja on erilaisia, ja paikan tunnelmasta kyllä huomaa kannattaako lasta sinne laittaa vai ei. Itse teen sijaisuuksia, ja mielestäni suurin osa ryhmistä joissa töitä olen tehnyt on hyviä. Totta on tietenkin se, että usein pieniltä lapsilta joudutaan vaatimaan paljon, pitämään vanhempana kuin mitä todellisuudessa onkaan. Mutta tämä johtuu juuri resursseista ja siitä että jotenkin on koko ryhmä saatava toimimaan yhtä aikaa. Näihin ongelmiin juuri pieni päiväkoti voi joskus auttaa.

Sitten on niitä paikkoja, joihin en omaa lastani IKINÄ suostuisi laittamaan.
Esim. 1-3 -vuotiaat leikkii keskenään yhdessä huoneessa, vanhemmat lapset toisessa ja kaikki kolme hoitajaa istuvat keittiössä juoruamassa. (tapaus siis päiväkodin yhdestä ryhmästä joka sijoitettu rempan ajaksi kerrostaloasuntoon)

Kannattaa siis käydä mahdollisissa päikyissä tutustumassa. Oma lapseni aloittaa syksyllä päiväkodissa, vaikken tutustumassa ole käynytkään. Mutta voin sanoa että jos paikka vaikuttaa huonolta niin uutta paikkaa aletaan hakea samantien, onneksi on paljon päiväkoteja lähellä ja toivottavasti varaa valita.

 

En mä kanssa kyllä ymmärrä kuinka tällaista huutamista voidaan puolustella tai ylipäätään sitä että ollaan lapsille aidosti pahansuopaisia ja kylmiä! Herranjumala millaisia jälkiä se voi lapsiin jättää!! Päiväkodin hoitajien pitäisi osata olla niin ammattitaitoisia että näkisivät asian laajemmin eivätkä miettisi niin typeriä asioita kuin että "minulla on tänään huono päivä" herranjumala miten ala-arvoista puhetta. Ei missään muussa ammatissa voi oman fiiliksensä mukaan käyttäytyä. Asiakaspalvelija on se jonka niskaan peetä kaadetaan ja silti pitää aina olla iloinen ja mukava. Eikä puhettakaan että he saisivat nauttia joskus kehuista ja hymyistä! Lastenhoitajien kannattaisi muistaa että tärkeintä on se asenne! Se välittyy lapsiin. Teillä ei ole oikeutta pilata lapsia omalla asenteellanne oli lapsen kotiolot millaiset tahansa.

 

Kyllä ......:llä oli hyviä pointteja. Ei se tietenkään sitä tarkoita että lapsille saisi huutaa ja heitä saisi retuuttaa miten tahansa. Alan ammattilaisena haluaisin kuitenkin kommentoida muutamaa seikkaa. (Toivottavasti tästä ei muuten tule sellaista "päiväkodit ovat helvetin esikartanoita joissa tädit vaan juoruaa eikä hoida lapsia"-ketjua.)

Päiväkodeissa työskentelee monenlaisia ihmisiä. Toiset ovat luonteeltaan kiivaampia kuin toiset, ihan niinkuin muuallakin. Valitettavaa on, etteivät jotkut pysty pitämään temperamenttiaan kurissa, vaan huonoina päivinä näyttävät tunteensa voimakkaasti myös työpaikalla. Missäpä se olisikaan helpompaa kuin lasten kanssa työskennellessä... Eihän aikuisille voi samalla tavalla huutaa! Ja tämä on tosi väärin, ehdottomasti. Mulla itselläni pinna on pidempi töissä kuin kotona. Vieraiden lasten (vaikka he tosi tutuiksi työssä tulevatkin...) kanssa täytyy pitää tietty ammatillinen asenne. Joskus tulee silti raja vastaan, ja tulee käytettyä ääntäkin (vaikken koskaan "pää punaisena" huuda), ja joskus otettua vilkasta vilperttiä kädestä ja talutettua jäähylle. Tilanteisiin täytyy puuttua nopeasti, ja voihan se olla että jotkut täällä kirjoittaneet ovat joitakin tilanteita tulkinneet oman mielensä mukaan tietämättä mitä oikeasti on tapahtunut. En silti todellakaan puolusta ketään, joka toimii väärin.

Ja ulkoilusta vielä: se on lasten vapaata leikkiaikaa, aikuisten ei ole tarkoituskaan lasten kanssa koko ajan peuhata. Meillä ainakin aikuiset seisovat keskeisellä paikalla, jotta näkevät koko pihan, ja välillä kierrellään pihassa että nähdään onko "jotain tekeillä" jossain mihin ei ehkä koko ajan näe. Toki tulee juteltua niitä näitä työkavereiden kanssa, mutta silmät ovat koko ajan lapsissa, ja heti jos apua tarvitaan, lähdetään sitä antamaan. Ja keinujen ympärillä oleva aita on ehdottomasti hyvä juttu! Eipä tarvitse olla silmiä selässä, kun lapset juoksevat pihassa ja keinujat potkaisevat heitä päähän... Ihan turvallisuussyistä tuollaiset aidat rakennetaan, eikä hoitajien laiskuuden takia!!! Jos lapsia ei päästetä keinumaan, on siihenkin luultavasti joku syy.
Ja tuo "joskus kuulin, että aikuiset eivät suostuneet viemään lapsia vessaan pihalta" - onkohan kuulopuhetta... Meillä käydään vessassa ennen uloslähtöä (kaikki käyvät ainakin kokeilemassa vaikkei hätä olisikaan), mutta ulkoa toki pääsee tarvittaessa vessaan. Siinä on sitten taas se ongelma, että jos joku lähtee sisälle vessaan, ja hänen mukaansa täytyy lähteä, niin kukas se vahtii ulkona olevia lapsia? Sisällä oleva henkilökunta voi olla esim. palaverissa.

Tulipas vuodatettua.

Hyvin kirjoitettu, ja toki paikat ovat erillaisia, ei mitään voi samaistaa, mutta yllä olevassa kirjoituksessa on järkeä.En halua yllyttää ihmisiä mihinkään mutta miettikää kuinka pitkä pinna teilla valittajilla on lasten kanssa.SäännÖt on kotona ja säännöt on tarhassa ja niitä noudatetaan, ja huonosta käytöksestä ei palkita.Hatun nosto lastentarhan-ja koulun opettajille!Jaksakaa sillä teitä tarvitaan!

 

[quote="ymmärtävä äiti
Hyvin kirjoitettu, ja toki paikat ovat erillaisia, ei mitään voi samaistaa, mutta yllä olevassa kirjoituksessa on järkeä.En halua yllyttää ihmisiä mihinkään mutta miettikää kuinka pitkä pinna teilla valittajilla on lasten kanssa.SäännÖt on kotona ja säännöt on tarhassa ja niitä noudatetaan, ja huonosta käytöksestä ei palkita.Hatun nosto lastentarhan-ja koulun opettajille!Jaksakaa sillä teitä tarvitaan!

[/quote]

Mun mielestä ei voi verrata sitä, että kuinka pitkä pinna minulla ja kuinka pitkä pinna päiväkodin hoitajilla on lasteni kanssa. Päiväkodin työntekijät ovat työssä ja heidän pinnansa on oltava koko työpäivän mittainen. Minunkin on pinnaani venytettävä, mutta aina ei vaan loputtomiin jaksa. Päiväkodin ihmisten on jaksettava tai sitten todettava olevansa väärässä paikassa. Kuten kovin moni on jo sanonut, ettei missään asikaspalvelutyössäkään voi asikkaalle ruveta räyhäämään, jos on huono päivä ja asiakkaat sieltä jostain syvältä, miksi sitten päiväkodin työntekijöillä olisi oikeus räyhätä lapsille? Minun mielestä heillä ei ole sitäkään vähää oikeutta kostaa huonoa tuultaan lapsiin kuin tällaisella tavallisella duunarilla on oikeus rähähdellä asiakkaille.

Päiväkodin säännöt ainakin pitäisi ola sellaiset, että maltti tulee säilyä joka tilanteessa ja sitä sääntöä pitää noudattaa.

 

Kannattaisi todella harkita ammatinvaihtoa, jollei pysty säilyttämään hermojaan työssään lasten parissa. Vaikka työ välillä raskasta onkin ja päivät menee juostessa, ei sitä väsymystään saa lapsille "kostaa".
Mitä omiin kokemuksiin tulee, väsymyksellä tai työn rankkuudella ei ole ollut mitään tekemistä sen kanssa miten lapsia mainitsemassani työpaikassa välillä kohdeltiin, työntekijöiden omat henk.kohtaiset ongelmat ja laiskuus olivat suurin syy kilahtamiseen.
Mikäli on työvoimapula, siivoukset, askartelut ym. jätetään vähemmälle ja keskitytään ainoastaan niihin tärkeimpiin asioihin, eli lasten hoitamiseen ja heidän kanssa olemiseen, pienelläkin porukalla pärjää kyllä hyvin, se on vaan omasta asenteesta kiinni.
Päiväkodeissa pidetään tietenkin myös jöötä ja se kuuluu asiaan, mutta ap.n kertomaa kohtelua en suvaitse omille saatika hoitolapsille!

 

Olen ihan samaa mieltä Nimettömän l.hoitajan kanssa. Kuri ja järjestys pitää säilyä, mutta se pitää hoitaa oikealla tavalla.

 

Hoidetaan itse lapsemme kotona ja kannetaan heistä vastuu, eikä siirretä sitä toisten niskoille! Sittenpä ei tarvitse valittaa tai miettiä miten joku muu lapsia kohtelee kun ovat kotonaoman valvovan silmän alla. Niin ne lapset on ennenkin kotona hoidettu ja onnistuu kyllä tänäkin päivänä pienellä järjestelyllä! Tämän päivän holhousyhteiskunnassa vaan tyrkätään omat lapset kunnallisiin hoitopaikkoihin ja siirretään kasvatusvastuuta muille ja sitten päivitellään mitä niistä päiväkodin lapsista oikein kasvaa katkerien ja kylmien tätien hoidossa...

 

En ehtinyt lukea kaikkia viestejä kun täytyy tässä samalla hoidella tuota omaa poikaa, mutta kommenttina siihen että miksi tarhan tädit voivat olla tosi kovilla; nykyään lapset ovat huonosti kasvatettuja, villimpiä ja tottelemattomampia. Ja kenenköhän on syy: vanhempien tottakai. Curling-ajattelu kasvatuksessa on vallannut alaa, lasten elämän tulee olla yhtä juhlaa ja mitän auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa. Valitettavasti suunta on ollut tämä. Mikä sitten on keino jos lapsi ei tottele puhetta eikä korotettua ääntä? Pakkohan sitä on huutaa seuraavaksi ja jos sekään ei tehoa niin napata tenava kainaloon ja poistaa paikalta. Tietenkään aivan mielivaltainen ja lasten sadistinen kohtelu (jollaista myöskin harvakseltaan valitettavasti esiintyy) ei ole hyväksyttävää. On eri asia jos tarhan tädit joutuvat huutamaan tottelemattomille lapsille kun muu ei auta.

 

Hoidetaan itse lapsemme kotona ja kannetaan heistä vastuu, eikä siirretä sitä toisten niskoille! Sittenpä ei tarvitse valittaa tai miettiä miten joku muu lapsia kohtelee kun ovat kotonaoman valvovan silmän alla. Niin ne lapset on ennenkin kotona hoidettu ja onnistuu kyllä tänäkin päivänä pienellä järjestelyllä! Tämän päivän holhousyhteiskunnassa vaan tyrkätään omat lapset kunnallisiin hoitopaikkoihin ja siirretään kasvatusvastuuta muille ja sitten päivitellään mitä niistä päiväkodin lapsista oikein kasvaa katkerien ja kylmien tätien hoidossa...

No on ihme ettei tällaista kirjoitusta tullut jo heti alkuun.
Meillä lapset ovat yksityisellä pphoitajalla. Eikä heitä edes tyrkätty sinne, sori.
Päiväkotipaikka oli ensisijaisena toiveena, mutta tilaa ei ollut, joten päädyimme tähän hoitopaikkaan ja olemme olleet todella tyytyväisiä, emmekä vaihda pois, vaikka tilaisuus mahdollisesti tulisikin.

Jos muutamia tätejä on katkeria ja kylmiä, niin se ei todellakaan tarkoita että heitä on joka päiväkodissa.
Huonosta ammattitaidosta kuuluu valittaa ja laittaa asiaa eteenpäin.

Se on hyvä että teillä on kotihoito onnistunut pienellä järjestelyllä. Kaikilla ei ole näin, joko omasta halusta tai olosuhteista johtuen.
Me tiesimme jo kun vauvaa suunnittelimme/toivoimme, että palaan äitiysloman jälkeen työelämään. Ja kaikki ovat tyytyväisiä tähän elämään meidän perheessä, teen 4 päivästä työviikkoa ja tulojeni ansiosta meidän ei tarvitse pihistellä missään. Matkustelemme paljon yhdessä ja oma kotimmekin on jo maksettu.

Kaikki taaplaa tyylillään.

 

En ehtinyt lukea kaikkia viestejä kun täytyy tässä samalla hoidella tuota omaa poikaa, mutta kommenttina siihen että miksi tarhan tädit voivat olla tosi kovilla; nykyään lapset ovat huonosti kasvatettuja, villimpiä ja tottelemattomampia. Ja kenenköhän on syy: vanhempien tottakai. Curling-ajattelu kasvatuksessa on vallannut alaa, lasten elämän tulee olla yhtä juhlaa ja mitän auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa. Valitettavasti suunta on ollut tämä. Mikä sitten on keino jos lapsi ei tottele puhetta eikä korotettua ääntä? Pakkohan sitä on huutaa seuraavaksi ja jos sekään ei tehoa niin napata tenava kainaloon ja poistaa paikalta. Tietenkään aivan mielivaltainen ja lasten sadistinen kohtelu (jollaista myöskin harvakseltaan valitettavasti esiintyy) ei ole hyväksyttävää. On eri asia jos tarhan tädit joutuvat huutamaan tottelemattomille lapsille kun muu ei auta.

Tämä on totta!

 

Hoidetaan itse lapsemme kotona ja kannetaan heistä vastuu, eikä siirretä sitä toisten niskoille! Sittenpä ei tarvitse valittaa tai miettiä miten joku muu lapsia kohtelee kun ovat kotonaoman valvovan silmän alla. Niin ne lapset on ennenkin kotona hoidettu ja onnistuu kyllä tänäkin päivänä pienellä järjestelyllä! Tämän päivän holhousyhteiskunnassa vaan tyrkätään omat lapset kunnallisiin hoitopaikkoihin ja siirretään kasvatusvastuuta muille ja sitten päivitellään mitä niistä päiväkodin lapsista oikein kasvaa katkerien ja kylmien tätien hoidossa...

Kyllä se pääkasvatusvastuu on silti kotona, vaikka lapsi onkin hoidossa. Ei hoitopaikka voi muuta kuin tukea kasvatusta hyvään suuntaan. Kotoa se kaikki lähtee ja huomaa, että niillä lapsilla ei ole yleensä hoidossakaan ongelmia, joilla on tasapainoiset kotiolot (ja usein myös päinvastoin). Edellytyksenä että hoitopaikka on hyvä ja vanhemmat suhtautuvat siihen luottavaisesti. Silloin yleensä lapsikin. He kun suhtautuva moniin asioihin samoin kuin vanhempansa.

Meillä lapset ovat päivittäin valveillaolotunneistaan 4h hoidossa (2h päikkäreitä). Kotona valveillaolotunteja 8h joka päivä + lomat + viikonloput. Meillä on onneksi mukava hoitopaikka lapsilla ja se on vain tehnyt hyvää siihen päälle, mitkä eväät kotoa annetaan. Kotoa lapsi saa perusturvallisuuden, arvopohjan, käyttäymismallit, rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä jne. Päiväkodista ikäistensä lasten kanssa telmimistä, hauskaa tekemistä, sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista.

Lasten pitäminen kotona esim kouluun asti johtaa vain EPÄsosialistamiseen (ja sen kyllä huomaa), vaikka meidän vanhempien tehtävä olisi sosialistaa lapsemme, jotta he tulevat erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Ei niin, että maailma lapsen ympäriltä muutetaan hänelle mieluisaksi, vaan niin että lapsi sopeutuu yhteisiin sääntöihin, yhteiskuntaan ja myös kohtaamaan erityyppisiä ihmisiä (laiminlyöntiä ei tietenkään saa hyväksyä). Kaikki ihmiset eivät aina ole tosi ihania, mutta sekin pitää oppia hyväksymään. Toki korostan taas, ettei lapsen laiminlyöntiä hyväksytä.

Sosiaalisia taitoja opetellaan hyvin pienestä pitäen. Lapsi on luonnostaan utelias ja kiinnostunut muista ihmisistä ja tykkää leikkiä muiden kanssa. Useimmilla kotonaolevilla sosiaaliset kontaktit vain jäävät tosi vähäisiksi ja monet myös siirtävät omaa ihmisarkuuttaan ja ujouttaan eteenpäin lapsilleen. Se voi olla kivinen tie nuorelle myöhemmin oppia sosiaalisia taitoja.

Minä ainakin haluan viestittää lapsillemme, että kodin ulkopuolinen maailma ei ole ihan kamala paikka, ja että sieltäkin löytyy turvallisia aikuisia. Turvallinen ja HYVÄ hoitopaikka antaa tähän hyvät puitteet. Useimpien ihmisten kun vain pitää käydä töissä eikä toisaalta halua hukata hyvää koulutustakaan jäämäällä kotiin vuosikausiksi. (Meillä myös minä olen se paremmin tienaavan, joten meillä mies jäisi kotiin jos jompikumpi jäisi ja esikoisesta jäikin).

 

En ehtinyt lukea kaikkia viestejä kun täytyy tässä samalla hoidella tuota omaa poikaa, mutta kommenttina siihen että miksi tarhan tädit voivat olla tosi kovilla; nykyään lapset ovat huonosti kasvatettuja, villimpiä ja tottelemattomampia. Ja kenenköhän on syy: vanhempien tottakai. Curling-ajattelu kasvatuksessa on vallannut alaa, lasten elämän tulee olla yhtä juhlaa ja mitän auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa. Valitettavasti suunta on ollut tämä. Mikä sitten on keino jos lapsi ei tottele puhetta eikä korotettua ääntä? Pakkohan sitä on huutaa seuraavaksi ja jos sekään ei tehoa niin napata tenava kainaloon ja poistaa paikalta. Tietenkään aivan mielivaltainen ja lasten sadistinen kohtelu (jollaista myöskin harvakseltaan valitettavasti esiintyy) ei ole hyväksyttävää. On eri asia jos tarhan tädit joutuvat huutamaan tottelemattomille lapsille kun muu ei auta.

Jos jotain kasvattamisesta tietää, niin tietää ainakin sen, ettei se volyymin lisääminen aina astetta kovemmaksi auta mitään.. Totta on se, kuten kirjoitinkin, että pääkasvatusvastuu on aina kotona. Jos vanhemmat eivät tätä ymmärrä ja sisäistä, niin ollaan ongelmissa. Curling-kasvatus on ihan hirveää ja vanhemmat tekevät karhunpalveluksen pikku-prinsessoilleen ja -prinsseilleen.

Hoidossaolokin sujuisi paljon paremmin, kun lapsella pidettäisiin vrk-rytmi kotona kunnossa eli lasta ei tuotaisiin yliväsyneenä hoitoon. Illat pitäisi pääasiassa rauhoittaa eikä juosta harrastuksesta toiseen. Tärkeintä tietenkin on se, että opetettaisiin kotonakin kunnioittamaan aikuisia ja tottelemaan.

Mä en henkkoht ymmärrä, miten nämä curling-vanhemmat jaksavat itse alituisia itkupotkuraivareita, huonoa käytöstä jne. Jos rajat laittaa alusta alkaen, ei tule myöhemminkään ongelmia tai ainakin ne on helpompi ratkoa kuin sitten jos tilanne päästetään käsistä alunperinkin. Jotenkin ollaan niin ylipehmoja ja -empaattisia, ettei hellitä sanoa sille omalle suloiselle pikkupirpanalle mitään. Eivät ne lapset siitä särjy, päinvastoin. Se antaa sen kuuluisan turvallisuuden tunteen, kun vanhemmat tietävät missä mennään. Lepsut rajat saavat lapsen vain kovemmin koettelemaan rajoja raivareilla, koska hän ei löydä niitä rajoja ja vanhemmatkin vaikuttavat olevan eksyksissä. Totta kai siinä tulee epävarma olo.

Vanhemmuuskin on paljon nautittavampaa kun vanhemmat ottavat johdon perheessä ja ovat joskus vähän tylsiäkin, kieltävät asioita jne, koska se vain on vanhempien tehtävä. Sitten saa paljon enemmän sitä hyvääkin kun jaksaa panostaa niissä vaikeissa kohdissa eikä päästä lapsia hyppimään silmille.

Kaikki sympatiat päiväkotien henkilökunnalle!

 

Ja lisään vielä, että "curling-lapsia" löytyy sekä kotona kasvaneista että hoidossa olevista..

 

Ap:lle järkyttyneelle äidille haluaisin todeta, että yhden päiväkodin perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä kaikista pk:sta ja jos törmäisit omien lastesi kohdalla tuollaiseen käytökseen hoitajien taholta, pitäisi sinun ilman muuta keskustella asiasta ks. pk:n johtajan kanssa. Kyllä ammattietiikkaan kuuluu lapsen kunnioitus ja ainahan sitä töissä (olen lto.)teroitetaan, että me kasvattajat olemme omalla käytöksellämme aikuisen malleja tuleville aikuisille eli lapsille. Se on kyllä totta, että työ päiväkodissa on jo oman valmistumiseni v. 97 jälkeen muuttunut ja työ on oikeasti rankkaa, kaikki yhteiskunnan ongelmat näyttäytyvät päiväkodissa pienoiskoossa: päihteet, turvattomuus, elämänrytmin kiireisyys, työttömyys ja rahahuolet, vanhempien keskinäiset parisuhdeongelmat, kasvatuksen ja tapojen puute, mielenterveysongelmat jne. vain muutamia mainitakseni. Välillä tuntuu, että teitpä niin tai näin, aina teet väärin, olen itse saanut pelinappulat naamalleni ja kuullut 6-vuotiaan suusta olevani huora ja vitun lehmä (koska voitin Afrikan tähdessä..),jos tämän kertoo vanhemmalle, on huono ihminen kun ei osaa kasvattaa lasta ja saa lapsen noin hermostumaan ja lapsellahan on ollut niin vaikea tausta, pitäisi ymmärtää. Jos et kerro, pimität lapsen ongelmia ja lakaiset ne maton alle ja olet vastuuton ihminen. Tässä yksi esimerkki. Monilla vanhemmilla on korkeat odotukset päivähoidolle ja resurssien niukkuudessa (mm. henkilökunnan sairas- ja vuosilomat, ylisuuret ryhmät) tämä luo paineita. Käytöshäiriöinen lapsi saattaa viedä aina yhden aikuisen, sillä kaikki lapset eivät usko puhetta vaan saattavat vahingoittaa toisia kavereita (rikkovat lelut, lyövät), jos heidän kanssaan ei joku jatkuvasti kulje käsi kädessä. Tämä on pois muilta lapsilta. Itse ajattelen, että pk. ei ole alle kolmevuotiaalle paras hoitopaikka, koska siellä aikuiset vaihtuvat, aikaa sylittelyyn on liian vähän, pk. on pakkotahtinen LAITOS eikä siellä pystytä hyvällä tahdollakaan myötäillä niin monen pienen kulkijan omaa rytmiä, sosiaalisia suhteita on liikaa ja lapsi voi tulla araksi tai aggressiiviseksi joutuessa jatkuvasti rajallisella kapasiteetillaan puolustamaan itseään. Sosiaalinen leikki ja roolileikki kehittyvät vasta myöhemmällä iällä ja pienestä taaperosta voi olla hyvin stressaavaa, kun toinen lapsi riistää jatkuvasti lelut kädestä. Mielestäni sosiaaliset taidot kehittyvät parhaiten hieman pienemmissä yhteisöissä, kuten kotona ja perhepäivähoidossa, lapsi ehtii kyllä sosiaalistua tähän maailmaan hieman myöhemminkin. Psykologitkin sanovat, että alle 3-v. lapselle riittää mainiosti yksi tai kaksi turvallista, pysyvää ihmissuhdetta, liian monet ihmissuhteet saattavat vain lisätä lapsen hämmennystä ja turvattomuutta. Tämä oli siis osittain kehityspsykologiaan perustuva mielipide ei mikään absoluuttinen totuus.

 

Edelliselle kommenttina, että sosialistamispointtini koskee lähinnä juuri yli 2-vuotiaita ja oli vastaus jollekin kirjoittajalle, joka kirjoitti siihen tyyliin, että kasvatetaan kaikki lapsemme kotona (kouluikään asti) eikä viedä hoitoon ollenkaan. Alle 2-vuotiaan on mun mielestä ihan hyvä olla kotona, eikä häntä sosiaalisten suhteiden vuoksi tarvitse eikä kannata hoitoon laittaa. Mutta 3-vuotiaan on mielestäni ihan tervettä olla välillä erossa äidistään ja opetella olemaan muidenkin kanssa. Mutta ei se tarkoita välttämättä päiväkotia, vaan olla jokin muukin paikka, jossa on muita lapsia. Monilla vain samanikäinen leikkiseura uupuu normaaleista arkiympyröistä.