Tytär
Joka puolelta saa lukea juttua miten toinen nainen on tullut ja sekoittanut auvoisen perhe-elämän jne. Sitten ne parjataan perheen rikkojiksi ja paratiisiin luikerteleviksi käärmeiksi ja ties miksi.
Ensinnäkään toinen nainen ei niin vain tule ja vaan kyllä se perhe-elämä on päin prinkkalaa jo valmiiksi, jos mies katsoo aiheelliseksi antaa toiselle naiselle mahdollisuuden tulla omaan elämäänsä.
Tässä olisi nyt toisenlaista näkökantaa asioihin ""paratiisiperheen"" lapsen näkökannasta:
Olen viime aikoina paljon keskustellut äitini kanssa näistä asioista, sillä ollessani 15-vuotias vanhempani erosivat. Isällä oli toinen nainen, mutta se ei ollut eron syy, vaan eron syyt olivat muodostuneet jo paljon ennen toisen naisen kuvioihin tulemista. Ja näin se varmasti valtaosassa näistä tapauksista on.
Nyt aikuisena olen paljon keskustellut näistä asioista äitini kanssa, minun aloitteesta ja vain siksi, että haluaisin ymmärtää asioita hieman laaja-alaisemmin ja kaikkien osapuolien kannalta. Oman näkemykseni tietenkin olen jo silloin nuorena tyttönä muodostanut, eikä se näiden keskustelujen ja iän karttumisen myötä ole muuttunut miksikään.
Eli tilanne silloin 17 vuotta sitten oli se, että kärsin kotona valtavasti vanhempieni riidoista, milloin huudettiin enemmän ja milloin vähemmän, oli tavaroiden rikki paiskomisia, en koskaan nähnyt vanhempieni osoittavan toisilleen, että toinen on tärkeä, kauhea häpeä kun naapurit kuulivat pahviseinien läpi kaiken ja kurjaa kun kaverit siinä iässä olivat kaikki kaikessa enkä kehdannut tuoda heitä kotiini, sillä koskaan ei voinut tietää, että mitä sotaa siellä kotona tänään käsitellään.
Vanhempani kuitenkin rakastivat ja rakastavat tänä päivänäki minua, mutta heidän oman pahan olonsa ja sietämättömän kumppanin läsnäolo aiheuttivat sen, että itsensä hillintä lapsen aikana ei onnistunut ja käsittääkseni harvassa perheessä onnistuukaan. vai kuinka moni ""Taistelevista Virtasista"" voi sanoa, että tapellaan kun lapset nukkuu ja sittenkin niin hiljaa, etteivät varmasti herää...
Lopulta itse pyysin kesken jonkun huutomyrskyn vanhemmiltani, että erotkaa, niin molemmat jäivät tuijottamaan minua suu auki. Äitini on kertonut muistavansa tämän tilanteen kuin eilispäivän ja kertoi, että vasta se sai hänetkin ajattelemaan, että meidän perheessä on lapsikin, joka on viaton asioihin ja kärsii varmaan kaikken eniten, eikä kykene asiaan vaikuttamaan millään lailla.
Sitten sitä erottiin.....tai enhän minä eronnut kenestäkään, vain vanhemmat erosivat toisistaan. Virallisesti jäin äidin kanssa asumaan asuntoomme, isä muutti uuteen asuntoon yksinään, mutta alkoi kulkemaan julkisesti tämän muutama kuukausi aiemmin elämäänsä astuneen naisen kanssa. Olin isän luona joka toisen viikonlopun, mutta tapasin isääni usein arkenakin, kävimme jätskillä, leffassa, moottoripyöräilemässä, uimassa jne. niistä ajoista on jäänyt parhaimpia lapsuusmuistojani, ei vanhempien tappeluita, vaan onnellista aikaa. ja paljon onnellisempaa se oli vanhemmillenikin.
Äiti ei milloinkaan ole syyttänyt isän toista naista heidän avioliittonsa rikkojaksi. On kertonut, että silloin aluksi tietty vihasi tätä naista kun tunteet muutenkin olivat sekaisin ja tämä nainen oli helppo ottaa syntipukiksi, mutta sanoi myös, että kyllä eron syyt olivat jo valmiit ennen tätä naistakin, olisi vain pitänyt ymmärtää erota ennen kuin omalla käytöksellään sekä isä että äiti tekivät erosta vielä monimutkikkaamman.
Aikoinaan minäkin tutustuin tähän toiseen naiseen ja tykkäsin hänestä ja tykkään edelleenkin, sillä ovat isäni kanssa olleet naimisissa jo yli 10 vuotta ja äidilläkin on mukava miesystävä ollut jo useamman vuoden. Ja jos tämän toisen naisen olemassa olo on ollut isälleni minun toiveeni lisäksi se eroon voimia antava asia, niin olen onnellinen tämän toisen naisen kuvioissa olosta siinä tilanteessa.
Eli mikä on lopputulos: Olen ollut etuoikeutettu lapsi, sillä yhden epäonnisen kodin sijasta, minulla on ollut kaksi onnellista kotia, toinen äidin luona ja toinen isän luona ja miten kiitollinen heille olenkaan, että ymmärsivät erota ja muutaman karmean vuoden jälkeen suoda ennenkaikkea minulle ja myös heille itselleen tasapainoisemmat ja onnellisemmat lähtökohdat jatkaa elämää.Kunpa tämän ymmärtäisivät kaikki muutkin eroa harkitsevat, lastensa hyvinvoinnista välittävät ja toisia naisia aiheettomasti morkkaavat (sillä aiheetonta se on, miksei niitä toisen naisen ottajia morkata ollenkaan tai ainakin vähimmissä määrin?) ja ainakin lasten kannalta helpointa olisi kun ei morkattaisi ketään, ja kaiken viimeksi heidän kuullensa.
Kommentteja kaivataan niin petetyiltä, pettäjiltä, toisilta naisilta sekä siihen soppaan joutuneilta lapsilta. Sillä lapset ovat ainoita, jotka joutuvat...aikuiset kykenevät omalla käytöksellään vaikuttamaan asioihin, myös petetty, ainakin viimeistään käytökseensä sekä siihen, että ketää lähtee syyttelemään suurimmaksi syntipukiksi (miestään, toista naista vai peräti osaako jopa tarkastellaan itseäänkin peilin kautta) asian tultua julki.
Ensinnäkään toinen nainen ei niin vain tule ja vaan kyllä se perhe-elämä on päin prinkkalaa jo valmiiksi, jos mies katsoo aiheelliseksi antaa toiselle naiselle mahdollisuuden tulla omaan elämäänsä.
Tässä olisi nyt toisenlaista näkökantaa asioihin ""paratiisiperheen"" lapsen näkökannasta:
Olen viime aikoina paljon keskustellut äitini kanssa näistä asioista, sillä ollessani 15-vuotias vanhempani erosivat. Isällä oli toinen nainen, mutta se ei ollut eron syy, vaan eron syyt olivat muodostuneet jo paljon ennen toisen naisen kuvioihin tulemista. Ja näin se varmasti valtaosassa näistä tapauksista on.
Nyt aikuisena olen paljon keskustellut näistä asioista äitini kanssa, minun aloitteesta ja vain siksi, että haluaisin ymmärtää asioita hieman laaja-alaisemmin ja kaikkien osapuolien kannalta. Oman näkemykseni tietenkin olen jo silloin nuorena tyttönä muodostanut, eikä se näiden keskustelujen ja iän karttumisen myötä ole muuttunut miksikään.
Eli tilanne silloin 17 vuotta sitten oli se, että kärsin kotona valtavasti vanhempieni riidoista, milloin huudettiin enemmän ja milloin vähemmän, oli tavaroiden rikki paiskomisia, en koskaan nähnyt vanhempieni osoittavan toisilleen, että toinen on tärkeä, kauhea häpeä kun naapurit kuulivat pahviseinien läpi kaiken ja kurjaa kun kaverit siinä iässä olivat kaikki kaikessa enkä kehdannut tuoda heitä kotiini, sillä koskaan ei voinut tietää, että mitä sotaa siellä kotona tänään käsitellään.
Vanhempani kuitenkin rakastivat ja rakastavat tänä päivänäki minua, mutta heidän oman pahan olonsa ja sietämättömän kumppanin läsnäolo aiheuttivat sen, että itsensä hillintä lapsen aikana ei onnistunut ja käsittääkseni harvassa perheessä onnistuukaan. vai kuinka moni ""Taistelevista Virtasista"" voi sanoa, että tapellaan kun lapset nukkuu ja sittenkin niin hiljaa, etteivät varmasti herää...
Lopulta itse pyysin kesken jonkun huutomyrskyn vanhemmiltani, että erotkaa, niin molemmat jäivät tuijottamaan minua suu auki. Äitini on kertonut muistavansa tämän tilanteen kuin eilispäivän ja kertoi, että vasta se sai hänetkin ajattelemaan, että meidän perheessä on lapsikin, joka on viaton asioihin ja kärsii varmaan kaikken eniten, eikä kykene asiaan vaikuttamaan millään lailla.
Sitten sitä erottiin.....tai enhän minä eronnut kenestäkään, vain vanhemmat erosivat toisistaan. Virallisesti jäin äidin kanssa asumaan asuntoomme, isä muutti uuteen asuntoon yksinään, mutta alkoi kulkemaan julkisesti tämän muutama kuukausi aiemmin elämäänsä astuneen naisen kanssa. Olin isän luona joka toisen viikonlopun, mutta tapasin isääni usein arkenakin, kävimme jätskillä, leffassa, moottoripyöräilemässä, uimassa jne. niistä ajoista on jäänyt parhaimpia lapsuusmuistojani, ei vanhempien tappeluita, vaan onnellista aikaa. ja paljon onnellisempaa se oli vanhemmillenikin.
Äiti ei milloinkaan ole syyttänyt isän toista naista heidän avioliittonsa rikkojaksi. On kertonut, että silloin aluksi tietty vihasi tätä naista kun tunteet muutenkin olivat sekaisin ja tämä nainen oli helppo ottaa syntipukiksi, mutta sanoi myös, että kyllä eron syyt olivat jo valmiit ennen tätä naistakin, olisi vain pitänyt ymmärtää erota ennen kuin omalla käytöksellään sekä isä että äiti tekivät erosta vielä monimutkikkaamman.
Aikoinaan minäkin tutustuin tähän toiseen naiseen ja tykkäsin hänestä ja tykkään edelleenkin, sillä ovat isäni kanssa olleet naimisissa jo yli 10 vuotta ja äidilläkin on mukava miesystävä ollut jo useamman vuoden. Ja jos tämän toisen naisen olemassa olo on ollut isälleni minun toiveeni lisäksi se eroon voimia antava asia, niin olen onnellinen tämän toisen naisen kuvioissa olosta siinä tilanteessa.
Eli mikä on lopputulos: Olen ollut etuoikeutettu lapsi, sillä yhden epäonnisen kodin sijasta, minulla on ollut kaksi onnellista kotia, toinen äidin luona ja toinen isän luona ja miten kiitollinen heille olenkaan, että ymmärsivät erota ja muutaman karmean vuoden jälkeen suoda ennenkaikkea minulle ja myös heille itselleen tasapainoisemmat ja onnellisemmat lähtökohdat jatkaa elämää.Kunpa tämän ymmärtäisivät kaikki muutkin eroa harkitsevat, lastensa hyvinvoinnista välittävät ja toisia naisia aiheettomasti morkkaavat (sillä aiheetonta se on, miksei niitä toisen naisen ottajia morkata ollenkaan tai ainakin vähimmissä määrin?) ja ainakin lasten kannalta helpointa olisi kun ei morkattaisi ketään, ja kaiken viimeksi heidän kuullensa.
Kommentteja kaivataan niin petetyiltä, pettäjiltä, toisilta naisilta sekä siihen soppaan joutuneilta lapsilta. Sillä lapset ovat ainoita, jotka joutuvat...aikuiset kykenevät omalla käytöksellään vaikuttamaan asioihin, myös petetty, ainakin viimeistään käytökseensä sekä siihen, että ketää lähtee syyttelemään suurimmaksi syntipukiksi (miestään, toista naista vai peräti osaako jopa tarkastellaan itseäänkin peilin kautta) asian tultua julki.