Hae Anna.fi-sivustolta

lapsen nimen vaihtaminen

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä mamma76, 20.08.2010.

  1. mamma76 Vierailija

    Tilanteeni on se, että 9v sitten sain lapsen miehen kanssa, joka ei halunnut naimisiin kanssani. Otimme lapselleni minun sukunimeni. Kun myöhemmin menin naimisiin toisen miehen kanssa, lapsen nimi vaihdettiin isänsä nimeksi, koska ei ole sukua miehelleni, jonka nimelle itse menin..

    Nyt kun lapsi on 9v, hän itkee usein kokevansa olevansa erilainen ja ulkopuolinen, kun hänellä ei ole samaa nimeä, kun äidillä, siskolla ja isäpuolella.

    Minulla on yksinhuoltajuus, sovimme siitä lapseni isän kanssa.. Tuntuukin hieman omituiselta, että minulla on eri nimi, kuin huollettavallani..

    Katson kuitenkin, että sukunimen pitäisi olla SUKUnimi.. Lapseni ei ole sukua miehelleni, joten miksi hänen nimensä ottaisin lapselleni.. Olen siis ajatellut lisätä omaan nimeeni tyttönimeni mukaan ja vaihtaa tyttärelleni tyttönimeni. Niin minun nimeni olisi siis yhdistelmä isäni nimestä ja mieheni nimestä, viiva vain väliin. Ja tyttärelläni olisi sitten tyttönimeni. Näin hän saisi olla samaa nimeä, kuin äiti ja minulla olisi myöskin samaa nimeä, kuin toisella lapsellani ja miehelläni. Olenko ihan hullu?
     
  2. siri Vierailija

    No et ole hullu, mutta miksi ihmeessä silloin aikanasi vaihdoit lapsellesi isänsä nimen? Miksi lapsi ei saanut silloin pitää omaa sukunimeään, joka siis oli sinun tyttönimesi? Nyt ongelmaa ei olisi, lapsella olisi sinun tyttönimesi, jonka voisit ottaa itsellesi takaisin, ja niin teillä olisi lapsen kanssa sama sukunimi.

    Mieluiten näkisin siis, että teillä olisi tytön kanssa sama sukunimi, eli sinun tyttönimesi. Mies ja toinen lapsesi olisivat miehen nimellä. Sillä lailla perheessä olisi vain kahta sukunimeä, esityksessäsihän teillä olisi sitten kolme eri nimeä perheessä.

    Toinen vaihtoehto, ja ihan yhtä hyvä (ellei parempi), olisi, että mies ottaisi tämän tyttäresikin omalle nimelleen. Se, onko nyt kyseessä SUKUnimi, ei asiassa paljon vaikuta. Ajattele nyt itsekin, onko tyttäresi kovin paljon tekemisissä biologisen isänsä kanssa ja tämän suvun kanssa? Jos on, niin asia on toinen, mutta jos näin ei ole, niin miksi hänen pitäisi heidän nimeään kantaa?

    Ethän sitäpaitsi itsekään ole miehellesi SUKUA, olet vain ns. sukuun naitu, joten mitä varten sinunkaan pitäisi olla miehen nimellä, jos tätä asiaa kauhean tarkasti haluat korostaa?

    Minä kallistuisin tähän vaihtoehtoon. Silloin te voisitte kaikki olla samannimisiä. Tyttäresi menee aikanaan naimisiin ja voi olla, että se haluamasi SUVUN nimi taas jää pimentoon sitä kautta.

    Eri asia sitten, antaako tyttäresi isä suostumuksen nimen vaihtoon uuden miehesi nimelle. Jos teillä on yhteishuoltajuus, niin asia voi kaatua siihen.
     
  3. ap kysyjä Vierailija

    Kiitos vastauksestasi! Annoit ajattelemisen aihetta!
    :)
     
  4. jeps. Vierailija

    Minun tyttäreni vaihtoi nimensä uuden mieheni kanssa samaan sukunimeen, kun oli 12-vuotias. Tuossa iässä lapsi päättää nimestään itse. (yksinhuoltajuus, joten suostumukseni kyllä tarvittiin).

    No, nimi vaihtui sitten taas kun tyttäreni meni itse naimisiin:)
     
  5. Yester Vierailija

    Että 9-vuotias lapsi vaihtaisi jo kolmannen kerran nimeä.... No hoh hoijaa. Toivottavasti se nimi sitten olisi pysyvä.
     
  6. Hertti Vierailija

    Jos osaat yhtään lukea & laskea, niin osaat myös päätellä, että kyseessä on "vasta" TOINEN kerta...
     
  7. Yester Vierailija

    Aivan niin, mutta nimi olisi jo kolmas tähän mennessä. Ensin oli äidin nimi, sitten biol. isän nimi, ja nyt olisi taas edessä nimen muuttuminen. No, samapa tuo tietenkin ulkopuolisille.
     
  8. nimestä viis Vierailija

    mielestäni olet aikamoinen tuuliviiri tässä nimiasiassa.
    Ja mitä sukuun tulee, suku voi olla syvältä jote sille en mitään painoarvoa antaisi.
    Tietysti jos on harvinainen nimi niin sitten sillä on merkitystä, mutta jos on tavallinen järvinen, ihan sama.

    Ja mitä siihen tulee, että lapsesi kokee itsensä ulkopuoliseksi perheessänne.
    Katso peiliin ja mieti tykönäsi mistä lapsesi tuntemukset johtuvat.
    Eikö hän pidä biologiseen isäänsä yhteyttä riittävästi, voiko ongelma olla sillä suunnalla eikä sukunimessä? Jos suhde isään on kunnossa, kyllä sitä oman isän nimeä voi kantaa ihan yhtä ylpeänä kuin äidinkin. Riippumatta siitä kenen kanssa asuu.

    Meillä on joskus asunut saman katon alla kolmen eri nimisiä ihmisiä yli 14 vuotta.
    Kertaakaan kenellekään ei tullut mieleenkään kokea itseään ulkopuoliseksi omassa perheessä. Lapset, eikä heidän kaverinsakaan, edes noteeranneet mitenkään mikä sukunimi meillä kullakin oli. Siis ensimmäisten tapaamisten jälkeen.
    Meillä mies ja yhteinen lapsemme ovat "Virtasia", minä ja vanhin poikani olemme "Lahtisia", kaksi kasvattilastamme olivat oman sukunimisiään eli "Järvisiä". Samat sukunimet ovat käytössä yhä.
    Sukunimistä huolimatta oltiin samaa perhettä alusta akaen kaikki, niin hyvässä kuin pahassakin.
    Ja ollaan yhä yhtä värikkäitä tässä nimiasiassa, nimiä vaan on tullut lisää kun on jo noita lasten puolisoita ja lapsenlapsiakin.
     
  9. Moi. Mulla on aikamoisen iso pulma lapseni sukunimen kanssa. Hänellä on siis sukunimenään äitinsä tyttönimi, mutta nyt lapseni äiti on mennyt uusiin naimisiin ja otti luonnollisesti miehensä nimen.Miehellä oli jo valmiiksi entisestä liitosta lapsi ja yhdessä he ovat myös saaneet yhden lapsen lisää. Asiat menivät aikoinaan siten,että lapselle tuli äitinsä tyttönimi ja äidille yksinhuoltajuus.

    Nykysin myös minulla on toinen lapsi,jolla on minun sukunimi. Näin ollen toisella lapsella on kaksi veljeä, joilla molemmilla on erisukunimi kuin hänellä, ja sisko jolla on eri sukunimi. Myös molemmilla vanhemmilla on eri sukunimi/ nimet kuin hänellä! Olen monesti kysynyt äidiltä mahdollisuutta vaihtaa lapsen sukunimeksi oma sukunimeni, mutta tähän hän ei ole suostuvainen.

    Onko mitään tehtävissä, olenko täysin avuton tilanteeni kanssa?

    Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!
     
  10. lapsen etu Vierailija

    En ymmärrä miksi naisten pitää naimisiin mennnessään ottaa miehen nimi, mutta lapsen nimeä ei vaihdeta. Eikös tarkoitus äidilläkin ole nimenvaihtoonsa se, että tuntisi yhteenkuuluvuutta aviopuolisonsa kanssa, miksei lapsi sitten saisi tuntea tätä yhteenkuuluvuutta perheensä uuden jäsenen, isäpuolensa kanssa? Tai toisaalta jos lapsi ei vaihda nimeään, miksi äidinkään pitäisi? Eikäs äiti voi pitää lapsensa kanssa saman nimen, vaikka naimisiin menisikin, eikä "hylätä" lastaan erinimiseksi ulkopuoliseksi vaikka samassa perheessä elettäisiin. Miten niin luonnollista että nainen ottaa miehen nimen??? Minusta lapsella on luonnollista olla perheensä nimi.
     
  11. yhteinen nimi Vierailija


    Lapsellahan on nyt yhteinen nimi isovanhempiensa kanssa. tuntuu, että aikuiset tekevät tässä ongelman asiasta, joka ei ole sitä lapselle.
     
  12. vierailija Vierailija

    No eihän se edes ole sinun sukunimesi vaan isäsi?
     
  13. vierailija Vierailija

    No eihän se ole Sinun sukunimesi vaan isäsi?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti