Minua on jo pitkään kummastuttanut yksi juttu. Meidän tytön yksi parhaimmista ystävistä on ns erityislapsi. Pienenä hän kävi erityisluokalla ja mukautetun opiskelun avulla siirtyi kyläkouluun 4 tai 5 luokasta alkaen. Päällepäin tyttö on ihan normaalin oloinen. Käytöksessä ja puheessa kyllä erilaisuus on havaittavissa. Vanhempienkaan sosiaalise taidot eivät ole parhaimmasta päästä ja välillä se herättää monenlaisia tunteita
..
Tytöt ovat ystävystyneet jo ihan pienenä, koulutaksin kyydissä. Ystävyys on aitoa ja heillä paljon yhteisiä juttuja. Toki tyttäreni on näiden vuosien aikana paljon tukenut ystäväänsä monissa asioissa ja välillä ihan opettaa miten jotkut asiat voi tehdä. Tyttäreni toimi myös ystävänsä tukihenkilönä ensimmäisen yläastevuoden (itse oli 8 lk). Nuo jutut ovat kuitenkin pikku osa ystävyyttä, suurin osa on normaalia tyttöjen välisiä juttuja.
Se minua kummastuttaa, kun monet tätä ystävyyttä pitävät jotenkin ihmeenä. Tytärtäni ylistetään miten hän huolehtii ja hoitaa ja miten on ystävä.... Onko se sitten oikeasti jotenkin epänormaalia jos ns normaali lapsi on erityislapsen kanssa hyvä ystävä? Onko tämä maailma todella nykyisin näin lokeiroivaa?
Tytöt ovat ystävystyneet jo ihan pienenä, koulutaksin kyydissä. Ystävyys on aitoa ja heillä paljon yhteisiä juttuja. Toki tyttäreni on näiden vuosien aikana paljon tukenut ystäväänsä monissa asioissa ja välillä ihan opettaa miten jotkut asiat voi tehdä. Tyttäreni toimi myös ystävänsä tukihenkilönä ensimmäisen yläastevuoden (itse oli 8 lk). Nuo jutut ovat kuitenkin pikku osa ystävyyttä, suurin osa on normaalia tyttöjen välisiä juttuja.
Se minua kummastuttaa, kun monet tätä ystävyyttä pitävät jotenkin ihmeenä. Tytärtäni ylistetään miten hän huolehtii ja hoitaa ja miten on ystävä.... Onko se sitten oikeasti jotenkin epänormaalia jos ns normaali lapsi on erityislapsen kanssa hyvä ystävä? Onko tämä maailma todella nykyisin näin lokeiroivaa?