Lapsen oikeus isään (Ketju II)

[Jaska-]

Lapsen oikeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa


Isän ja lapsen välisen tunnesiteen merkitystä on korostettu viime aikoina entistä enemmän. Parisuhteen kariutuessa isyys kuitenkin usein saa kolhuja.
Isyys muuttuu tällöin juridisesti säädellyksi: isä saa yhä kantaa taloudellista vastuuta lapsestaan, mutta hän ei saa olla läsnä lapsen arjessa. Pahinta on, jos yhteys lapsiin katkeaa.

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.


Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Isyyden ohenemisesta on aika luopua. On huolehdittava siitä, että lapsen oikeus isään turvataan - myös silloin, kun parisuhteeseen tulee säröjä. Äiti ei voi korvata isää, eikä äiti voi määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä.
---------------------------------------------------------------------

Linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen+oikeus+is%C3%A4%C3%A4n+turvattava++my%C3%B6s+parisuhteen+kariutuessa/HS20081130SI1MP02db9

Viesti sisältää otteita (ei siis koko artikkelia, LUE koko artikkeli ylläolevasta linkistä ) HS:ä n pääkirjoituksesta.
Lihavoinnit otsikkoa lukuunottamatta minun.

Tämä oli ilmeisesti se kirjoitus johonka nimimerkki ´seitsemänvuodenselibaatti´ viittasi.

 

[Minerva McGarmiwa]

Harvinaisen fiksua tekstiä. Jos isä ei o kelvoton (ihan oikeesti eikä vaan paskapää exä ) niin olishan se suotavaa ymmärtää jokaisen et lapsi tarvis molemmat vanhemmat

 

[vieras]

Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, sehän on selvää. Vanhemmilla pitää olla myös yhtä suuri vastuu vanhemmuudesta myös parisuhteessa.

Aina on kuspäisiä ihmisiä olemassa sukupuolesta riippumatta mutta mun tuttavapiirin erot on klassisia: saadaan lapsia, mies jatkaa omia harrastuksiaan ja menojaan mistään tinkimättä, äiti hoitaa lapset. Sitten ollaan muutaman vuoden päästä siinä tilanteessa, että äidille riitti, ei viitsi olla äiti myös sille isälle. Erotaan. Miestä ei vuoteen kiinnosta tavata lapsiaan, kun se tekee hänelle kipeää. Hän ei hae, ei vie, hän ei ole se joka halusi erota. Hän ei maksa elatusmaksuja, koska äitihän se erota halusi... Jaa, mutta onhan tuossa tuoreempikin ero, äiti lähti toisen matkaan. En ole vielä kuullut järjestelyistä mutta olisi vaikea tuossa tapauksessa uskoa, että äiti yrittäisi estää lasten ja isän suhdetta, on ollut niin tiivis jo ennen eroakin.

 

[Black Diamond]

Juu mut kun pojan isä ei asu suomessa.

 

[Scarlett O Harava]

Onneksi likalla on paras isä mitä maailmassa voi vain olla. Hän on ollut likan elämässä osallisena alusta asti eikä me missään vaiheessa haluttu jokatoinen viikonloppu-systeemiä vaan likka saa olla isänsäkin kanssa paljon.

 

[CrystalBlue]

No jooh.. olishan se kivaa että olis isä eronkin jälkeen. Joillakin ei vaan järki kulje niin paljoa että tajuais ottaa vastuun siinä tilanteessa.
Nyt ne ovat mun lapsia. Eipä asialle mitään voi.

 

[vieras]

Lapsen oikeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa


Isän ja lapsen välisen tunnesiteen merkitystä on korostettu viime aikoina entistä enemmän. Parisuhteen kariutuessa isyys kuitenkin usein saa kolhuja.
Isyys muuttuu tällöin juridisesti säädellyksi: isä saa yhä kantaa taloudellista vastuuta lapsestaan, mutta hän ei saa olla läsnä lapsen arjessa. Pahinta on, jos yhteys lapsiin katkeaa.

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.


Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Isyyden ohenemisesta on aika luopua. On huolehdittava siitä, että lapsen oikeus isään turvataan - myös silloin, kun parisuhteeseen tulee säröjä. Äiti ei voi korvata isää, eikä äiti voi määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä.
---------------------------------------------------------------------

Linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen+oikeus+is%C3%A4%C3%A4n+turvattava++my%C3%B6s+parisuhteen+kariutuessa/HS20081130SI1MP02db9

Viesti sisältää otteita (ei siis koko artikkelia, LUE koko artikkeli ylläolevasta linkistä ) HS:ä n pääkirjoituksesta.
Lihavoinnit otsikkoa lukuunottamatta minun.

Tämä oli ilmeisesti se kirjoitus johonka nimimerkki ´seitsemänvuodenselibaatti´ viittasi.

Noh entäs jos isä ilmoittaa ettei tahdo eikä halua että koskaan tulee ketään häntä isäksi sanomaan!!

 

[Peppari]

No isyyteen ei voi pakottaa :/

 

[r u u s a]

No isyyteen ei voi pakottaa :/

Niinpä! Olipa mullekin kelvannut, sellainen jonkinlaisesti kelvollinen edes.

(ja vitut, ihan hyvin pärjäsin ja pärjään ilmankin)

 

[zizilisko]

No isyyteen ei voi pakottaa :/

Niinpä.
Mä olisin ihan tyytyväinen, jos lasta muistettaisiin edes kortilla syntymäpäivänä, mutta joiltakin sekin on liikaa vaadittu :headwall:

 

[Phoebsi]

Entäs jos naispari hankkii lapsen, miten sen lapsen oikeus isään toteutuu?

 

[PipariSuu]

Hyvä kirjoitus. Siinä on vaan se mutta että ei äiti, eikä lapsi pysty pakottamaan niitä isiä pitämään yhteyttä tai edes pitämään "isyyttä" vastoin tahtoaan.

Ja nimenomaa niitä miehiä, jotka eivät pidä mitään yhteyttä, on paljon.

 

[nöppönen]

Hyvä kirjoitus. Siinä on vaan se mutta että ei äiti, eikä lapsi pysty pakottamaan niitä isiä pitämään yhteyttä tai edes pitämään "isyyttä" vastoin tahtoaan.

Ja nimenomaa niitä miehiä, jotka eivät pidä mitään yhteyttä, on paljon.

niimpä. kummasti se lapsen oikeus isään siinä vaiheessa unohtuu. minä olen saanut täällä paskaa niskaani siitä etten muuta töiden perässä etelämmäs, mutta kun tapaamiset on mitä on niin lasten kannalta on parempi olla lähellä isää että ne vähätkin tapaamiset onnistuu.

 

[Jaska-]

Hyvä kirjoitus. Siinä on vaan se mutta että ei äiti, eikä lapsi pysty pakottamaan niitä isiä pitämään yhteyttä tai edes pitämään "isyyttä" vastoin tahtoaan.

Ja nimenomaa niitä miehiä, jotka eivät pidä mitään yhteyttä, on paljon.

Ei pysty ei, mutta sekin on ongelma johonka jonkinlainen ratkaisu olisi hyvä olla olemassa, onko sitten olemassa on eriasia ?
Mutta kyllä sitä varmaan pitäisi yrittää löytää.

Ehkä nämä ovat asioita jotka korjaantuvat sukupolvien myötä :

 

[Phoebsi]

Entäs jos naispari hankkii lapsen, miten sen lapsen oikeus isään toteutuu?

:attn:

 

[Loistava kirjoitus]

Tuo teksti kannattaa erityisesti naisten lukea ja ajatuksella.

Minäkin lainaan tuolta pari todella loistavaa kohtaa:
"Äiti ei voi korvata isää, eikä äiti voi määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä."

* Tätäkin palstaa lukiessa huomaa tuon olevan tosi yleistä, että äidit määrittelevät isän arvon ja paikan.

"Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi."

*Tuo koskee ammattiauttajien lisäksi äitejä itseään, jotka aliarvioivat miehen kykyä isyyteen. Ja se alkaa jo ennen kuin lapsi on syntynytkään.

Noin muuten tähän astiset tekstit ovat tuttua kamaa naisilta. On myöhäistä itkeä toimimattomia TAPAAMISIA sen jälkeen kun on valittu se tie, että isä ei saa elää enää lapsensa kanssa normaalia elämää, vaan joutuu tapailijaksi. Ei sellaisella tapailulla voi ylläpitää lapsi-vanhempisuhdetta ja varsinkaan hoitaa omaa osuuttaan täysipäiväisestä huoltajuudesta.

 

[vieras]

Entäs jos naispari hankkii lapsen, miten sen lapsen oikeus isään toteutuu?

:attn:

No, ei varmaan siinä tapauksessa mitenkään, koska "isää" ei ole.
Siinä taitaakin olla erilaiset ongelmat. Millainenhan mahdollisuus sillä ei-biologisella vanhemmalla on olla vanhempi eron jälkeen? Lieneekö ainakaan juridista oikeutta mihinkään, en tiedä?
Veikkaan että se bioäiti ei vähässä kummassa suostu tässäkään tapauksessa jakamaan vanhemmuutta eron jälkeen.

 

[Phoebsi]

Entäs jos naispari hankkii lapsen, miten sen lapsen oikeus isään toteutuu?

:attn:

No, ei varmaan siinä tapauksessa mitenkään, koska "isää" ei ole.
Siinä taitaakin olla erilaiset ongelmat. Millainenhan mahdollisuus sillä ei-biologisella vanhemmalla on olla vanhempi eron jälkeen? Lieneekö ainakaan juridista oikeutta mihinkään, en tiedä?
Veikkaan että se bioäiti ei vähässä kummassa suostu tässäkään tapauksessa jakamaan vanhemmuutta eron jälkeen.

Mä ajattelin, että miten naiset sen selittää lapselle, missä isä on ja miksi isää ei ole? Mitä, jos lapsi haluaa ottaa selvää kuka hänen isänsä on? Miksi naispari lapsi olisi eriarvoisessa asemassa, kuin heterovanhempien lapsi. Ja tällä tarkoitan ihan sitä tilannetta että kahdella naisella on lapsi, mutta isää ei mailla eikä halmeilla.

Miten silloin lapsen oikeus toteutuu?

 

[ViVa]

Entäs jos isä on se joka pistää välit täysin poikki?
Aina vaan puhutaan että pitää olla isä lapsella,mutta ei siihen voi äiti vaikuttaa jos ei isää kiinnosta..
Mä en tykkää lukea tollasia. Mun poika kun on isätön,vaikka en näin tahtoiskaan olevan. Niin en tahdo uskoa että hänen elämänsä on nyt sen takia jo heti alkuunsa lopullisesti pilalla :ashamed:
Kun en tähän asiaan voi mitenkään kuitenkaan vaikuttaa

 

[PipariSuu]

Tuo teksti kannattaa erityisesti naisten lukea ja ajatuksella.

Minäkin lainaan tuolta pari todella loistavaa kohtaa:
"Äiti ei voi korvata isää, eikä äiti voi määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä."

* Tätäkin palstaa lukiessa huomaa tuon olevan tosi yleistä, että äidit määrittelevät isän arvon ja paikan.

"Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi."

*Tuo koskee ammattiauttajien lisäksi äitejä itseään, jotka aliarvioivat miehen kykyä isyyteen. Ja se alkaa jo ennen kuin lapsi on syntynytkään.

Noin muuten tähän astiset tekstit ovat tuttua kamaa naisilta. On myöhäistä itkeä toimimattomia TAPAAMISIA sen jälkeen kun on valittu se tie, että isä ei saa elää enää lapsensa kanssa normaalia elämää, vaan joutuu tapailijaksi. Ei sellaisella tapailulla voi ylläpitää lapsi-vanhempisuhdetta ja varsinkaan hoitaa omaa osuuttaan täysipäiväisestä huoltajuudesta.

Ihan hyvin kirjoitit.

Mutta kyllä tietyt normit vastuullisessa vanhemmuudessakin, vaikkakin ne ei olikaan naisen määritelmiä. Vastuullinen vanhempi ei jätä tulematta ilman hyvin painavaa syytä, jos on luvannut. Vastuullinen vanhempi ottaa vastuuta itse tapaamisistaan sekä vastuun lapsesta silloin, kun lapsi on hoidossa.

Ja ymmärsinkö oikein. Ajatteletko sinä, että lapsen äiti itkee toimimattomia tapaamisia, jos isä ei tulekaan sovittuun ajankohtaan tai otakaan viikonlopuksi lastaan, jos on luvattu vain siksi, ettei isä ole saanut kokoaikaista huoltajuutta? Mihin tässä vaiheessa unohtuu LAPSEN OIKEUS myös isään? Miksi ajatellaan, että tuo murhe on yksin äitin murhe? Enemmän se on isin ja lapsen murhe, jos isä jättää tapaamiset sivuun. Ja kyllä aikuinen ja vastuullinen isä ottaa itse vastuun tapaamisestaan, eikä sysää sitä mm. lapsen äidille, eikä missään nimessä itse lapselle.

Luulen, että osittain nykyajan tasa-arvon "välimaasto miehet" ei osaa edes tapaamisista huolehtia, koska ovat tottuneet, että nainen hoitaa kaikesta kaiken. Niin perheen elatuksesta vähintään puolet, lapset kokonaan kuin myös melkein kokonaan myös kodin. Olettavat varmaan, että myös naisen tulisi hoitaa nuo tapaamiset siten, että ne onnistuvat, eikä itse tarvi laittaa tikkua ristiin. Jos kaikki ei menekään onnistuneesti, niin aina voi laittaa sen vastuullisemman niskaan koko p*askan.

Vähän kuin työntekijä ja pomo. Työntekijä kössää ja pomo saa syyt..

 

[PipariSuu]

Entäs jos isä on se joka pistää välit täysin poikki?
Aina vaan puhutaan että pitää olla isä lapsella,mutta ei siihen voi äiti vaikuttaa jos ei isää kiinnosta..
Mä en tykkää lukea tollasia. Mun poika kun on isätön,vaikka en näin tahtoiskaan olevan. Niin en tahdo uskoa että hänen elämänsä on nyt sen takia jo heti alkuunsa lopullisesti pilalla :ashamed:
Kun en tähän asiaan voi mitenkään kuitenkaan vaikuttaa

Ei poika piloilla ole suinkaan. Tuo teksti on osittain tehty myös siksi, että isät tajuavat, että ovat tärkeitä lapsilleen, eivätkä tekisi noin kuten esim. teillä nyt on käynyt

Voimia! :hug:

 

[ViVa]

Niinpä,miehille pitäis enemmänkin koittaa saada taottua päähän tuota,miten tärkeää olisi että lastensa elämään kuuluisivat vaikka muuten tilanne olis mikä..
Mutta kun tuntuvat nää nykyajan miehet olevan niin pirun itsekkäitä. Ei lapsella väliä,kun minä nyt haluan tehdä näin.. :/

Munkin pojan isä ilmoitti että voi ottaa kokonaan itselleen (siis pienen vauvan jota imetin..) Mutta ei aijo tavata ikinä. Eikä siis ole tavannut kun en hänelle antanut.

 

[Mielikki]

Hyvä kirjoitus!!!Tosin aihe on sellanen,että jokanen suhtautuu siihen omista lähtökohdista eikä mitenkään objektiivisesti!
Mää olen sitä mieltä,että isän oikeuksia monesti poljetaan valitettavasti(avaan sateenvarjon)
Miksi olen tätä mieltä juontuu siittä,että olen itse avioerolapsi,äitini oli 15v keskenkasvunen,kun halusi käyttää minua pelinappulana saadakseen isäni "itselleen"
Mää luulen,että mää olisin kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi jos olisin saanut tavata ja tutustua isääni(äitini esti yhteydenpidon)aikuisena olin välillä yhteyksissä isääni,mutta ei sitä isä-suhdetta yhtäkkiä rakenneta,etenkään niistä olosuhteista joista mää olen.
Jäätyäni yh:ksi äitini vei minun lapseni...jep!Oma äitini!Toisen sain takaisin kuuden vuoden päästä,mutta toisen huoltajuudesta luovuin lapsen edun vuoksi(prosessi kesti about 5-6 vuotta,johon liittyi äitini osalta kaikenlainen sabotointi mun elämääni sekä nykyisen perheeni)
Joten ymmärrän täysin isien oikeuksien puolesta puhujia!Kaikki ei ole sitä miltä näyttää sossussa tai oikeudessa.....huoltajuuskiistat ovat mitä raaimpia kiistoja! :'(
Esikoinen,joka jo täysi-ikäinen,murrosiässä otimme yhteyttä hänen isäänsä(Olimme sopineet erotessamme yhdessä että täysero kummastakin,muusikon retale kun oli =) )Olemme tavanneet ja esikoinen on saanut rauhassa tutustua isäänsä ja me puolestamme vanhempina olemme keskustelleet omista syyllisyystunteistamme keskenämme vaikka kummallakin uusi perhe,ollaan tavattu aina silloin tällöin jne.Hän ei syyllistä mua mistään enkä minä häntä...asiat vaan eteni siten kuten eteni!Vittuuks sille enää voi! =)
Ja nyt kun oon vakavasti sairas on ihana tietää,että jos tästä keikahdan autuaammille nettimaille niin isä pitää huolta esikoisesta ja nykynen mieheni meidän lapsistamme ja oon ne vannottanu ettei sisaruussuhteita saa rikkoa...mutta noi onkin tosi ihania tyyppejä!!!!!!