O
ov
Vieras
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellista kuin suinkin, kernaimmin
sterilisoitua niinkuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin varminta
keittää se tavallisella tavalla padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanet, keitetään yhtä suurista
määristä vetttä ja vastalypsettyä maitoa - suuri kupillinen (2
desilitraa) kumpaistakin - ja 5:stä pienestä teelusikallisesta
mannaryyniä, parista suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria,
- niin et saa luulla, että tämäkin voidaan keittää seikoittamattomasta
maidosta, kun lapsi on täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on
sekoitettava vettä, koska vesi, kiehuessaan avonaisessa padassa noin
neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja koska sekoittamaton maito täten
kiehuessaan kokoon tulee liian voimakkaksi pienelle lapselle - vielä.
Vasta kun lapsi on vuoden vanha, voit keittää vellin paljaasta maidosta.
6: sta 12 kuukauteen voit vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä
maitomäärää, esim. siten, että viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä
lusikallisen vettä ja lisäät siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät
sen semmoisenaan 3 viikkoa, - jonka jälkeen taas teet samalla tavalla,
kunnes viimeisenä kuukautena maito on sekoittamatonta. Moni arvelee,
että kun lapsi saa hampaita, niin on se merkkinä siitä, että se voi
ruveta syömään vaihtelevaisempaa ruokaa, niinkuin kalaa, lihaa, leipää,
y. m. - Mutta lääkäri sanoo, että hampaiden puhkeaminen ei ole merkkinä
siitä, että sen on syötävä semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voidaan
vieroittaa, joko äidinrinnasta tai pullosta. - (Vieroittamisesta
puhutaan seuraavassa luvussa). Se voi kyllä usein sietää semmoisia
ruokia; nähdäänhän usein, varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka
syövät aikaihmisten kanssa sekä perunoita että silliä heti kun
ensimmäiset hampaat ovat ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia,
ilman että heillä siitä on mitään näkyväistä haittaa. Mutta montaa
kertaa saavat he myöskin ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat
sellaisella ravinnolla ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa,
kalpeiksi ja turpeiksi ja saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja
jalat. Maalla antaa raitis ilma heille voimia sulattamaan monenlaista
ruokaa, johon he kaupungin tukahduttavassa kurjuudessa eivät kykene.
Mutta maitoruoka olisi heille kaikille parasta, aina parasta. Emme saa
unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis
tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, lihaa,
verta, aivoja ja kaikkea muuta varten, jotavastoin me muista
saatavanamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle
näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi
voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja
voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (n.
s. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput j. n. e) - aina 1½
vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin
koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisimpana ja rakkaimpana
ravintona, vielä silloinkin, kun se jo aikoja sitten on ruvennut syömään
kaikenlaisia muitakin ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on
täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti antamaan
sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla
pidetään 1½ vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty
oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä,
miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean
kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin
nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja
suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa
myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niinkuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. "Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras - s. o. terveellisin - on tuskin tarpeeksi hyvää",
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nut tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksi; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi - niinkuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niinkuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolaiseen veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja nahka, - lapsi ei millään muotoa saa niellä
ruotoja! - Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret ovat leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita
kuin suinkin, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen,
joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; elä kuirenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joka on lähinnä kuorta.
Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua
ranskanleipää niinkuin kalaankin tai anna lapsen syödä vuorotellen puoli
teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei
hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta ranskanleipä ja hyvästi
leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu
pois, on sopivaa. - Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa,
jos tahtoo. Elä koskaan käytä vanhoja munia, jotka haisevan tai
maistuvat vastenmielisiltä tai jotka ovat "oudon" näköisiä. Elä myöskään
anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille
lapsille- nelivuotisille ja sitä vanhemmille - voit antaa kovaksi
keitettyjä munia, jos hakkaat ne ovan hienoksi - mutta ei muuten.
Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voit
keittää kupillisesta maitoa, kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä taas 1 minuutti. Silloin se on se valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle. Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ummella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä -
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktista,
jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia
sulatetaan kupillisessa kiehuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle
lautaselle, jonka tehtyä siihen sekoitetaan tuore munanruskuainen sekä
hiukan suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niinkuin ennenkin,
tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai
kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on
suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä
maidolla sekä jauhoilla - ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita
- voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka
keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata
hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein
erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat
"jauhoisiksi" voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan
päällimmäisintä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt
lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi
ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa t. m. s, voi
sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi -
lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja
kauemminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa,
munia ja sahtisoppaa, vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen,
että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa
ruokaa, jota aikuisetkin syövät. Ensimmäisenä liharuokana voivat
kernaimmin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai
pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan
sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta
edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4
viikon vannhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha; myöhemmin
voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta
tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, hanhea, vanhaa lammasta,
silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa,
suolakalaa tai silliä - muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille.
Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä
ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille
lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itsellensä
parasta - ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti
tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin
säästäväisiä, yksinkertaisia ja
vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat
hankkineet pienille lapsillensa ehdottomasti parasta, hintaan
katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia
parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhaaseen. Sentähden
seuraa tässä sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokajärjestys
pikkulapsille. Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit
vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita - (pähkinänä kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyviä laurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavissa. Mutta ohrajauhoja - kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne
ovat karkeita - on keitettävä kauemmin kuin vehnäjauhoja, kokseenkin
niinkuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia).
Juomaksi ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa,
varsinkaan ei "separoitua", muuten kuin hätätilassa. Mutta
"puolikuorittua" maitoa, s. o. maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta
lypsämisen jälkeen, voidaan kyllä käyttää, kun lapsi on toisella
vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa vastalypsettyä maitoa ja kuorittua
maitoa - puoliksi kumpaistakin. Mutta muista aina keittää maito. Mitä
vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen juosa sitä raakana. Se
voi onnistua kerran ja kaksi, mutta voi myöskin käydä niin hullusti,
että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin. Keitä sentähden maito
lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen ensin seisoa
happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole tomua. Anna
lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei voi suositella niin
pienille lapsille, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on aivan puhdasta - säilytetty
puhtaassa tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla
vaarallista pikkulapsille kaupungeissa- Maalla sietävät pikkulapset
paremmin viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita; - se
muuttaa kaiken. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt,
puhdas viilipiimä - hienoksi murennetun hyvän ruokaleivän tai korppujen
ja pinnalle sirotellun sokerin kanssa - erittäin hyvin). Hyvä
ruokaleipä, varsinkin hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää
sekä lapselle että aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti
valmistettua ja hyvästi paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän
uunissa tai puhtaalla hellalla, ja pudistaa irtonainen , raaka jauho
hyvästi pois, ennkuin murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian
kuin lapsella on tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi sen
aivan hyvin muutamilla aterioilla saada sen kovana. Jos sille levitetään
vähän voita ja silloin tällöin pannaan hiukan juustoa, joka ei saa olla
hapanta, niin tulee se maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla
paloittelet sen keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta,
silloin kun ne ovat liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa,
huokeampiakin lajeja, kun ne vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta
puoliksi pilaantunutta ruokaa lapsille! Anna niille kernaammin
ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala kohtuullisen suolaisessa vedessä ja
perkaa siitä hyvästi nahka ja ruodot. Jos kala on rasvaista - katso,
muodostuuko keitinveteen rasvasilmiä - niin voit sekoittaa siihen vähän
kuivaa leipää, sen sijaan että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät
eivät ole kovin kallista ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa,
mutta kaupungeissa voidaan niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla:
5-6 pennillä kappale, ja kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden
vanhalle lapselle. 10-12 penniä voinevat toki useimmat uhrata lapsen
päivälliseen. Muuten luulen, että säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan
käyttää, kun ne otetaan ehyestä säilykelaatikosta ja keitetään heti, kun
laatikko avataan. (Säilykkeet, jotka ovat kauan seisoneet avatussa
laatikossa, ovat vanhingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sinun sitävastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne ovat
jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet ovat
nimmittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ovat vahingollisia lapsille useamassa kuin ydessä
suhteessa. Niinkuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niinkuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanlihaa, joka on huokeata syksyllä, niin on se hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan että lampaan lihaa, joka ei ole ollut
suolavedessä viikkoa kauempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten
on sinun tiedettävä, että keitetyt ruoat ovat terveellisimpiä ja
helpommin sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille
paistetaan kalaa, niin saanet kai siitä jonkun palan keitetyksi
lapselle. Missään tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa,
sillä se on aivan sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja
siirapista voivat luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa.
Korppujen asemesta voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua
ruokaleipää. Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et
luonnollisesti saa koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voit
turmella heidän terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä
alituisesti. Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito
(ainakin kuorittu), minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen
saada maitonsa ja maitoruokansa koko kasvamisaikansa; se on paras ja
luonnollisin ravinto.
1. Elina Virtanen syntyi ja kuoli 7.1.1971
2. Ida Marjatta Virtanen 15.8.1924-30.11.1925
3. Reino Olavi Nummelin 14.8.1920-4.4.1923
4. Esteri Salme Elisabeth Mattila 4.8.1920-27.8.1921
5. Erkki Kalevi Mattila 24.1.1918-14.5.1919
6. Arvo Peltola 7.7.1918-29.3.1923
7. Vilho Olavi Laine 21.7.1910-24.12.1926
8. Asko Kalervo Lehmusto 15.10.1918-24.8.1924
9. Vappu Anttila 2.5.1909-3.12.1911
10. Heikki Mikael Haikka 8.9.1946-2.11.1956
11. Salli Laakso 16.5.1922-19.4.1933
12. Olli Sakari Pitkänen 22.6.1952-26.5.1953
13. Antero Fredrik Kallio 5.12.1921-20.4.1924
14. Jari Tapani Hieta 12.9.1964-7.12.1964
15. Suoma Dagmar Pajuniemi 8.4.1913-9.7.1922
16. Veikko Aadolf Pajuniemi 18.3.1922-30.3.1922
17. Tauno Olavi Pajuniemi 4.1.1929-21.1.1929
18. Akseli Nikolai Huikuri 21.7.1908-4.5.1910
19. Toivo Aleksanteri Huikuri 2.2.1911-3.4.1919
20. Helmi Agatha Huikuri 1.11.1915-2.4.1919
21. Ida Maria Huikuri 12.3.1918-22.11.1937
22. Martti Akseli Huikuri 23.1.1926-17.7.1928
23. Seppo Väinämö Hattinen 23.7.1941-26.7.1941
24. Pirkko Tuulikki Hattinen 26.1.1948-4.2.1948
25. Ismo Herman Hattinen 16.3.1956-7.4.1956
26. Riitta Hannele Hattinen 16.3.1956-21.3.1956
27. Anja Margit Laitinen 16.7.1937-10.6.1941
28. Kari Pekka Juhani Laitinen 11.1.1946-2.1.1947
29. Aleksanda Peltola 14.6.1885-12.4.1887
30. Alvina Aleksanda Peltola 2.7.1893-28.8.1895
31. Sari Helena Lehtinen 26.9.1980-3.12.1981
32. Samuli Markonpoika Mikkola syntyi ja kuoli 12.10.2004
33. Vilma Kuoppamäki syntyi ja kuoli 14.6.2003
34. Lotta Kaarina Penttilä 15.10.2002-20.10.2006
35. Poikavauva Kytölä syntyi ja kuoli 25.10.1995
36. Lauri Lepistö 20.10.1995-23.10.1995
37. Poika Leppänen syntyi ja kuoli 1.11.1987
38. Tomi Petri Rautiainen 10.3.1973-15.4.1989
39. Anna Mari Roto 9.5.1979-25.5.1984
40. Paula Tuulikki Uotila 30.10.1942-30.8.1943
41. Jorma Juhani Tamminen 18.7.1947-13.6.1951
42. Lauri Johannes Myllyaho 10.8.1956-19.5.1973
43. Kai-Petri Kärkinen 6.1.1966-20.1.1972
44. Jani Marko Räntilä 6.4.1974-24.4.1974
45. Jari Marko Tapio Hämelahti 14.6.1969-10.8.1974
46. Saku-Pekka Saarinen 4.10.1969-1.11.1974
47. Aino Jauhonmaa 7.5.1905-11.4.1921
48. Aune Jauhonmaa 12.1.1911-11.4.1921
49. Bruno Jauhonmaa 17.10.1908-11.4.1921
50. Ritva Helena Jarva syntyi ja kuoli 27.8.1940
51. Siiri Peltonen 8.10.1891-13.4.1905
52. Ulla Ahola 1.10.1927-2.10.1927
53. Tapio Antero Niemi 29.5.1956-31.1.1957
54. Seppo Honkanen 23.2.1947-8.5.1947
55. Urho Honkanen 3.4.1937-26.12.19437
56. Laila Salonen 26.5.1937-20.7.1949
57. Markku Juhani Vitelin 5.5.1949-27.5.1949
58. Pauli Olavi Kellari 20.1.1948-11.5.1948
59. Timo Kalevi Köntti 20.12.1953-21.12.1953
60. Matti Antero Yrjölä 11.12.1947-22.2.1948
61. Hannes Mäkelä 21.2.1904-1.12.1913
62. Martti Mäkelä 31.1.1914-28.3.1918
63. Ulla Marjatta Lehtinen 11.3.1917-15.3.1917
64. Toivo Saarman 13.6.1901-14.6.1903
65. Laina Saarman 8.4.1904-26.4.1904
66. Erkko Mäkelä 23.10.1910-15.11.1912
67. Jaana Johanna Penttilä syntyi ja kuoli 20.9.1963
68. Eero Urho Kerola 14.2.1917-2.3.1917
69. Svante Jouko Laitinen 25.1.1910-8.2.1910
70. Anna Paavola 1886-1893
71. Helmi Paavola syntyi ja kuoli 1893
72. Suvi Hannele Murtola 8.3.1974-4.8.1974
73. Anja Tellervo Heimo 26.9.1951-10.10.1951
Seitsemän vuoden ikäisenä tuotiin diakonnissalaitokseen Mikko niminen poika, jonka entisyys oli ollut seuraava. Pojan ollessa toisella ikävuodellaan huomattiin hänessä kouristuskohtauksia. Näitä pelkäsivät sekä äiti että muut. Tämän takia, ja kun lapsi itki öisin, pidettiin häntä koko kesä yksinään ruumenhinkalossa tallin ylisillä. Sitten jäi pienokainen tätinsä hoidettavaksi. Tämä piti häntä enimmäkseen yksinään riihessä ja saunassa. Kerran kun muuan henkilö tuli saunaan hierottavaksi, käski täti poikaa ulos talvi-ilmaan, niin paitasillaan kuin tämä olikin, ja kun poika ei tahtonut mennä, potkaisi täti hänet ulos: "Vai etkös mene, senkin heittiö!" Toisen kerran huomattiin, ettei Mikolle kello 1 päivällä vielä oltu annettu yhtään ruokaa. Eräänä kesänä oli poikaa pidetty jalasta kytkettynä petäjään, jonka ympärillä lampaat oleskelivat. Ainoa sana, minkä lapsi sentähden siihen asti oli oppinut, oli "Mää". Naapurit menivät surkeudesta kertomaan kansakoulunopettajalle. Kun opettajan naiset tulivat saunalle,
jossa lapsen piti olla, näkivät he nokisen lapsen käden pistävän ulos ikkunan aukosta, ja sisään astuttuaan löysivät he lapsen mustana liasta ja aivan alastomana, paitsi että vyötäisille oli sidottu vaaterepale. Mutta ei ollut vielä tämäkään surkeuden loppu. Kun seuraava päivänä opettajan rouva tuli hevosella noutamaan lasta heidän luokseen ja pyysi isää nostamaan pienokaista kärryihin hänen syliinsä, tuli vedet läsnä olevan äidin silmiin. "Siksikö itkette, että vien lapsenne?" "En minä sitä itke", vastasi äiti, "on sitä muutakin itkettävää. Jälestäpäin selitti hän, että kun isä nosti pojan kärryihin, piti hän ensi kertaa eläessään lasta sylissään. Laioksessa edistyi poika siksi paljon, että kunnanmiehet katsoivat voivansa ottaa hänet pois. Kotipitäjässä Mikko Annettiin erään mummon hoidettavaksi. Kun tämä ei jaksanut aina vartioida vilkasta poikaa, kytki hän hänet entiseen tapaan petäjään, jonka ympärille maahan muodostui renkaanmuotoinen ahkerasti tallattu polku. Eräänä päivänä oli Mikko kadonnut.
Turhat olivat kaikki etsimiset. Myöhään talvella löydettiin metsälammikön jäästä vesihyönteisten pahasti syömä ruumis. Tämä oli Mikko-paran loppu. Mutta vihdoinkin selvisi asianomaisille, ettei tälläinen hoito kelpaa. Mikon kova kohtalo sai aikaan sen, että suureen kuntaan saatiin vaivaistalo.
Mikolla oli laitoksessa Antti niminen toveri, joka hänkin ennen laitokseen tuloa oli saanut kokea uskomattomia. Kun isä, joka oli epäsiveellinen renttu, lopulta hylkäsi kurjan perheensä, oli äidin poikineen elettävä vieraan tuvassa. Mutta kun poika sai kaatumatautikohtauksensa, ajoi isäntä heidät usein ulos kylmään yöhön, ja silloin he pakenivat lammaskarsinaan, jossa lampaat, laupiaammat kuin ihmiset, antoivat heidän maata rauhassa pehkujen alla.
Tultiin mökkiin, joka sijaitsi 10 kilometrin päässä kirkolta jokien ja soiden takana, joitten yli kesällä kuljettiin reellä. Kooltaan oli mökki noin pari syltä kumpaankin suuntaan. Lattiana oli paljas maa, paitsi keskellä muutama palkki. Mökissä asui 10 henkeä. Isä oli kuuro ja sokea, äiti joka viikko sairaana, yksi pojista raumatisminen siihen määrin, ettei kyennyt juuri mihinkään. Toisen pojan keuhkotautinen vaimo oli vastikään kuollut, synnytettyään lapsen, joka jäi eloon, mutta oli kuin luuranko. Tytär oli raajarikko, jäsenet liikkumattomat, selkäranka jäykkä, kalvoinen 9 cm ympärysmitaltaan, kooltaan kuin 10-vuotias, vaikka ikää oli jo 26 vuotta. Tässä joukossa eli sitten vielä vähämielinen poika.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellista kuin suinkin, kernaimmin
sterilisoitua niinkuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin varminta
keittää se tavallisella tavalla padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanet, keitetään yhtä suurista
määristä vetttä ja vastalypsettyä maitoa - suuri kupillinen (2
desilitraa) kumpaistakin - ja 5:stä pienestä teelusikallisesta
mannaryyniä, parista suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria,
- niin et saa luulla, että tämäkin voidaan keittää seikoittamattomasta
maidosta, kun lapsi on täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on
sekoitettava vettä, koska vesi, kiehuessaan avonaisessa padassa noin
neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja koska sekoittamaton maito täten
kiehuessaan kokoon tulee liian voimakkaksi pienelle lapselle - vielä.
Vasta kun lapsi on vuoden vanha, voit keittää vellin paljaasta maidosta.
6: sta 12 kuukauteen voit vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä
maitomäärää, esim. siten, että viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä
lusikallisen vettä ja lisäät siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät
sen semmoisenaan 3 viikkoa, - jonka jälkeen taas teet samalla tavalla,
kunnes viimeisenä kuukautena maito on sekoittamatonta. Moni arvelee,
että kun lapsi saa hampaita, niin on se merkkinä siitä, että se voi
ruveta syömään vaihtelevaisempaa ruokaa, niinkuin kalaa, lihaa, leipää,
y. m. - Mutta lääkäri sanoo, että hampaiden puhkeaminen ei ole merkkinä
siitä, että sen on syötävä semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voidaan
vieroittaa, joko äidinrinnasta tai pullosta. - (Vieroittamisesta
puhutaan seuraavassa luvussa). Se voi kyllä usein sietää semmoisia
ruokia; nähdäänhän usein, varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka
syövät aikaihmisten kanssa sekä perunoita että silliä heti kun
ensimmäiset hampaat ovat ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia,
ilman että heillä siitä on mitään näkyväistä haittaa. Mutta montaa
kertaa saavat he myöskin ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat
sellaisella ravinnolla ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa,
kalpeiksi ja turpeiksi ja saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja
jalat. Maalla antaa raitis ilma heille voimia sulattamaan monenlaista
ruokaa, johon he kaupungin tukahduttavassa kurjuudessa eivät kykene.
Mutta maitoruoka olisi heille kaikille parasta, aina parasta. Emme saa
unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis
tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, lihaa,
verta, aivoja ja kaikkea muuta varten, jotavastoin me muista
saatavanamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle
näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi
voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja
voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (n.
s. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput j. n. e) - aina 1½
vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin
koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisimpana ja rakkaimpana
ravintona, vielä silloinkin, kun se jo aikoja sitten on ruvennut syömään
kaikenlaisia muitakin ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on
täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti antamaan
sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla
pidetään 1½ vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty
oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä,
miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean
kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin
nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja
suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa
myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niinkuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. "Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras - s. o. terveellisin - on tuskin tarpeeksi hyvää",
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nut tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksi; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi - niinkuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niinkuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolaiseen veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja nahka, - lapsi ei millään muotoa saa niellä
ruotoja! - Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret ovat leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita
kuin suinkin, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen,
joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; elä kuirenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joka on lähinnä kuorta.
Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua
ranskanleipää niinkuin kalaankin tai anna lapsen syödä vuorotellen puoli
teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei
hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta ranskanleipä ja hyvästi
leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu
pois, on sopivaa. - Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa,
jos tahtoo. Elä koskaan käytä vanhoja munia, jotka haisevan tai
maistuvat vastenmielisiltä tai jotka ovat "oudon" näköisiä. Elä myöskään
anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille
lapsille- nelivuotisille ja sitä vanhemmille - voit antaa kovaksi
keitettyjä munia, jos hakkaat ne ovan hienoksi - mutta ei muuten.
Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voit
keittää kupillisesta maitoa, kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä taas 1 minuutti. Silloin se on se valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle. Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ummella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä -
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktista,
jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia
sulatetaan kupillisessa kiehuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle
lautaselle, jonka tehtyä siihen sekoitetaan tuore munanruskuainen sekä
hiukan suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niinkuin ennenkin,
tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai
kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on
suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä
maidolla sekä jauhoilla - ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita
- voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka
keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata
hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein
erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat
"jauhoisiksi" voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan
päällimmäisintä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt
lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi
ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa t. m. s, voi
sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi -
lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja
kauemminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa,
munia ja sahtisoppaa, vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen,
että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa
ruokaa, jota aikuisetkin syövät. Ensimmäisenä liharuokana voivat
kernaimmin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai
pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan
sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta
edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4
viikon vannhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha; myöhemmin
voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta
tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, hanhea, vanhaa lammasta,
silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa,
suolakalaa tai silliä - muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille.
Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä
ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille
lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itsellensä
parasta - ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti
tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin
säästäväisiä, yksinkertaisia ja
vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat
hankkineet pienille lapsillensa ehdottomasti parasta, hintaan
katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia
parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhaaseen. Sentähden
seuraa tässä sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokajärjestys
pikkulapsille. Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit
vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita - (pähkinänä kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyviä laurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavissa. Mutta ohrajauhoja - kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne
ovat karkeita - on keitettävä kauemmin kuin vehnäjauhoja, kokseenkin
niinkuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia).
Juomaksi ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa,
varsinkaan ei "separoitua", muuten kuin hätätilassa. Mutta
"puolikuorittua" maitoa, s. o. maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta
lypsämisen jälkeen, voidaan kyllä käyttää, kun lapsi on toisella
vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa vastalypsettyä maitoa ja kuorittua
maitoa - puoliksi kumpaistakin. Mutta muista aina keittää maito. Mitä
vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen juosa sitä raakana. Se
voi onnistua kerran ja kaksi, mutta voi myöskin käydä niin hullusti,
että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin. Keitä sentähden maito
lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen ensin seisoa
happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole tomua. Anna
lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei voi suositella niin
pienille lapsille, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on aivan puhdasta - säilytetty
puhtaassa tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla
vaarallista pikkulapsille kaupungeissa- Maalla sietävät pikkulapset
paremmin viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita; - se
muuttaa kaiken. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt,
puhdas viilipiimä - hienoksi murennetun hyvän ruokaleivän tai korppujen
ja pinnalle sirotellun sokerin kanssa - erittäin hyvin). Hyvä
ruokaleipä, varsinkin hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää
sekä lapselle että aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti
valmistettua ja hyvästi paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän
uunissa tai puhtaalla hellalla, ja pudistaa irtonainen , raaka jauho
hyvästi pois, ennkuin murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian
kuin lapsella on tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi sen
aivan hyvin muutamilla aterioilla saada sen kovana. Jos sille levitetään
vähän voita ja silloin tällöin pannaan hiukan juustoa, joka ei saa olla
hapanta, niin tulee se maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla
paloittelet sen keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta,
silloin kun ne ovat liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa,
huokeampiakin lajeja, kun ne vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta
puoliksi pilaantunutta ruokaa lapsille! Anna niille kernaammin
ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala kohtuullisen suolaisessa vedessä ja
perkaa siitä hyvästi nahka ja ruodot. Jos kala on rasvaista - katso,
muodostuuko keitinveteen rasvasilmiä - niin voit sekoittaa siihen vähän
kuivaa leipää, sen sijaan että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät
eivät ole kovin kallista ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa,
mutta kaupungeissa voidaan niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla:
5-6 pennillä kappale, ja kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden
vanhalle lapselle. 10-12 penniä voinevat toki useimmat uhrata lapsen
päivälliseen. Muuten luulen, että säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan
käyttää, kun ne otetaan ehyestä säilykelaatikosta ja keitetään heti, kun
laatikko avataan. (Säilykkeet, jotka ovat kauan seisoneet avatussa
laatikossa, ovat vanhingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sinun sitävastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne ovat
jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet ovat
nimmittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ovat vahingollisia lapsille useamassa kuin ydessä
suhteessa. Niinkuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niinkuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanlihaa, joka on huokeata syksyllä, niin on se hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan että lampaan lihaa, joka ei ole ollut
suolavedessä viikkoa kauempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten
on sinun tiedettävä, että keitetyt ruoat ovat terveellisimpiä ja
helpommin sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille
paistetaan kalaa, niin saanet kai siitä jonkun palan keitetyksi
lapselle. Missään tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa,
sillä se on aivan sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja
siirapista voivat luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa.
Korppujen asemesta voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua
ruokaleipää. Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et
luonnollisesti saa koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voit
turmella heidän terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä
alituisesti. Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito
(ainakin kuorittu), minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen
saada maitonsa ja maitoruokansa koko kasvamisaikansa; se on paras ja
luonnollisin ravinto.
1. Elina Virtanen syntyi ja kuoli 7.1.1971
2. Ida Marjatta Virtanen 15.8.1924-30.11.1925
3. Reino Olavi Nummelin 14.8.1920-4.4.1923
4. Esteri Salme Elisabeth Mattila 4.8.1920-27.8.1921
5. Erkki Kalevi Mattila 24.1.1918-14.5.1919
6. Arvo Peltola 7.7.1918-29.3.1923
7. Vilho Olavi Laine 21.7.1910-24.12.1926
8. Asko Kalervo Lehmusto 15.10.1918-24.8.1924
9. Vappu Anttila 2.5.1909-3.12.1911
10. Heikki Mikael Haikka 8.9.1946-2.11.1956
11. Salli Laakso 16.5.1922-19.4.1933
12. Olli Sakari Pitkänen 22.6.1952-26.5.1953
13. Antero Fredrik Kallio 5.12.1921-20.4.1924
14. Jari Tapani Hieta 12.9.1964-7.12.1964
15. Suoma Dagmar Pajuniemi 8.4.1913-9.7.1922
16. Veikko Aadolf Pajuniemi 18.3.1922-30.3.1922
17. Tauno Olavi Pajuniemi 4.1.1929-21.1.1929
18. Akseli Nikolai Huikuri 21.7.1908-4.5.1910
19. Toivo Aleksanteri Huikuri 2.2.1911-3.4.1919
20. Helmi Agatha Huikuri 1.11.1915-2.4.1919
21. Ida Maria Huikuri 12.3.1918-22.11.1937
22. Martti Akseli Huikuri 23.1.1926-17.7.1928
23. Seppo Väinämö Hattinen 23.7.1941-26.7.1941
24. Pirkko Tuulikki Hattinen 26.1.1948-4.2.1948
25. Ismo Herman Hattinen 16.3.1956-7.4.1956
26. Riitta Hannele Hattinen 16.3.1956-21.3.1956
27. Anja Margit Laitinen 16.7.1937-10.6.1941
28. Kari Pekka Juhani Laitinen 11.1.1946-2.1.1947
29. Aleksanda Peltola 14.6.1885-12.4.1887
30. Alvina Aleksanda Peltola 2.7.1893-28.8.1895
31. Sari Helena Lehtinen 26.9.1980-3.12.1981
32. Samuli Markonpoika Mikkola syntyi ja kuoli 12.10.2004
33. Vilma Kuoppamäki syntyi ja kuoli 14.6.2003
34. Lotta Kaarina Penttilä 15.10.2002-20.10.2006
35. Poikavauva Kytölä syntyi ja kuoli 25.10.1995
36. Lauri Lepistö 20.10.1995-23.10.1995
37. Poika Leppänen syntyi ja kuoli 1.11.1987
38. Tomi Petri Rautiainen 10.3.1973-15.4.1989
39. Anna Mari Roto 9.5.1979-25.5.1984
40. Paula Tuulikki Uotila 30.10.1942-30.8.1943
41. Jorma Juhani Tamminen 18.7.1947-13.6.1951
42. Lauri Johannes Myllyaho 10.8.1956-19.5.1973
43. Kai-Petri Kärkinen 6.1.1966-20.1.1972
44. Jani Marko Räntilä 6.4.1974-24.4.1974
45. Jari Marko Tapio Hämelahti 14.6.1969-10.8.1974
46. Saku-Pekka Saarinen 4.10.1969-1.11.1974
47. Aino Jauhonmaa 7.5.1905-11.4.1921
48. Aune Jauhonmaa 12.1.1911-11.4.1921
49. Bruno Jauhonmaa 17.10.1908-11.4.1921
50. Ritva Helena Jarva syntyi ja kuoli 27.8.1940
51. Siiri Peltonen 8.10.1891-13.4.1905
52. Ulla Ahola 1.10.1927-2.10.1927
53. Tapio Antero Niemi 29.5.1956-31.1.1957
54. Seppo Honkanen 23.2.1947-8.5.1947
55. Urho Honkanen 3.4.1937-26.12.19437
56. Laila Salonen 26.5.1937-20.7.1949
57. Markku Juhani Vitelin 5.5.1949-27.5.1949
58. Pauli Olavi Kellari 20.1.1948-11.5.1948
59. Timo Kalevi Köntti 20.12.1953-21.12.1953
60. Matti Antero Yrjölä 11.12.1947-22.2.1948
61. Hannes Mäkelä 21.2.1904-1.12.1913
62. Martti Mäkelä 31.1.1914-28.3.1918
63. Ulla Marjatta Lehtinen 11.3.1917-15.3.1917
64. Toivo Saarman 13.6.1901-14.6.1903
65. Laina Saarman 8.4.1904-26.4.1904
66. Erkko Mäkelä 23.10.1910-15.11.1912
67. Jaana Johanna Penttilä syntyi ja kuoli 20.9.1963
68. Eero Urho Kerola 14.2.1917-2.3.1917
69. Svante Jouko Laitinen 25.1.1910-8.2.1910
70. Anna Paavola 1886-1893
71. Helmi Paavola syntyi ja kuoli 1893
72. Suvi Hannele Murtola 8.3.1974-4.8.1974
73. Anja Tellervo Heimo 26.9.1951-10.10.1951
Seitsemän vuoden ikäisenä tuotiin diakonnissalaitokseen Mikko niminen poika, jonka entisyys oli ollut seuraava. Pojan ollessa toisella ikävuodellaan huomattiin hänessä kouristuskohtauksia. Näitä pelkäsivät sekä äiti että muut. Tämän takia, ja kun lapsi itki öisin, pidettiin häntä koko kesä yksinään ruumenhinkalossa tallin ylisillä. Sitten jäi pienokainen tätinsä hoidettavaksi. Tämä piti häntä enimmäkseen yksinään riihessä ja saunassa. Kerran kun muuan henkilö tuli saunaan hierottavaksi, käski täti poikaa ulos talvi-ilmaan, niin paitasillaan kuin tämä olikin, ja kun poika ei tahtonut mennä, potkaisi täti hänet ulos: "Vai etkös mene, senkin heittiö!" Toisen kerran huomattiin, ettei Mikolle kello 1 päivällä vielä oltu annettu yhtään ruokaa. Eräänä kesänä oli poikaa pidetty jalasta kytkettynä petäjään, jonka ympärillä lampaat oleskelivat. Ainoa sana, minkä lapsi sentähden siihen asti oli oppinut, oli "Mää". Naapurit menivät surkeudesta kertomaan kansakoulunopettajalle. Kun opettajan naiset tulivat saunalle,
jossa lapsen piti olla, näkivät he nokisen lapsen käden pistävän ulos ikkunan aukosta, ja sisään astuttuaan löysivät he lapsen mustana liasta ja aivan alastomana, paitsi että vyötäisille oli sidottu vaaterepale. Mutta ei ollut vielä tämäkään surkeuden loppu. Kun seuraava päivänä opettajan rouva tuli hevosella noutamaan lasta heidän luokseen ja pyysi isää nostamaan pienokaista kärryihin hänen syliinsä, tuli vedet läsnä olevan äidin silmiin. "Siksikö itkette, että vien lapsenne?" "En minä sitä itke", vastasi äiti, "on sitä muutakin itkettävää. Jälestäpäin selitti hän, että kun isä nosti pojan kärryihin, piti hän ensi kertaa eläessään lasta sylissään. Laioksessa edistyi poika siksi paljon, että kunnanmiehet katsoivat voivansa ottaa hänet pois. Kotipitäjässä Mikko Annettiin erään mummon hoidettavaksi. Kun tämä ei jaksanut aina vartioida vilkasta poikaa, kytki hän hänet entiseen tapaan petäjään, jonka ympärille maahan muodostui renkaanmuotoinen ahkerasti tallattu polku. Eräänä päivänä oli Mikko kadonnut.
Turhat olivat kaikki etsimiset. Myöhään talvella löydettiin metsälammikön jäästä vesihyönteisten pahasti syömä ruumis. Tämä oli Mikko-paran loppu. Mutta vihdoinkin selvisi asianomaisille, ettei tälläinen hoito kelpaa. Mikon kova kohtalo sai aikaan sen, että suureen kuntaan saatiin vaivaistalo.
Mikolla oli laitoksessa Antti niminen toveri, joka hänkin ennen laitokseen tuloa oli saanut kokea uskomattomia. Kun isä, joka oli epäsiveellinen renttu, lopulta hylkäsi kurjan perheensä, oli äidin poikineen elettävä vieraan tuvassa. Mutta kun poika sai kaatumatautikohtauksensa, ajoi isäntä heidät usein ulos kylmään yöhön, ja silloin he pakenivat lammaskarsinaan, jossa lampaat, laupiaammat kuin ihmiset, antoivat heidän maata rauhassa pehkujen alla.
Tultiin mökkiin, joka sijaitsi 10 kilometrin päässä kirkolta jokien ja soiden takana, joitten yli kesällä kuljettiin reellä. Kooltaan oli mökki noin pari syltä kumpaankin suuntaan. Lattiana oli paljas maa, paitsi keskellä muutama palkki. Mökissä asui 10 henkeä. Isä oli kuuro ja sokea, äiti joka viikko sairaana, yksi pojista raumatisminen siihen määrin, ettei kyennyt juuri mihinkään. Toisen pojan keuhkotautinen vaimo oli vastikään kuollut, synnytettyään lapsen, joka jäi eloon, mutta oli kuin luuranko. Tytär oli raajarikko, jäsenet liikkumattomat, selkäranka jäykkä, kalvoinen 9 cm ympärysmitaltaan, kooltaan kuin 10-vuotias, vaikka ikää oli jo 26 vuotta. Tässä joukossa eli sitten vielä vähämielinen poika.