Lapsen sukupuolesta

[ummelwalad]

Viimeaikoina on taas näkynyt paljon ketjuja liittyen lasten sukupuoliin. Toiset ovat pettyneitä tyttöihinsä ja toiset poikiinsa. Osalle toki molemmat ovat olleet toivottuja.

Kyllä kaikki varmaan raskausaikana leikittelevät mielessään tulevan lapsen sukupuoleen liittyvillä asioilla. "Jos tulee tyttö, niin ihanaa kun sille saa pukea prinsessamekkoja." "Pojan kanssa olisi mahtavaa käydä retkeilemässä."

Tiettyä sukupuolta voi toivoa hieman enemmän kuin toista, mutta ei sillä ole väliä, jos kuitenkin molemmat ovat tervetulleita ja hyväksyttyjä sellaisina kun tulevat. Voin paljastaa, että tämän toisen raskauden kohdalla toivon ihan hiukkasen enemmän poikaa (ehkä 51 % / 49 %), koska esikoinen on poika. Kouluiässä viimeistään yleensä leikit eriytyvät poikien ja tyttöjen osalta, ja kahdelle pojalle on suurempi todennäköisyys kehittyä tiiviimpi sisaruussuhde. Tämä ei kuitenkaan mitenkään tarkoita, että tyttö olisi pettymys.

Lapsen persoona muodostuu monista muistakin asioista kuin sukupuoli. Rauhallista tyttöä kovasti toivonut voi saadakin puissa kiipeilevän rasavillitytön. Urheilijapoikaa kovasti odottanut saattaakin saada taiteellisen pilvilinnoissa elävän pojan. Haluaisivatko nämä toivomaansa sukupuolta "väärillä" ominaisuuksilla saaneet vaihtaa lapsensa? Olisivatko he lapsiinsa pettyneitä?

 

[Littledeath]

mäkin voin ihan avoimesti sanoa, että jos saan vielä joskus toisen lapsen niin toivon että hän on tyttö. Mutta jos on poika niin ei siinä mitään, sitten mulla olis kaksi poikaa Sekin iteasiassa olis ihan kiva.

Tyttöä toivon sen vuoksi, koska mulla on sellanen kuvitelma että tytöt on sitten aikuisiällä äitinsä kanssa läheisempiä, ja jos tyttö on joskus vaikka raskaana niin olisi kiva "neuvoa" ja muistella omia raskauksia jne. Sitten kun poika on aikuinen ja menee vaikkapa naimisiin, en olekaan hänelle enää maailman tärkein nainen Nämä siis tällaisia mielikuvia ja toki tiedostan ettei oikeasti ole ehkä niin.

 

[EllaDonna]

Linkitän tähän nyt yhden ketjun johon varmaan viittasit.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1977697-kurjaa-kun-ma-sain-pojan-enka-tyttoa/

Musta on ihan ymmärrettävää toivoa jompaa kumpaa ainakin esikoista odottaessa. Silloin ei todennäköisesti vielä tiedä, millaista vanhemmuus on ja mielessään sitten kuvittelee asian jotenkin. Joillain se mielikuva sitten on joko vaaleanpunainen tai -sininen. Ja pasmat menee ihan sekaisin, jos sieltä onkin tulossa ihan "väärä" tyyppi.

Mulle ainakin oli tosi tärkeää, että sain tietää sukupuolen jo raskaana ollessani. Olisi ihan hirveä tilanne, että noin iso asia selviäisi vasta synnytyksessä. Melkein sama, kuin että synnytyssalissa esiin nostettaisiiinkin apinavauva, vaikka mä olin varautunut ihmislapseen.

 

[Akaatti]

Minulla ei ole lapsia enkä tiedä saanko koskaan lapsia, mutta lapsesta asti olen toivonut enemmän poikaa, ainakin ensimmäiseksi lapseksi. Ajattelin, että jos olisin raskaana niin kysyisin ehdottomasti sukupuolen etukäteen ja ehkä pettyisin jos olisi tyttö tulossa. Mutta en ehkä kuitenkaan tositilanteessa uskaltaisi kysyä sukupuolta tai ainakaan kertoa sitä muille, saati iloita siitä. Olen alkanut pelätä, että jos liikaa "suunnittelisin" tietyn sukupuolisen lapsen tuloa (ostaisin vaatteita ym.) niin saisin minun tuurillani kuitenkin intersukupuolisen lapsen.

Luin siis vähän aikaa sitten enemmän juttuja intersukupuolisista lapsista ja tavallaan kauhistuin siitä miten yleistä intersukupuolisuus on. Niiden juttujen jälkeen en oikein uskalla toivoa tiettyä sukupuolta, toivoisin vain, että saisin jomman kumman, en intersukupuolista lasta.

En tosin ole vielä hetkeen raskaana, joten ihan vaan turhaa ajatusleikkiä minulta.

 

["vieras"]

Mulla ei ollut toivomusta sukupuolesta, eikä olis kyllä seuraavankaan kohdalla.....minusta jotenkin käsittämättömiä nämä toivomukset; eikö kumpi vaan ole hyvä? Siksi varmaan ajattelen näin, koska minulla on ystävä, joka yrittänyt 8 vuotta lasta, saamatta.

 

[ummelwalad]

Linkitän tähän nyt yhden ketjun johon varmaan viittasit.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1977697-kurjaa-kun-ma-sain-pojan-enka-tyttoa/

Musta on ihan ymmärrettävää toivoa jompaa kumpaa ainakin esikoista odottaessa. Silloin ei todennäköisesti vielä tiedä, millaista vanhemmuus on ja mielessään sitten kuvittelee asian jotenkin. Joillain se mielikuva sitten on joko vaaleanpunainen tai -sininen. Ja pasmat menee ihan sekaisin, jos sieltä onkin tulossa ihan "väärä" tyyppi.

Mulle ainakin oli tosi tärkeää, että sain tietää sukupuolen jo raskaana ollessani. Olisi ihan hirveä tilanne, että noin iso asia selviäisi vasta synnytyksessä. Melkein sama, kuin että synnytyssalissa esiin nostettaisiiinkin apinavauva, vaikka mä olin varautunut ihmislapseen.

Tuo on yksi ketjuista, joihin viittasin.

Itsekin olen molemmissa raskauksissa kysynyt sukupuoliveikkausta. Ekassa ultra ei koskaan paljastanut, kumpi oli tulossa, mutta alusta asti mulla oli tosi vahva poikaolo, ja pojan sain. Luonnollistahan on uteliaisuus lapsen sukupuolta kohtaan.