S
Skitsojen mutsi
Vieras
3-vuotias poikani Mikko-Petri katsoi kun hänen 5-vuotias isoveljensä Olli-Sakari söi marenkia ja sanoi: "Kuuje Ojlki niittä majekkeitta on titällä pikkuhiilen kolo tietten ne tinun mahatta työ tinun luoan kaikki ja Joulupukki on vihatta. Puje Olki, puje niilten hiilten nännät poitti nii ne ei voi pittata tinun mahatta ne hiilet".
Minulla on mieheni kanssa 3 poikaa, Mikko-Petri 3v, Olli-Sakari 5v ja Matti-Hermanni 8v. Tässä eräänä päivänä kun piti käydä nopeasti kaupassa niin epäröin, että voinko jättä nuo pojat siksi aikaa yksin kotiin vai pitääkö heidät ottaa sinne mukaan. Lähinnä olin huolissani, että miten Mikko-Petri pärjää sen ajan kotona, koska hän on niin pieni ja on vielä heikkolahjainenkin.Sitten näin kun Matti-Hermanni tarttui Mikko-Petrin päähän ja sanoi, että "Tällä Popolla on huono pää, se pitää ottaa pois", johon Olli-Sakari sanoi huolestuneena, että "Älä ota, sittenhän Poppo kuolee eikä meillä ole enää yhtään Poppoa". Sen kuullessani uskalsin käydä siellä kaupassa yksin kun tajusin, että kyll isovelit pitävät Mikko-Petristä sen aikaa huolta.
Muutama vuosi sitten kun Matti-Hermanni oli vasta 3v, meillä oli Olli-Sakarin ristiäiset. Joku oli unohtanut puoliksi juodun olutmukillisen matalalle jakkaralle, josta Matti-Hermanni ehti saamaan sen käsiinsä ja juomaan tyhjäksi, ennenkuin kukaan ehti estää. Matti-Hermanni raukka luuli, että mukissa oli mehua, mutta ei ollut yhtään hämmentynyt vaikka juoma olikin olutta, hänelle tuntematonta juomaa. Matti-Hermanni totesi vain tyynesti, että "Mehmua littää" eli "Mehua lisää" eikä hän edes sairastunut, vaikka veljeni meni antamaan hänelle lisääkin olutta. Myöhemmin Matti-Hermanni tästä tapauksesta kuultuaan oli hyvillään ja sanoi, että "No olipa hyvä ettei minusta ainakaan tule aikuisena puliukkoa kun minä join jo lapsena kännit niin ei tarvitse aikuisena juoda kännejä".
Niin ja vielä sekin huvittaa meitä aikuisia, että poikamme kutsuvat toisiaan lempinimillä. Mikko-Petri on Poppo, Olli-Sakari on Olki ja Matti-Hermanni on Oksu.
Minulla on mieheni kanssa 3 poikaa, Mikko-Petri 3v, Olli-Sakari 5v ja Matti-Hermanni 8v. Tässä eräänä päivänä kun piti käydä nopeasti kaupassa niin epäröin, että voinko jättä nuo pojat siksi aikaa yksin kotiin vai pitääkö heidät ottaa sinne mukaan. Lähinnä olin huolissani, että miten Mikko-Petri pärjää sen ajan kotona, koska hän on niin pieni ja on vielä heikkolahjainenkin.Sitten näin kun Matti-Hermanni tarttui Mikko-Petrin päähän ja sanoi, että "Tällä Popolla on huono pää, se pitää ottaa pois", johon Olli-Sakari sanoi huolestuneena, että "Älä ota, sittenhän Poppo kuolee eikä meillä ole enää yhtään Poppoa". Sen kuullessani uskalsin käydä siellä kaupassa yksin kun tajusin, että kyll isovelit pitävät Mikko-Petristä sen aikaa huolta.
Muutama vuosi sitten kun Matti-Hermanni oli vasta 3v, meillä oli Olli-Sakarin ristiäiset. Joku oli unohtanut puoliksi juodun olutmukillisen matalalle jakkaralle, josta Matti-Hermanni ehti saamaan sen käsiinsä ja juomaan tyhjäksi, ennenkuin kukaan ehti estää. Matti-Hermanni raukka luuli, että mukissa oli mehua, mutta ei ollut yhtään hämmentynyt vaikka juoma olikin olutta, hänelle tuntematonta juomaa. Matti-Hermanni totesi vain tyynesti, että "Mehmua littää" eli "Mehua lisää" eikä hän edes sairastunut, vaikka veljeni meni antamaan hänelle lisääkin olutta. Myöhemmin Matti-Hermanni tästä tapauksesta kuultuaan oli hyvillään ja sanoi, että "No olipa hyvä ettei minusta ainakaan tule aikuisena puliukkoa kun minä join jo lapsena kännit niin ei tarvitse aikuisena juoda kännejä".
Niin ja vielä sekin huvittaa meitä aikuisia, että poikamme kutsuvat toisiaan lempinimillä. Mikko-Petri on Poppo, Olli-Sakari on Olki ja Matti-Hermanni on Oksu.
