H
"huolissaan"
Vieras
eli lapsella alkanut n. 3viikkoa sitten ongelmat syömisen kanssa, aluksi pistettiin flunssan piikkiin mutta sittemmin tilanne on muuttunut enemmänkin pelkotilan kaltaiseksi.
lapsi sanoo että nieleminen on vaikeaa, kurkkuun sattuu, mahaan sattuu, pelkää tukehtuvansa, pelkää että menee väärään kurkkuun jne.
oireet, vaivat ja onnistumine syömisessä vaihtelee, saattaa syödä ihan "kiinteää ja kovaakin" ruokaa silloin kuin ei jää rikkinäisen levysoittimen lailla jankkaamaan ettei ymmärä mistä tämä johtuu, ei pysty, sattuu, ei onnistu mutta sitten taas saattaa jäädä syömättä puuro, mehukeitto tai jugurtti koska se on hankalaa ja ei pysty, tuntuu inhottavalta, jää kurkkuun jne.
lääkärissä käytiin kun epäiltiin että kurkussa on jotain (siis kun luultiin flunssaksi) mutta siellä ei lievän punoituksen lisäksi mitään ollut, ja sekin taisi johtua vain "teko" yskästä mitä ruokailun yhteydessä harrasti.
tunnetusti psykologien juttusille on haasteellista päästä nopeasti, mutta sinnekkin nyt sitten soittelen ja koitan saada ajan.
tässä kohti tuntuu vaan siltä että pinna kiristyy kohtuuttomasti eikä tämä ongelma tunnu helpottuvan millään
on puhuttu peloista, kannustettu, vakuuteltu ettei mitään pahaa syömisessä käy, on koitettu keksiä erilaisia ajatuksia harhauttavia juttuja ja puhuttu siitä miksi ihmisen on pakko syödä. mutta tietysti on mennyt ajoittain myös riitelyksi, huutamiseksi ja omaan huoneeseen lähettämiseksi.
toisaalta haluaa uskoa lasta, että oikeasti kurkussa on jotain vikaa, mutta toisaalta oireet ja toiminta viittaisi enemmän päässä olevaan juttuun ja sitten taas kun lapsi on 6v niin voihan se olla ihan vaan temppuilua ja huomion hakua
onko kellään kokemusta tälläisestä ja millä tilannetta saisi korjattua
lapsi sanoo että nieleminen on vaikeaa, kurkkuun sattuu, mahaan sattuu, pelkää tukehtuvansa, pelkää että menee väärään kurkkuun jne.
oireet, vaivat ja onnistumine syömisessä vaihtelee, saattaa syödä ihan "kiinteää ja kovaakin" ruokaa silloin kuin ei jää rikkinäisen levysoittimen lailla jankkaamaan ettei ymmärä mistä tämä johtuu, ei pysty, sattuu, ei onnistu mutta sitten taas saattaa jäädä syömättä puuro, mehukeitto tai jugurtti koska se on hankalaa ja ei pysty, tuntuu inhottavalta, jää kurkkuun jne.
lääkärissä käytiin kun epäiltiin että kurkussa on jotain (siis kun luultiin flunssaksi) mutta siellä ei lievän punoituksen lisäksi mitään ollut, ja sekin taisi johtua vain "teko" yskästä mitä ruokailun yhteydessä harrasti.
tunnetusti psykologien juttusille on haasteellista päästä nopeasti, mutta sinnekkin nyt sitten soittelen ja koitan saada ajan.
tässä kohti tuntuu vaan siltä että pinna kiristyy kohtuuttomasti eikä tämä ongelma tunnu helpottuvan millään
on puhuttu peloista, kannustettu, vakuuteltu ettei mitään pahaa syömisessä käy, on koitettu keksiä erilaisia ajatuksia harhauttavia juttuja ja puhuttu siitä miksi ihmisen on pakko syödä. mutta tietysti on mennyt ajoittain myös riitelyksi, huutamiseksi ja omaan huoneeseen lähettämiseksi.
toisaalta haluaa uskoa lasta, että oikeasti kurkussa on jotain vikaa, mutta toisaalta oireet ja toiminta viittaisi enemmän päässä olevaan juttuun ja sitten taas kun lapsi on 6v niin voihan se olla ihan vaan temppuilua ja huomion hakua
onko kellään kokemusta tälläisestä ja millä tilannetta saisi korjattua