Mä haluun lapsen! Näin mä olen päättänyt. Vauva on ihana, niin pieni ja herkkä tuhisija. Mulla on ihan tajuton vauvakuume!!!
Vauva-aika menee ohi ja lapsi alkaa kehittyä ja hakea omaa minuuttaan. Lapsi koittaa rajoja kiukuttelemalla ja ärsyttämällä jatkuvasti. tutti pitäisi saada tässä samalla pois mutta en mä viitti kun lapsi voi saada traumat (oikeesti mä halusin lapsia mutta mä en jaksa kuunnella sen kiukkua vielä tutistakin, no ei se sitä enää 30 kymppisenä syö kuitenkaan) tuttipullo siitä pitäisi kanssa päästä eroon kun en millään jaksaisi yöllä juosta 2 vuotiaan luona antamassa maitoa (muttakun se voi saada traumat siitä että siltä viedään se tuttipullokin ja mä en jaksa kuunnella sitä kiukuttelua ja itkua siitä kun se ei saa sitä pulloa joka sille on niin tärkeä)
Mä en jaksa enkä jaksa joten mä väsyn ja lähden hakemaan apua muualta. Kaikki mun ystävät ja sukulaiset asuu kaukana ja mulla ei oikeastaan oo ketään mutta mä oon kuullut että sosiaalitoimisto järjestäis mulle omaa aikaa ja lapset pääsisivät tukiperheeseen viikonlopuksi.
Ajattelinko mä tätä oikeastaan loppuun?
Vauva aika tulee ja menee ja sen jälkeen alkaa se varsinainen työ. Työ jonka niin moni äiti jättää tekemättä, vedoten siihen että ei se kuitenkaan enää 30 kymppisenä näin tee.
Miksi vanhemmat haluaa lapsia mutta ei kanna niistä vastuuta? Jos sä haluat sen pienen vauvan sun tarttee myös tehdä itsellesi selväksi että sen vauva-ajan jälkeen alkaa se kaikista rankin vaihe: olla vanhempi!
Ja se lapsi ei saa traumoja kun siltä viedään tutti vuoden vanhana, eikä se saa traumoja kun siltä viedään tuttipullo vuoden vanhana.
Antakaa vauvojen kehittyä leikkiviksi taaperoiksi. Jättäkää se vauva-aika sinne taakse älkääkä pitäkö 3 vanhaa vielä vauvana kun se ei sitä oo. Nähkää kun lapsenne kehittyy ja menee asioissa eteenpäin, antakaa mahdollisuus. Älkääkä aina vedotko siihen että kun mä en jaksa sitä kiukuttelua! Se kiukuttelu ja känkkäränkkä kuuluu siihen ikään. Lapsi hakee sillä kiukuttelulla niitä rajoja.
Selvät pelisäännöt perheessä niin vanhemmatkin voivat ja jaksavat hyvin. Itseäsi saat kiittää väsymyksestäsi. Ole vanhempi heti alusta pitäen. Älä pelkää lapsen pahaa oloa ja pahaa mieltä. Ei se lapsi sua rakasta yhtään sen vähmpää vaikka sä sitä kiellätkin ja tuotat sille pettymyksiä. Kun sä jätät tän vastuullisen kasvatuksen taaksesi ja annat lapsen olla kuin pellossa niin sä väsyt.
Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Muista se.
Meillä suurimmalla osalla on varmasti isovanhempia joista toinen on semmoinen joka piti komentoa ja toinen semmoinen joka antoi kaiken periksi. Muistatteko pahalla sitä joka piti komentoa? En usko. Se taisi kuitenkin olla se turvallisempi vaihtoehto.
Jos sulle pidettiin kotona selvät rajat niin miksi teet lapsellesi toisin? Tuliko sinusta niiden rajojen takia huonompi ihminen? En usko.
Kuin moni pitää kasvatuksessaan linjaa: Kun en itse saanut pienenä niin minun lapseni saavat, tai kun itse jouduin pienenä niin minun lasten ei tarvitse. Tällä ajatuksella myönnät että vanhempiesi kasvatus meni mäelleen ja sinusta tuli huonosti kasvatettu lapsi.
Keskustelua pystyyn tästä aiheesta!
Tämä ei ole kenellekään sormella osoitus vaan muistutus miksi niitä PIKKU JULMUREITA SYNTYY. Niitä ei synny itsestään vaan vanhemmat niitä tekevät. Lapsesi on juuri sellainen kuin annat hänelle mahdollisuuden olla, eli jos et saa kuria niin lapsessa ei ole vikaa vaan kasvatuksessa.
:wave: Keskustelua kiitos, miksi pelkäät lapsen pettymyksiä ja olet valmis tekemään lapsestasi pikku julmurin?
Vauva-aika menee ohi ja lapsi alkaa kehittyä ja hakea omaa minuuttaan. Lapsi koittaa rajoja kiukuttelemalla ja ärsyttämällä jatkuvasti. tutti pitäisi saada tässä samalla pois mutta en mä viitti kun lapsi voi saada traumat (oikeesti mä halusin lapsia mutta mä en jaksa kuunnella sen kiukkua vielä tutistakin, no ei se sitä enää 30 kymppisenä syö kuitenkaan) tuttipullo siitä pitäisi kanssa päästä eroon kun en millään jaksaisi yöllä juosta 2 vuotiaan luona antamassa maitoa (muttakun se voi saada traumat siitä että siltä viedään se tuttipullokin ja mä en jaksa kuunnella sitä kiukuttelua ja itkua siitä kun se ei saa sitä pulloa joka sille on niin tärkeä)
Mä en jaksa enkä jaksa joten mä väsyn ja lähden hakemaan apua muualta. Kaikki mun ystävät ja sukulaiset asuu kaukana ja mulla ei oikeastaan oo ketään mutta mä oon kuullut että sosiaalitoimisto järjestäis mulle omaa aikaa ja lapset pääsisivät tukiperheeseen viikonlopuksi.
Ajattelinko mä tätä oikeastaan loppuun?
Vauva aika tulee ja menee ja sen jälkeen alkaa se varsinainen työ. Työ jonka niin moni äiti jättää tekemättä, vedoten siihen että ei se kuitenkaan enää 30 kymppisenä näin tee.
Miksi vanhemmat haluaa lapsia mutta ei kanna niistä vastuuta? Jos sä haluat sen pienen vauvan sun tarttee myös tehdä itsellesi selväksi että sen vauva-ajan jälkeen alkaa se kaikista rankin vaihe: olla vanhempi!
Ja se lapsi ei saa traumoja kun siltä viedään tutti vuoden vanhana, eikä se saa traumoja kun siltä viedään tuttipullo vuoden vanhana.
Antakaa vauvojen kehittyä leikkiviksi taaperoiksi. Jättäkää se vauva-aika sinne taakse älkääkä pitäkö 3 vanhaa vielä vauvana kun se ei sitä oo. Nähkää kun lapsenne kehittyy ja menee asioissa eteenpäin, antakaa mahdollisuus. Älkääkä aina vedotko siihen että kun mä en jaksa sitä kiukuttelua! Se kiukuttelu ja känkkäränkkä kuuluu siihen ikään. Lapsi hakee sillä kiukuttelulla niitä rajoja.
Selvät pelisäännöt perheessä niin vanhemmatkin voivat ja jaksavat hyvin. Itseäsi saat kiittää väsymyksestäsi. Ole vanhempi heti alusta pitäen. Älä pelkää lapsen pahaa oloa ja pahaa mieltä. Ei se lapsi sua rakasta yhtään sen vähmpää vaikka sä sitä kiellätkin ja tuotat sille pettymyksiä. Kun sä jätät tän vastuullisen kasvatuksen taaksesi ja annat lapsen olla kuin pellossa niin sä väsyt.
Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Muista se.
Meillä suurimmalla osalla on varmasti isovanhempia joista toinen on semmoinen joka piti komentoa ja toinen semmoinen joka antoi kaiken periksi. Muistatteko pahalla sitä joka piti komentoa? En usko. Se taisi kuitenkin olla se turvallisempi vaihtoehto.
Jos sulle pidettiin kotona selvät rajat niin miksi teet lapsellesi toisin? Tuliko sinusta niiden rajojen takia huonompi ihminen? En usko.
Kuin moni pitää kasvatuksessaan linjaa: Kun en itse saanut pienenä niin minun lapseni saavat, tai kun itse jouduin pienenä niin minun lasten ei tarvitse. Tällä ajatuksella myönnät että vanhempiesi kasvatus meni mäelleen ja sinusta tuli huonosti kasvatettu lapsi.
Keskustelua pystyyn tästä aiheesta!
Tämä ei ole kenellekään sormella osoitus vaan muistutus miksi niitä PIKKU JULMUREITA SYNTYY. Niitä ei synny itsestään vaan vanhemmat niitä tekevät. Lapsesi on juuri sellainen kuin annat hänelle mahdollisuuden olla, eli jos et saa kuria niin lapsessa ei ole vikaa vaan kasvatuksessa.
:wave: Keskustelua kiitos, miksi pelkäät lapsen pettymyksiä ja olet valmis tekemään lapsestasi pikku julmurin?
