V
"Vieras"
Vieras
Meillä on 10 vuotiaat kaksospojat. Toisella koulu sujuu hyvin, mutta toisen opettaja lähetti psykologin tutkimuksiin, koska tunneilla poika tekee tehtäviä hitaasti ja työlään tuntuisesti. Kokeet menevät kuitenkin kohtuullisesti. Ei alle, muttei usein ylikään seiskan. Tutkimukset näyttivät, että kyseessä on laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Mietin nyt vaan, että ensinnäkin tämä ns heikompi ei oikeastaan ole oma itsensä kuin meidän vanhempien ja minun äitini seurassa. On todella erilainen, kun on vapautunut ja rento: huumorintajuinen, hauska aika nokkelakin, juttelee ja pohdiskelee asioita. Vieraiden jopa toisen mummon, jonka luona käyty viikottain syntymästään asti muuttuu hiljaiseksi ja syrjäänvetäytyväksi, ei puhu juuri mitään. Miten paljon voi huono itsetunto, jännittäminen, epävarmuus vaikuttaa esim. juurikin tähän testitulokseen, josta opettajakin oli aika ihmeissään.
Psykologi sanoi, ettei usko lapsen jännittäneen, koska oli samanlainen jokaisella kolmella kerralla. Hän kertoi pojan käytöksestä kuitenkin sellaista mm. katseli hermostuneena pitkin seiniä, että ei kyllä kovin rennolta kuulostanut.
Iso asia on myös tämä kaksosuus. Toinen on aina ollut selkeästi se päällepäsmäri ja määräilijä. Toinen on jäänyt selvästi heikommalle ja ottanut itsekin asenteen, että on tavallaan toisen varjossa ja eipä me vanhemmatkaan olla jälkikäteen miettien ollenkaan tarpeeksi tähän kiinnitetty huomiota.
Ensimmäisillä luokilla oppi aivan normaaliaikaan lukemaan, eikä ollut erityisiä vaikeuksia muussakaan koulunkäynnissä. Pienenä kävi puheterapiassa, sai siitä todella nopeasti apua. Psykologi oletti olleen paljon vaikeuksia koko lapsuusajan ja suoraan sanoen pitävän lasta lähes kehitysvammaisena. Ja kun näistä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista luin niin nehän ovatkin lähellä lievää kehitysvammaisuutta. Haluaisin myös tietää millaista koulunkäynti on lapsella, joka kärsii tälläisista ongelmista.
Mietin nyt vaan, että ensinnäkin tämä ns heikompi ei oikeastaan ole oma itsensä kuin meidän vanhempien ja minun äitini seurassa. On todella erilainen, kun on vapautunut ja rento: huumorintajuinen, hauska aika nokkelakin, juttelee ja pohdiskelee asioita. Vieraiden jopa toisen mummon, jonka luona käyty viikottain syntymästään asti muuttuu hiljaiseksi ja syrjäänvetäytyväksi, ei puhu juuri mitään. Miten paljon voi huono itsetunto, jännittäminen, epävarmuus vaikuttaa esim. juurikin tähän testitulokseen, josta opettajakin oli aika ihmeissään.
Psykologi sanoi, ettei usko lapsen jännittäneen, koska oli samanlainen jokaisella kolmella kerralla. Hän kertoi pojan käytöksestä kuitenkin sellaista mm. katseli hermostuneena pitkin seiniä, että ei kyllä kovin rennolta kuulostanut.
Iso asia on myös tämä kaksosuus. Toinen on aina ollut selkeästi se päällepäsmäri ja määräilijä. Toinen on jäänyt selvästi heikommalle ja ottanut itsekin asenteen, että on tavallaan toisen varjossa ja eipä me vanhemmatkaan olla jälkikäteen miettien ollenkaan tarpeeksi tähän kiinnitetty huomiota.
Ensimmäisillä luokilla oppi aivan normaaliaikaan lukemaan, eikä ollut erityisiä vaikeuksia muussakaan koulunkäynnissä. Pienenä kävi puheterapiassa, sai siitä todella nopeasti apua. Psykologi oletti olleen paljon vaikeuksia koko lapsuusajan ja suoraan sanoen pitävän lasta lähes kehitysvammaisena. Ja kun näistä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista luin niin nehän ovatkin lähellä lievää kehitysvammaisuutta. Haluaisin myös tietää millaista koulunkäynti on lapsella, joka kärsii tälläisista ongelmista.