Lapsen unettomuus

[Vieras]

Osaisiko joku neuvoa, mitä tehdä todella huonounisen lapsen kanssa? Tyttö täyttää kohta 10 v. ja on alkanut syksystä asti nukkua aina vaan huonommin ja huonommin. Ei saa unta millään, sitten kun vihdoin viimein nukahtaa, heräilee monta kertaa yössä eikä taaskaan meinaa uni tulla. Viime yönä nukkui noin 5 tuntia! Valvoi ensin kahteen, sitten nukahti ja oli taas aamulla puoli 7 hereillä. Ei nuku päiväunia koskaan, jaksaa siis valvoa päivät ihan hyvin. Mutta eihän tuo mitenkään riitä kasvavalle lapselle!

Hän pelkää pimeää, yövalo on siis päällä mutta sekään ei auta. Emme anna enää katsella iltaisin telkkaria, ettei sieltä tule kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Kyselyihin, pelottaako joku (muu kuin pimeä), hän vastaa että ei. Välillä näkee pahoja unia joihin herää, ei kuitenkaan joka yö läheskään.

Olemme kaikki melkoisen väsyneitä, koska kun tyttö ei nuku, hän herättää meidät ja itkee sitä ettei uni taaskaan tule. Tyttö pelkää ettei saa unta, ja sitten ei varmasti saa. Miten tämän kierteen saa katkaistua?

 

[Vieras]

Silmänisku ei kuulu tuonne.

 

[Vieras]

Uppista!

 

[uneton]

Minulla on ollut ihan pienestä asti kausia, jolloin nukun huonosti. Nyt aikuisena tilanne on pahempi kuin koskaan kun pieni lapseni ei "anna" nukkua pitkiä pätkiä.

Mutta, tuohon lapsen unettomuuteen.. Luultavasti se on sellaisten herkkien ihmisten vaiva..? Varmasti lastasi helpottaa jos saa jutella mieltä painavista asioista vanhempien tai jopa ammattilaisten kanssa, jos vain itse haluaa. Ja myös se on mielestäni tärkeää, että aikuiset eivät tekisi lapselle nukkumisen pakkoa. Pakollahan ei voi nukahtaa.. Omalta kohdaltani muistan, että saatoin jo tuossa 10 vuoden kieppeillä kirjoitella päiväkirjaa/kirjeitä tai lukea, jos uni ei kerta kaikkiaan tullut. Aina vanhempani eivät edes tienneet että valvoin. Kyllä saatoin myös herättää äitini toisinaan juttelemaan tai makasin hetken äidin sängyssä.

Se on vaan varmaan hyväksyttävä, että kaikilla ei ole yhtä hyvät unen lahjat. Ja myös se pätee minun kohdalla, että nukun kausittain hyvin ja toisina aikoina huonosti.. Nyt vasta aikuisena saan tähän ammattilaisten apua, vaikka olisi voinut olla tarpeen jo nuorempana..

 

[Vieras]

Sinulle "uneton", tiedän kyllä ettei kaikilla ole yhtä hyvät unenlahjat. Itse kuulun ihmisiin, jotka nukkuvat huonosti. Herään joka yö vähintään 3 kertaa ilman mitään syytä, ja välillä nukahtaminen on työn ja tuskan takana. On kausia, jolloin nukun hyvin huonosti ja kausia, jolloin nukun ainoastaan huonosti.

Lapsena tosin nukuin ihan hyvin, joten olen huolissani tytöstä. Riittääkö hänelle tosiaan muutaman tunnin yöunet? Pakolla ei voi nukahtaa, tiedän kokemuksesta. Mutta voinko olla hyvillä mielin, jos lapsi jatkuvasti nukkuu muutaman tunnin yöunia, olkoonkin että jaksaa päivän sitten valvoa?

Ilmeisesti lapset nukkuvat yleensä hyvin, koska täältäkään ei vertaistukea löydy. Meillä myös toinen lapsi, jonka nukkumisessa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa. Hän menee iltaisin klo 21 nukkumaan ja nukkuu koko yön heräämättä n. 12 tuntia kerrallaan.

Ongelma onkin nyt syntynyt siitä, että lasta itseään asia häiritsee ja hän ottaa siitä paineita. Kenties ammattiapu onkin ainoa vaihtoehto, en ainakaan itse enää keksi mitä voisi kokeilla.

 

[Bonita]

Hei! Tiedän mitä perheenne käy läpi, sillä meillä on nyt jo teini-iässä oleva lapsi, jolla oli univaikeuksia vuosikausia: Nukahtaminen omaan sänkyyn iltaisin oli hankalaa, huhuili pitkin iltaa sängystään ettei osaa nukkua/uni ei tule. Jossain vaiheessa heräili öisin eikä osannut nukahtaa uudelleen kovinkaan helposti. Tämä lapsi nukku elämänsä ensimmäiset neljä vuotta meidän vanhempien kanssa samassa huoneessa. Mutta nukahtamis- ja univaikeuksia ja valvomista oli myös tuolloin. Vanhempien sänkyyn hän on aina nukahtanut hyvinkin helposti. Yritin kysellä vuosien aikana, miksi ja kyselin mitä päivän aikana oli esim hoidossa/koulussa tapahtunut. Syytä ei osannut kertoa eikä me vanhemmat keksitty syytä. Jossain vaiheessa lapsi kertoi tuntevansa olonsa turvattomaksi iltaisin. Se tavallaan helpotti, koska tiesin äitinä heti, mistä oli kyse. Perheen isällä oli alkoholiongelmia, ja otin asiaan kantaa usein. Lapsi ilmeisesi kärsi vanhempien sananvaihdosta koska kun lopetin ottamasta kantaa isän ilmeiseen ongelmaan ja isän ongelma helpotti, lapsi alkoi nukkumaan hyvin eikä heräillyt öisin. Nykyään tämä yläasteen koululainen ei osaa nukahtaa illalla, mikäli talossa on meteliä. (tv pauhaa tai on aikuisia yövieraita). Muutoin nukkuu hyvin. Ko lapsi ei ole koskaan osannut nukahtaa illalla mikäli hänellä on ollut yövieras omassa huoneessaan. Vaatii siis erittäin rauhallisen nukahtamisympäristön ja elämän muutenkin pitää olla tasaista ja tuttua ja turvallista. Olen aina kokenut lapseni herkkänä ihmisenä. Kun hän noina vaikeina aikoina nukahti meidän sänkyymme tuosta vaan, juttelin aiheesta hänen kanssaan ja hän kertoi että hänellä on turvallinen olo meidän kanssamme mutta yksin hän koki turvattomuuden tunnetta. Voit arvata, että tunsin syyllisyyttä koska tunsin aiheuttaneeni jollain tapaa lapseni olotilan. Näin ei tietenkään ollut, koska lapsi nukkui huonosti vauvasta asti. Mutta sen ymmärrän vasta nyt....
Kartoita lapsesi ja perheesi elämän tilanne, jospa sieltä jostain löytyisi hyvinkin syy hänen univaikeuksiinsa. Jos et osaa auttaa tuonkaan jälkeen, hakekaa ammatti-apua. Lapsesi kärsii asiasta ja se tulee vaikuttamaan hänen tulevaisuuteensa koska jatkuva univaje vaikuttaa aivokapasiteettiin ja tunnetilaan. Asiaa ei tule "painaa villasella", lapsen univaikeudet ovat aina oire jostakin. Uskon että asia hoituu, olet jo ottanut lapsen pahanolon esille täällä ja se kertoo siitä että haluat auttaa lastasi. Voimia koko perheelle!

 

[Ap]

Bonita: meidän tyttö on myös ollut vauvasta asti huono nukkumaan. Vauvanakaan ei ikinä nukkunut päiväunia kauempaa kuin puoli tuntia (korkeintaan) kerrallaan, yöt meni miten meni. Aina on tyttö juossut yöllä herättyään meidän huoneeseen.

Jotain turvattomuutta hänellä kyllä on, en vain millään keksi mistä se voisi johtua. Koska silloin kun otan hänet viereeni nukkumaan, hän nukahtaa paljon nopeammin kuin normaalisti. Vanhempien vieressä on turvallisempaa olla, ymmärrän kyllä. En kuitenkaan halua opettaa häntä tässä vaiheessa vanhempien viereen nukkumaan, siitä ei kertakaikkiaan tule mitään. Kyllä kaikkien pitäisi saada nukkua yö rauhassa ja häiriintymättä muiden tönimisistä.

Kiitos tuesta, en tosiaan aio jättää asiaa sikseen. Ilman muuta otan lääkäriin yhteyttä ellei lapsen unet kotikonstein parane.

 

[uneton siellä]

Meillä unettomuuden aiheuttaa sekä temperamentti-tyyppi, että diagnosoitu ad/hd lapsella, mulla diagnosoimaton. olemme molemmat superherkkiä, hurja mielikuvitus ja voimakkaat tunnekokemukset. Mutta itse en näe lasten ja vanhempien kasassa nukkumista mitenkään ongelmallisena SINÄNSÄ, ihminen on monta tuhatta vuotta nukkunut kasassa =) ajatus siitä, että perhe eriytetään, on tullut vasta joskus 60-luvulla silloin, kun asuntojen koot alkoivat kasvaa. Ihminen onkin ainoa nisäkäs, joka lykkää pentunsa erilleen, vaikak tämä ei pääse omin jaloin ruokansa luokse... Ehkä kulttuurissa onkin vikaa, kun ihmisen ikävä toisen luo on väärin lapsena, mutta me käytämme koko aikuisikämme etsiessämme itsellemme unikaveria ;P

 

["Minä vaan"]

Meillä oli lapsella kans huono unikausi ja pelkäsin myös sitä että jos otan viereen nukkumaan niin oppii siihen ja mikään muu ei kelpaakaan. Kun huonoa unikautta oli kestänyt "liian kausn" niin päästin tytön sänkyymme nukkumaan. Mies hipsi sohvalle nukkumaan. Uni tuli tytölle helposti. Muutaman yön jälkeen juteltiin että jos kokeiltaisiin omassa sängyssä nukkumista ja sanoimme tytölle (silloin n. 8 v.) että heti jos siltä tuntuu niin pääsee äidin viekkuun. Se tieto riitti ja tyttö on nukkunut hienosti omassa sängyssä ihan satunnaisia öitä lukuunottamatta. Eli neuvoni on että annna tulla viereen "tankkaamaan läheisyyttä". Me ihan maalaisjärjellä pääteltiin että tytön uniongelmat johtuivat kasvuun liittyvästä epävarmuudesta ja tieto siitä että hän saa tarvittaessa kotona taantua vauvaksi auttoi.

 

[12 vuotta]

Mä oon ite 12 vuotta ja kärsin unettomuudesta. Mä meen illalla klo: 21.00 aina sänkyyn ja saatan lukea ehkä puolituntia. Mutta kun valot sammuu otan puhelimen esille ja olen sillä insagramissa ja whatssapissa pitkän aikaa. yleensä lopetan klo:23.00 - 24.00 puhelimella olemisen ja sitten ajattelen painajaisia joita olen nähnyt. alan hikoilla mutta en uskalla ottaa peittoa pois koska luulen että huoneessani on joku. kun saan vihdoin unenpäästä kiinni nukun tosi hyvin mutta nukkuminen jää 4-5 tuntiin. ymmärrän kyllä kaikkia unihäiriöllisiä. se on tosi ärsyttävää!

 

[vierailijajaja]

Minulla oli ihan samanlainen lapsuus. Olin noin 10 ja pelkäsin pimeää, yövalo piti olla aina. En saanut unta yhtään ja laskin vain tunteja aamuun. Joskus jopa menin lattialle nukkumaan koska pelkäsin niin paljon jotain.. Pimeää. Se oli kamalaa, joka toinen yö aloin tärisemään, pelosta. Joskus auttoi se että laitoin huoneen valoja päälle. Yleensä Pimeän pelko on sitä että pelkää että sieltä "pimeästä" tulee joku ihminen.

 

[Hilpuri Tilli]

Meillä oli yksi sukulaistyttö (nyt jo aikuinen), jolla lapsena oli aina nukahtaminen vaikeaa. Aikuistuttuaan hän rupesi tekemään yötöitä.