lapsen vieminen hoitoon ahdistaa

["ounou"]

Nyt en ole aloittamassa perinteistä sotaa kotihoidosta ja päivähoidosta. Meillä on nyt 1,5-vuotias lapsi ja muutaman kuukauden päästä olisi edessä töihin paluu ja lapsen vieminen hoitoon. Rahatilanteen vuoksi tämä on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Mutta voi itku, että tämä tuntuu pahalta. Tuntuu, että aikaa lapsen kanssa on sitten ihan kamalan vähän.. Ja vaikka se kuulostaa tyhmältä, niin minulla ihan todella tulee lasta ikävä jo lyhyemmässäkin ajassa, saati sitten työpäivän aikana. Lapsi on kyllä reipas, on harrastuksen kautta ollut lapsiryhmässä ja on hän on ollut isovanhemmilla hoidossa useinkin, aina on hyvin mennyt. Jotenkin uskon siihen, että hän voi hoitoon menosta olla innoissaankin. Äipälle tämä vaan tekee kamalan tiukkaa

 

[nakko]

Meillä taas ihan päinvastoin. Tarha alkaa huhtikuun puolivälissä jolloin poika 1,5v ja tuntuu, että olemme molemmat siihen valmiita. Tuntuu, että kotona ei ole tarpeeksi virikkeitä. Lisäksi en ole lapsen leikittäjätyyppiä, joten tuntuu, että poika leikkii paljon itsekseen, kun teen askareita. On aina ihan onnessaan, kun käydään kylässä lapsiperheell' ja sitten itkee lohduttomasti, kun vaunut lähestyvät kotia.

 

[Minusk]

Kohta tänne tulee kiroittamaan täydelliset kotiäidit jotka on lasten kanssa 3.v KOTONA

 

["mei"]

Kyllä se siitä. Saman tunteen kanssa taistelin sykyllä...nyt olo on rauhaisia. Kun huomasin miten ihanaan ryhmään lapsi on päässyt ja kuinka äärettömän hyvin hän pärjää siellä. Kun oikeasti on nähnyt että lapsi menee innolla hoitoon ja illalla taas selittää päivän kulkua suu vaahdossa (vaikka ei nyt kaikesta vielä selvää saa, ikää nyt 2v2kk).

Kaiken aa ja oo minusta on se miten sen yhteisen ajan käytätte kun olette kotona ja lapsi hereillä. Itse sen ajan olen pyhittänyt lapsen kanssa touhuamiselle. Koitan tehdä viikonloppuisin ruokaa valmiiksi pakkaseen, pyykit heitän koneeseen ja viikailen kun pieni on jo unessa... Ja viikonloput on rauhoitettu kotona olemiselle, ettei lapsen elämä mene pelkäksi menemiseksi ja tulemiseksi (mitä se elämä monella tuntuu olevan). Eli otat kaiken sen ajan hyödyksi mitä voitte yhdessä viettää.

 

["hmm"]

Itse jouduin tekemään rankan päätöksen viedä lapsi jo 10kk tarhaan.. Ei ole varaa jäädä hoitovapaalle.. Tämä on raskas päätös, mutta ei voi mitään...

 

[4lasta,ja]

Kohta tänne tulee kiroittamaan täydelliset kotiäidit jotka on lasten kanssa 3.v KOTONA

=) Aion kyllä tämän nuorimman kanssa olla kotona siihen asti kun on 3, mutta isompia on viety hoitaan paljon pienempänä.
Kuopus on nyt 1,5 ja jos pitäisi viedä hänet nyt hoitoon niin veisin hyvin mielin: lapsi osaa kävellä ja liikkua, jutella kohtuullisesti ja ymmärtää paljon. Nauttii tekemisestä ja yhdessä olemisesta.
Ton ikäiset sopetuu äkkiä ja voit olla iloinen siitä että olet voinut hänellä antaa näin hyvät eväät alkuun. Varmasti viihtyy hoidossa ja sä töissä ja illalla sitten ootte yhdessä "koko ajan" jää myös viikonloput ja ehkä mies voi tehdä vähän eri vuoroa kun sinä niin lapsen päivät ei ole niin pitkiä.
Tokihan alku pelottaa, mutta usko vaan, hyvin se menee. Jos on tosi vaikeaa niin koita olla esim. ensi kesä hoitovapaalla tms. Tai koitaa tehtä erivuoroa miehen kanssa tms. tai lyhennettyä päivää, mutta nyt vaan positiivinen vire päälle, lapsi aistii sen mitä äiti tuntee =)

 

[...]

No niin kuin itsekin sen näytät tajuavan, ongelma on lähinnä sinun, ei lapsen.
Mieti siltä kannalta, että ei kannata lasta liimata kiinni itseensä ihan vain oman eroahdistuksen vuoksi, se ei lapsen tulevaisuuden kannalta ole kovin järkevää.
Ja nopeasti tuohon uuteen arkirytmiin tottuu.

 

[reew]

Munkin oli tarkoitus laittaa lapsi hoitoon 1v4-5kk iässä, mutten mä vaan pystykään. Siispä ollaan kotona vielä, tarkoitus olisi laittaa hoitoon kun on n. 2v4-5kk. Ja tuilla eletään, mutten koe, että olisi liian tiukkaa.

 

["äitix4"]

Olen ollut kotona lasten kanssa kohta 8vuotta. Ja kyllä vain olen täydellinen

Kun on pakko niin on pakko viedä lapsi hoitoon. Tuo kodinhoidontuki ei ole niin kuin mitää ja vaikka toiset onnistuu venyttää sitä ja pärjään tai sitten mies on hyvä palkattu yms.
Lapsi pärjää varmasti tarhassa! Saa leikkiä ja askarrella sekä ohjattua toimintaa. Siel kait on pienet ryhmät tuon ikäisille. Muista aina rohkaista että äiti pärjää ja pian nähdään. Olla positiivinen hoitoon viedessä vaikka olisikin ikävä jättää.
Mulla lapset lähtee hoitoon syksyllä ja varmasti nauttivat kun pääsevät leikkimään yms usean uuden kaverin kanssa.
Toki olleet jos missäkin kerhossa ja jutuissa mukana kodinhoidon aikana. Ja meil on paljon muitakin lapsia hoidossa ns yhteisöllisesti hoidettu usean äidin kanssa lapsia keskenämme.Mutta tykkäävät kerhoissa toiminnasta joka on toooosi paljon kivempaa kuin äidin kanssa vaikka sekin osaa olla kaveri ja hupsutellakin.

Jos voit tehdä lyhyempää päivää näin aluksi?

Kyllä lapsesi pärjää. Kaikki siel tuntuu pärjänneen

 

[mielle]

Meillä oli tarhan aloitus "papereissa" hyvä virke (en nyt muista ulkoa sanamuotoa, mutta jotenkin näin):

Ole sinut ratkaisusi kanssa - lapsi vaistoaa ahdistuksen ja se voi hankaloittaa hoidon aloittamisessa. Kun lapsi jätetään iloisin mielin ja positiivisella asenteella hoitoon, lapsi ymmärtää että asia on miellyttävä ja kiva. Näin saadaan positiivinen ilmapiiri aikaiseksi; lapsi pitää hoitoon tulemisesta ja tämä taas palaa takaisin äitiin. Äidin "tuska" helpottaa kun näkee kuinka lapsi viihtyy.

 

[Oisku]

Sulla on ap vielä muutama kuukausi aikaa, kuten sanoit. Siinä ajassa sinäkin ehdit hyvin valmistautua hoidon aloitukseen. Meillä aloitti esikoinen 1 v 3 kk ikäisenä ja siinä vaiheessa kun hakemusta laitettiin oli sellainen olo etten pysty enkä kykene. Mutta kun hoito alkoi, oltiin molemmat ihan valmiita siihen. teki oikein hyvää. Ja lapsi viihtyi.

Toinen menee samaan paikkaan hoitoon kun on 1,5 v ja taas äitiä jännittää. Onhan siihen vielä puoli vuotta aikaa niin ehkä me pärjätään.

 

[sikinsokin]

Meillä oli tarhan aloitus "papereissa" hyvä virke (en nyt muista ulkoa sanamuotoa, mutta jotenkin näin):

Ole sinut ratkaisusi kanssa - lapsi vaistoaa ahdistuksen ja se voi hankaloittaa hoidon aloittamisessa. Kun lapsi jätetään iloisin mielin ja positiivisella asenteella hoitoon, lapsi ymmärtää että asia on miellyttävä ja kiva. Näin saadaan positiivinen ilmapiiri aikaiseksi; lapsi pitää hoitoon tulemisesta ja tämä taas palaa takaisin äitiin. Äidin "tuska" helpottaa kun näkee kuinka lapsi viihtyy.

Aika hyvin sanottu Kyllä siihen rytmiin melko pian sopeutuu, väsymystä varmasti koko perheellä on, kun uusia asioita ja ihmisiä, tilanteita tulee paljon. Hyvin se silti onnistuu :flower:

 

["ounou"]

Kiitos ihanat! Tulipa hyvä mieli näistä tsemppauksista!

 

[Naisen raivo]

Meillä poika oli myös 1,5 v ja tarhaan ihan valmis. On nauttinut ihan äärettömän paljon tarhassa olosta ja ihan oikeasti ei ole jäänyt itkien kertaakaan tai vastustellut kun sinne on lähdetty ja aina on iloinen poika vastassa kun menen hakemaan !

 

["meeruska"]

meillä tänään toinen hoitopäivä pph:lla, tyttö 1v6kk. hienosti on mennyt. hoitopaikka oli entuudestaan tuttu joten hyvillämielin voi sinne tytön jättää. Tarkoitus oli aloittaa hoito/ työt jo tammikuussa, mutta en halunnutkaan vielä silloin palata työhön ja huomaa kyllä miten paljon valmiimpi tyttö on nyt sinne hoitoon menemään. kahdessa kuukaudessa on kehittynyt huomattavasti, omatoiminen ja semmosta. hyvillä mielin vaan hoitoon ja töihin

 

[asdfghjh]

Ihan kuin olisit kirjoittanut ajatuksiani puoli vuotta sitte.
Kaikki menee varmasti hyvin. Itse panostin useampaan tutustumiskertaan ja hoitajat kävivät kerran kotona tutustumassa perheeseen.
Meillä on sairasteltu tosi paljon, joten lopulta lapsi on ollut aika paljon kotihoidossakin.
Illat ollaan tekemättä mitään kovin kummoista ja lapset ovat mukana ruuanlaitossa ja kotihommissa. Yllättävän paljon reilu 2-vuotiaskin jo osaa touhuta mukana, pilkkoa nakkeja, sekoittaa taikinaa jne.
Aamut on meillä aina kiireettömiä ja koskaan ei lähdetä itkun kanssa hoitoon. Pienin heräilee sylissä kaikessa rauhassa ja samalaa vaihdetaan yökamppeet pois, otetaan lääkkeet ja katsellaan lastenohjelmia. Pieninkin lähtee innolla hoitoon ja itku (tai tekoitku tulee enää harvakseltaan.
Meille tärkeää on ollut rauhoittaa hetki heti kotiinpaluun jälkeen. Lapsi saattoi olla kiukkuinen ja turhautunut, mutta syli helpotti oloa. Ekan puoli tuntia pyhitänkin aina vain lapsille ja sen jälkeen alkaa vasta arjen touhut.