Lapsen yölliset kauhukohtaukset

[Suzyanne]

Onkos muiden lapsilla/ onko ollut yöllisiä kauhukohtauksia?

Pojalla 1 v. 2 kk on tullut nyt kahtena peräkkäisenä yönä, sitä ennen pari kertaa vaan. Ei meinaa rauhoittua millään, ja huuto on siis ihan hysteeristä. Vaikka ottaisi syliin, voi mennä puoli tuntia ennen kuin rauhoittuu ja nukahtaa. Minusta hän on hereillä tuolloin, muttei siltikään meinaa rauhoittua.

Hyvät neuvot olisivat nyt paikallaan.

 

[vieras]

Mun pojalla (3,5v) tulee noita välillä. Ei mun mielestä ole hereillä vaikka on silmät auki, koska huutaa äitiä vaikka on mun sylissä. Ja huutaa tosiaan ihan hysteerisenä. Max 10 min kestää nuo ja sitten yhtäkkiä nukahtaa taas. En ole keksinyt mitään keinoa tuohon muuta kuin olla vieressä.

 

[Suzyanne]

Mun pojalla (3,5v) tulee noita välillä. Ei mun mielestä ole hereillä vaikka on silmät auki, koska huutaa äitiä vaikka on mun sylissä. Ja huutaa tosiaan ihan hysteerisenä. Max 10 min kestää nuo ja sitten yhtäkkiä nukahtaa taas. En ole keksinyt mitään keinoa tuohon muuta kuin olla vieressä.

Ok, täytyy vaan sitten olla vieressä ja silitellä, ja ottaa syliin jos oikein pahaksi menee. On vaan niin säälittävää että meinaa itku tulla itsellekin, kun tosiaan nuo kestävät tosi kauan, puolikin tuntia, ja itku on todella sydäntä särkevää ja sielua riipaisevaa. :'( Loppuu tosiaan sitten kuin seinään jossain vaiheessa, ja poika nukahtaa.

 

[täällä]

Ei ole hereillä, eikä saa herätelläkkään kun voi säikähtää pahoin.
Eli siis mulla oli mun esikolla joka nyt on siis kohta 8 vee ja kohtaukset on historiaa.. Ne alkoi joskus vuoden iässä ja kestivät 6 vuotiaaks.. Joskus niitä tuli useampana yönä viikossa joskus taas harveni. Todellakin aivot ovat unessa ja muuten laspi näyttää olevan hereillä.
Rankkaa kylläkin kun huuto on niin sydäntä särkevää ihan kun päätä revittäs ja tärisee ja on oli ihan hikinen. Eikä aamulla pojalla mitään havaintoa kohtauksista. Mutta ne on ihan normaaleja ja häviävät itsestään.
Jaksamisia paljon!!
Meillä ei auttanut mikään muu kun se että rauhoittelin ja yritin saada makuulleen takasin. Meillä kesti about 10 min maksimissaan.

 

[Maanvaiva]

Meidän pojalla oli noita 1,5v iästä tonne 3-vuotiaaksi. Lastenlääkärin karu ohje oli, että antakaa huutaa, niihin ei auta mikään. Ihan näin rajusti emme toimineet, vaan aina jompikumpi meistä oli pojan lähellä ja jos hän sieti kosketusta niin siliteltiin, usein riuhtaisi käden pois. Siirrettiin pojan sänky meidän huoneeseemme jotta omat unet tuntuisi edes vähän kokonaisemmilta kun ei tarvinnu itse sängystä nousta, kunhan käden ojensi.

Joskus alussa kun emme tienneet itkujen syytä, herätimme pojan, olin jo ihan varma että hänellä on jokin sairaus ja siksi huolissani yritin saada häneen kontaktia. Kun hänet sai hereille, hän oli selkeästi aivan pihalla, ei ollut itse siis tietoinen koko itkusta. Sitten olikin työ ja tuska saada viikari uudelleen uneen...

Lastenlääkäri (jonne siis pojan vein mm epilepsian poissulkua varten, niin huolissani ja ihmeissäni olin alkuun...) oli sitä mieltä että herkät/rauhalliset lapset ja usein pojat kärsivät näistä kohtauksista ja ne saattavat ennakoida myöhemmällä iällä unissakävelyä.

Nyt 3v. poikanen meillä ja puolisen vuotta on nukuttu yöt.

Tsemppiä, ne on kurjia mutta kaikeksi onneksi eivät lapselle haitallisia!

 

[Suzyanne]

Ei ole hereillä, eikä saa herätelläkkään kun voi säikähtää pahoin.
Eli siis mulla oli mun esikolla joka nyt on siis kohta 8 vee ja kohtaukset on historiaa.. Ne alkoi joskus vuoden iässä ja kestivät 6 vuotiaaks.. Joskus niitä tuli useampana yönä viikossa joskus taas harveni. Todellakin aivot ovat unessa ja muuten laspi näyttää olevan hereillä.
Rankkaa kylläkin kun huuto on niin sydäntä särkevää ihan kun päätä revittäs ja tärisee ja on oli ihan hikinen. Eikä aamulla pojalla mitään havaintoa kohtauksista. Mutta ne on ihan normaaleja ja häviävät itsestään.
Jaksamisia paljon!!
Meillä ei auttanut mikään muu kun se että rauhoittelin ja yritin saada makuulleen takasin. Meillä kesti about 10 min maksimissaan.

Ok, ei siis ole hereillä, erehdyin kun silmät on aina auki ja näyttää siis olevan hereillä. "Hyvä" kuulla että ne ovat ihan normaaleja, ja häviävät itsestään. Nyt on siis tulut kahtena yönä peräkkäin, ei auta kuin toivoa ettei nyt ihan joka yönä sentään tulisi.

 

[Suzyanne]

Meidän pojalla oli noita 1,5v iästä tonne 3-vuotiaaksi. Lastenlääkärin karu ohje oli, että antakaa huutaa, niihin ei auta mikään. Ihan näin rajusti emme toimineet, vaan aina jompikumpi meistä oli pojan lähellä ja jos hän sieti kosketusta niin siliteltiin, usein riuhtaisi käden pois. Siirrettiin pojan sänky meidän huoneeseemme jotta omat unet tuntuisi edes vähän kokonaisemmilta kun ei tarvinnu itse sängystä nousta, kunhan käden ojensi.

Joskus alussa kun emme tienneet itkujen syytä, herätimme pojan, olin jo ihan varma että hänellä on jokin sairaus ja siksi huolissani yritin saada häneen kontaktia. Kun hänet sai hereille, hän oli selkeästi aivan pihalla, ei ollut itse siis tietoinen koko itkusta. Sitten olikin työ ja tuska saada viikari uudelleen uneen...

Lastenlääkäri (jonne siis pojan vein mm epilepsian poissulkua varten, niin huolissani ja ihmeissäni olin alkuun...) oli sitä mieltä että herkät/rauhalliset lapset ja usein pojat kärsivät näistä kohtauksista ja ne saattavat ennakoida myöhemmällä iällä unissakävelyä.

Nyt 3v. poikanen meillä ja puolisen vuotta on nukuttu yöt.

Tsemppiä, ne on kurjia mutta kaikeksi onneksi eivät lapselle haitallisia!

Kiitos vastauksestasi, tämä selvensä paljon. Kovin rauhallinen ei meidän poika ole, vaan vilkas, mutta aika herkkä, ja kaipaa paljon hellyyttä ja lähellä oloa, tulee esim. monta kertaa päivässä halaamaan, ja haluaa syliin usein, ja viihtyy siinä varsinkin väsyneenä joskus kauankin, poski rintaani vasten. :heart:

Saapa nähdä tuleeko myöhemmin sitten sitä unissakävelyä..

 

[unilukkari]

Meidän 16-vuotiaamme sai myös muutamia kohtauksia pienenä. Rauhallinen ja herkkä poika hänkin.

Ei nykyään paljon kävele unissaan, mutta puhuu unissaan sitäkin enemmän. Varsinkin, jos vaikka on sohvalle nukahtanut ja sieltä yöllä herättelen, on ulkoisesti aivan hereillä, mutta puhuu täyttä hölynpölyä ja on selvästi vielä unessa.

 

[allergisen äiti]

Muut vastasivatkin jo ihan järkevästi kauhukohtauksista. Koska muistan teilläkin olleen allergioita, mainitsen vielä oman kokemukseni.

Meillä alkoivat kauhukohtaukset samoihin aikoihin, kun aloitimme lapsella uuden ruoan. Jätimme sen jonkin ajan kuluttua pois ja kauhukohtauksetkin loppuivat. Sitten taas kokeiltiin ruokaa ja kas kummaa, kohtaukset alkoivat uudestaan. Ja taas katosivat, kun ruoka poistettiin ruokavaliosta. En sitten tiedä olivatko nuo oikeasti kauhukohtauksia vai vain muistuttivat niitä vai voivatko allergiaoireet laukaista kauhukohtauksetkin.

 

[pippamama]

Meillä myös silloin tällöin esiintyy näitä kauhukohtauksia. Alkoivat reilu vuoden iässä ja nyt ikää 2v4kk, muuan kuukausi taas mennyt ilman kohtauksia. Olen huomannut että meillä näitä esiintyy etenkin silloin jos päivällä on tapahtunut todella paljon asioita, eli on ollut rankka päivä, esim. ollaan käyty uudessa paikassa ja tavattu paljon uusia ihmisiä. Joskus tulee muutenkin, mutta enimmäkseen liittyvät vilkkaisiin päiviin, kuten muutkin painajaiset.

 

[M]

Muut vastasivatkin jo ihan järkevästi kauhukohtauksista. Koska muistan teilläkin olleen allergioita, mainitsen vielä oman kokemukseni.

Meillä alkoivat kauhukohtaukset samoihin aikoihin, kun aloitimme lapsella uuden ruoan. Jätimme sen jonkin ajan kuluttua pois ja kauhukohtauksetkin loppuivat. Sitten taas kokeiltiin ruokaa ja kas kummaa, kohtaukset alkoivat uudestaan. Ja taas katosivat, kun ruoka poistettiin ruokavaliosta. En sitten tiedä olivatko nuo oikeasti kauhukohtauksia vai vain muistuttivat niitä vai voivatko allergiaoireet laukaista kauhukohtauksetkin.

Nyt on pakko kysyä mikä ruoka oli kyseessä?

 

[M]

Muut vastasivatkin jo ihan järkevästi kauhukohtauksista. Koska muistan teilläkin olleen allergioita, mainitsen vielä oman kokemukseni.

Meillä alkoivat kauhukohtaukset samoihin aikoihin, kun aloitimme lapsella uuden ruoan. Jätimme sen jonkin ajan kuluttua pois ja kauhukohtauksetkin loppuivat. Sitten taas kokeiltiin ruokaa ja kas kummaa, kohtaukset alkoivat uudestaan. Ja taas katosivat, kun ruoka poistettiin ruokavaliosta. En sitten tiedä olivatko nuo oikeasti kauhukohtauksia vai vain muistuttivat niitä vai voivatko allergiaoireet laukaista kauhukohtauksetkin.

Nyt on pakko kysyä mikä ruoka oli kyseessä?

 

[allergisen äiti]

Muut vastasivatkin jo ihan järkevästi kauhukohtauksista. Koska muistan teilläkin olleen allergioita, mainitsen vielä oman kokemukseni.

Meillä alkoivat kauhukohtaukset samoihin aikoihin, kun aloitimme lapsella uuden ruoan. Jätimme sen jonkin ajan kuluttua pois ja kauhukohtauksetkin loppuivat. Sitten taas kokeiltiin ruokaa ja kas kummaa, kohtaukset alkoivat uudestaan. Ja taas katosivat, kun ruoka poistettiin ruokavaliosta. En sitten tiedä olivatko nuo oikeasti kauhukohtauksia vai vain muistuttivat niitä vai voivatko allergiaoireet laukaista kauhukohtauksetkin.

Nyt on pakko kysyä mikä ruoka oli kyseessä?

Maito.

 

[Suzyanne]

Muut vastasivatkin jo ihan järkevästi kauhukohtauksista. Koska muistan teilläkin olleen allergioita, mainitsen vielä oman kokemukseni.

Meillä alkoivat kauhukohtaukset samoihin aikoihin, kun aloitimme lapsella uuden ruoan. Jätimme sen jonkin ajan kuluttua pois ja kauhukohtauksetkin loppuivat. Sitten taas kokeiltiin ruokaa ja kas kummaa, kohtaukset alkoivat uudestaan. Ja taas katosivat, kun ruoka poistettiin ruokavaliosta. En sitten tiedä olivatko nuo oikeasti kauhukohtauksia vai vain muistuttivat niitä vai voivatko allergiaoireet laukaista kauhukohtauksetkin.

Nyt on pakko kysyä mikä ruoka oli kyseessä?

Maito.

Joo maitoallergia meillä on jo todettu, ja vilja-allergia-altistukset alkaa ensi kuussa, mutta kahdessa koti-altistuksessa tuli oireita vehnästä ja kaurasta ainakin.

Soija-ja riisimaitoa ollaan annettu siitä asti kun allergiaepäily tuli, ja ne ovat sopineet. Mutta nyt ihan tällä viikolla olen alkanut syöttää uutena pojalle luontaisesti gluteiinitonta pastaa, riisi-quinoapastaa. Muutenkin olen noita ulkomaisia viljoja lisännyt pojan ruokavalioon, että saisi edes jostain vähän kuitua.

En sitten tiedä voiko ko. muutos tuota aiheuttaa. Allergia kyllä tuli ensin mieleen, kun sekin yöllisiä itkuja aiheutti. Mutta tuo oli ihan erilaista, ei sellaista vähän väliä, läpi yön ilmenevää itkeskelyä niinkuin allergiaoireilu, vaan yksi kunnon huutokohtaus alkuyöstä, noin 23-24 maissa, ja sitten ei yhtään heräilyä enää koko yössä.