lapseni ei tule toimeen kaverin lapsen kanssa

[vie ras]

[QUOTE="vieras.";29592000]Kaverisi lapsen leikit meneekin varmasti paremmin sinun lapsesi kanssa, kuin jonkun toisen yhtä vilkkaan ja omapäisen.

Haluaako lapsesi nähdä tätä kaverisi lasta? Jos ei, niin en häntä siihen pakottaisi ihan vaan leikkitreffien vuoksi, sillä kyllä vapaa-ajalla niin aikuiset kuin lapsetkin saa kaverinsa valita.[/QUOTE]

haluaa aina nähdä, mutta joka kerta kun tapaamienen on ohi, sanoo, ettei ollut kivaa. Kovasti kyllä innostuu, jos kuulee että kuka tahansa kaveri olisi tulossa.

 

["Veera"]

Joo, näin se on, suoraan sanottuna vituttaa nähdä heitä. Joka kerta ajattelen että nyt varmaan menee paremmin, eikä koskaan mene. Tämä lapsi kuitenkin itse käyttäytyy ns ulkokultaisesti "hyvin" eli meidän lapsi on se, joka itkee sitten "joka asiasta" kun tönitään, otetaan kädestä, viedään kaikki lelut, määräillään ym. Nyt viimeksi kaverin lapsi uhkaili, että jos mun lapseni ei anna hänelle kaikkia junia tms niin hän ei enää leiki tämän kanssa. Sitten taas mun lapseni itkee kun toinen vie kaikki junat ja kaverin äiti myhäilee että kylläpä sun lapsesi on itkuinen. Sanoi vielä, että onko teillä ollut nyt rankkaa, kun lapsesi on noin itkuinen. Mun niin tekis mieli vaan sanoa ettei nähdä nyt vähään aikaan lasten kanssa, ja antaisin mun lapsen leikkiä niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa sujuu paremmin.

Kyllä sun täytyy näyttää lapsellesi että kykenet puolustamaan häntä. Eli reippaasti sanot sille vieraalla lapselle(tai äidille) vastaan jos lapsi ei itse pysty pitämään puoliaan. Pitäähän sun lapsen voida luottaa siihen että äiti puolustaa häntä ja toisaalta kun itse uskallat sanoa vastaan niin lapsi saa siitä mallia miten puolustaa itse itseään.


Se että oppii tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa tarkottaa myös sitä ettei alistu kiusattavaksi.

 

["vieras."]

haluaa aina nähdä, mutta joka kerta kun tapaamienen on ohi, sanoo, ettei ollut kivaa. Kovasti kyllä innostuu, jos kuulee että kuka tahansa kaveri olisi tulossa.

Jaa, no jos lapsesi kuitenkin haluaa tätä toista nähdä, niin ottaisin nuo tilaisuudet oppimismahdollisuuksina. Sillä kyllä sun lapsesi tosiaan kuulostaa aika itkuiselta ja kouluikään mennessä olisi hyvä opetella vähän pitämään puoliaan. Jos koulussakin aina reagoi itkemällä kaikkeen, niin helposti tulee kiusatuksi. Mikä ei toki ole oikein, mutta niin se kumminkin on.

Ennen tapaamisia siis tsemppaisin lasta pitämään reippaasti kiinni "oikeuksistaan" ja sanomaan toiselle vastaan. Jos lapsi kuitenkin itkee jostain pikkujutusta, niin siitä ei minusta kannata tehdä suurta numeroa suuntaan tai toiseen.

 

[vie ras]

tämä on totta!

Äh, mun on vaan niin vaikea sanoa tälle, koska hänen mielestään vika ei koskaan ole hänen lapsessaan, ja nostaa aina hirveän metelin, jos mä puolustan omaa lastani.


[QUOTE="Veera";29592014]Kyllä sun täytyy näyttää lapsellesi että kykenet puolustamaan häntä. Eli reippaasti sanot sille vieraalla lapselle(tai äidille) vastaan jos lapsi ei itse pysty pitämään puoliaan. Pitäähän sun lapsen voida luottaa siihen että äiti puolustaa häntä ja toisaalta kun itse uskallat sanoa vastaan niin lapsi saa siitä mallia miten puolustaa itse itseään.


Se että oppii tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa tarkottaa myös sitä ettei alistu kiusattavaksi.[/QUOTE]

 

[Phoebsi]

Meillä kävi niin, että yhteydenpito vain hiipui molemmin puolin, sillä toinen ei pystynyt näkemään ilman lapsia, ja oma poikani ei tullut toimeen tämän kaverin vanhemman lapsen kanssa. Kummassakaan ei oikeastaan ollut vikaa, heillä ei vain kerta kaikkiaan kemiat kohdanneet vaikka päivittäin melkein yhdessä vaiheessa nähtiin - sopien ja sattumalta. Molemmilla oli aivan erilaiset mielenkiinnon kohteet, ja omani nuorempana osapuolena ei ihan aina edes ymmörtönyt, mitä toinen ajoi takaa, mihin toinen taas hermostui.

Oma poikani on nopea ja tykkää juosta ja pelata, tämä toinen taas sellainen näpertelijä (kuten minä, joten ymmärsin häntä) joka halusi pitkäkestoista, juonellista leikkiä. Ei siitä mitään tullut, kun koko ajan piti setviä riitoja ja käsirysyjäkin. Rajansa kaikella siis, silläkin, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Kyllä he yrittivät ja me äidit myös, mutta aina ei voi voittaa.

 

[gr3gt]

Minä pyrikisin luomaan asiasta aikuisten välisen keskustelun ilman lapsien läsnäoloa ja puhumaan kaikista eri mielisyyksistä. Jos näyttää siltä että toisen lapsen vanhemmat eivät aio tulla vastaan ja opettaa lastaan käyttäytymään, sanoisin suoraan ettei minun lapseni tarvitse sellaisten huonosti käyttäytyvien pikkutyrannien kanssa olla.
Minulla särähtää korvaan tuo ettei toisen lapsi usko sinua, eli muita aikuisia. Kaikkien lapsien tulee totella aikuisia, oli sitten oma tai ei.

Puhukaa yhteisitä pelisäännöistä ja siitä että sinusta tuntuu tämän toisen lapsen leikit lähinnä kiusaamiselle ja huonolle käyttäytymiselle. Ja pidä mielesi avoinna onko oma lapsesi ollut vähän liian pumpulissa jos tästä tämä toinen äiti mainitsee.
Yrittäkää löytää yhteinen sävel aikuisten välille, voitte ohjata silloin leikit yhdessä näiden sääntöjän mukaan.

Rohkeasti vain! Oma lapsesi ottaa mallia ja oppia sinusta.

 

[Tuota noin]

Ehkä sun kaverisi saa kicksit siitä että näkee lapsesi itkuisena ja voi sitten päteä, että onpas sinun lapsesi itkuinen ja onkos teillä kotona ollut rankkaa. Lapsesi ei tarvitse viikosta toiseen leikkiä "kaverin" kanssa joka kiusaa. Se ei ole mikään oppimistilanne vaan ihan tarpeetonta piinaa.

Meillä oli sellainen tilanne, että lapsen paras kaveri alkoi jossain vaiheessa kiusata lastani (töniä, kaataa maidot syliin, haukkua jne.). Kun korjausta tilanteeseen ei saatu, lopetin tapaamiset siihen. Eikä lapsi ole sitä harmitellut - päinvastoin. Synttärit ovat tietysti vaikea tilanne, jos kaikki muut tietyssä porukassa kutsutaan. Joten ehkä kutsuisin synttäreille. Mutta muuten tapaamiset pois.

 

[no jaa]

Mä olen aina ollut se tylsä muidu joka sanoo vieraillekin lapsille että nyt tsot oot kunnolla, jos et osaa olla niin menet toiseen huoneeseen ja leikit yksinäs.

Jos nimittäin ei niiden lasten vanhemmat ole sitä itse osanneet mukuloilleen sanoa.

Jos sitten on mennyt vanhempien kanssa sukset ristiin niin siinähän on mennyt. Eipä halua sellainen kaveri sitten enää nähdä.

 

[N.O]

Mun mielestä jos susta&sun lapsesta tuntuu pahalta tavata sun kaveria&hänen lastaan niin ei teidän tarvii tavata. Itse tein aikoinani ihan selvän pesä eron erääseen perheeseen. Nykyisin kummankin perheen lapsilla on omat kaverinsa ja kaikki on varmasti tyytyväisempiä niin tämä toinen perhe kuin meidänkin perhe. Kaikilla ei vaan kemiat käy yksiin ja ei se paha asia ole.

 

[Keittiönoidalle]

No siis luultavasti hän haluaa tavata sinua. Ehkä hän jopa luulee, että olet hänen ystävänsä. Jos sinä et halua tavata häntä, niin ... en oikein tiedä, miten sen toista loukkaamatta voisi sanoa.

Olipas ilkeästi sanottu.

 

[......]

Lopeta heti suosiolla taapaamiset hirveetä piinaa sun lapselle ja myös sulle. Lopeta vaan yhteydenpito ei siinä tarvitse sen kummemmin selitellä. Eikä tarvitse kutsua synttäreille, jos kyselee myöhemmin et miks ei kutsuttu niin sanot vaan et pidettiin vaan pienet juhlat sukulaisille. En ymmärrä yhtään näitä joitain viestejä et hyvä leikkiä käytöshäiriöisen lapset kanssa et karaistaan sun lasta et ei ois niin herkkä. Jos kerran leikit sujuu kaikkien muitten lasten kanssa niin kyllä se nyt osoittaa et vika on siinä toisessa lapsessa ja varsinkin siinä äidissä. Ja se että se toinen äiti ihmettelee että sun lapsi itkee koko ajan ja arvostelee sun lapsen käytöstä niin on kyllä niin idiootti ihminen. Nyt äkkiä pois tollaset ihmiset elämästänne. Keksit vaan aina jotain muuta ohjelmaa kun ehdottaa tapaamista niin ehkä tajuaa tai jos ei ymmärrä niin sit sanot vaan suoraan. Kyllä ärsyttää niin paljon sun puolesta.

 

["gekko"]

Minulla oli pienenä tuollainen kaveri joka oli kasvatettu itsekkääksi. Varasti lelut, määräsi leikeistä ja itkin usein koska tämä toinen lapsi töni minua salaa. Töni mm. Päätäni kallioon ja kamppasi kesken juoksun, mutta aina vain kun kukaan aikuinen ei ollu näkemässä. Osasi jo neljävuotiaana valita hetket kun ei saa toruja ja voi syyttää minua kaikesta. Oli kerhon lisäksi ainoa kaverini. Olin silti äärimmäisen helpottunut kun he muuttivat pois enkä halunnut nähdä tyyppiä enää ikinä. Ei siis tavattu heidän pyynnöistään huolimatta. Vieläkin muistan kuinka kurjaa hänen kanssaan leikkiminen oli. Kyse ei ollut mistään luonne-erosta vaan ilkeydestä joka tuotti tälle lapselle iloa kun sai satuttaa minua niin että kukaan ei huomannut.

Aikuisen tehtävä on kitkeä tuollainen pois. Jos se ei onnistu, on varmasti pojallesi parempi etteivät tapaa enää. Jos et saa opetettua toista poikaa äitinsä kanssa leikkimään niin että lapsesi ei itke jatkuvasti, lopeta suhde. Tiedättekö edes mitä toinen lapsi tekee pojallesi kun ette ole vahtimassa? Minulle mm. Syötettiin hiekkaa salaa vanhemmilta... vaikka olivat lähettyvillä.

Jos poikasi leikkii muiden kanssa paremmin ja et pysty muuttamaan kaverisi outoa suhtautumista, sinun pitää puolustaa poikaasi vaikka se maksaisi ystävyyden.

 

[vie ras]

Kiitos vastauksista ja rohkaisusta! Hyvin ristiriitaiset tunteet on tästä asiasta. Olisin todella helpottunut jos hekin etsisivät uusia kavereita, eikä olisi koko ajan sitä, että he kyselevät milloin taas voidaan nähdä, ja saan olla se inhottava ihminen, jolle ei ikinä sovi. On kyllä oikeastikin kiirettä, vaikka teen lyhennettyä työaikaa, mutten silti haluaisi iltoja viettää epämiellyttävässä seurassa, vaan mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät saa sekä mulle että lapselle pahaa mieltä jatkuvasti.

Viime tapaamisellakin vaikutelma oli se, että heidän lapsensa käyttäytyy hyvin ja mun lapsi itkee, koska on niin rankkaa (jostain muusta syystä siis) ja usein kysyy onko mun lapsella huono päivä jne. Kun lapseni sanoo että tuo kaveri vaikka ottaa kädestä, äitinsä ei puutu siihen mitenkään. Tuo lapsi saa esim. töniä, viedä kaikki lelut, pelata omilla säännöillään koska hänen pitää aina voittaa kaikki pelit ym. Ei osaa yhtään istua rauhassa ja esim askarrella tai tehdä mitään rauhallisempaa, vaan koko ajan pitää juosta ja riehua ja töniä. Hän kuitenkin aina hirveästi paheksuu kun mun lapsi huutaa, mutta oman lapsensa käytöstä ei ollenkaan pahoittele.

Äh, keittiönoidan kirjoitus oli mustakin vähän outo, kun olen tästä jo valmiiksi syyllisyyttä kantanut, eikä oikein tunnu hyvältä harventaa ja lopettaa tapaamisia, mutta tää on aika inhottavaa jatkaakaan näitä. Mä nyt ajattelin vain keskittyä niihin kavereihin, joiden kanssa lapsella leikit sujuu, ja keksiä menoja aina silloin kun nuo ehdottavat tapaamista. Aika ikävää, mutta äitinsä ei ole sen tyyppinen, jonka kanssa voisi asioista suoraan jutella. On loukkaantuja-tyyppiä.

Nuo synttärit on kurja juttu, mutta pakko on ehkä heidätkin kutsua. Ei mene läpi tuo että olis olleet vain sukulaisten juhlat, kun samassa kaveripiirissä on paljon lapsiperheitä, jotka haluaisin kutsua. Täytyy vaan toivoa ettei mun lapsella mene sitten juhlat itkiessä.

 

[Jotku vaan on...]

Mun ystävän lapsi oli aina inhottava ja ilkeä lapselleni. Toisinaan leikkivät hetkiä ihan ok, mut tää lapsi ei siihen kauaa kyennyt kerrallaan ja hetken päästä aina mun lapsi itki tai oli allapäin. Lopulta päätin et riittää. Vika oli ystäväni mielestä mun lapsessa kun ei hänen lapsensa pahaa tarkoittanut. Näytti kuulemma vain tunteitaan jotka eivät millään tavoin kohdistuneet lapseeni tai johtuneet hänestä. Minusta tuon lapsen käytös oli silkkaa ilkeyttä lastani kohtaan. Lopulta lupasin lapselleni ettei me enää heitä tavata ja lupaus on pitänyt. Itsekin olen helpottunut kun ei tarvi tuota huonotapaista lasta nähdä!

 

[Tdsaaa]

Hieman samantyyppistä meilläkin. Kaverin lapsi on vain kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin omani. Pelkkää riitelyä kun tavataan.

 

["Vieraana"]

Missä kaverin lapsen isä, ja eikö ota kantaa asiaan?

 

[Vie ras]

[QUOTE="Vieraana";29596268]Missä kaverin lapsen isä, ja eikö ota kantaa asiaan?[/QUOTE]

Isä ei ole paikalla näissä tapaamisissa. On kyllä huomattavasti järkevämmän oloinen kuin vaimonsa, mutta tuskin hänkään lasta kovassa kurissa pitää.

 

["hmm"]

Ei lapsi opi sosiaalisia taitoja jos ei niitä opeta. Näissä leikkitilanteissa tarvitaan siis runsaasti aikuisen tukea ja ohjaamista. Jos toinen osapuoli ei näe ongelmaa, niin se on vähän vaikeampaa. Lapset on tietysti erilaisia, eikä kaikista tule kaikkien kanssa kavereita.