Lapseni ja hänen kaverinsa haukkuvat yhtä poikaa.

[kinkkukiusaus]

Nimittelevät häntä, en tiedä sanovatko kasvotusten mutta ainakin selän takana keskenään nimittelevät ja puhuvat siitä, että tämä on ärsyttävä ja outo. Poika tulee hakemaan heitä ulos, eivät mene. Jos leikkivät ulkona ja tämä poika tulee paikalla ja lyöttäytyy seuraan, saattavat eksyttää hänet tai harhauttaa hänet joukosta, ja häipyä.

Kuulostaa pahalta, eikö? Jos tuo poika puhuisi asiasta aikuisille, omaa lastani ja hänen kaveriaan pidettäisiin varmasti kiusaajina?


Ja tiedättekö mikä on syy? Se, että tuo poika kiusasi minun poikaani kokonaisen vuoden. Kerran hakkasi kepillä, kerran heitteli jääkimpaleilla, kerran löi nyrkillä, heitti kivellä. Uhkaili ja kiristi, manipuloi.

Nyt hakee seuraa, koska on karkoittanut kaikki kaverinsa.

 

[St. Brigitten]

Vaikka kuinka on kiusannut, niin on uskomatonta, että hyväksyt nimittelyn.

 

[Leukistinen aksolotli]

Iso kysymys on se, että kiusaako se poikaasi yhä? Pitääkö sen ikuisesti olla sen takia yksin, kun se kiusasi sun poikaa? Koska jos samalla mitalla mitataan, niin sun poika on nyt se, joka kiusaa, eikä se toinen. Siis tällähetkellä.

 

[Blue]

Vaikka kuinka on kiusannut, niin on uskomatonta, että hyväksyt nimittelyn.

Peesi.

 

[Blue]

Iso kysymys on se, että kiusaako se poikaasi yhä? Pitääkö sen ikuisesti olla sen takia yksin, kun se kiusasi sun poikaa? Koska jos samalla mitalla mitataan, niin sun poika on nyt se, joka kiusaa, eikä se toinen. Siis tällähetkellä.

Peesi tällekin.

 

[kinkkukiusaus]

Iso kysymys on se, että kiusaako se poikaasi yhä? Pitääkö sen ikuisesti olla sen takia yksin, kun se kiusasi sun poikaa? Koska jos samalla mitalla mitataan, niin sun poika on nyt se, joka kiusaa, eikä se toinen. Siis tällähetkellä.

Ei, koska en anna poikani leikkiä hänen kanssaan. Eikä minun poikani ole ainoa, jota hän on kiusannut.

Mulle riitti se, että oma 7-vuotias tuli mukiloiduksi, alkoi oirehtia masennusta eikä uskaltanut yksin kävellä edes 300 metrin matkaa kotiin. Se poika ei ole tervetullut meille, eikä mun poika saa mennä heidän kotiinsa.

Mä olen myös sanonut pojalleni, että sun ei tarvi leikkiä sen pojan kanssa, ja jos se ei muuten usko, niin lähde pois. Nykyisin sentään oma poikani uskaltaa olla ulkona leikkimässä, ja eksyttää sen pojan (joka ei tajua sanaa ei) sen sijaan että juoksee kotiin sisälle on sulkeutuu pimeään huoneeseensa piiloon.

Mä en aio puuttua siihen, että eivät leiki sen pojan kanssa ulkona, eivätkä suostu päästämään häntä mukaan leikkeihinsä. Mun lapsen ei kuulu maksaa siitä, että toinen on tuhonnut kaikki kaverisuhteensa.

Haukkumiseen puutun, jos näen heidän haukkuvan kasvotusten. Siihen en puutu, että meillä kotona nimittelevät poikaa tämän sukunimen väännöksellä , tyyliin Möppöläistä kutsuvat Söpöläiseksi.


Aika jännä muuten, että toisessa ketjussa sun mielestä on ok heittää tuolilla kiusaajaa, mutta sitten ei olekaan ok, jos kiusattu alkaa vältellä kiusaajaa tai nimittelee.

 

[St. Brigitten]

Sinä siis opetat lastasi syrjimään ja anteeksiantamattomuuteen?

Eikö olisi fiksua, että poikasi ja tämä entinen kiusaaja sopisivat riitansa ja pyytäisivät anteeksi molemmat. Sanot pojalle, että ei tarvitse hänen kanssaan leikkiä jos ei halua, mutta älä nyt hyvänen aika kiellä häntä leikkimästä tuon toisen pojan kanssa.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei, koska en anna poikani leikkiä hänen kanssaan. Eikä minun poikani ole ainoa, jota hän on kiusannut.

Mulle riitti se, että oma 7-vuotias tuli mukiloiduksi, alkoi oirehtia masennusta eikä uskaltanut yksin kävellä edes 300 metrin matkaa kotiin. Se poika ei ole tervetullut meille, eikä mun poika saa mennä heidän kotiinsa.

Mä olen myös sanonut pojalleni, että sun ei tarvi leikkiä sen pojan kanssa, ja jos se ei muuten usko, niin lähde pois. Nykyisin sentään oma poikani uskaltaa olla ulkona leikkimässä, ja eksyttää sen pojan (joka ei tajua sanaa ei) sen sijaan että juoksee kotiin sisälle on sulkeutuu pimeään huoneeseensa piiloon.

Mä en aio puuttua siihen, että eivät leiki sen pojan kanssa ulkona, eivätkä suostu päästämään häntä mukaan leikkeihinsä. Mun lapsen ei kuulu maksaa siitä, että toinen on tuhonnut kaikki kaverisuhteensa.

Haukkumiseen puutun, jos näen heidän haukkuvan kasvotusten. Siihen en puutu, että meillä kotona nimittelevät poikaa tämän sukunimen väännöksellä , tyyliin Möppöläistä kutsuvat Söpöläiseksi.


Aika jännä muuten, että toisessa ketjussa sun mielestä on ok heittää tuolilla kiusaajaa, mutta sitten ei olekaan ok, jos kiusattu alkaa vältellä kiusaajaa tai nimittelee.

Niin mutta eihän se kiusaa sun poikaas enää, vaan yrittää ystävystyä? Ymmärrän, että pelkäät, että se kiusaisi sitä taas, mutta nyt opetat lapsellesi ikäänkuin katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta.

 

[öh]

Siis miten kauan poikasi kavereineen on nyt syrjinyt ja nimitellyt tuota entistä kiusaajaa? Meinaatko, että kun sitä on jatkunut vuoden, niin sitten on ns. tasapeli, vai mikä sun logiikka tossa asiassa on?

 

[kinkkukiusaus]

Sinä siis opetat lastasi syrjimään ja anteeksiantamattomuuteen?

Eikö olisi fiksua, että poikasi ja tämä entinen kiusaaja sopisivat riitansa ja pyytäisivät anteeksi molemmat. Sanot pojalle, että ei tarvitse hänen kanssaan leikkiä jos ei halua, mutta älä nyt hyvänen aika kiellä häntä leikkimästä tuon toisen pojan kanssa.

No kuule, sitä yritettiin silloin selvittää koulun, psykologin jne kanssa, mutta tämä toinen poika ei yksinkertaisesti ymmärrä, että mitä hän teki väärin, kun esimerkiksi hakkasi toisen. Hänen vanhempiaan ei kiinnosta, poika itse ei tuntunut tajuavan sanaakaan kun selitin että miksi meille ei tulla, ja puhuin toisten satuttamisesta. Hän ei pyydä anteeksi, jos pyytää niin se ei tarkoita mitään. Sanoo anteeksi ja seuraavalla viikolla hakkaa aurauskepillä kun toinen makaa maaassa, sanoo anteeksi ja seuraavana päivänä heittää ison jäälohkareen selkään.

Vanhempien asenne on se, että poika on vaan vähän villi, eikä sille voi mitään. Pojan asenne on se, että mä oon vaan vähän adhd, ei voi mitään.

Me yritettiin kokonainen vuosi, yritettiin, juteltiin pojan, oman pojan, opettajan, koulupsykologin, pojan vanhempien kanssa eikä siitä ollut mitään hyötyä. MITÄÄN.

Ja koska meillä on vastuu oman lapsen turvallisuudesta, niin meillä on myös oikeus ja velvollisuus varmistaa, että lapsi ei ole sellaisessa seurassa, jossa se turvallisuus on uhattuna. Ja se poika ei ole tapojaan muuttanut, viime viikolla viimeksi juoksin taloyhtiön leikkikentälle kun ikkunasta näin että se poika hyppi pienemmän kaverinsa selän päällä eikä yhtään aikuista näkyvissä!!

 

[Leukistinen aksolotli]

No toi ei kyllä oo mitään normaalia, jos se poika ei tajua tehneensä väärin... Ei sitä voi laittaa adhd:n piikkiin. Kuulostaa ihan psykolta.

Ok, ymmärrän, ettei lapsesi leiki sen kanssa. Mutta voisiko siitä tehdä jonkun lastensuojeluilmon, että se saisi apua vaikka väkisin? vai ehkä on jo viranomaisten tiedossakin?

 

[kinkkukiusaus]

Niin mutta eihän se kiusaa sun poikaas enää, vaan yrittää ystävystyä? Ymmärrän, että pelkäät, että se kiusaisi sitä taas, mutta nyt opetat lapsellesi ikäänkuin katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta.

Katsos, kun se oli samaa jo silloin. Se tuli hakemaan mun poikaa ulos, oli olevinaan sen kaveri ja sitten pieksi. Sitten se tuli taas leikkimään, ja hakemaan ulos, ja seuraavassa hetkessä kiristi ja uhkaili ja lukitsi pojan varastoon.

Kyse ei ole jostain vieraasta lapsesta joka pelkästään olisi aina kiusannut, vaan sellaisesta lapsesta, joka on alusta alkaen esittänyt olevansa ystävä ja kaveri, ja manipuloinut ja pahoinpidellyt. Ja jokainen hänen kavereistaan on kaikonnut, ja ihan syystä.

Se ei ole katkeruutta eikä anteeksiantamattomuutta, vaan maalaisjärkeä ja opikseen ottamista. Se vuosi osoitti sen, ettei siihen poikaan voi luottaa, eikä minun mielestäni minun lapseni tarvitse enää ottaa yhtäkään riskiä.

 

[fdsfds]

En mäkään huolisi tuollaista oman lapseni kaveriksi. Kantakoot seurauksensa.

 

[Leukistinen aksolotli]

Katsos, kun se oli samaa jo silloin. Se tuli hakemaan mun poikaa ulos, oli olevinaan sen kaveri ja sitten pieksi. Sitten se tuli taas leikkimään, ja hakemaan ulos, ja seuraavassa hetkessä kiristi ja uhkaili ja lukitsi pojan varastoon.

Kyse ei ole jostain vieraasta lapsesta joka pelkästään olisi aina kiusannut, vaan sellaisesta lapsesta, joka on alusta alkaen esittänyt olevansa ystävä ja kaveri, ja manipuloinut ja pahoinpidellyt. Ja jokainen hänen kavereistaan on kaikonnut, ja ihan syystä.

Se ei ole katkeruutta eikä anteeksiantamattomuutta, vaan maalaisjärkeä ja opikseen ottamista. Se vuosi osoitti sen, ettei siihen poikaan voi luottaa, eikä minun mielestäni minun lapseni tarvitse enää ottaa yhtäkään riskiä.

Alan olla sun kanssa samaa mieltä.

 

[St. Brigitten]

No kuule, sitä yritettiin silloin selvittää koulun, psykologin jne kanssa, mutta tämä toinen poika ei yksinkertaisesti ymmärrä, että mitä hän teki väärin, kun esimerkiksi hakkasi toisen. Hänen vanhempiaan ei kiinnosta, poika itse ei tuntunut tajuavan sanaakaan kun selitin että miksi meille ei tulla, ja puhuin toisten satuttamisesta. Hän ei pyydä anteeksi, jos pyytää niin se ei tarkoita mitään. Sanoo anteeksi ja seuraavalla viikolla hakkaa aurauskepillä kun toinen makaa maaassa, sanoo anteeksi ja seuraavana päivänä heittää ison jäälohkareen selkään.

Vanhempien asenne on se, että poika on vaan vähän villi, eikä sille voi mitään. Pojan asenne on se, että mä oon vaan vähän adhd, ei voi mitään.

Me yritettiin kokonainen vuosi, yritettiin, juteltiin pojan, oman pojan, opettajan, koulupsykologin, pojan vanhempien kanssa eikä siitä ollut mitään hyötyä. MITÄÄN.

Ja koska meillä on vastuu oman lapsen turvallisuudesta, niin meillä on myös oikeus ja velvollisuus varmistaa, että lapsi ei ole sellaisessa seurassa, jossa se turvallisuus on uhattuna. Ja se poika ei ole tapojaan muuttanut, viime viikolla viimeksi juoksin taloyhtiön leikkikentälle kun ikkunasta näin että se poika hyppi pienemmän kaverinsa selän päällä eikä yhtään aikuista näkyvissä!!

Ymmärrän nyt paremmin kyllä, ettet halua poikasi leikkivän hänen kanssaan. Siltikin on uskomatonta, että hyväksyt nimittelyn! Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta ketään ei saa nimitellä, ei ketään. Jos poikasi haluaa leikkiä tämän entisen kiusaajan kanssa, eivätkö he voisi leikkiä teillä, sinun silmien alla? Mielestäni on tärkeää, että lapsi oppii antamaan anteeksi ja myös pyytämään anteeksi omaa nimittelyään ja syrjimistään.

Uskomatonta on myös se, ettei tuon entisen kiusaajan vanhemmat halua puuttua asiaan. Viedä poikaa perheneuvolaan tms. Älytöntä.

 

[kinkkukiusaus]

No toi ei kyllä oo mitään normaalia, jos se poika ei tajua tehneensä väärin... Ei sitä voi laittaa adhd:n piikkiin. Kuulostaa ihan psykolta.

Ok, ymmärrän, ettei lapsesi leiki sen kanssa. Mutta voisiko siitä tehdä jonkun lastensuojeluilmon, että se saisi apua vaikka väkisin? vai ehkä on jo viranomaisten tiedossakin?

Sanotaanko vaikka nyt näin, että asia on viranomaisten tiedossa, ja ollut jo useamman vuoden, eli lasta on seurattu päiväkodin ja esikoulun taholta, sitä en tietenkään voi tietää että onko siellä lastensuojelu mukana vai ei, kun ei mulle sellaisia tietoja tietenkään koululta kerrota. Mutta se on kerrotu, että asia on ollut pidempään tarkkailussa ja koulupsykologin ohje oli se, että meidän vanhempina pitää viheltää peli poikki kokonaan.

 

[pok]

Onko pelin viheltäminen kokonaan poikki sitten sitä, että tuo selkeästi jollain tapaa häiriintynyt poika on sinun pojallesi ja hänen ystävilleen nyt vapaata riistaa? Eli tuota poikaa saa nimitellä yms? Mä pelkään, että tuossa käy joskus vielä tooosi huonosti (verraten viime vuosien tapahtumiin koulumaailmassa). Paras olisi, jos poikasi olisi tuota häirikköä kohtaan etäisen asiallinen. Eli ei nimittelisi, mutta ei toki leikkisikään hänen kanssaan.

 

[kinkkukiusaus]

Jos poikasi haluaa leikkiä tämän entisen kiusaajan kanssa, eivätkö he voisi leikkiä teillä, sinun silmien alla? Mielestäni on tärkeää, että lapsi oppii antamaan anteeksi ja myös pyytämään anteeksi omaa nimittelyään ja syrjimistään.

Syrjimistä minun mielestäni ei tarvitse pyytää anteeksi, koska mun lapsi on oman ystävänsä kanssa leikkimässä, ja tämä toinen poika lyöttäytyy seuraan. Hänelle ei kelpaa vastaus, että me leikitään nyt kahdestaan, vaan inttää ja inttää. Joten toiset lähtevät mielummin karkuun.

Mä en oikeastaan halua sitä poikaa meille enää ollenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan, koska mä en pidä siitä sen käyttämästä kielestä, mihin kuuluu tappamisella uhkailua kuin sivulauseina. Mä tapan sut jos ei leikitä nyt legoilla, mä tapan itteni jos ei nyt mennä ulos, mä tapan sut jos mä en saa tulla.

Mä yritin ihan liian pitkään ymmärtää sitä lasta, ja voin häpeäkseni sanoa että meni jo oman lapseni kustannukselle Mun olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin yksinkertaisesti kieltää sen lapsen läsnäolo, eikä kuvitella että kyllä se siitä oppii tavoille, kun sille puhuu ystävällisenä aikuisena ja kun sitä ojentaa hyvällä

 

[Leukistinen aksolotli]

Syrjimistä minun mielestäni ei tarvitse pyytää anteeksi, koska mun lapsi on oman ystävänsä kanssa leikkimässä, ja tämä toinen poika lyöttäytyy seuraan. Hänelle ei kelpaa vastaus, että me leikitään nyt kahdestaan, vaan inttää ja inttää. Joten toiset lähtevät mielummin karkuun.

Mä en oikeastaan halua sitä poikaa meille enää ollenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan, koska mä en pidä siitä sen käyttämästä kielestä, mihin kuuluu tappamisella uhkailua kuin sivulauseina. Mä tapan sut jos ei leikitä nyt legoilla, mä tapan itteni jos ei nyt mennä ulos, mä tapan sut jos mä en saa tulla.

Mä yritin ihan liian pitkään ymmärtää sitä lasta, ja voin häpeäkseni sanoa että meni jo oman lapseni kustannukselle Mun olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin yksinkertaisesti kieltää sen lapsen läsnäolo, eikä kuvitella että kyllä se siitä oppii tavoille, kun sille puhuu ystävällisenä aikuisena ja kun sitä ojentaa hyvällä

Minkälaista mahtaa olla sen kotona, kun se puhuu tota tappamista koko ajan? Kuulostaa, et kotona hakataan ihan päivittäin vanhempien kesken ja uhkaillaan ja lapsi kuulee sen kaiken ja pitää normaalina. Vai miten muuten tuommoiseksi voi tulla?:O

 

[kinkkukiusaus]

Onko pelin viheltäminen kokonaan poikki sitten sitä, että tuo selkeästi jollain tapaa häiriintynyt poika on sinun pojallesi ja hänen ystävilleen nyt vapaata riistaa? Eli tuota poikaa saa nimitellä yms? Mä pelkään, että tuossa käy joskus vielä tooosi huonosti (verraten viime vuosien tapahtumiin koulumaailmassa). Paras olisi, jos poikasi olisi tuota häirikköä kohtaan etäisen asiallinen. Eli ei nimittelisi, mutta ei toki leikkisikään hänen kanssaan.

No ei se ole vapaata riistaa. Etäisyys ei toimi, koska toinen ei usko jos ja kun sanotaan suoraan, että me ei tahdota olla sun kanssa. Ja tavallaan, mun mielestä lapsellani on kyllä oikeus tunnustaa se, että hän ei pidä tästä toisesta lapsesta. Hän yritti koko sen vuoden ajan niellä kiukkunsa ja olla kunnollinen, koska äiti oli opettanut, että muita ei saa satuttaa tai kiusata.

Kyllä mä siihen nimittelyyn sitten puutun, jos nimittelevät päin naamaa tai
muiden joukossa. Mutta nyt on kyse kahdesta pojasta, jotka keskenään puhuvat, meillä. Kumpikin aika hiljaisia itseasiassa. Tämä nimittely on siis sellaista, että puhuttelevat minun kuulleni poikaa "söpöläiseksi" ja tuon muun puheen olen kuullut kun pojat keskustelevat lapseni huoneessa, yleensä nimenomaan sellaisten tilanteiden jälkeen kun tämä ko. poika on taas käynyt pyytämässä ulos leikkimään, tai roikkunut pihalla heidän seurassaan.

Ei tää mikään ideaalitilanne ole, tietenkään, minunkaan mielestäni. Varsinkin aikaisemmin koin voimakasta sääliä sitä poikaa kohtaan, mutta minäkään en enää vaan jaksa :/

 

[Leukistinen aksolotli]

Kyllähän me aikuisetkin keksimme kaikenlaisia nimityksiä toisistamme ja käytämme niitä sitten puhuessamme vaikka puolisomme kanssa.

 

[St. Brigitten]

Minkälaista mahtaa olla sen kotona, kun se puhuu tota tappamista koko ajan? Kuulostaa, et kotona hakataan ihan päivittäin vanhempien kesken ja uhkaillaan ja lapsi kuulee sen kaiken ja pitää normaalina. Vai miten muuten tuommoiseksi voi tulla?:O

Tätä mäkin mietin...Älytöntä, ettei asialle tehdä sen enempää kuin "tarkkaillaan". Siis viranomaisien tahdosta, ei ap:n. Vaikea tilanne on kyllä. Ja vakava. Tunnetko ap näitä vanhempia?

 

[Ingalsin Laura]

Syrjimistä minun mielestäni ei tarvitse pyytää anteeksi, koska mun lapsi on oman ystävänsä kanssa leikkimässä, ja tämä toinen poika lyöttäytyy seuraan. Hänelle ei kelpaa vastaus, että me leikitään nyt kahdestaan, vaan inttää ja inttää. Joten toiset lähtevät mielummin karkuun.

Mä en oikeastaan halua sitä poikaa meille enää ollenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan, koska mä en pidä siitä sen käyttämästä kielestä, mihin kuuluu tappamisella uhkailua kuin sivulauseina. Mä tapan sut jos ei leikitä nyt legoilla, mä tapan itteni jos ei nyt mennä ulos, mä tapan sut jos mä en saa tulla.

Mä yritin ihan liian pitkään ymmärtää sitä lasta, ja voin häpeäkseni sanoa että meni jo oman lapseni kustannukselle Mun olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin yksinkertaisesti kieltää sen lapsen läsnäolo, eikä kuvitella että kyllä se siitä oppii tavoille, kun sille puhuu ystävällisenä aikuisena ja kun sitä ojentaa hyvällä

No kyllähän tuo poika aika häiriintyneeltä kuulostaa.. Jos olisit nämä tarkennukset kirjoittanut heti ekaan viestiisi, varmaan useampi olisi ymmärtänyt, miksi toimit niin kuin toimit. Itse toimisin samoin. Jotenkin tuli karmea tunne tuosta "mä tapan sut" jutusta... kun olin itse lapsi, eräs pikkuveljeni tuttu oli tuollainen. Hän oli kerran meilläkin leikkimässä, ja hoki just tuolliasta ja oli muutenkin tosi impulsiivinen, vaikutti siis jo silloin 10-vuotiaana selvästi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Samoja piirteitä, kun kuvailemassasi lapsessa. Teini-iässä tämä samainen poika tuomittiin murhasta..