Lapseni on kuollut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitikö vielä?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äitikö vielä?

Vieras
Mun on pakko avautuu jossakin. Anteeksi jos loukkaan kirjoituksellani jotakin.
Minun lapseni on kuollut. Ainokaiseni. En tiedä mitä tehdä. Tyttöni kerkesi täyttämään juuri 18-vuotta ja nyt hän on poissa. Minun kaunis rakas lapseni. En voi ymmärtää tapahtunutta. En tullut tänne hakemaan sääliä, vaan ehkä vertaistukea? Haluan tietää voiko tästä koskaan selvitä. Tuntuu että kuolen itsekin suruun.
Kertokaa että jatkuuko elämä vai pysähtyykö se tähän? Olenko vielä äiti, vai vietiinkö se oikeus minulta lapseni kuollessa?
En ole feikki,
Kiitos vastauksista etu käteen.
T. Särkynyt sydän
 
Minulta on myös kuollut ainoa lapsi 3 vuotta sitten. Tyttö, 6 kk. Jos haluat vertaistukea kannattaa liittyä Käpy ry - Lapsikuolemaperheet ry Facebookissa. Siellä on myös aikuisen lapsen menettäneitä vanhempia.
 
Olen aina miettinyt perheen ainoana lapsena, mitä tapahtuisi, jos kuolisin ennen vanhempiani. Äitini on läheisin ihminen minulle koko maailmassa - ihminen jota rakastan, paras ystäväni. Pelkään että jos menehtyisin nuorena, olisi se liian kova pala purtavaksi vanhemmilleni, etenkin äidilleni. Selviäisikö hän siitä? Mitä jos äitini ei enää haluaisikaan elää elämäänsä ilman tytärtään? Miten suuri tuska se olisi isälleni ja kaikille muille sukulaisille menettää kaksi läheistä? Yksi asia johtaa aina toiseen. Mutta itsemurha ei ole KOSKAAN oikea ratkaisu, päinvastoin. Kaikki elämän vastoinkäymiset vahvistavat. Niin pahalta kuin se nyt tuntuukin. Toivon ainakin, että perheeni pystyisi jatkamaan elämäänsä "normaalisti" ilman minua. Surutyö voi kestää vuosia, mutta lupaan että se helpottaa ajan kanssa. Kun vain muistaa puhua asioista tarpeeksi ja ottaa vastaan kaiken avun mitä tarjotaan. Suurin ongelma tässä vaiheessa on surun ja kivun aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen muusta maailmasta. Pahoihin ajatuksiin uppoutuminen. Ihmisten työntäminen pois läheltä.

Ole avoin. Anna muiden auttaa. Täällä on varmasti muitakin ihmisiä, jotka ovat käyneet kaiken saman läpi. Ja vaikka eivät olisikaan käyneet, niin puhuminen auttaa varmasti. Ennen kaikkea haluan sanoa, että OLET varmasti se maailman paras äiti omalle lapsellesi. Ja hän varmasti toivoisi sinun olevan onnellinen, yrittävän eteenpäin. Aika korjaa haavat, ainakin osittain. Anna siis ajalle aikaa. Ja kauneimpana jäävät muistot - ne eivät katoa koskaan. Kerran äiti, aina äiti <3

Osaan ottoni ja tsemppiä <3
 
Olin nuori 15 vuotias tyttö ja rippikoulussa, kysyin papilta kysymyksen " jos evan ja adamin aikaan ei ollut olemassa pahuutta miten tuo käärme oli sitten paha?" pappi jähmettyi ja hän näytti mietteliäältä ja sanoi hmm en oikeastaan tiedä mutta otan selvää.. jälkeenpäin hän tuli takaisin ja sanoi että ei tiedä..

Ihmettelin miten voi olla mahdollista ettei pappi tiedä.

mieleeni muistui isäni sanat mitä hän kertoi että oli kysynyt armeijassa kavereiltaan " onko olemassa uskontoa missä ei harjoiteta keinoja miten tapetaan ihminen, ei käydä sotaa " eräs vastasi että " kai ne Jehovantodistajat sellasia on jotka ei sodi "

Otin yhteyttä entiseen luokkalaiseeni joka on todistaja, esitin saman kysymyksen ja sain Raamatusta perustellun vastauksen, sellaisen vastauksen että sen todistetusti näkee selkeesti vielä nykypäivänäkin että näinhän se on! En voinut käsittää miten 15 vuotias osasi vastata minulle esitettyyn kysymykseen mutta aikuinen pappi ei osannut.

Kiinnostuin oitis ja aloitin tutkimisen.
olen saanut lohtua ja toivoa niin moneen asiaan ja vihdoinkin tiedän miksi me elämme ja mikä on elämän tarkoitus :)

Jos sinua kiinnostaa lukea tämä niin linkkaan sinulle;

Onko kuolema kaiken loppu? — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102007442

Otan osaa suruusi ja toivon sinulle paljon voimia <3
 
äiti olet edelleen, ei sitä kukaan sinulta vie pois. ja osanottoni suruusi. suru helpottaa aikanaa, mutta muistot pysyvät ikuisesti. ja tulee ikäsi varmasti hetkiä, että kaipaat ja suret rakkaintasi. mutta elämän on jatkuttava. vaikka se tällä hetkellä tuntuu pysähtyneen tähän
 
En kyllä löydä oikeita sanoja sinulle nyt sanomaan, tuskin niitä edes on olemassa :(
Voiko noin suurta surua edes sanoittaa mitenkään, tuskin.
Olen silti äärettömän pahoillani puolestasi, iso ja lämmin halaus sinulle <3 <3

Vastaus kysymykseesi, kyllä sinä olet äiti. Edelleenkin! Totta kai! Äitiys ei pääty lapsen kuolemaan, vaikka käytännössä niin tapahtuukin. Jos lapselta kuolee vanhempi/vanhemmat ovat he silti lapsen isä ja äiti edelleenkin, vain kuolleet ja käytännössä poissa.

Sinulla on nyt varmasti raskasta <3 Sen ymmärtää jokainen. Ymmärrä itsekin itseäsi, ole armollinen itsellesi. Anna muiden ihmisten auttaa sinua ja hoivata. Suru kuluttaa äärimmäisen paljon voimia ja tekee sitä pitkään. Aaltoliikkeen tavoin.
Mutta, aika...aika on ainut mikä helpottaa. Kun aikaa kuluu muuttuu suru kevyemmäksi ja tulee osaksi elämääsi, mutta sen jaksaa kantaa. Ei tämä sinulle nyt ole vielä ajankohtaista, mutta tiedän, että niin käy. Niin on käynyt meidänkin perheellemme.
Paljon voimia sinulle, älä jää yksin <3
 
Osanottoni ja voimia. Äitiyttä ei voi kukaan viedä ikinä sulta pois. Kun kerran äidiksi tulet niin sitä olet. Ja vaikka lapsesi kuoli niin sulla edelleen on lapsi, hän on nyt enkeli-lapsi. Meillä muut lapset kutsuvat kuollutta sisarustaan enkeli-siskoksi tai Taivas-siskoksi. Joskus myös ihan nimellä Liina. <3

Ikävä ja kaipaus tulevat olemaan ikuisesti sun seuralaisena, suru myös. Mutta ajan kuluessa ne muuttavat muotoaan (kliseistä mutta totta) ja jonain päivänä huomaat että pystyt taas hengittämään. Jokainen kokee varmasti nämä asiat omalla tavallaan, voin kertoa vain oman kokemukseni.

Mulla ensimmäiset kuukaudet pyyhkiytyivät muistista kokonaan pois. Ellen olisi kirjoittanut silloin päiväkirjaa, en tietäisi mitä tein ensimmäiset kuukaudet lapseni kuoleman jälkeen. Ensimmäiset kuukaudet itkin päivittäin, tuska oli fyysistä, sydämestä oli revitty osa irti. Nyt kuolemasta on jo kulunut jo yli seitsemän vuotta. Mun sydän on edelleen rikki revitty mutta sen asian kanssa on oppinut elämään.

Elämä jatkuu mutta se on erilaista. Tyttäresi kuoleman jälkeen puit jalkaasi lapsensa menettäneen äidin kengät joissa kuljet loppuelämäsi. Alkuun ne sattuvat jokaisella askeleella mutta jossain vaiheessa huomaat että olet tottunut niihin etkä enää huomaa kipua niin.


What Makes a Mother

I thought of you and closed my eyes
And prayed to God today.
I asked what makes a Mother
And I know I heard him say...

A mother has a baby
This we know is true.
But, God, can you be a mother
when your baby is not with you?

Yes, you can He replied,
With confidence in His voice.
I give many women babies
When they leave is not their choice.

Some I send for a lifetime,
And others just for a day.
And some I send to feel your womb,
But there's no need to stay.

I just don't understand this God,
I want my baby here.
He took a breath and cleared His throat
And then I saw a tear.

I wish I could show you
What your child is doing today.
If you could see your child smile
With other children and say:

"We go to earth to learn our lessons
Of love and life and fear.
My mommy loved Oh so much
I got to come straight here.

I feel so lucky to have a mom
Who has so much love for me.
I learned my lessons very quickly,
My mommy set me free.

I miss my mommy Oh so much,
But I visit every day.
When she goes to sleep
On her pillow is where I lay.

I stroke her hair and kiss her cheek
And I whisper in her ear.
Mommy don't be sad today,
I'm your baby and I'm here."

So, you see my dear sweet one,
Your children are not blue.
Your babies are here in MY home,
They'll be at Heaven's gate waiting for you.

So now you see what makes a mother,
It's the feeling in your heart.
It's the love you had so much of,
Right from the very start.

Though some on earth may not realize you are a mother,
Until their time is done.
They'll be up here with Me one day,
And they'll know you were the best one!

-Jennifer Wasik-
 
Kiinnostuin oitis ja aloitin tutkimisen.
olen saanut lohtua ja toivoa niin moneen asiaan ja vihdoinkin tiedän miksi me elämme ja mikä on elämän tarkoitus :)

Jos sinua kiinnostaa lukea tämä niin linkkaan sinulle;
Niin tyypillistä jehovantodistajien häijyyttä. Hyökätään heti aivopesemään herkässä mielentilassa olevaa ihmistä.
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli
Miten jotkut ottavat tuon häirikön trollit tosissaan? Minä ainakin olen kyllästynyt tuohon häirikköön jo ajat sitten, mutta te vain otatte hänen pervot fantasiansa todesta.
 

Yhteistyössä