Lapseni on tummaihoinen. Haluatko kysyä jotain?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Brunette"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oma lapseni on sellainen keskimääräistä suomalaista tummempi, kun isänsä ei ole suomalainen. Saan välillä paheksuvia katseita tuntemattomilta ulkona liikkuessani. Saatko sinä?
 
Lapseni on vasta 3v. Aika vähän tulee noita katseita, liikun melko liberaaleissa punavihreissä ituhippiporukoissa, joissa paljon ulkkareita ja niiden aikiusia muksuja :)
 
Ilmeisesti itse olet valkoihoinen? :) Sellaista olen miettinyt, että ainakin itselläni mielikuvat tulevasta lapsesta oli aina olleet sellaisia että lapsi on vaalea. Joutuuko siinä tekemään itsensä kanssa jotain ajatustyötä, että tottuu siihen että oma lapsi onkin tumma..? Vai onko se sellainen itsestäänselvyys heti raskauden alusta asti (tai jo sitä ennen)?

Ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta en nyt muutakaan keksinyt :D
 
Oletko yhä yhdessä lapsen isän kanssa? Mun kokemuksen mukaan eri väristen avioeroprosentti on tavisliittoja korkeampi. Ihan oman kaveri- ja tuttavapiirin historiaa muistellen eli tosi korkea otanta tässä mun havainnossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;27590708:
Ilmeisesti itse olet valkoihoinen? :) Sellaista olen miettinyt, että ainakin itselläni mielikuvat tulevasta lapsesta oli aina olleet sellaisia että lapsi on vaalea. Joutuuko siinä tekemään itsensä kanssa jotain ajatustyötä, että tottuu siihen että oma lapsi onkin tumma..? Vai onko se sellainen itsestäänselvyys heti raskauden alusta asti (tai jo sitä ennen)?

Ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta en nyt muutakaan keksinyt :D

Lapsi on samaa settiä luin joku lola odusoga tai jani toivola. Itse en sitä väriä näe muuta kuin valokuvissa jos lapseni istuu jonkun vaahteranmäen eemelin vieressä. Kyllä tuon sävyn hahmotin jo ennen kuin miehen kanssa edes aloitettiin lapsentekopuuhat. Olin yllättynyt kuinka vaalea lapsi oli syntyessään, ei poikennut "kokovalkoisten" muksuista oikeastaan olenkaan, iho tummuu ja hiukset kihartuu tuossa vähitelleen.
Itse olen erittäin vaaleaihoinen vaikka hiukset ovat aina olleet luonnostaan tummanruskeat.
 
onko ihmisten, kuten tämä Brunette, mielestä jotenkin hienoa/erikoista tms. kun on tummaihoinen lapsi. Ei ymmärrä.

Ei ole. Minulle se onko lapseni tumma vai vaalea ei vaikuta siihen kuinka arvokkaana lastani pidän. Mieheni, joka oli ylivuosikymmenen paras ystäväni, sattui olemaan tummaihoinen, joten lapsemme on värillinen. Jos mies olisi ollut blondi tai punapää olisi lapsikin ollut vähän vaaleampi, mutta aivan yhtä rakas vanhemmilleen.
 
[QUOTE="Brunette";27590640]Lapseni on tummaihoinen. Haluatko kysyä jotain?[/QUOTE]

Eipä oikeastaan ole kysyttävää.:) Suomessa alkaa olemaan jo ihan kivasti monikulttuurisia perheitä. Meidän perheessä taas virtaa aasialaista verta, ja lapset saivatkin suklaan ruskeat hiukset, ja silmät ovat ruskeat, pojilla korostuu aasialaiset piirteet enemmän.
 
Tummaihoinen on aika laaja skaala värejä. Mistä valtiosta hänen juurensa ovat? Itse olen aina halunnut olla iholtani tummempi. Ilman meikkiä olen kuin kalkkilaivan kaptenska. Nuorina ja tyhminä otettiin aurinkoa tunti tolkulla etelän rannoilla. Paikalliset osasivat olla varjossa päivän kuumimman ajankohdan. Oli hienoa palata ruskettuneena lomilta. Moni, valitettavasti, sairastui aikanaan melanoomaan.
Toinen kysymykseni kuuluu: Esiintyykö maassa, josta lapsesi kumpuavat, melanoomaa?
 
[QUOTE="Brunette";27590690]Lapseni on vasta 3v. Aika vähän tulee noita katseita, liikun melko liberaaleissa punavihreissä ituhippiporukoissa, joissa paljon ulkkareita ja niiden aikiusia muksuja :)[/QUOTE]

Tarkoitin ihan tuntemattomilta, tyyliin kadulla tai kaupassa, en tutuilta. En kyllä liikukaan missään erityisen liberaaleissa porukoissa. Oma lapseni on vasta 2v myös.
 
Eipä oikeastaan ole kysyttävää.:) Suomessa alkaa olemaan jo ihan kivasti monikulttuurisia perheitä. Meidän perheessä taas virtaa aasialaista verta, ja lapset saivatkin suklaan ruskeat hiukset, ja silmät ovat ruskeat, pojilla korostuu aasialaiset piirteet enemmän.

Kas, kuulostaa kauniilta yhdistelmältä. Olen aina pitänyt kauniina sellaista lumikkimaista väritystä jossa vaalea iho ja tummat hiukset. Vaan harvapa meistä pystyy omaan värityksensä vaikuttamaan (mahdollista hiusten värjäystä lukuunottamatta).
Onnea matkaan.
 
Tummaihoinen on aika laaja skaala värejä. Mistä valtiosta hänen juurensa ovat? Itse olen aina halunnut olla iholtani tummempi. Ilman meikkiä olen kuin kalkkilaivan kaptenska. Nuorina ja tyhminä otettiin aurinkoa tunti tolkulla etelän rannoilla. Paikalliset osasivat olla varjossa päivän kuumimman ajankohdan. Oli hienoa palata ruskettuneena lomilta. Moni, valitettavasti, sairastui aikanaan melanoomaan.
Toinen kysymykseni kuuluu: Esiintyykö maassa, josta lapsesi kumpuavat, melanoomaa?

Ovat ihan mustaihoisia silläpäin, joten taitaa olla aika harvinaista.
Itse en ole ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostunut auringonotosta kun huomaan mitä se liika auringonpalvonta on tehnyt joidenkin kuusikymppisten sukulaisten ja tuttavien ihoille. Joukossa on jopa nelikymppisiäkin suomalaisnaisia joilta on poistettu syöpää kasvoista.
 
[QUOTE="Brunette";27590835]Kas, kuulostaa kauniilta yhdistelmältä. Olen aina pitänyt kauniina sellaista lumikkimaista väritystä jossa vaalea iho ja tummat hiukset. Vaan harvapa meistä pystyy omaan värityksensä vaikuttamaan (mahdollista hiusten värjäystä lukuunottamatta).
Onnea matkaan.[/QUOTE]
Kiitos:)
Miehellä piki musta tukka, ja minulla blondi niin tuli tuollainen suklaanruskea.:)
Juu ei pysty väriään muuttamaan, mun mielestä monikulttuuriset lapset ovat kaikki kauniita.:)
 
Onko lapsesi tyttö vai poika? Jos lapsesi on poika, niin tuleepa aikuisiällä olemaan suomalaisten blondien suosiossa. :)
Suomalaiset blondit nääs tykkää tummaihoisista miehistä. :)
 
Tarkoitin ihan tuntemattomilta, tyyliin kadulla tai kaupassa, en tutuilta. En kyllä liikukaan missään erityisen liberaaleissa porukoissa. Oma lapseni on vasta 2v myös.

Ihan kadunihmisistä minä puhuin. Teen täyttä työpäivää, joten ei paljoa kuljeksita kaupungilla. Liikun muutenkin tosi vähän missään ja yleensä olen niin keskittynyt omiin asioihini että esim. ruokakaupassa en huomaa tuijottaako joku vai ei. Kaveriporukalla sama juttu, tosin silloin ei muksun kanssa paljoa erotuta porukasta.
 

Yhteistyössä