Lapseni on väkivaltainen

[huolestunut]

Poikani aloitti nyt koulun ja nyt on alkanut ilmetä ongelmia käyttäytymisessä.
On ollut kiusaamista ja jopa väkivaltaa toisia kohtaan.
Hän ei ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt tällä tavalla, eskarissa ei ollut mitään tällaista ongelmaa (ainakaan kukaan ei meille ilmoittanut siitä), eskariope kehui aina poikaa maasta taivaaseen kuinka hyvin hän tulee kaikkien kanssa toimeen.
Mitään tällaista ongelmaa ei ole ollut myöskään vanhemman koululaisemme kanssa joten kasvatuksesta ei tuo voi johtua, pojat ovat saaneet saman kasvatuksen.
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa ja olen aina opettanut lapsilleni, että toisia ihmisiä täytyy kunnioittaa ja kohdella hyvin eikä ketään saa kiusata.
Keskenään veljekset kyllä tappelee lähes päivittäin ja usein nahistelun aloittaa tämä ekaluokkalainen...

Mitä minun pitäisi tehdä kun järkipuhe ei auta? Olen todella pettynyt ja masentunut hänen käytöksestään. En voi uskoa, että oma poikani tekee jotain tällaista...
Periaatteessa en hyväksy ruumiillista kuritusta mutta mielessä on käynyt myös kunnon selkäsaunan antaminen hänelle (tukkapöllyä meillä kyllä annetaan).

Onko jollain kokemuksia ja neuvoja miten tästä tilanteesta selvitään? Nyt tuntuu todella ylitsepääsemättömältä ongelmalta tämä asia...

 

[äiskä]

Voi hitsi mikä tilanne!
Itse olen pikkuisen samanlaisessa tilanteessa. Tyttöni on nyt toisella luokalla ja koko viime vuoden hän sai kamalia raivokohtauksia ja viime keväänä ensimmäisen kerran kävi myös väkivaltaiseksi. Tosin tytölläni tilanne on siitä eri, että hänellä on todettu ennenaikainen puberteetti eli taistelemme tässä jo murrosiän ailahtelujen kanssa. Myös lääkitys kiristää pinnaa joinain päivinä.
Huomasin tässä kuitenkin sellaisen asian, että koulu saattaa aiheuttaa melkoista stressiä lapselle. Meillä ainakin kesä meni suht mukavasti, mutta taas nyt kun koulu alkanut on myös raivarit pahentuneet ja äiti saanut tuntea nahoissaan. :ashamed:

Tulikin mieleen kun luin kirjoitustasi, että miten muuten poikasi on suhtautunut kouluun? Onko innolla lähdössä aamuisin ja onko kavereita jo löytynyt?
Jotenkin vain tulisi mieleen tuollaisesta käytöksestä, että lapsi tuntee olevansa jotenkin nurkkaan ajettu ja stressin ja paineiden olevan sietämättömiä. Onko ryhmä tilanne koulussa jotenkin liian vaikea pojallesi ja hän yrittää selvitä siitä näinkin epärakentavalla tavalla.
Lapseltahan kuitenkin vaaditaan yhtäkkiä melkoista selviytymistä kouluun mennessä. Nämä siis vain ajatuksia jotka äkkiä tulivat mieleen.
Mitä mieltä opettaja on? Onko hänellä teoriaa tilanteesta? onko ehkä luokalla muita poikia jotka käyttäytyvät samoin ja poikasi haluaa samaistua? Onko luokalla jo ennestään tuttuja lapsia vai ovatko kaikki uusia? Tuli vaan mieleen, että joskus lapset eivät millään haluaisi myöntää jos heitä kiusataan eikä opekaan kaikkea huomaa, mutta jos luokka kaverit on jo tuttuja harvemmin näin käy.

Itse otin viime vuonna yhteyttä koulupsykologiin ja yhdessä pohdimme tilannetta. Tyttö ehti tavata hänet parikertaa ennenkuin koulu loppui. Nyt saatiin viimein lähete lastenpsykiatrian poliklinikalle josta tehdään yhteistyötä. Tytölläni ehti kehittyä ilmeisesti jo jonkin asteinen koulupelko ja nyt yritetään ehkäistä samojen ongelmien taas alkamista.
Kannattaa harkita koulupsykologille soittamista. Hän saattaa muuttamalla juttelulla poikasi kanssa selvittää asioita paljon.

Voimia sinulle joka tapauksessa!

 

[tuksis]

Meidän poika ei ole vielä kouluikäinen, mutta hänellä oli uuteen päiväkotiryhmään vaihdettaessa kurinpidollisia ongelmia. Hoitajat sanoivat etteivät ole ikinä tavanneet näin "voimakkaasti käyttäytyvää" lasta. Väkivaltainen hän ei ollut, muuten vaan kuriton. Meilläkään ei järkipuhe auttanut, mutta muutama ilta arestissa auttoi jo hienosti, ja nyt aina hyvin menneen päivän jälkeen tehdään jotain mukavaa, esim pelataan tai tehdään kotihommia yhdessä. Huono päivä -> ilta arestia.

 

[Mitsku]

Minulle tuli heti mieleen,että jospa lastasi kiusataan koulussa.Toiset oppilaat ja jopa opettajat syyllistyvät kiusaamiseen.Kannattaisi selvittää asia koulun kanssa,sillä jotenkin se kouluun liittyy.Ongelmathan alkoivat koulun alettua?
Itse olen läheltä seurannut,miten opettajat voivat kiusata oppilaita.Mehän aina luotamme opettajiin ja annamme omat lapsemme koulupäiviksi opettajien kasvatettaviksi.Mutta mitä jos tämä opettaja päivästä toiseen alistaa,halveksii ja syrjii lastasi.Mikä kolaus se on lapsellesi,joka on ehkä oppinut luottamaan ja turvautumaan aikuiseen.Hänellä ei ole koulupäivinä ketään aikuista turvana ja moni lapsi ei ehkä uskalla puhua kotonakaan.Miten hyvin tunnet lapsesi opettajan?
Me äidit mietimme monesti,että olemmeko kasvattaneet lapsemme oikein.Parhaamme olemme varmasti tehneet,mutta jo kouluun meno avartaa lapsiemme maailmaa ,ja erilaiset ihmiset ja asiat tuovat uhkaa meidän omille kasvatustavoille.Ihmisten erilaisuus on rikkaus,mutta se voi olla myös uhka.
Ongelmiin kannattaa heti puuttua!

 

[pauliiiina]

Hei meillä eskarissa samoja ongelmia . Älä syytä ainakaan itseäsi. Keskustele opettajan kanssa käytöksestä miten ilmenee, milloin, onko kavereita onko poikaa kiusattu.Voit keskustella koulupsykologin tai kuraattorin tarpeesta. Sitten kannattaa keskustella pojan kanssa. Jos hän raivostuu holding ote ja rauhallinen puhe voi auttaa. Itse luin opetuksellisia tarinoita joissa lapset sai päättää "miten olisi pitänyt tehdä".

 

[mami35]

Meillä on 8-vuotias tyttö jolla ilmeni ensimmäisellä luokalla raivonpuuskia. Koulussa pärjää kyllä muuten hyvin. Tämän vuoden alussa opettaja otti yhteyttä perheneuvolaan ja ehdimme koko kevään käydä siellä ja loppukevät menikin jo paremmin. Kesä meni tosi hienosti mutta taas on ilmennyt joitakin kiukunpuuskia tunneilla. Opin opettajan kanssa juttelemassa ja otimme hyvän käytöksen vihkon mukaan (minun ehdotus, oli jo eskarissa ja toimi hyvin). Olen nyt itse yrittänyt keskustella aina tytön kanssa kaikista asioista. Tyttö aloitti kerhotoiminnat ja niissä menee ihan hyvin. Tyttö haluaa olla paras mutta olen selittänyt hänelle ettei aina tarvitse osata kaikkea eikä olla paras, saa epäonnistuakin välillä. En ole ikinä tytöltä vaatinut mitään liikoja oppimisen suhteen. Tyttö oppi lukemaan 3-vuotiaana (en opettanut häntä). Tyttö pelkää jotenkin minun reagointiani siihen jos koulussa on mennyt jokin päivä huonosti ja opettajan on täytynyt viestittää minulle reppuvihossa. Mutta nyt päätinkin tehdä toisin, keskustelen tytön kanssa ja uhkailen sillä että jos tämmöisiä juttuja tulee koulussa, niin tietokoneelle ei mennä esim. pariin päivään tai puhelin otetaan pois pariksi päiväksi. Kyllä se yleensä tehoaa. Nyt aloitettiin taas perheneuvolassa käynnit mutta siellä sanottiin ettei kovin usein vielä tarvitse käydä, itselleni sain ajan koska mulla on joitakin sisäisiä paineita koko ajan ja tyttö sen vaistoaa minusta.