V
vierailija
Vieras
Jätti meille tälläisen kirjeen:
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
