Lapsenlapset

[tärkeysjärjestyksessä]

Onko muille tullut vastaavaa ongelmaa jossa isovanhemmat laittavat lapsenlapsensa tärkeysjärjestykseen?

Meille näin on käynyt minun vanhempieni kohdalla.En tiedä huomaavatko he sitä itse vai tekevätkö jopa tahallaan!?
Minulle ja veljelleni syntyi vauvat muutaman viikon ikäerolla,veljeni lapsi on siis isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi.Tiedä sitten vaikuttaako se asiaan. Käytös kuitenkin äidiltäni on aika outoa... Hän käy katsomassa selvästi enemmän veljeni lasta ja muutenkin veljeni perhe kyläilee vanhempiemme luona enemmän.Veljeni avopuoliso on pääasiassa yksin reilun viikon lapsen kanssa,kun veljeni on reissuhommissa... sekin tietty voi olla yksi syy äitini käytökseen.Veljeni puoliso on äitinä aika huolimaton ja välinpitämätön ja muutenkin hänellä on koulut käymättä ja töitä ei ole koskaan tehnyt,mutta silti vanhempani puolustvat häntä joka asiassa ja kehuskelevat muulle suvulle asioita kaunistellen.(ovat itse aina ennen taivastelleet kouluja käymättömiä ihmisiä ja ""lorvaajia"",mutta nyt on eri ääni kellossa). Äitini ei aina kerro minulle,että käy veljeni lasta katsomassa ja,jos kertoo ja lupaa tulla myös meidän lasta katsomaan voi hän soittaa veljen luota lähtiessään minulle ja valehdella että hänellä on pahaolo tms. ja jättää meille tulemisen väliin kokonaan.En ymmärrä miksi käyttäytyy näin?
Samoin hän suunnittele veljeni puolison kanssa joulua vaikka minä tein ensin ehdotuksen joulunviettoon,joka on nyt täysin kumottu ja asiat tehdään veljen puolison haluamalla tavalla.Käsittämätöntä! Esimerkkejä vastaavista asioista olisi vielä monta,mutta en jaksa edes ajatella niitä nyt...

Ja ongelmana on myös se,että veljeni lapsi on kehityksessä huomattavasti meidän lasta jäljessä ja tästä on nyt sitten kehitelty äitini toimesta koko suvussa mielipide,että meidän lapsi on jotenkin hirveän etuajassa kehityksessä (poikkeava) vaikka monen tuttavan lapset ovat kehittyneet meidän vauvan kanssa samaa tahtia.Mutta näin on saatu meidän lapsi jotenkin ""vialliseksi"" ja veljeni lapsi normaaliksi vaikka todellisuudessa asiat taitavat olla ihan päinvastoin. Äitini kehuskelee ympäriinsä,jos veljeni lapsi on tehnyt jotain pientä mitätöntä,esim.tiputtanut sokeriastian pöydältä,että ompa kehittynyt lapsi,mutta kun meidän vauva jo konttailee ja tekee paljon muutakin,niin sitä vain taivastellaan tai sitten ei edes asiasta mainita kenellekkään. Taitaa tämä kaikki olla vain äitini uskottelua itselleen,että kaikki on veljeni perheessa hyvin!? Hän myös moneen kertaan selostaa miten veljeni puoliso yksin ajaessaan autoa ottaa vauvankin etuistuimelle,aivan kuin kukaan muu ei näin tekisija,että ompa fiksu keksintö.Siis aivan älytöntä käytöstä äidiltäni,en muuta osaa sanoa...

Olisi kiva lukea teidänkin mielipiteitä asiasta ja kuulla,jos jollain muullakin on vastaavanlaisia kokemuksia!

Ps.Veljeni lapselle äitini on ostanut kotiinsa myös enemmän leluja.En ole tästä kaikesta kateellinen,mutta pelkään miten meidän lapsi ottaa mummon käytöksen isompana,kun ymmärtää jo asioita.Lapset ovat molemmat samaa sukupuolta.

Ja ongelmana

 

[Kerttu]

Kateus on kaikista kurjinta itselle.

 

[kaisa]

Sisaruskateus,vanhin kaikista!Vaan ymmärrettävää ihan,jokainen voipi peiliin katsoa ja miettiä miltä tuntuisi ap:n housuissa.
Itse tuntusin varmasti aivan samoin.

Ehkä äidistäsi tuntuu että sinä pärjäät niin hyvin ilman hänen apua.
Hän ei halua tupata.
On ihmisiä, jotka tarvitsee heikompia pönkittämään heidän omaa oloaan.Äitisi kuuluu varmasti näihin.
Pelastajakompleksi....

KOita olla välittämättä ja nauti itse lapsestasi jos mummo ei tajua.

 

[MO]

Meillä on ongelmana anoppi.. miehellä ennestään lapsi joka on anopille ensimmäinen lapsenlapsi. Hän on anopilla ollut vauvasta asti hoidossa jatkuvasti ja siis todella läheinen. Poika kyseessä. Meidän yhteinen tyttö on 2 vuotta nuorempi eikä ole koskaan ollut mummilla yötä. Poikaa siis edelleen ottaa aina kun vaan mahdollista. Sama juttu ollut tytön syntymästä lähtien: tulet sitten ensi kesänä kun olet vähän vanhempi.. tyttö siis pian 3v.

Mummia ei siis normaalistikaan nähdä kuin noin kerran kuukaudessa ja silloinkin viipyy noin tunnin kerrallaan vaan. Ei meidän tyttö häntä kovinkaan hyvin tunnista ja ujostelee hirveästi aina aluksi mitä ei tuttujen kesken yleensä tee ollenkaan. Poika sitten taas ei oikein tunnu ymmärtävän että mummi on heidän molempien mummi.. tai siis kaikkien kun meillä nyt puolen vuoden ikäinen vauva. Hänetkin on nähnyt ""jo"" kolme kertaa..

Poika siis periaatteessa asuu äitinsä luona vaikkakin nykyään viettää puolet ajasta meillä. Yleensä en silloin halua anopin tulevan meille koskapa se on just sitä että meidän tyttö jää ihan ulkopuoliseksi.. tuntuu aina niin pahalta hänen puolestaan vaikkei hän vielä sitä sillä tavalla ymmärrä
Välillä kylläkin olen havainnut että hän ei halua olla mummin kanssa vaan tulee mieluummin esim keittiöön minun kanssani touhuamaan. Tämä siis silloin kun poika on meillä.

Normaalisti tyttö on todella sosiaalinen vieraiden kanssa eikä todellakaan silloin vietä aikaansa äidin kanssa

Sitä minä myös mietin että miten sitten vanhempana..

Enkä tällä kirjoituksellani tarkoita mitään pahaa tätä ""poikaa"" kohtaan. Hän on todella ihana

En vaan ymmärrä sitä etteikö isoäiti voisi luoda läheisen suhteen useampaan kuin yhteen lapsenlapseen?! Ei se ole oikein että yksi saa kaiken huomion ja muut jäävät unholaan...

 

[sama täällä]

Meillä on aika sama juttu paitsi että minun lapseni on ensimmäinen koko suvusta,mutta kun on poika niin hän jää tytön varjoon.Olenkin kokonaan pistäny välit poikki kyseiseen tyyppiin koska jaottelua en salli ja mummon mielestä tytöt ovat vaan poikia parempia.Hänellä itsellään on 2 poikaa ja 1 tyttö.Lapsenlapsia hänellä on 3 joista 2poikia 1 tyttö.Pojat ovat vanhin ja nuorin.Olenkin ajatellut että kaikki se mitä kokisi näiden lasten kanssa ei todellakaan ole kuin häneltä itseltään pois ei suinkaan minulta tai pojaltani.Olkoon sitten tekemisissä kun poikani on täysi-ikäinen jos niin poikani haluaa.Ihmiset on todella kummallisia mutta olkoon ja minä nautin pojastani ja olen hänestä ylpeä,en siihen kaipaa mummoa kun mummokaan ei poikaa kaipaa.Niin se vielä että poikani on tällä hetkellä jo 15 vuotias joten lapsuuskin on jo takana aika suurimmaksi osaksi joten seaika jäi mummolta kokematta tyystin.Koittakaa kaikki samassa tilanteessa olevat kestää ja hyvää elämää teille.

 

[Jeps]

Voisiko olla, että olet vielä hieman ""yliherkkäkin"" (ne hormoonit).

Kun tuntuu, että et ole niinkään kateellinen veljellesi tai veljesi lapselle vaan veljesi vaimolle. Olisin kyllä itsekkin jos äitini viettäisi paljon enemmän aikaa ""vieraan"" naisen kanssa kuin itseni.

Mutta VOI olla että kyseessä on juuri tuo ""pelastajana"" oleminen. Eli veljesi vaimo on yksin vauvan kanssa. Te vietätte enemmän aikaa perheenä ja ette ehkä muutenkaan (äitisi mielestä) """"tarvitse"""" niin paljon aikaa, neuvoa, tukea, apua, huomiota jne.

Ja jos äitisi vietää enemmän aikaa veljenne lapsen kanssa, hän ehkä? tietää/näkee/on kokemusta veljenne lapsen tekemisistä enemmän ja siksi myös puhuu veljenne lapsesta enemmän.

Mutta vaikuttaa kyllä vähän, että äidistäsi ehkä tuntuu, että veljesi vauva tarvitsee häntä enemmän. Jopa vähän siten, ettei he pärjää ilman häntä! Mutta en tiedä.

Todella pulmallista olisi lähteä mitään sanomaan. Mutta voisitko keskustelle äitisi kanssa. Ja saada selvyyttä tilanteeseen. Esim. onko veljesi perheellä jotain todellisisa ongelmia taustalla, mistä et tiedä.

Mutta keskustele äitisi kanssa, voit toki ottaa ""varovaisesti"" puheeksi asian, että kaipaat hänen seuraansa ja haluaisit että lapsennekin viettäisi enemmän aikaa ""mummunsa"" kanssa.

 

[Mamma46]

Meillä taas ex-apivanhemmilla on vain poikia eivätkä tytöt ole mitään. Lastenlapsia heillä on tällä hetkellä 7 ja aina vaan poikia kehutaan ja niitä kahta tyttöä vähän mollataan. Oma esikoiseni on heidän vanhin lastenlapsi ja vielä poika eli hän on erityisen pidetty. Ei siinä mitään, mutta kyllä tyttäreni aina on huomannut eron. Nyt kun lapset ovat aikuisia niin kyllä on suuri ero siinä, miten tyttäreni pitää yhteyttä näihin ""syrjiviin"" isovanhempii ja minun vanhempiini, joille kaikki lastenlapset ovat aina olleet yhtä rakkaita. Niin sitä makaa kuin petaa!

 

[ap]

Kiitos hyvistä mielipiteistä ja kannanotoista!

Kyllä sen itsekkin olen hoksannut,että äidilläni taitaa vaan olla hirveä pätemisen tarve veljeni lasta ja puolisoa kohtaan. Hän varmasti kokee itsensä erittäin tärkeäksi avuksi heille ja se todella pönkittää hänen itsetuntoaan.En vaan jaksa ymmärtää hänen kieroiluaan ja valehteluaan minulle sekä sitä,että tavallaan meidän vauvaa mollataan hyvästä kehityksestä,mutta veljeni lapsi saa kehuja kehittymättömyydestään.En ole kateellinen enkä mustasukkainen vaan todellakin harmistunut lapseni puolesta,koska pelkään että isompana hän huomaa olevansa mummolle kakkosijalla.

Mieheni vanhemmat asuvat toisella puolella suomea,joten toinenkin mummo jää lapsellemme pakostakin etäiseksi.Tämä mummo on kyllä todella ihana lastamme kohtaan. Olisi vaan ollut ihanaa,että lapsellamme olisi ollut sellainen läheinen mummo isompana kuten minullakin on ollut ja olen kokenut sen erittäin tärkeäksi!

Miheni lapsella on molemmat mummot samalla paikkakunnalla ja molemmat palluttavat tätä minkä kerkiävät. Äitini puheesta olen myös ymmärtänyt,että hän ei pidä tästä veljeni puolison äidistä ja ihmettelee aina hänen toimiaan (tarvetta ei olisi) ja yrittää kovasti tuputtaa apua veljeni puolisolle ennen kuin hänen oma äitinsä ehtii ja tottahan jokaiselle naiselle varmasti se oma äiti on ensisijainen apu ja neuvonantaja.Tätä vaan äitini ei tunnu ymmärtävän.On selvästi kateelinen tälle toiselle mummolle.

Noo,mitäs tässä enempiä enää ruikuttamaan.Yritän todella olla välittämättä äitini käytöksestä ja olla hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä (en jaksa kuunella aina vain tarinaa veljeni perheestä). Toivon vaan,että lapsellani olisi isompana välittävä mummo,joka oman tärkeytensä hoksaisi tässä vuosien varrella ja,kun ne lapun ovat silmiltä tippuneet veljeni puolison suhteen...

Oli kiva lukea myös,että en ole ainut ainut katkeroitunut äippä! =)

 

[ap]

Piti kirjoittaa,että veljeni lapsella on molemmat mummot samalla paikkakunnalla ei mieheni lapsella,heheh!