lapsesi ei halua mennä kouluun,tai oireilee oudosti koulu kuukausina, tässä voi olla syy

["hippula"]

jos ei varsinaista kiusaamista ole syy voi löytyä esiintymiskammosta!

itellä jäi akoinaan melkein ammattikoulu kesken tämän takia, en vain kestänyt sitä stressiä mikä tuli kun ajattelikin esiintymistä ja sitä yritti kaikinkeinoin välttää. ja uskokaa pois sitä esitelmien pito kauhua ei saa millään kitkettyä pois että turha siedättää.

ps. toimin silti monta vuotta asiakaspalvelu tehtävissä, olen sosiaalinen,eikä minua häiritse millään tavalla isotkaan ihmismassat. mutta luokan eteen meno ja siellä vaikka vain oman nimen sanominen sai mut nuorempana kauhusta kankeaksi ja pyrin vieläkin välttämään ko tilanteita. onneksi niitä ei työelämässä tule(no tietty politiikoilla opettajilla yms. mut siks mä en olekkaan sellasessa ammatissa)

 

[Jellonainen]

Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että esiintymiseen siedättyy. Kun lukion jälkeen pidin ensimmäisiä esitelmiä yliopistossa, melkein hyperventiloin vessassa ennen esitystä (ja jännitysvatsan ansiosta vietin aikaa myös pöntöllä). Tämän nykyisen koulunkin alussa esiintyminen oli vaikeaa. Nykyään en enää juurikaan jännitä.

Siksi minusta on ihanaa että esikoiseni ope on järjestänyt esiintymispäiviä ekaluokasta alkaen. Pakko ei ole kenenkään mennä esiintymään, mutta saa mennä myös ryhmässä ja tyyli on vapaa: laulua, tanssia, näytelmiä, runoja. Jopa superujo esikoiseni on mennyt esiintymään.

 

["jooo"]

Toisilla jännitys helpottaa, toisilla ei. Itsellä se alkoi lukiossa ja on sen jälkeen vain pahentunut amk:ssa ja yliopistossa. Amk:ssa kun esitelmiä piti vielä pitää englanniksi, niin se oli tuhat kertaa kauheampaa. Ääni tärisi niin, että kaikki huomasivat. Ja kädet.

Opinnäytetyöseminaaria varten älysinkin sitten jo hankkia beetasalpaajia avuksi. Selvisin.

 

["hippula"]

Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että esiintymiseen siedättyy. Kun lukion jälkeen pidin ensimmäisiä esitelmiä yliopistossa, melkein hyperventiloin vessassa ennen esitystä (ja jännitysvatsan ansiosta vietin aikaa myös pöntöllä). Tämän nykyisen koulunkin alussa esiintyminen oli vaikeaa. Nykyään en enää juurikaan jännitä.

Siksi minusta on ihanaa että esikoiseni ope on järjestänyt esiintymispäiviä ekaluokasta alkaen. Pakko ei ole kenenkään mennä esiintymään, mutta saa mennä myös ryhmässä ja tyyli on vapaa: laulua, tanssia, näytelmiä, runoja. Jopa superujo esikoiseni on mennyt esiintymään.

no kaikki ei oo sinä! minä en oo ikinä siihen siedättynyt, enkä ole menettänyt siinä mitään. Miksi kaikkien pitäisikään tykätä esiintymisestä? jos kykenee täysin norm aaliin elämään.

minusta noi esitelmien pidot pitäs kokonaan poistaa(siis tarkoitan esitelmiä, ymmärrätkö, en mitään tanssin kedon kukkasena lavalla)