Hae Anna.fi-sivustolta

lapset vie järjen ja kaiken!

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä kaktus, 12.02.2011.

  1. kaktus Vierailija

    Vähän kärjistetty otsikko mutta idean siitä saa...
    eli olen täysin kuitti ja kyllästynyt lapsiini (elämääni)
    En halua/jaksa vaihtaa enää YHTÄÄN vaippaa, en laittaa enää YHTÄÄN lounasta tai päivällistä.
    En jaksa enää leikittää ja leikkiä, ulkoiluttaa...kuljettaa...huolehti ja paimentaa.

    Kaikkeni olen antanut ja minussa ei ole jäljellä enää yhtään MITÄÄN!

    Parisuhdekin on kovilla koska illalla kaadun vaan sänkyyn eikä mieli tee yhtään mitään muuta kuin NUKKUA!! Mies ei oikein ymmärrä näitä tunteitani ja olen kuullut kaiken ahdistuksesta masennukseen mutta en koe että minulla olisi kumpaakaan...olen vaan niin KYLLÄSTYNYT ÄITIYTEEN! ja äitinä oloon. Olen sitä mieltä että minun ei olisi koskaan pitänyt tehdäkkään lapsia...kun en jaksa näitä. Jos voisin palaisin ajassa 7 vuotta takaisin ja tekisin toisin.

    Suurin kysymykseni onkin OLENKO AINUT? Onko ketään muuta joka tuntee samoin ja jopa näin rankasti?

    Välillä tosiaan mietin avioeroa koska tämä perhe-elämä syö minut elävältä...
     
  2. äiti+isä=yksi Vierailija

    Et ole ainut. Muistan omalta kohdaltani vastaavan tilanteen ja kyllästymisen/väsymyksen. Minulla oli aviomies, joka ei missään asioissa tullut apuihin, vaikka välillä olin uupumuksen äärirajoilla. Tein silloin päätöksen, että kun lapset on kerran hankittu ja homman/huushollin tulee toimia, halusinpa minä tai en, niin se vaan hoidetaan. Ajattele näin, tätä kestää vain tietyn aikaa. Ymmärrän oikein hyvin, että ajattelet, ettet koskaan olisi hankkinutkaan lapsia, jos olisit tiennyt mitä tuleman pitää. Niin ajattelin minäkin mutta nyt kun molemmat lapseni ovat jo aikuisia ja kaikki on takana päin koen, että uurtaminen kuitenkin kannatti. Mies putosi matkasta ja minun olisi kannattanut/olisin uskaltanut lähteä suhteesta lasten kanssa jo aikaisemmin olisin pärjännyt kyllä. Nuorin oli 16-vuotias kun lopulta lähdin. Kyllä elämä joskus tuntuu elinkautiselta ja pahemmaltakin, mutta jostain kummasta ne voimavarat kuitenkin tulevat ja kaikkeen rutinoituu pidemmän päälle. Jos et saa tilanteeseesi ulkopuolista apua, että voisit hetken hengähtää ja kerätä voimia, niin koita hoitaa vain ne pakolliset kuviot parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä on, että kuitenkin jaksat olla lapsillesi hyvä ja rakastava äiti. Tiedät itsekin, että oma asennoitumisesi heijastuu lapsista peilin tavoin takaisin. Voisit jutella neuvolassa tilanteestasi. Jos suhteenne on muuten kohdallaan, voisi pieni perhepalaveri myös olla paikallaan. Voisit kertoa miehellesi, että hänkin hyötyisi asiasta jos auttaisi sinua ja antaisi sinullekin aikaa puhaltaa hetki. Tiedän, että jos mies on yksi niistä lapsista ja hyvässä lykyssä vaatii vielä enemmän kuin lapset niin silloin tilanne on hankala. Niin oli meillä. Hae arjesta itsellesi pieniä onnellisuuden hetkiä ja älä usko kaikkea mitä media syöttää meille äitinä ja naisena olemisesta. Itselläni oli pelastava terapeuttinen mielikuva siitä, että jonain päivänä minulla on oma saari Välimerellä. Sinne saarelle pakenin aina kun oli oikein raskasta ja hankalaa. Paljon, paljon voimia ja jaksamista sinulle, joka teet tänä päivänä tärkeintä asiaa elämässäsi.
     
  3. kiinnostavaa Vierailija


    No olethan sinä nyt ilman muuta ahdistunut vähintäänkin. Mutta jos olet kyllästynyt lapsiisi niin mitä avioero siihen vaikuttaisi, vai antaisitko lapset miehellesi ja häipyisit lasten elämästä?
     
  4. ap Vierailija


    Näin juuri. Lapset isälle ja äidille uusi elämä! Tällä hetkellä olen niin täynnä tätä että ei olisi mikään ongelma jättää lapsia isällä ja poistua kokonaan kuvioista. En tiedä ikävöisinkö edes??!! Ehkä myöhemmin tulisi se ikävä kun olisi saanut tästä kaaoksesta vähän etääntyä. Ja palautua.

    äiti+isä=yksi: kiitos kommentistasi. Välillä mietin olenko ollut jotenkin täysin sinisilmäinen lasten hankinnan kanssa vai mikä ihme tähän tuli. En vaan enää halua enkä jaksa.
    Mies kyllä tekee ja touhuaa mutta on paljon pois töiden vuoksi. Olen siis paljon yksin lasten kanssa.
    Tällä hetkellä tuntuu hullulta että voisin noita positiivisia asioita tästä löytää...tai jaksaa edes etsiä ja valitettavasti lapsista jo näkee tämän tilanteen. Ovat todellakin kuin peilejä. =(
     
  5. tee jotain!! Vierailija

    Oletko kenties kotiäiti?
    Nimittäin jos et ole (vielä?) työelämässä ja miehesi on paljon poissa kotoa, voin HYVIN ymmärtää fiiliksesi. Eihän sitä kukaan selväpäinen kestä, jos ei saa yhtään breikkiä lastenhoidosta. Itse tulisin hulluksi.
    Siis: jotta et projektoisi nyt liikaa ahdistustasi lapsiisi (he eivät ansaitse sitä, kuten varmaan tiedät; etkä varmaan halua aiheuttaa heille psykologisia ongelmia...) sinun täytyy tehdä jotakin radikaalia. TEHDÄ JOTAKIN! Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan.
    Pyydä apua, ihan mistä tahansa. Soita neuvolaan, tilitä tuntosi rehellisesti. Siellä yleensä otetaan uupuneet äidit vakavasti, ainakin meidän neuvolassa.
    Puhu miehellesi, että et jaksa enää. Tarvitset lastenhoitoapua ja aikaa itsellesi! Jos ette saa ketään tuttua auttamaan, sitten hommaatte vaikka MLL:stä kerran pari viikossa lastenhoitajan jotta sinä pääset pois kotoa edes hetkeksi.
    Laita lapsesi päivähoitoon tai osapäivähoitoon! Mitä vikaa siinä on, jos äiti on hajoamispisteessä niin pahasti, että on valmis jopa jättämään lapsensa.
    Sinuna menisin käväisemään myös psykologin juttusilla.

    Pointtini on, että TEE jotakin. Apua saat varmasti jos vaan avaat suusi ja pyydät.
    Älä yritä olla mikään supermum, kukaan ei ole.

    Tsemppiä!!
     
  6. vierailija Vierailija

    Ehkä vanha ketju tämäkin)Ei väsymykseen auta psykologit (vaan)kavereiden kanssa aikaa vietäminen ja yksin oleminen...Kaikilla ole varaa hoitopaikkaan kunnallinen maksaa kuukaudessa 250€ minimi tunneilla eli vain 4h päivässä neljänä päivänä se kertaa esim 3 lasta...itse olen tällähetkellä samassa tilanteessa voisin vaan lähteä ja tehdä huoltajuus-sopimuksen isän että kanssa lapset lähtisivät lomiksi ja viikonlopuksi isänsä luo_Olen aivan loppu myös. Ja yksin päivät en myöskään saisi niin hyvää työpaikkaa että pystyisin maksamaan hoitopaikat kaikille.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti