Hae Anna.fi-sivustolta

Lapseton koska mies ei haluaa lapsia "joskus"

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä MiniMinni, 27.04.2008.

  1. MiniMinni Uusi jäsen

    liittynyt:
    29.02.2008
    Viestejä:
    13
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olemme olleet yhdessa 2.5 vuotta ja haluasin lasta enemman kuin mitaan muuta.

    Partneri on sanonut haluavansa lapsia joskus.

    Olen 39 ja han 38. Olen myos antanut vinkkia kihlauksesta yms mutta han ei sita ymmarra.

    Han ei tajua etta tassa iassa saattaa olla jo vaikeata lisaantya.

    Rakastan hanta enemman kuin ketaan koskaan, mutta tama tilanne on todella raskas.

    Kolme kuukautta sitten jatin pillerit pois ja kerroin siita miehelleni.
    Hanelle iski heti paniikki etta tulen raskaaksi ja emme ole rakastelleet sen jalkeen.

    Minulla on ollut suhteita ennen hanta, mutta hanella on ollut vain yksi lyhytaikainen tyttoystava ennen minua.

    En tieda mita tehda?

    Olen ollut viime aikoina tosi masentunut ja han ei sita ymmarra vaikka kerron.


     
  2. samassa jamassa Vierailija

    Ainoa lääke tilanteeseenne on rehellinen keskustelu. Meillä ollaan muutamia vuosia nuorempia ja mies sentään tajuaa naisen lisääntymismahdollisuuksien rajallisuuden ja heikkenemisen 35 ikävuoden jälkeen. Selvää edistymistä meillä onkin tapahtunut ja ehkäisyä ollaan nyt jättämässä pois. Mutta puoli vuotta asiasta ollaan rehellisesti keskusteltu ja itkettykin. Painostaminen ja jankuttaminen eivät edistä asiaasi. Kaikki eivät ikinä halua lapsia ja sekin mahdollisuus pitää meillä vauvakuumeisilla pitää mielessä.
     
  3. Amuli Vierailija

    Meilläkin ikää on jo ja yhdessä on oltu 15 v. Minä olen halunnut lapsia jo ainakin 7 v mutta nyt näyttää siltä, etten niitä saa - näin on mieheni päättänyt. Olo on todella ankea ja masentunut, mietin vain että lähteäkö vai jäädä. Rakastan miestäni todella ja haluan niitä lapsia vain hänen kanssaan. Voimia teille toisillekin - tällaiseen asiaan on niin vaikea saada tukea...
     
  4. MiniMinni Uusi jäsen

    liittynyt:
    29.02.2008
    Viestejä:
    13
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ja kuka sanoi ettei painostus toimi?

    Mies vihjaili eilen etta kai menemme naimisiin ennen lapsen tekoa.

    Ehdottomasti han on alkanut nyt lampenemaan ajatukselle.

    Jo oli aikakin.
     
  5. haaveilee vain Vierailija

    Vaihdetaanko miehiä? Erosimme mieheni kanssa pari kuukautta sitten koska hän haluaa ehdottomasti lapsia ja minä en .(steriin pääsen puolen vuoden päästä) Tuntuu, että kaikki tapaamani miehet niitä kersoja haluavat jossain vaiheessa, toivottomalta tuntuva haave on, että lapsia haluamaton mies löytyisi. En myöskään halua miestä, jolla on lapsia, koska en pidä lapsista enkä niitä elämääni missään muodossa halua.
     
  6. Riiu Vierailija

    Meillä yhteistä eloa neljä vuotta.
    Mies sanoo välillä haluavansa lapsia "joskus", mutta sitten muutaman päivän päästä palaa aina siihen, ettei tiedä haluaako lapsia koskaan. On aikoja, jolloin hän ei kestä koko aiheesta puhumista, silloin erokin saattaa käydä mielessä. Nyt äitienpäivänä olen itkenyt katkerasti lapsettoman kohtaloani, olen jo parin vuoden ajan kaivannut yhteistä lasta niin kovasti. Olemme 25 -vuotiaita. En kai voi kuin toivoa, että miehen pää kääntyisi ajan kanssa. Painostaminen ei ainakaan (todistetusti) auta asiaa. Helpottaa ehkä vähän, kun antaa itselleen luvan olla surullinen. Äiti soitti tänään ja kysyi saako vintiltä laittaa vanhoja lastentarvikkeita kirpputorille, hänkin selkeästi kaipaa jo lapsenlasta.. Sanoin että ei saa, teennäisesti iloisella äänellä. Elättelen vielä toivoa. En olisi voinut kuvitella, että oman lapsen puuttuminen voisi satuttaa näin paljon.
     
  7. lillle Vierailija

    ..että myös useilla miehillä sperman laatu heikkenee ajan myötä. Miehet usein ajattelevat, että voivat saada lapsia hamaan hautaan asti ja juuri silloin, kun itse haluavat. Mutta yllätys voi olla, jos huomataankin, että ongelma onkin miehessä - mikä ei ole nykyään ollenkaan niin kovin harvinaista.
     
  8. tiinuli81 Vierailija

    Meillä oli myös samanlainen tilanne. Halusin lapsia, mieheni ei, sanoi että ehkä joskus. Kihlat olivat myös samaa rataa, ei ne sormukset mitään merkkaa jne. 3 vuotta väännettiin kättä tästä asiasta. Minä puhuin, huusin, itkin..jne...yritin kaikilla mahdollisilla konsteilla saada mieheni taipumaan tahtooni. tiedossa oli jo silloin että lapsettomuushoidot joudumme aloittamaan.Sitten erosimme, osaksi näiden asioiden vuoksi silti suurin syy oli suhteen väljähtyminen.

    Olimme erossa 3kk kunnens mieheni ilmoitti että oli miettinyt että haluaa korjata kaiken ja ehdottomasti haluaa lapsia kanssani nyt heti. Oli kuulemma erossa olessamme miettinyt asioita paljon....

    Nyt olemme siis syksystä lähtien olleet lapsettomuushoidoissa, ei ole viellä toivottua tulosta tullut...
     
  9. Surusii Vierailija

    Täälläkin sama juttu, itse olen jo useamman vuoden halunnut lasta, mutta mies ei halua. Ikää minulla on jo lähes 30 v. ja miehellä muutama vuosi enemmän. Yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Asiasta on puhuttu, mutta mies sanoo miettivänsä ja ilmoittavansa sitten kantansa. Suoraan ei siis tyrmännyt ajatusta lapsesta, mutta on tässä jo odoteltu ja odoteltu. En halua ruveta kärttämäänkään asiaa, joten en tiedä enää mitä tehdä. Olisi helpompaa kun mies sanoisi suoraan, ettei halua lasta, jos ei kerta halua, niin loppusi tämä epätietoisuus. Tai jos haluaa, niin pitäisihän tässä jo alkaa toimiin, ikää tulee lisää koko ajan.

    Olen aina ajatellut, että haluaisin lapset nuorena. En haluaisi olla 40-v. ensisynnyttäjä, kun riskitkin moninkertaistuvat. Kadehdittavaa kun ystävät saavat lapsia ja heillä on nimenomaan ollut mies joka lapsia on halunnut. Itse saa olla epätietoisuudessa saako ollenkaan. Kuitenkin rakastan miestäni ja muuten meillä on kaikki hyvin, enkä halua häntä jättää. Mutta lapsiasia vaivaa kovasti. Pelkään, että joudun katumaan loppuikäni, jos mies ei haluakaan ollenkaan lasta/lapsia.
     
  10. Wilma80 Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.09.2007
    Viestejä:
    524
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!
    Vastailen tuolta vauvahaaveilijoiden puolelta teille, sillä kuulostavat niin tutuilta nuo teidän (joidenkin fiilikset). Ollaan 28.v pari ja yhdessä oltu 4.v pian ja avoliitossa 3.v. Lapsia olen toivonut alusta asti ja mies taas aina sanonut, että "joskus sitten". Pikkuhiljaa kaverit (ja yleensä juuri ne jotka olleet vähiten aikaa yhdessä, eivät "toivoneet" jne.) alkaneet lisääntyä ja mun kuume tietty vain pahenee. Muutaman vuoden ollut jo niin paha, että ihan ammattiapua olen haknut ja välillä tilanne helpottanut. Työkseni olen lasten kanssa ja nyk. myös paljon vanhempien, että vauvoista/lapsista en pääse eroon.

    Viime talvena ostimme isomman kämpän miehen kanssa ja hänen nuorempi siskonsa alkoi odottaa lasta. Olo paheni ja olin ihan paskana. Kun yhteen raskaus"uutiseen" tottui, hyppäsi uusi uutinen taas silmille. Mies ei lämmennyt ajatukselle vaikka kuinka ruinasin, manguin, jankutin, itkin huusin jne. "Sitten joskus"...Riideltiin paljon ja kännissä erottiin monesti...

    Pillerit olen jättänyt pari v. sitten ja kortsua käytettiin viime syksyyn asti kunnes sanoin, että ei enää kiitos. Mies sai päättää mitä tekee (panee tai on panematta siis). Sanoin, että koetetaan olla varovaisia ja tietty toivon, että tärppi kävisi. Nyt on kuitenkin mennyt jo yli 7kk ja ollan oltu ilman ehkäisyä, ja ihan milloin sattuu (joka kuussa otollisina päivinä), eikä raskautta kuulu. Mun kierto on ok ja tiedän ovuloivani. Otin asian puheeksi taas ja sanoin, että pelkään jonkun olevan vinossa kun ei mtn tapahdu (ehdotin jo jotain testejä). Mies sanoi, että "eihän mitään tapahdu kun ei me oikeesti yritetä". Ihan niinkuin ne siittiöt tietäisivät, että milloin "yrittää oikeasti"!!??Puhuttiin EKAA KERTAA rakentavasti asiasta (ei huudettu) ja mies myönsi, että häntä pelottaa tämä mun friikkailu asian suhteen ja hoitoihin meno yms. Selitin, että ei se yrittäminen ole sen kummempaa...tätä se on ja tätä se on ollut jo jonkin aikaa. Mies sanoi, että niin...hän ymmärtää, että TJOT:illä mennään (TuleeJosOnTullakseen), mutta enempää ei suostu asiaa vatvomaan...Hän sanoi, että olisi helpompi jos se vauva vaan ilmoittaisi tulostaan, kun, että tarvii kuumeilla ja friikata.

    Eli pointtini on se, että kaikki miehet ei pode vauvakuumetta (koskaan!) vaan niille se voi olla helpompaa jos asiat vaan tapahtuu...Jos mies suostuu olemaan ilman ehkäisyä, sekin on jo iso juttu. Miehet on niin erilaisi ja ne saattaa ottaa vain pieniä askelia kerrallaan...jotka kuitenkin loppupelissä merkkaa paljon. Niille pitäisi antaa aikaa, mutta aina sitä tässä lapsen"tekohommassa" ei (naisilla vars.) ole. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä ja älkäkää antako periksi!!!Ja asettakaa itsellenne ja miehelle joku takaraja ettette turhaa odota mahdottomia ja menetä mahdollisuuttanne tulla äidiksi!!

    Meillä kävi sitten niin tämä keskustelun jälk., että jaoin miheni kanssa kuumeilut ja sen, että toivon olevani raskaana ja hänkin rupesi osoittamaan jo kuumeilun "merkkejä" (hyvin pieniä), mutta hössöttää ei saa. Kun tärppiä ei taaskaan tullut itkin hänen olkaansa vasten ja sanoi, että "kyllä sisnusta vielä äiti tulee". Hän on siis pikkuhiljaa kypsynyt ajatukseen ja meitä tämä odotuksen odotus on vain lähentänyt!!Kärsivällisyyttä kaivataan, mutta uskon sen olevan sen arvoista! Nyt olen ekaa kertaa julistanut ovisviikkoni "panoviikoksi" ja mies taitaa olla messissä...:) Toivotaan parasta!!

    ONNEA MATKAAN!

    P.s. Tietty jokaisella on aina vähän eri tilanne ja tarina, mutta tässä on mun...Ja vauvahaaveilua takana siis jo 4.v ja nyt vasta alkaa "tapahtua" toivottavasti...

    Wilma
     
  11. jo 35-vee Vierailija

    ...meni poikki, kun kerroin vuoden miehen kanssa seurusteltuani, että haluaisin perheen. Hänpä ei halunnut, joten se siitä sitten.
    Lyön sitä, jos se joskus kävelee lapsen kanssa vastaan (joka osottautuu hänen muksuks).
     
  12. kyynelsilmä Vierailija

    Olen taas nukkunut viime yön olohuoneen sohvalla. Koko illan riitelimme lapsi-asiasta. Minä haluan ja hän vaan sanoo, että ei nyt vaan sitten joskus myöhemmin. Koska myöhemmin?

    Olen 37-vuotias ja hän 32-vuotias. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja asuttu yhdessä 2 vuotta. Mutta lapsentekohaluani hän ei ymmärrä. En tiedä miksi.

    Älkää kukaan ottako itseänne nuorempaa miestä! Älkää kukaan ottako miestä, jonka vanhemmat erosivat hänen ollessa vauva!

    Olen ihan loppu. Nukuin viime yönä 2 tuntia ja olen vaan itkeny töissä. Onneksi mulla on oma työhuone. Olen niin eksyksissä. Uskallano odottaa, että miehen mieli muuttuu? Vai pitäisikö erota, vielä kun kerkeää (EHKÄ?) tekemään lapsen jonkun muun kanssa? Mitä mä oikein teen?? Olen puhunut lapsesta nyt vuoden. Mies vaan hermostuu ja saattaa lähteä ovet paukkuen. Hänen mielestään lapsi hankitaan vasta, kun voi olla varma, että parisuhde kestää koko loppuelämän. Mitä helvettiä! Kuka tollasta voi luvata.

    Onhan hänellä aikaa. Voi 32-vuotiaana iskeä jonkun 25-vuotiaan baarista ja alkaa miettimään lasta hänen kanssaan, kun hänellä on 15 vuotta aikaa.

    En jaksa. Olen ihan loppu.
     
  13. Täytän 40 vuotta tammikuussa eikä minulla ole lapsia - ja tuskin niitä saankaan. Olen elänyt suhteissa ja epäonnistunut avioliittokin takana. Usea mies puhui että olisi halunnut lapsen kanssani mutta suhteet päättyivät ennen kuin mitään saatiin aikaan. Sinkkuäidiksi en halua: tunnen itseni sen verran hyvin että en pysty kasvattamaan lasta yksin. Olen yrittänyt tapailla miehiä eron jälkeen mutta tutustumisen tasolle ovat jutut jääneet.
    Minusta tuntuu että elämä jää elämättä ilman lapsia. Surullinen tapaus kaiken kaikkiaan.
     
  14. justiinajuu Vierailija

    Eiköhän tuo nyt ole ihan selvä juttu: mies ei halua lasta, ja tottakai hermostuu jos siitä kaiken aikaa jankutetaan ja yritetään pakottaa hänet isäksi vastoin tahtoaan.
     
  15. -kukkaketo Vierailija

    olen sitä mieltä että jos todella haluat lapsen niin sinun kannattaa jättää lapsia haluamaton miehesi ja yrittää löytää mies joka lapsia haluaa. tai hankkia lapsi yksin. sinuna en ainakaan jäisi odottelemaan miehen mielen muuttamista, voihan olla ettei hän sitä koskaan muuta. kuten kirjoititkin, miehelläsin on vielä aikaa hankkia lapsia myöhemminkin, mutta sinulla alkaa biologinen kello tikittää viimeisiään. varmasti tulet katkeroitumaan jos vastoin tahtoasi, miehesi halusta jäät lapsettomaksi.
     
  16. kyynelsilmä Vierailija

    Kiitos kun jaksoitte lukea vuodatukseni. Olen niin ahdistunut, että eroanko vai odotanko. Ja jos odotan, niin odotanko turhaan, että mies kiinnostuisi lapsesta. Parin vuoden jälkeen olen jo 40-vuotias ja jos silloin mies yhä ei halua lasta, niin aika alkaa olla loppu.

    Elämäni suurin tragedia olisi, että jäisin lapsettomaksi. Haluan lasta niin paljon, ja olen aina halunnut. En tiedä miten pystyisin kestämään lapsettomuuden. Ainakin se aiheuttaisi masennuksen ja totaalisen lamautumisen. Ja varmasti katkeroitumisen, mikäli jäisin tähän suhteeseen odottamaan mieheni lapsentekoinnostusta, jota ei sitten tulisikkaan. Menettäisin varmasti järkeni.

    Pelottaa. Jo nyt kun ajattelen, että entä jos en saa ikinä lasta, alan itkemään jo pelkästä ajatuksesta, että niin käy.

    Kai tää ero sitten on.

    Kiitos kun jaksoitte lukea.
     
  17. -kukkaketo Vierailija

    Et todellakaan ole tuomittu lapsettomuuteen vaikka miehen jättäisitkin. Eikös Suomessa (ja ainakin ulkomailla) voi yksinäiset naisetkin saada hedelmöityshoitoja.

    Ehkä eron ottaminen on siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, ainakin se pakottaa miehesi tekemään päätöksiä. Ja jos hän eroon taipuu niin se on merkki sinulle, että olisit jäänyt suhteeseen turhaan odottamaan sitä että hän "suostuu" lapsen hankintaan.

    Jaksamisia sinulle. Tiedän konkreettisesti miten vaikeita aikoja elät. Itse olin samanlaisessa tilanteessa joskus. Sanoin että eroan jos hän ei lapsia halua, koska en nää itseäni lapsettomana ihmisenä (tiedän ettei kaikki lapsia saa, mutta haluan edes yrittää). Annoin miehelle aikaa ajatella ja hän kääntyi lapsen kannalle. Nyt yritämme yhdessä saada sitä omaa lasta, vielä ei ole tosin mitään kuulunut...
     
  18. -kaisu- Vierailija

    Minä olen sitä mieltä, että jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin sellaiseen suhteeseen ei kannata jäädä. Tiedän tapauksen jossa mies ei halunnut lapsia vaikka nainen halusi, nainen jäi suhteeseen ja sopeutui lapsettomaan elämään. Neljänkympin jälkeen mies lähti avioliitosta ja teki lapsen nuoren naisen kanssa, tämä katkeroitti ex-vaimon loppuiäksi, hänellä ei ollut enää iän puolesta mahdollisuutta perhettä perustaa. Jos lapsen haluaa niin ei kannata luopua siitä haaveesta jonkun toisen vuoksi, ettei katkeroidu tai kadu myöhemmin.
     
  19. NYT 1+1=? Vierailija

    Järkkyä!! Tässä se nähdään taas ,vaikka täälläkin on ollut muutama paasaaja ettei miestä voi painostaa tekemään lasta ja jne. , mutta... mies tekee niinkuin on tehdäkseen.
    Minä ainakin olen nyt päättänyt että meille se lapsi tulee, jos mies ei halua, tervemenoa! Ei minullakaan loputtomiin ole sitä aikaa, biologinen kello kumajaa, mies voi mennä ja tulla just niinkuin haluaa lapsijuttujen kanssa.
     
  20. Grayscale Vierailija

    Tätä lasten hankkimista on meidänkin suhteessa vatvottu jo muutama vuosi. Itse olen 34 ja mies täytti 30, yhdessä oltu seitsemän vuotta enemmän ja vähemmän tyytyväisesti. Vielä nelisen vuotta sitten olin varma että en halua ikinä lapsia, mutta sitten pikkuhiljaa alkoi mieli muuttua. Nyt biologinen kello tikittää täysillä, ja toivoisin että voisin jo jättää ehkäisyt pois. Mies oli aluksi täysin vastaan lasten hankkimista. Hän syytti minua että olin pettänyt hänen odotuksesnsa kun yhtäkkiä tahdoinkin lapsia. Hän saattoi joskus riitojen aikana heittää jopa sellaisia kommentteja kuin "hanki itsellesi joku muu siittäjä" ynnä muuta kivaa. Asiasta oli todella hankalaa edes puhua ilman ahdistumista, itkua tai riitaa. Sitten asiat päättyivät siihen pisteeseen että sanoin hänelle että haluan erota. Siihen oli kyllä muitakin syitä kuin lapsien hankkimattomuus, vaikka se painoikin paljon vaakakupissa.

    Siinä vaiheessa mieheni vasta tajusi tilanteen kestämättömyyden ja alkoi jollain lailla tulla vastaan. Hän sanoi välillä suhtautuvansa ihan myönteisestikin lasten hankintaan. Tuosta on nyt vuosi, ja monet asiat ovatkin parantuneet suhteessamme. Mutta konkreettista päätöstä ehkäisyn lopettamisesta ei ole vieläkään tehty. Miehen on vaikeaa tehdä yleensäkin päätöksiä elämänsä suhteen, joten ymmärrän että tällaiset asiat tuntuvat hänestä vaikeilta. Hän myös huolehtii monesti asioista liikaa, tosin niin kyllä teen minäkin. Asiasta on vieläkin hieman hankalaa puhua, mutta ainakaan enää ei riidellä samaan malliin kuin ennen. Entinen lapsivihaaja mieheni näyttää jopa suhtautuvan positiivisesti kavereiden ja sukulaisten lapsiin, eikä latele enää kitkeriä kommentteja rasittavista penskoista. Joten olen varovaisen toiveikas että ehkä mekin vielä joskus ainakin yritämme omaa lasta.

    Olen kuitenkin ajatellut että laitan jonkinlaisen takarajan konkreettisten toimien odotteluun siihen kunnes täytän 35 vuotta. Jos mieheni ei siinäkään vaiheessa suostu lasten yrittämiseen niin lähden sitten vaikka yksin hedelmöityshoitoihin. Haluan olla mieheni kanssa, eikä minua kiinnosta etsiä uutta puolisoa vain lasten hankkimisen takia. Mutta tuntuu liian suurelta uhraukselta kuitenkin odotella vuosikausia miehen päätöstä tai paremminkin päättämättömyyttä. Tuo Kaisun kirjoitus olkoon siitä varoittavana esimerkkinä.

    Itse en jaksa enää moralisoida niitä naisia jotka päätyvät neljänkympin lähestyessä jättämään ehkäisyn pois mieheltä salaa ja hankkiutuvat raskaaksi. Niiden ihmisten jotka eivät itse halua lasta tai ovat suhteessa jossa mies suostuu lasten hankkimiseen on helppo kritisoida toisten valintoja. Maailma ei vaan ole niin mustavalkoinen eivätkä valinnat ole aina helppoja. Tätini sai lapsen yksi 41-vuotiaana, ja hyvin on poika kasvatettu aikuiseksi.
     
  21. NYT 1+1=? Vierailija

    Pakko sanoa että sinun (kin) tarinasi kuullostaa aika uhkaavalta. Onko teillä muuten suhde todella hyvä? Niin hyvä että siihen kannattaa jäädä loppuelämäkseen, vaikka sitten ilman lapsia?
    Luulen että Kaisu ei todellakaan ole tänäpäivänä ainoa "lajiaan".
    Kyllä se on tänäpäivänä enimmäkseen mies joka saa suhteessa päättää hankitaanko lapsia vai ei.
    Toivottavasti Grayscale löydätte yhteisen hedelmällisen sävelen!!!
     
  22. Helunako Vierailija

    Mikäs on ap;lla tilanne? Oletteko saaneet puhuttua miehesi kanssa, tai vietyä "asiaa" eteenpäin?

    Kyynelsilmälle voimia! Miten voit?
     
  23. Eldoraro Vierailija

    Mies 30v, minä 25v, yhdessä 4 vuotta.
    Olen halunnut 4 vuotta aktiivisesti lasta, mies "ei tällä hetkellä". Jätin pillerit pois alakuloisuuden takia pois 8 kk sitten, siitä eteenpäin keskeytetty yhdyntä. Meillä ei kyllä ole vahingossakaan tärpännyt. "Ei tällä hetkellä"-tila on siis kestänyt 4 vuotta ja voi kestää vaikka seuraavat 10 vuotta.

    Ja vaikka keskeytetty yhdyntä ei ole maailman luotettavin, olen varma että meillä se toimii.. Ovulaationkin aikoihin hommailtu ja mitään ei ole tapahtunut, valitettavasti. Mutta ihana huomata että ei ole yksin!

    Itken usein suruani miehelle ja hän kuuntelee, mutta tuntee että ei voi tehdä paljon enempää. Välillä on tuntunut ihan mahdottomalta edes elää hänen kanssa. Mutta haluisin hänen lapsen, en kenenkään muun. Yritän keskittyä positiivisiin asioihin elämässäni ja suhteessamme ja olla tyytyväinen siihen mitä minulla on Nyt, ei sitten joskus. Pelkään sitä, että jos meillä on joskus lapsi, kadun että en nauttinut ajasta jolloin olimme kahdestaan ja vapaita menemään. Mutta helppoa se ei ole....

    Voimia kaikille!
     
  24. On pareja jotka molemmat haluaa, muttei voi saada. Ja on pareja, joista tässä ketjussa puhutaan, toinen haluaa, toinen ei halua edes antaa mahdollisuutta. Oli se haluton osapuoli sitten nainen tai mies. Se satuttaa, kun kaverit saa vauvoja ja kyselee "joko kuume tarttui"... olisi "helpompaa" (anteeksi, jos loukkaan tällä sanavalinnalla jotakuta, en vain keksi parempaa) sanoa suoraan ettei voida saada lasta ja siihen joku ns. elimellinen syy. Ei kehtaa sanoa ääneen jossain ristiäisissä, tai onnenhehkussa olevan tuoreen äidin ja isän nähden "nyt on niin, että minä haluan, mutta tuo mies/vaimo ei halua...". Siihen kun alkaa tulemaan vastauksia tyliin:" vaihda miestä/naista", "kyllä se siitä syttyy, kun käytte vaan meillä katsomassa vauvaa" (=oikeesti siitä tulee viikon kestävä riita!!!!), "jätä salaa ehkäisy pois..." jne.jne.
    Minä haluan antaa uudelle elämälle tilaisuuden. Ikää 36v, nainen. Mies 39v. Ei halua edes keskustella aiheesta. Pisin vastaus aiheeseen on "etkö tajua EN HALUA". Nyt joku viisas neuvoo, jätä ukko. Joo joo, järki sanoo jätä, mutta kun olen 16vuotta jakanut elämääni, kokenut iloa, surua, kriisiä ja onnea ja tiedä hänen olevan maailman paras isä... enkä halua lähteä hakemaan eronnutta ja karannutta uutta miestä (mahdollisine lapsineen ed. avioliitosta!). Minun pitää valita rakkaus tai vauva. Olen saanut jo fyysisiä oireita kun ystävät ilmoittavat vauvauutisistaan. Onneksi tähän mennessä on uutiset tulleet tekstiviestillä tai soittamalla. He eivät ole nähneet ilon ja surun sekaisia kasvojani, kyyneltä silmässä ja kerran piti mennä oksentamaan. Olen käynyt ns. ammattiauttajalla puhumassa. Hän(kin) neuvoi viimekädessä ottamaan vaikka asumuseron, jotta näen/näemme, mitä ero saa aikaan. Kyse ei ole miehen kiristämisestä. Vaan ... en tiedä. Mut kait siinä ajatukset selkiäis.
    Tiedän itsekin tapauksia, joissa nainen on sitten tehnyt surutyön ja haudannut tavallaan syntymättömän lapsensa. Alkaa hyväksyä asian, ja odottelee rauhaisia eläkepäiviä... kunnes mies 50 villityksessä (40-50v) jättää vaimon koska haluaa "oikean perheen" ja hakee 28-35v naisen, tekee vauvan ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Mitä tekee ex-vaimo.... pahimmassa tapausessa itsemurhan.

    Itse olen miettinyt adoptiota. Mutta sekään ei onnistu ellei molemmat halua. Mietin sitä niin, että otan eron ja haen adoptiota yksin. Vauvaa en ala tuntemattoman kanssa tekemään, enkä "putkista hakemaan". On orpoja lapsia jotka tarvii äitiä.
    Katkerana liki tragikoomisena loppukaneettina: OLEN LIIAN KÖYHÄ HAKEAKSENI ADOPTIOTA. Kotimainen adopitokin maksaa kuulemma n. 5000euroa. Tuskin pankista myönnetään vauva-lainaa ;)

    Elämä on.

    Kiitän taivaan isää, että olen kuitenkin terve. Ehkä kaikkien ei tarvi olla äitejä :´(
     
  25. surusuu Vierailija

    Sain kuulla juuri tänään, että syy kumppanini etääntymiselle ja asumuserolle (hieman väärä sana, kun kyse avoliitosta, mutta kuitenkin), jota nyt kestänyt runsaat pari kk:tta, on että hän ei halua kenties koskaan lapsia ja näkee että minulle lasten saaminen on todella tärkeä juttu. No, asia tuli puheeksi kun kaksi läheistä ystävääni olivat tuossa keväällä vatsat pystyssä ja ahdistelivat minua puheillaan "vauvavauvavauva" ja myöskin kehottivat minua hoputtamaan poikaystäväänikin lasten hankkimisen suhteen. No, niin sitten tein, kun vauvakuume iski, ystävieni puheista johtuen. Mutta mies pelästyi asiaa täysin, masentui ja vaati että muutan pois. Sen jälkeen en ole saanut häntä halia, suudella eikä seksistä ole ollut puhettakaan. Eli ihan puutteessa olen. Mutta. Jos minun pitää valita rakkauden tai lasten saamisen välillä niin tällä hetkellä valitsen rakkauden. Voihan olla, etten joka tapauksessa voi saada lasta, itsestäni tai (uudesta) kumppanista riippuvista fysiologisista syistä johtuen, voi olla etten kohtaa sopivaa isäkandidaattia seuraavaan kymmeneen vuoteen ja sitten juna onkin jo tod.näk. mennyt jne. Olen siis 31 v, poikakaverini 27. Ymmärrän hyvin, että tuon ikäisenä ei lapset ole todellakaan mielessä, minullekin tämä vauvahössötys iski vasta viime talvena rankalla tavalla, sekin osittain aivopesusta johtuen. Ihmisten pitäisikin olla hieman hillitympiä noiden vauvapuheittensa kanssa, sillä kaikilla on oma tilanteensa, eikä toisten painostuksesta seuraa mitään hyvää. Heh, kuvaava sanonta (taitaa olla ihan oma?): Väkisin vääntämällä ei saa aikaan kuin p*skaa...

    Nyt sitten jään kauhulla odottamaan, saanko enää puolisoani takaisin. Jos en, olen silloin menettänyt myös yhden unelmistani.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti