Hae Anna.fi-sivustolta

Lapseton koska mies ei haluaa lapsia "joskus"

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä MiniMinni, 27.04.2008.

  1. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minullakin outo tilanne...mieheni ei halua lapsia, ainakaan vielä.No minulla ikää 32v, eli aikaa vielä on ja kummallisen tästä tekee se asia, etten koskaan ole halunnutkaan lapsia.En ennenkuin nyt tämän miehen kanssa, yritän opetella tätä ihmeellistä tunnetta...olla vauvakuumeessa.Aivan uusia ihmeellisiä tuntemuksia ja uusia kysymyksiä herää mielessäni.

    Olen siis asunut vasta muutaman kuukauden mieheni kanssa ja ymmärränkin häntä, ettei pidä kiirehtiä...ollaan yhdessä oltu n puolitoista vuotta.Ja kaiken hyvän lisäksi mieheni on minua reilusti vanhempi...sanookin usein syyksi sen "ettei enää tässä iässä"...mikä huvittaa minua suuresti, kun kuitenkaan hän ei kokonaan tyrmää lapsen hankkimis ajatusta. =) Hän on sitten tulevaisuudessa vielä vanhempi!

    Naimisiinkin haluaisin ennen sitä lasta...mutta jos se vahinkona sattuisi tulemaan niin mikäpä siinä...sitten susiparina...Mutten minä salaa aio ehkäisyä heittää, miehelleni siitä kertomatta.Eli haaveilen siitä vauvasta...Jospa se mieskin tässä vielä "pehmenisi" =)
     
  2. Entinen lapseton Vierailija

    Hei!

    Haluan kertoa oman tarinani jos se jotakuta auttaa. Seurustelin 29-35 -vuotiaana miehen kanssa joka ei pystynyt sitoutumaan ja sanoi minulle että ehkä minua ei ole tarkoitettu äidiksi ym. 36-vuotiaana erosin hänestä. Laitoin nettiin ilmoituksen että etsin miestä, joka haluaa lapsen. Olin silloin 37,5 -vuotias.

    Sitä kautta löysin mieheni. Minusta tuli äiti 39-vuotiaana ja nyt, kun pian täytän 42, odotan toista. Vähän myöhäiseksi meni, mutta olen onnellinen että pääsin irtautumaan edellisestä miehestä.

    Rohkeutta siskot TOIMIA jos ei ole itsessä todettu lapsettomuutta.
     
  3. iihaa Vierailija

    Kiva kuulla tuollaisia onnistumis tarinoitakin, itse tapasin mieheni 38-vuotiaana, ja haaveilimme omasta vauvasta aikamme, nyt olemme jo monta vuotta vanhempia, ja luopuneet jo toivostamme, mitään syytä lapsettomuuteen ei löytynyt :(
     
  4. Entinen lapseton Vierailija

    Vielä lisäisin sen verran, että ilmoitukseen laitoin oikean ikäni, sen 37 v. Vastauksia sain vaikka kuinka paljon kun kerroin olevani ihan kivannäköinen ja mukava ihminen. Ja se että haluaa lapsen kannattaa laittaa ihan suoraan ilmoitukseen. Muuten saa vastauksia kasapäin eronneilta kahden lapsen isiltä, jotka ei enää halua lapsia.

    Rohkeutta ja seikkailumieltä tuo etsintä vaati, mutta tekisin saman uudestaankin, en kadu yhtään.
     
  5. Vierailija Vierailija

    Moi, meillä samantyyppinen tilanne. Ollaan 28-vuotiaita ja oltu yhdessä 4,5 v. Mies sanoo ettei tiedä koska haluaa lapsia, kuulemma "joskus" ja kysyy multa haittaako se jos ei niitä saada. Hän ei meinannut haluta muuttaa mun kaa kimpalle, nyt asutaan yhdessä. Rakastan häntä todella paljon, mutten tiedä millä peitän oman pettymykseni ja katkeruuteni. Mies sanoo mulle "sää vaan haluut lapsia kun kavereillakin on". Ei anna mitään arvioita ajasta ja koko puheenaihe tuntuu vaan ahdistavan häntä. Anteeksi sekava viesti, voimia sinulle ja muillekin samassa veneessä oleville!


     
  6. Tree Vierailija

    Suosittelen teitä lukemaan vapaaehtoislapsettomien palstaa, niin ehkä ymmärrätte sitten, että kaikki ei todellakaan aina halua lapsia. Ettei teillä mene koko elämä hukkaan odotellessanne miehen päätöstä (tai siis sitä, että mies uskaltaa sanoa mitä ajattelee oikeasti). Minä henkilökohtaisesti (ja monet muut vapaaehtoislapsettomat) en voi käsittää, miksi joku haluaa lapsia. Miettikäähän sitä. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin se vauvakuumeisen naisen silmissä ilmeisesti näyttää, jos kuvittelette, että kaikki haluavat lapsia joskus.
     
  7. what Vierailija


    Ööö.. mitäköhän oikeen teet täällä "Lapsettomuus"-palstalla? Et voi käsittää, miksi joku haluaa lapsia. No, mä en voi käsittää miksi joku EI halua lapsia. Mutta en tule sitä vela-palstalle toitottamaan.
     
  8. Tree Vierailija

    Saa kai sitä yrittää ymmärtää muunlaisia elämäntapoja kuin vain omaansa? Senpä takia suosittelenkin lapsettomuus-palstan ihmisiä laajentamaan maailmankatsomustaan ja ymmärtämään, että lapsettomuus ei välttämättä ole huono asia. Tässä keskustelussa halusin puuttua nimenomaan siihen, että suostuttaisiin uskomaan, että se puoliso ei todellakaan välttämättä koskaan halua lapsia. Että sellaisiakin ihmisiä oikeasti on olemassa.

    Luen minä lapsista kertoviakin palstoja. Kauhistele nyt sitä sitten seuraavaksi.
     
  9. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niinpä. Tässäpä se tuleekin hyvin esiin. Itse pystyn paljon paremmin samastumaan tässä ketjussa kuvattujen miesten ajatuksiin. Jos mies sanoo, että ei tiedä koska haluaa lapsia, vai haluaako ikinä, ja haittaisiko se nyt niin, jos jäätäisiin lapsettomiksi - hänhän on silloin rehellinen. Sitä kannattaisi arvostaa. Jos tosiaan ei tiedä, tuleeko jonain päivänä haluamaan lapsia, niin miksi pitäisi sanoa mitään muutakaan??

    Mielestäni kenenkään, vaikka kuinka vauvakuumeinen olisi, ei pitäisi elää sillä ajatuksella, että jonain päivänä se vauva joka tapauksessa ilmestyy. Lapsettomuus syystä tai toisesta on kuitenkin niin yleistä. Ei ole mikään äärimmäinen epätodennäköisyys, että lasta ei tule, vaikka sitä miten paljon haluaisi. Ihan oikeasti parisuhdetta aloittaessa kannattaisi ajatella, että "haluanko olla tämän ihmisen kanssa, vaikka hän ei koskaan haluaisi kanssani lapsia tai lapsia ei meille yrittämisestä huolimatta tulisi". Vai onko juuri lapsi se pointti. Onko tosiaan välttämättä lapsettomana pysyminen huonompi vaihtoehto kuin lasten hankkiminen?

    Jos nimimerkki "what" ei käsitä, miksi joku ei halua lapsia, niin olisi jo tosiaan korkea aika vierailla vapaaehtoislapsettomien palstalla. Tämä ketjuhan juuri käsittelee sitä, että toinen puoliso ei lapsia halua. Vela-palstalta voisi saada vinkkejä, miksi toinen ajattelee niin.
     
  10. what Vierailija

    On kyllä niin tyhmää tulla neuvomaan lapsettomuudesta kärsiviä "laajentamaan maailmankuvaansa" ja "ymmärtämän että lapsettomuus ei välttämättä ole huono asia".
    Ihan sama, kuin sanoisin yksinäiselle sinkulle, joka haluaisi hirveästi tavata ihanan puolisoehdokkaan, että sinkkuus ei välttämättä ole huono asia; "opi iloitsemaan yksinelämisen hyvistä puolista, parisuhde voi olla ihan kamala, et sinä miestä/naista tarvitse, nauti kun saat olla vapaasti ja päättää itse omista asioistasi" jne jne. !!

    Jos olet itse tyytyväinen lapsettomaan elämään, ei se tarkoita, että muidenkin pitäisi olla.
    Haloo?
     
  11. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    ^ Jos huomasitte, niin Tree kirjoitti tuossa siitä, että olisi hyvä oppia ymmärtämään, että kaikki muut eivät välttämättä halua lapsia. Ehkäpä muun muassa oma puoliso, jos hän vaikuttaa vastentahtoiselta ajatukselle hankkia lapsi. Mutta näköjään selkeästikin kirjoitetun asian voi täällä ymmärtää täysin väärin, jos haluaa. Tree ei suinkaan ollut sanomassa, että lapsia haluavan ihmisen pitäisi ruveta muuttamaan mieltään tai että kenenkään pitäisi sanoa tälle, että ei niitä lapsia kannata haluta. Vaan että lapsia haluavan ihmisen pitäisi tajuta, että se toinen, kaikkein läheinenkään ihminen ei välttämättä voi tehdä tässä asiassa mieliksi, jos toiveet ovat asiassa täysin erilaiset.
     
  12. Tuo neuvo on oikeasti paras, mitä onneton sinkku voi saada. Olen oppinut sen omasta kokemuksestani. Olen sinkku (ja vapaaehtoisesti lapseton) ja itselleni on ollut välillä vaikea hyväksyä se, että vierellä pysyvää kumppania ei vuosien kovasta etsimisestä huolimatta ole löytynyt, kunnes todellakin olen oppinut "iloitsemaan yksinelämisen hyvistä puolista". Olen hyväksynyt sen, että olen sinkku ja olen oppinut nauttimaan siitä. Enää minulla ei ole paniikkia parisuhteen löytämisestä, koska olen vihdoin alkanut elää omaa elämääni, matkustella, harrastaa, rakentaa elämääni siihen suuntaan kuin haluan, toteuttaa unelmiani, yksin. Enkä enää toista puolikasta etsivänä (vajaana) puolikkaana, vaan kokonaisena. Uskoisin, että jos nyt tai tulevaisuudessa löydän kumppanin, niin minulla olisi hänelle paljon enemmän annettavaa kuin silloin, kun olin "toista ihmistä vailla".
     
  13. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    ^ No niinpä. Olisiko sitten what-nimimerkin mielestä parempi neuvo sinkulle, että "kyllä sitä ehdottomasti tarvitset sen puolison, jatka vaan etsimistä, vaikka se on ollut tuloksetonta jo vaikka miten kauan aikaa"? On ehkä eri asia, jos haave puolisosta tai lapsesta on hyvinkin mahdollista toteuttaa (suuri todennäköisyys onnistua vuoden sisällä), kuin se, että se alkaa olla lähes mahdotonta. Keskeneräiset asiat yleensä stressaavat ihmisiä, loppujen lopuksi jokainen ihminen on ihan valmis omana itsenään jo.
     
  14. Pakko luovuttaa Vierailija

    Minäkin olen aina halunnut lapsen/lapsia. Kävi siinä mielessä huono tsägä, että vietin "parhaat lapsentekovuoteni" miehen kanssa, joka ei lapsia halunnut. Eroomme oli toki muitakin syitä, mutta yksi painava syy minun puoleltani oli juuri tuo, että halusin tilaisuuden löytää rinnalleni kumppani, joka haluaa lapsia. Kymmenen vuotta tässä on nyt sitten hurahtanut sitä ihmettä odotellessa ja etsiessä, mutta eieiei... Ei sitä uutta kumppania välttämättä niin vaan jostain oteta, ainakaan sellaista, jonka kanssa voisi ajatella perheen perustamista. Nyt olen nelissäkymmenissä oleva sinkku ja pakko kai tässä on todeta, että äitiyden iloa ei vaan kaikille suoda. Sen asian hyväksyminen vie varmasti kauan aikaa, ehkä koko loppuelämän.

    Toisten ihmisten lasten kanssa touhuaminen ja vietetty aika ei mitenkään korvaa oman lapsen puutetta. En syytä ex-miestäni haluttomuudesta isyyteen, hänellä oli ja on oikeus valita ja tehdä se päätös elämässään. Ihan yhtä suuri oikeus kuin minulla oli haluta lapsia. Minäkin yritin miestäni aikoinaan painostaa, mutta jos ei halua niin ei halua. Miettikäähän niitä parisuhteitanne siltä kannalta, että oletteko valmiita ottamaan riskin, että jätätte ihan hyvin toimivan parisuhteen sen venäläisen ruletin takia, minkä tuloksena on ehkä mahdollisesti se oma pikku käärö tai sitten ei ole. Mikä teille on tärkeintä ja mitä olette valmis elämässänne uhraamaan tai minkä riskin ottamaan. Minä valitsin mahdollisuuden lapsen saamiseen, mutta hävisin, toivottavasti joku muu vastaavassa tilanteessa ollut on voittanut sitten sen minunkin jättipottini. Enhän edes tiedä, olisinko saanut lapsia. Toisaalta se parisuhde ei ollut muutenkaan se suuri rakkaustarina, joka kaiken kestää, kärsii jne. joten en koe sikäli mitään menettäneeni tämän valinnan takia. Ehkä aikaa ja "hyvää nuoruutta" löytää se toisenlainen kumppani. Mutta oli oma valintani olla siinä suhteessa se aika, jonka olin ja olin vasta kolmekymppinen sen päättyessä eli kaikki mahdollisuudet olis silloin vielä olemassa. Niin ei vaan käynyt minulle. Jonkun teistä muista parisuhde voi olla sen "uhrauksen" arvoinen, vaikka minun ei ollutkaan. Pitää miettiä, mitä mistäkin on valmis "maksamaa". Toivon sydämestäni, että kaikki te, jotka lapsia haluatte, niitä myös saatte. Mitä vanhemmaksi tulee sen selkeämmin tajuaa, mistä jää paitsi.

    Vapaaehtoisesti lapsettomat: ette voi ehkä millään ikinä käsittää, mitä me ei niin vapaaehtoisesti lapsettomat "vouhotetaan", koska ette koe näitä tunteita ja tätä tuskaa. Mutta ne kaksi vaihtoehtoa - vapaaehtoinen ja ei-vapaaehtoinen lapsettomuus - on aivan eri asioita, ei niitä voi verrata ja ne eivät tosiaankaan ole mitalin vastakkaisia puolia. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää, vaikka erilaisen näkemyksen olemassaolon hyväksyykin. Minusta siitä ei kannata edes keskustella. On jokaisen oma asia, minkälaista elämää haluaa elää, kyse on nyt siitä ettei saa sitä elämäänsä, mitä haluaa. Vapaaehtoisuus on oma valinta, tämä ei sitä ole.
     
  15. XPRS Vierailija


    Tästä viestistä ei puutu enää kuin se, että se "lapsia haluamaton" ex-mies olisi nyt perheenisä toisen naisen kanssa... Näitäkin juttuja kun valitettavasti riittää. Voimia sulle!

    Mun mielestä lasten haluaminen / haluamattomuus on niin iso juttu, että siitä pitää keskustella heti suhteen alkuvaiheessa. Vaikeaahan se voi olla, varsinkin näiden "ehkä joskus" -miesten kanssa, jotka eivät uskalla sanoa mielipidettään (etenkin silloin kun se on never-ever).

    Itse olen velanainen ja olen sitä yhtä vahvasti kuin moni nainen haluaa lapsen. Kyllä minun helpompi on ymmärtää oman halunsa tiedostamista kuin niitä ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa, haluavatko lapsia vai ei. Se nyt vaan on hyvin yksinkertaisesti joko tai. Ja jos sen haluaa, niin se on siinä sun loppuelämän (paitsi joillain - nykyään onneksi harvinaisilla - avioeroisillä, jotka jättää taakseen vaimon lisäksi myös lapset).

    Jos toisella puolisoista tärkeintä on lapsen haluaminen, niin silloin varmaan kannattaa jättää se puoliso, joka ei niitä lapsia ikinä halua. En oikein näe, miten sellainen suhde voisi jatkua onnellisena elämän loppuun saakka.
     
  16. ----niin------ Vierailija

    Jos mies ei halua lasta ja nainen haluaa, niin siinä on kyllä aika ylitsepääsemätön ongelma. Nainen ei voi ikuisesti odottaa, kun tuo biologinen kello käy. Toista ei kuitenkaan voi pakottaa sellaiseen mitä ei halua. Lapsikin tarvitsee vanhemmat jotka kumpikin haluavat olla hänen kanssaan. Miksi haluta lapselle sellainen isä joka ei lasta halua ja on pahimmillaan katkera äidille ja lapselle, vaikka lapsi onkin syytön tilanteeseen? Jos mies tosiaan ei halua lasta ja nainen haluaa, niin olisiko syytä harkita eroa tai sitten vain sopeutua tilanteeseen. Vai kuinka pahasti silloin sitä itse katkeroituu, kun ei saanut edes yrittää sitä mitä on kaikkein eniten halunnut? Kuinka tärkeä asia sinulle on saada lapsi(a)? Onko mies vai mahdolliset lapset tärkeämpiä?

    Tokihan miehen kanssa kannattaa keskustella asiasta. Tuoda esiin se, kuinka tärkeä asia itselle on ja kertoa että aikaa asian miettimiseen sinun puolelta ei enää ole kauaa. Heittää siis pallo miehelle ja pyytää häntä kertomaan ajatuksia asiasta. Mitä mieltä hän on asiasta, mitä hän tarkoittaa tuolla "joskus"? Ei olleenkaan, vuoden päästä, kahden vai viiden päästä? Mitä hän siis käytännössä tarkoittaa. Kun tiedät mitä mies ajattelee asiasta, niin sinun on helpompi tehdä omat ratkaisut. Tyydytkö tilanteeseen, vai lähdetkö suhteesta ja yrität etsiä miehen joka haluaisi lapsen.
     
  17. ...... Vierailija

    Itse raskautta vuoden verran yrittäneenä ajattelisin myös sitä mahdollisuutta, ettei itse voisi saada lasta. En tiedä kannattaako rakasta miestä ruveta vaihtamaan ja sitten huomatakkin, että omassa hedelmällisyydessä on jotain ongelmaa. Sitä kun ei voi tietää, itsellenikin tämä raskautumisen vaikeus on tullut yllätyksenä. Ennen kuvittelin, että hetkessä tulee raskaaksi, monet myös vahingossa. Omalla kohdallani se ei valitettavasti ole mennyt niin. Ehkä teidän tilanteessa, testauttaisin itseni (tapahtuuko ovulaatio, ovatko munatorvet auki, onko kohtu puhdas) ja kaikki olisi kunnossa, miettisin miehen vaihtoa tai mahdollisa keinohedelmöitystä, jos lapsi todella menisi miehen edelle.
     
  18. mahoutunu Vierailija

    Ja kaikki ei välttämättä edes näy noissa perustutkimuksissa, paikat voi olla esim. endometrioosin runtelemat vaikka ultrassa näyttäisi kuinka hyvältä, ovulaatio tapahtuu, hormoniarvot ok, jne. Se selviää vain tähystysleikkauksella.
     
  19. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    Itsekin tarttuisin nimenomaan tuohon "joskus"-sanontaan. Jos joku ei halua lapsia tällä hetkellä, mutta ei ole asian suhteen täysin kielteinen, niin hän voi sanoa vain, että ei tiedä, haluaako lapsia ehkä joskus tulevaisuudessa. Mielestäni on väärän lupauksen antamista sanoa, että tulee haluamaan omia lapsia joskus tulevaisuudessa. Ei sitä voi tietää! Sen sijaan pariskunta voi tehdä keskenään sopimuksen, että odotetaan tietty aika, esim. 2 tai 3 vuotta, jonka jälkeen päätös on tehtävä. Päätös siis sekä siitä, yritetäänkö hankkia lapsi, että siitä, pysytäänkö yhdessä vai ei.
     
  20. raparperi Vierailija

    Onpa mukavaa löytää ketju missä ihmiset miettii samoja juttuja. Tosin meillä mies ei halua omia lapsia ikinä.

    Viisi vuotta kimpassa, minä 30, mies pari vuotta vanhempi. Kun aloitimme suhteen, mies teki selväksi ettei halua lapsia, ja niin ajattelin minäkin että mitä niitä lisää tälle maapallolle, en ole hirveästi ollut edes kiinnostunut lapsista. Vaan nyt minulla on vauvakuume. On ollut todella suuri yllätys, että miten kipeästi voikin kaivata jotain omaa nyyttiä - ja sitä ei mikään ylellisyys tai lemmikki korvaa. Toisten vauvauutisista on toki iloinen, mutta myös niin helvetin kateellinen.

    Mies pysyy linjassaan ja sanoo, että olen tavallaan pettänyt hänet, kun olen muuttunut ihmiseksi joka haluaakin jälkikasvua. Ymmärrän sen, koska muistan toki miten olen uskonut pystyväni vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Nyt suurin haaveeni olisi lapsi tämän miehen kanssa. Itse olen tällä hetkellä vain vihainen, tyyliin "mikä-siinä-nyt-on-niin-vaikeaa-senkin-vastuuta-pelkäävä-itsekäs-paskiainen..."

    Rahat vai kolmipyörä...rakkaus, joka ei ehkä siltikään kestä. Vai lapsi, jota ei ehkä koskaan saakaan. Olen siinä mielessä kranttu että teininäkin ihastuin harvoin, joten enpä tiedä löytyykö yhtä hyvää miestä, jonka kanssa haluaisin lapsia. Löytyykö hyvää miestä joka haluaa minun kanssa lapsia? Mutta jotain valintoja on pakko tehdä, koska vanhana ämmänä on turha enää surkutella.

    Meillä tämä suhde päätyy näillä näkymin eroon nimenomaan lapsiasian vuoksi, mikä tuntuu hirveän pahalle. Halusin nostaa ketjua ja kertoa, että ette ihmiset ole yksin asian kanssa.
     
  21. eroa Vierailija

    Kyllä kannattaakin erota miehestä, joka ei ikinä halua lapsia, ja sinä haluat.
    Jos jäisit suhteeseen tämän miehen kanssa, joutuisit luopumaan jostain valtavan suuresta, mitä miehesi ei voisi sinulle ikinä korvata millään keinoin. Olisit ikuisesti miehellesi katkera. Ja sekös jos mikä varmasti ajaisi teidät eroon joka tapauksessa...

    Eroa miehestäsi pian, niinn annat mahdollisuuden jollekin toiselle miehelle joka haluaa lastesi isäksi!
    Jokainen päivä, jonka tuhlaat nykyisen miehesi kanssa, voisi olla päivä jolloin tapaat tulevan, uuden miehesi.




     
  22. vakalle kansi Vierailija

    Niin, ja myös miehesi saa tilaisuuden löytää naisen, joka ei myöskään halua lapsia ja jonka kanssa parisuhde on muutakin kuin syyttelevää vauvakuumeilua. Ehdoton kyllä<>ei -tilanne ei toimi kenenkään kannalta, siinä on turha roikkua repimässä itseään ja toista.
     
  23. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton.
    En ymmärrä, miksi kukaan haluaa lapsia non kovasti, mutta ymmärrän kuitenkin sen, että sellaisia tunteita ihmisillä on. Se on hyvin henkilökohtainen asia.

    Viimeinen asia, mitä kenenkään pitäisi tehdä, on painostaa toista vanhemmaksi (tai ehkä se on toiseksi viimeinen...viimeisenä tulee kaiketi toiselta salaa ehkäisyn lopettaminen.) Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen pitäisi olla jokaisen oma päätös -ja sen päätöksen kanssa eläminen myös.

    Jos tuntee, kuten alkuperäinen kirjoittaja, että "haluaa lapsia enemmän kuin mitään muuta", niin silloinhan ei enää ole mitään miettimistä -ei kenenkään tarvitse tuollaisesta haaveesta toisen vuoksi luopua eikä kenenkään tuollaiseen toisen vuoksia taipua. Se synnyttää vain katkeruutta puolin ja toisin.

    Tietysti VOI käydä niin, että mies joskus suostuu ja sitten eletään onnellista perhe-elämää hamaan loppuun saakka...oma päätös sekin, ottaako sen riskin. Jos ottaa eikä näin käykään, turha minusta myöhemmin siitä kiukutella. Kummankaan.
     
  24. Emppu Vierailija

    Minulle kävi myös niin, että näin 39vuotiaana olen lapseton, suhteessa mieheen joka on luvannut ja luvannut tai niin minä olen asian tulkinnut. Olin TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ, kun en lähtenyt heti kun naimisiin oli menty eikä lapsia halunnut vielä kahden vuoden jälkeenkään kanssani.

    Meillä tyypillinen tapaus niin, että mies on kyllä löytänyt naisen kenen kanssa niitä sitten tekee kun ei minun kanssani. Itken tätä tuskaa yksin, mies ei vieläkään ymmärrä..minä taas olen valmis tekemään järkiratkaisun vain sen tähden, että saisin edes yhden lapsen. Pari vuotta sitten minulle joku sanoi, että älä tuhlaa elämääsi ja mitä helvettiä olen mennyt tekemään..Tunnen jo, että olen liian vanha äidiksi eikä tämä elämäntilannekaan enää ole parhain lapsentekoon. Mutta kun olisi pakko..edes yrittää..ettei tartteisi katua vanhana..ettei edes yrittänyt tai selvittänyt asiaa..
     
  25. hämäläinen Vierailija


    Kiitos kannustavasta kommentista! Kirjoitan viestini erikseen kohta. Terv. hämäläinen
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti