Hae Anna.fi-sivustolta

Lapseton koska mies ei haluaa lapsia "joskus"

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä MiniMinni, 27.04.2008.

  1. hämäläinen Vierailija

    Hei

    Olen itse tietoisesti aikomassa yh-äidiksi ja hakeutumassa hedelmöityshoitoon. Etsiskelen vasta paikkoja, joissa voisi vaihtaa ajatuksia samanlaisen tilanteen jakavien kanssa.

    Olen seurustellut kolme vuotta. Poikaystäväni ei enää voi saada lapsia. Hänellä on pitkä yli kymmenen vuoden kahden pojan yksinhuoltajuus takana ja nuorempi poikakin pian lentämässä pois pesästä. Hyvin toisenlainen vapaampi ja haaveiden mukainen elämä voisi siis olla hänelle alkamassa - työn ja vapaa-ajan suhteen ainakin.

    Erilaisten kokemusmaailmoidemme takia etukäteen tehdyt mietinnät on siis hyvä käydä läpi, ja kuhina onkin käynnissä, mutta kukapa tulevaisuudesta voi koskaan tietää. Hieno ja arvokas suhteemme tulisi varmasti muuttumaan sillä itselläni kello käy ja käy ja käy ja olen nyt aikomassa hedelmöityshoitoihin, yksinhuoltajaksi, mitä luultavimmin. Valmistaudun siis kantamaan vastuun päätöksestäni yksin.

    Näistä keskusteluista voi lukea ja yrittää eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja taustoihin ja varmasti kukin tavallaan selviytyy. Siihen uskon ainakin. Mutta olisiko täällä ketään vastaavan päätöksen tehneitä? Ajatuksia?
     
  2. hämäläinen Vierailija

     
  3. hämäläinen Vierailija


    Hei

    Olen itse tietoisesti aikomassa yh-äidiksi ja hakeutumassa hedelmöityshoitoon. Etsiskelen vasta paikkoja, joissa voisi vaihtaa ajatuksia samanlaisen tilanteen jakavien kanssa.

    Olen seurustellut kolme vuotta. Poikaystäväni ei enää voi saada lapsia. Hänellä on pitkä yli kymmenen vuoden kahden pojan yksinhuoltajuus takana ja nuorempi poikakin pian lentämässä pois pesästä. Hyvin toisenlainen vapaampi ja haaveiden mukainen elämä voisi siis olla hänelle alkamassa - työn ja vapaa-ajan suhteen ainakin.

    Erilaisten kokemusmaailmoidemme takia etukäteen tehdyt mietinnät on siis hyvä käydä läpi, ja kuhina onkin käynnissä, mutta kukapa tulevaisuudesta voi koskaan tietää. Hieno ja arvokas suhteemme tulisi varmasti muuttumaan sillä itselläni kello käy ja käy ja käy ja olen nyt aikomassa hedelmöityshoitoihin, yksinhuoltajaksi, mitä luultavimmin. Valmistaudun siis kantamaan vastuun päätöksestäni yksin.

    Näistä keskusteluista voi lukea ja yrittää eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja taustoihin ja varmasti kukin tavallaan selviytyy. Siihen uskon ainakin. Mutta olisiko täällä ketään vastaavan päätöksen tehneitä? Ajatuksia?
     
  4. juha(1981) Vierailija

    Terveppä terve.

    Olen itse tietoisesti aikomassa yksineläjämieheksi.

    En ole seurustellut vuottakaan. Minulla ei ole tyttö eikä poikaystävää.

    Erilaisten kokemusten kautta päädyin tähän, harrastanen vain kertapanoja.

    Näistä keskusteluista voi lukea ja yrittää eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja taustoihin ja varmasti kukin tavallaan selviytyy. Siihen uskon ainakin. Mutta olisiko täällä ketään vastaavan päätöksen tehneitä? Ajatuksia? Anyone?
     
  5. Pukka Vierailija

    Hei kaikki, lueskelin näitä vanhoja viestejä ja tuntuupa lohdulliselta, että niin moni on niin samassa tilanteessa kuin minä. "Ehkä joskus." En tiedä." "Älä painosta." Ja tätä jatkunut jo reilun vuoden, 4 vuoden seurustelussa. Nostan nyt tätä keskustelua ylöspäin, jos kohtalotovereita löytyisi vielä näin.
     
  6. Kerttu Sylvia Vierailija


    Olin aikoinaan 'kohtalotoverisi', vuonna 85 olin siinä tilanteessa jossa sinä olet nyt. Ikää oli minulla silloin 25, miehellä 30.

    Päätin odottaa, koska suhteemme oli tosi hyvä eikä ikäkään vielä kauheasti painanut. Viiden vuoden jälkeen odotus palkittiin, mies ilmoitti suostuvansa yrittämään lasta.

    Mutta ikävä kyllä yritys ei onnistunut, kuuden vuoden tutkimus- ja hoitrumban jälkeen olimme edelleen lapseton pari. Kuten olemme vieläkin.
     
  7. Liini Vierailija

    Mistä ihmeestä te löydätte noita miehiä, jotka eivät halua lapsia?????? Minä en missään nimessä halua ikinä yhtä ainutta kakaraa, mutta tuntuu, että kaikki miehet haluaa!!!!!!!!!
     
  8. SyysUnelma Vierailija


    Täällä on kohtalotoveri. Ikää itsellä 32, miehellä 31. Kaverit hankkii lapsia ja itselläkin kello tikittää.. Seurustelua meilläkin takana nelisen vuotta. Lasta olen "ruinannut" jo pari vuotta, nyt vasta mies osoittaa vähän lämpenemisen merkkejä. Pitkiltä on kyllä tuntuneet nämä pari vuotta, kun olen yrittänyt miehen päätä kääntää. Hänkin on aina sanonut että haluaa kyllä lapsia mutta myöhemmin, haluaa vielä elää "nuoruuttaan" (joka meni jo) ja matkustella jne..

    Mihinkään todellisiin toimiin lapsen hankinnan suhteen mies ei ole vielä suostunut, joten olenkin asettanut hänelle aikarajan. Vuonna 2012 täytyy tapahtua konkreettisia asioita, eli yrittämisen pitää alkaa. Tämä saattaa kuulostaa karulta, mutta näin on näköjään pakko tehdä, koska miehellä ei ole sitä biologista kelloa, joka pakottaisi ratkaisujen tekoon. Sen sijaan minulla on ja jos mies ei halua minun kanssa lahta kohtuullisessa ajassa niin silloin minun pitää tehdä oman elämäni suhteen ratkaisuja, jos meinaan vielä oman lapsen saada. Mies on ottanut tämän asettamani aikaraja -asian yllättävänkin hyvin (ainakin vielä, kun konkreettisiin toimiin ei ole vielä tarvinnut ryhtyä).

    En tiedä minkäikäinen Pukka olet, mutta jos ei ole biologian vuoksi aikaa odotella lapsentekoa vuosia (tai muutenkaan halua), aseta miehelle aikaraja. Miehenkin on pakko tehdä päätöksiä elämänsä suhteen. Ei kannata ajan antaa liikaa kulua, ettei sitten myöhemmin kaduta, jos ei iän puolesta enää voi saada lapsia. Näin itse ajattelen tällä hetkellä.
     
  9. lapsi lapselle Vierailija

    Jos on vasta 25-vuotias, niin harvempi mies siinä vaiheessa lapsia tahtoo. Heillä ehkä se tunne siitä että voisikin alkaa isäksi tulee vasta 35-vuoden kieppeillä. Eli välttämättä ei vaihtamalla parane, mutta toisaalta ei voi tietää muuttuko sen oman miehen mieli sen 35-vuoden jälkeen vai ei... Miehet kuitenkin haluavat elää sitä nuoruuttaan (ja usein kokevat itsensä nuoreksi) sinne jopa neljäänkymppiin asti. Näin olen ainakin omassa tuttavapiirissäni havainnut olevan.

    Tosin voi olla ihan hyvä ajatus asettaa joku aikaraja, ja jos mies ei lapsia halua niin sitten voi tehdä omat päätöksensä jos ei halua riskeerata sitä että mies ei ehkä koskaan halua lapsia.
     
  10. vierailija Vierailija

    Tiesin aina haluavani lapsen. Kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa tein kantani selväksi. Mies ilmoitti minulle, että hänkin haluaa lapsia. Olimme silloin opiskelijoita ja hyvin nuoria, joten luonnollisesti päätimme odottaa sopivampaa hetkeä. Vuosien jälkeen mieheni ilmoitti minulle, ettei hän tahdokaan enää lapsia.

    Olin hyvin surullinen tästä ilmoituksesta ja pohdin pitkään asiaa. Tein lopulta ainoan oikean ratkaisun: päätin suhteemme. Sanoin suoraan, että haluan perheen ja lapsia ja unelmastani en luovu.

    Eromme kesti neljä viikkoa. Mies ilmoitti lopulta, että hänelle lapset sopivat. Nyt meillä on kaksi lasta.

    Vaikka silloin, kun päätin suhteemme, kirpaisi ja kovaa, oli se todellakin oikea ratkaisu. Jos olisin silloin hyväksynyt miehen näkemyksen, olisin nyt lapseton.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti