Toggle sidebar

Lapsettoman elämää

Vastaa
R

RobottiRuttunen

Jäsen
07.06.2007
594
0
16
Ajattelinpa kirjoittaa, kun täällä on nyt ollut tätä keskustelua lapsettomuudesta ja hoidoista.

Joku ajattelee, että no mikäs siinä jos ei saa lapsia adoptoikoon. Että ehkä se on sitten kohtaloa, ettei huonoja geenejä yhdistetä jnejne....

Mutta oikeasti, mitä kaikkea muuta siihen lapsettomana elämiseen kuuluu. Ei pelkästään se, ettei lapsia tule vuoden, kahden tai kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen hoidoilla tai ilman.

Kun sitä menee naimisiin alkavat ystävät, sukulaiset ja naapurit tutkailla milloinka se maha alkaa kasvaa. Röyhkeimmät taputtelevat mahaa ja juorut alkavat liikkua heti jos kieltäytyy siideristä. Kun häitten jälkeen ei lasta kuulu vuoden sisällä alkavat puheet itsekkyydestä. Miksi ne nyt ei voi lapsia tehdä, meneekö ura edelle. Mitä nuokin nyt pihtaavat, tekisvät ne lapset nyt nuorena eikä sitten vanhoilla päivillä.

Kun suvussa alkavat muut saman ikäiset siskot, veljet serkut saamaan lapsia, huomaatkin jääväsi sivuun. Anoppi keskittyykin vain toisen siaruksen perheeseen, he nyt tarvitsevat apua kun on se vauvakin. Suvun naisten joukkoon et enää mahdukkaan, kun ethän sinä olekaan äiti eikä sinulla ole vertailukohtaa synnytykseen tai imettämiseen. Olet ulkopuolella kaikesta. Jos satut samoille tupperikutsuille, istut perimmäisessä nurkassa kuunnelle tuttipullojen pesusta tai syöttölusikoista. Jos yrität avata keskustelua eväsrasioista kääntyy sekin lasten kerhoeväslaatikoihin. Kelpaat enää toisten lastenlikaksi, jos nyt edes siihenkään, nuoremmat ajavat siinäkin ohitse.

Jos erehdyt lähtemään viihteelle tuulettamaan päätä edes hetkeksi, saat sääliviä/syyttäviä katseita siitä, että haluat vai bailata etkä tehdä lapsia. Kuulet juttuja kuinka omat tarpeesi menevät lapsien edelle. Tai haluat käyttää rahat matkusteluun, etkä lapsiin. Ettet halua menettää vapauttasi. Saat neuvoja kuinka voisit rauhoittua ja asettua aloillesi ja tehdä niitä lapsia.

Ja jos erehdyt jollekin kertomaan, ettei niitä lapsia sitten tulekaan ihan omin avuin saat sääliviä seläntaputuksia ja katseita. Asia on sen jälkeen loppuun käsitelty. Ja varsinkin tämän jälkeen loppuvat kutsut kaikkeen lapsiin liittyvään. Sinua vältellään kuin ruttoa, jos asiat liittyvät vähänkään lapsiin. Saat kuulla kuinka jotkut salaa keskustelevat, että ei ole kummakaan kun ette saa lapsia kun olet ylipainoinen/liian laiha/urheilet/ratsastat liikaa tai kaikkea muuta ihmeellistä ihmeempiä syitä. Ja tietysti syyhän on sinussa (vaikka oikeasti se vika on miehen simpoissa) eihän vika voi olla miehessä. Sinä olet jotenkin vajaa, kun et pystykään synnyttämään.

Miksi sitä niin kovasti haluaisi kantaa ja synnyttää oman lapsen, vaikka se adotio onkin niin ihana asia. Toinen tarina onkin sitten ihmisten kommentit adoptiosta. Yhtä älyvapaata on saanut kuulla.

Kiitos kaikille, jotka tämän sepustuksen jaksoi lukea!! :heart:
 
Totta mutta minusta pitää uskaltaa sanoa omat mielipiteet tilanteissa koska AINA kuitenkin "lapselliset" ihmiset luonnollisesti välttelevät heitä jotka eivät saa lapsia siksi koska se on arka asia. Se pitää uskaltaa sanoa mitä ITSE ajattelee ettei vaan jää sivuun.
 
kuulostaa tutulle, vaikka meillä jo yksi lapsi edellisestä liitosta toisella on. Lapsi aloitti koulun ja yhteistä on yritetty yli 5 vuotta, mulle sanottiin, että olen itsekäs, kun ei tehdä lapselle kaveria ja nyt, kun hän meni kouluun olisi ollut järkevää, niin olisin saanut olla kotona, kun hän tulee koulusta... Sitähän tässä on viimeiset vuodet toivottu, mutta kun ei niin ei.
 
Sun jutusta päätellen lapsettomuus on asia joka pyörii sun päässä koko ajan. Se on suorastaan pakkomielle. Myönnän että aihe on vaikea ja lapsettomuudesta kärsivälle kipeä. Ja mitä hankalampaa lapsen saaminen on, sitä enemmän sitä tahtoo. Mutta älä silti yleistä, ei se aina ja kaikilla ole näin. Itse olin (vapaaehtoisesti) lapseton 10v nykyisen miehen kanssa. Kukaan sukulainen ei ikinä kysellyt lapsista. Vanhemmat antoi samalla tavalla aikaa kuin "lapsellisille" sisaruksille. Kaverit ei kaikonnu. Viihteelle lähtöä ei surkuteltu, pikemmin kadehdittiin. Paljon onnea yritykseen teille. Älä välitä muiden mielipiteistä!!! Se vie vain turhaa energiaa ja tulee paha mieli.
 
:hug:

Kirjoitit kyllä hyvin..

Me olemme miehen kans olleet yhdessä yli kolme vuotta ja meille on jo vihjailtu, että koskas me aletaan lapsia tekemään.. no, yritystä on takana kohta kolme vuotta, mutta koska en halua niitä sääliviä katseita, olemme olleet hiljaa..
 
Ymmärrän tuskasi mutta sopiiko kysyä että miksi asioista, elämästä ei voida puhua suoraan? Siis lähipiirille sanoa että ette voi saada lapsia? Tuntuu aika oudolta jos itse otat asian puheeksi että sinut sen jälkeen sivuutetaan. Onhan ihmiset siinä kohtaa nähneet sinun suhtautumisesi asiaan. Toki jos lapsettomuus on sinulle itsellesi kovin arka paikka ja purskahdat vaikka itkemään siitä puhuessasi, tulee toisille helposti sellainen olo etteivät halua pahoittaa mieltäsi pyytämällä sua pilttikutsuille. Kyllä mammat osaa muustakin puhua kuin pilteistään mutta on totta kyllä tuo avautumisesi aika pitkälle. Sääli sinänsä että ihmisiä niin vertaillaan. Mä oon kokenut asian taas päinvastoin että lapsettomat ystävät ei oikein halua tulla mun luo kyläilemään enää vaikka oon yrittäny puhua muustakin kuin lapsestani. Mutta oon aina ollu sitä mieltä että kaikesta voi ja pitääkin puhua että välit säilyy läheisten kesken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuttutunne:
vapaaehtoinen lapsettomuus kuitenkin on vähän eri, kuin lapsettomuusongelma. Takuulla siinä kuuntelee erikorvallakin muiden puheita, mutta ei niitä voi verrata!
Click to expand...

On eri asia jos syy tiedossa. Mut esim mun kohdalla (kirjotus tossa aiemmin) suku ei tiennyt lapsettomuuden syytä. Ehkäpä sitten ovat senverran hienotunteisia etteivät utele.
 
On taatusti eri asia kärsiä tahattomasta lapsettomuudesta kuin olla omasta halustaan lapseton. Eihän se jälkimmäinen siitä kärsi, koska on itse valinnut niin ja se tuntuu hyvältä. Jos taas on haaveillut lapsista, niin ei sitä aukkoa mikään muu voi täyttää kuin se lapsi.

Jollekin toiselle jostakin toisesta asiasta tulee "pakkomielle", sillä meillä jokaisella on varmasti sisimmissämme kipeitä asioita tai toteutumattomia toiveita. Itse olen sekundaarisesti lapseton ja myönnän kyllä, että lapsihaave ei jätä minua hetkeksikään rauhaan. Kaipuu vauvan saamiseksi on niin suuri!

Hoidot ovat rankkoja ja saavat asian pyörimään päässä kalenterin tarkkuudella. Ei minusta ainakaan ole löytynyt sen suhteen mitään OFF-nappulaan. Muuten valehtelisin jo itsellenikin. Usein muut kuin lapsettomat, eivät edes tiedä, millaisessa maailmassa tahattomasti lapsettomat elävät. Vaikka haluaisikin olla avoin asian kanssa, ei ympäristö pitkään jaksa asiaa kantaa, sitä pidetään pian jo eilisen päivän juttuna. Siksi he eivät voi ymmärtää, että mitähän tuo nyt vieläkin tota asiaa jatkaa.

Voimia ja sympatiahalauksia kaikille lapsettomuudesta kärsiville!
 
sitä joskus ihmettelen, miksi notkua tällä palstalla, missä ei paljon muusta puhuta kuin lapsista ja niiden tekemisestä ja jos vaömiiksi on aiheesta herkillä, niin miksi pahoittaa mieltään, kun täällä aina nakataan kakkaa niskaan, sanoi mitä sanoi..itse en jaksaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
sitä joskus ihmettelen, miksi notkua tällä palstalla, missä ei paljon muusta puhuta kuin lapsista ja niiden tekemisestä ja jos vaömiiksi on aiheesta herkillä, niin miksi pahoittaa mieltään, kun täällä aina nakataan kakkaa niskaan, sanoi mitä sanoi..itse en jaksaisi.
Click to expand...

Tota tota... ei ap:tä varmaankaan häiritse se että lapsista puhutaan, vaan juurikin se, että niistä EI puhuta hänelle. Vältellään jne.
 
Lapsetttomuus on iso tabu lapsellisille. Voin sanoa suoraan etten osaa/uskalla puhua lapsettomuudesta, koska en tiedä siitä mitään - omat lapset kun ovat saaneet alkunsa tosi helposti.

Oletan, että lapsettomuus on arka asia niille, jotka siitä kärsivät, joten en myöskään koskaan halua johdatella keskustelua lapsettomuuden puimiseen, kun en tiedä tykkäävätkö lapsettomat siitä puhua. Ja jos haluaisivat puhua odotan että he itse tekevät aloitteen sen suuntaiseen keskusteluun, olisi toki mielenkiintoista tietää miltä lapsettomista tutuista tuntuu, mikä painaa eniten mieltä yms. mitä kuuluu kaikenkaikkiaan. Mutta tuo lapsettomuus tuo niin syvän kuilun meidän välille, että aihe lakaistaan mieluummin maton alle ja silloin kuulumisten kyselyt jäävät kovin pinnallisiksi.

Toisaalta jos joku sanoo suoraan että kärsii lapsettomuudesta, niin koen sen osoituksena siitä että halutaan viimein päätös iänikuisille vauvakyselyille.
Ja sitten on vielä sekin pointti että mikä on lapsettomuudesta kärsimistä ja mikä puolestaan valittua lapsettomuutta. Toisten ajatuksia lasten tekemisestä/haluamisesta on kovin vaikea tietää. Se nyt on vaan hyvin tyypillistä että viimeistään naimisiinmenon jälkeen aletaan perustaa perhettä, siksi sukukin odottaa vauva-uutisia.

Tähän ketjuun olisikin kiva kuulla lapsettomuudesta kärsivien kommentteja siitä kuinka lapsettomuudesta keskustellaan ja halutaanko siitä edes keskustella ja millaisissa yhteyksissä? En usko että tupper-kestit on kovinkaan monen mielestä sopiva paikka tiedustella missä kunnossa miehen siittiöt ovat, mutta vauva-uutinen on helppo julkaista kerralla koko tuttavapiirille kestien "onkos kenellekkään tulossa perheenlisäystä"-kyselyyn vastaamalla.
 
:hug:

Itselläki lapsettomuus iskeny päin kasvoja. Luojan kiitos en sentään tommosta kohtelua ole saanu! Siinä lienee osasyynä se, että olen vasta parikymppinen, ja kaikki kouluhommat ihan kesken/sekaisin, että ei varmaan kaikki vielä odotakaan että niitä lapsia meille tulis. Toisaalta sitte neki, jotka tietää tästä, ne on ottanu tosi kivasti asian vastaan. :)

Jaksamisia! =) :hug:
 
Vastailenpa tässä näihin kysymyksiin, mitä tuli vastaan.
Tosiaan lapsettomuus kaivertaa mieltä lähes joka päivä. Ei se kuitenkaan mikään pakkomielle ole, sen kanssa on oppinut elämään. Lapsien tilalle on löytynyt muita asioita, uusia harrastuksia, opiskelua ym...Jotkut vaan pitävät näitä asioita itsekkäinä aisoina, kun olen "valinnut" ne lapsen sijaan. Niinpä niin...
Todellakin olen huomannut ettei kaikille lapsettomuudesta kannata puhua, vaikka kuinka niin haluaisi. Vaikka moni sanoo,että avoimuus auttaa ja kertominen lapsettomuudesta. Mutta voinpa sanoa, ettei todellakaan kannata. Kannattaa tarkoin valita kelle lapsettomuudesta haluaa kertoa.
Minua ei haittaa lapsellisten puheet ja lasten läsnä olot, mielelläni näissäkin pippaloissa käyn. Mutta se toisarvoiseksi itsensä tunteminen on jotain, mikä saa pysymään poissa tietyistä tilanteista. Siinä ettei ole synnyttänyt, imettänyt, ollut raskaana tai ylipäätään ei ole äiti.
Riippuu paljolti myös suvusta ja ystävistä, millaista kohtelua sitä saa. No miehen suku on sitä, ettei ole mies/nainen eikä mikään jos ei pysty lapsia tekemään. Suvussa on paljon lapsia ja kaikki sikiää kuin kanit konsanaan. Ehkä joku ymmärtää, mitä tarkoitan. Odotukset ovat suuret ja vaatimukset vielä suuremmat. Mitenpä niihin suhtautua....

Voimia kaikille lapsettomille! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Verokarhu:
Tähän ketjuun olisikin kiva kuulla lapsettomuudesta kärsivien kommentteja siitä kuinka lapsettomuudesta keskustellaan ja halutaanko siitä edes keskustella ja millaisissa yhteyksissä? En usko että tupper-kestit on kovinkaan monen mielestä sopiva paikka tiedustella missä kunnossa miehen siittiöt ovat, mutta vauva-uutinen on helppo julkaista kerralla koko tuttavapiirille kestien "onkos kenellekkään tulossa perheenlisäystä"-kyselyyn vastaamalla.
Click to expand...


No vastaan vielä tähän oman näkemyksen. Minä en ainakaa halua, että lapsettomuudesta täytyisi "keskustella". Mielestäni olisi jotenkin hienotunteista, että jos on ollut viisi vuotta naimisissa, niin ei enää joka vierailulla tutkittaisi paikkoja ja tuijotettaisi mahaa että joko nyt alatte tekemään lasta. Luulisi että ihmisten hoksottimet toimisivat jo, että ehkä he ei halua lapsia tai eivät saa. Kyllähän sitä jokainen sitten ilmoittaa, jos lapsi on tulossa. Jos taas tietää parin lapsettomuudesta niin minusta paras tapa on kysäistä esim. kahdenkesken vaan, että onko mitään uutta hoidoissa tms....Ihan niinkuin normaalitkin asiat, miten töissä on mennyt tms....Ei siitä lapsettomuudesta tarvitse mitään ihmeellistä numeroa tehdä. Jokainen tämän asian varmaan kokee eri tavalla toiset puhuvat paljon toiset vähemmän. Kyllä yleensä ystävät toisensa tuntee ja osaa valita oikeat lähestymistavat.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa