Hae Anna.fi-sivustolta

Lapsettomuus ja ero

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä nyyti, 13.07.2011.

  1. nyyti Vierailija

    Meille tuli aviero ja sen lisäksi surutyötä pitää tehdä lapsettomuuden vuoksi..menimme naimisiin kriittiseen aikaan ja mies ei ollut valmis isäksi. Odottelin ja odottelin, tilanne ei parantunut. Nyt tuli sitten ero siten, että ei enää tarvitse toivoa lapsia kenenkään kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Miten tästä selviää henkisesti..? Tuntuu niin raskaalta, eroja tapahtuu joo, mutta tuntuu etten toivu ikinä lapsettomuuden jättämästä traumasta..Tuhlasin monta vuotta odotteluun ja näin tässä sitten kävi. :(
     
  2. Minnihiiri Vierailija


    Hei pahoitteluni elämäntilanteesi takia :( Valitettavasti aina ei käy niin kuin toivoisimme.

    Muutama pieni vinkki.

    - Jos todella haluat biologista lasta ja oma hormonitilanteesi sen vielä mahdollistaa, voit hakeutua hedelmöityshoitoon. Se on mahdollista luovutetuin soluin yksinäiselle naiselle.

    - Oletko ajatellut, että voisit toimia äitiniä ulkomaiselle adoptiolapselle? Prosessi on hidas ja vaatii lukuisia selvityksiä, mutta esimerkiksi Kiinasta annetaan yksinhakijoille ns. SN-lapsia, vaikka ikääkin olisi enemmän. SN-lapset ovat erityistarpeisia, mutta tietojeni mukaan vammat tai erityistarpeet ovat olleet Suomessa hyvin hoidettavissa. Jos sinulla alkaa tulla ikä vastaan, kannattaa asiaan tarttua pikaisesti.

    - Kolmas vaihtoehto voisi olla sijaisvanhemmuus. En tunne asiaa kovin hyvin, mutta tiedän, että sijaisperheistä ja -vanhemmista on huutava pula.

    Minulla on itselläni takana pitkä avioliitto ja vuosien lapsettomuushoidot. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus, enkä enää voi lasta saada kohdunpoiston takia. Olemme nyt odottaneet lasta Kiinasta neljä ja puoli vuotta. Parhaillaan harkitsemme, siirrymmekö SN (special needs) hakijoiksi. Jono on paljon lyhyempi, sillä voimme joutua olemaan "normaalilasten" jonossa vieläkin pari vuotta. Jos tämäkään ei onnistu, ryhdymme sijaisperheeksi, jos vain huolitaan ;)

    Toivoa ei kannata menettää, ennen kuin on kääntänyt kaikki kortit. Tosin ensin on tehtävä selväksi itselleen, onko valmis siihen, että lapsi ei ole biologisesti oma, hän ei ole ulkonäöltään suomalainen ja hänellä voi olla vajavaisuuksia tai traumoja. Sijaisvanhemmuudessa taas on hyväksyttävä se, että lapsi ei ole oma edes juridisessa mielessä. Nämä ovat isoja asioita, mutta jokaisen sydän sanoo, onko tähän valmis vai ei.

    Voimia sinulle, olipa sinun tiesi millainen tahansa.
     
  3. nyyti Vierailija

    Kyllä se taitaa olla niin, että se on sen biologisen lapsen kaipuu joka kyseessä on. En halua adoptoida, en halua muiden soluja mutta ehkä menen yhteen hoitoon yksin. Olisin halunnut perheen ja lapset, joilla olisi oikea isä..itselläni ei ollut isää pienenä ja minua kiusattiin sen takia koulussa. Olin jotenkin vajavainen, kun ei ollut isää eikä itse asiassa ollut tietoa kertoa siitäkään että missä isä on.

    Elämä on nyt hajalla, enkä tiedä henkisesti jaksanko enää yrittää niitä hoitojakaan..masentaa vaan :(
     
  4. Samoin kävi mulle. Nyt erosta on melkein vuosi eikä uutta suhdetta oo vieläkään löytyny. Ero tuli kesken kolmannen ivf-hoidon, mies ei tullukaan paikalle sillon kun ois tarvinnu! Olisin halunnu jatkaa hoitoja yksin, mutta se ei ollukaan byrokraattisesti niin helppoo. Klinikan psykologi päätti mun puolesta etten oo 'valmis' hoitoihin (eh.. usean vuoden lapsettomuuden ja 3 ivf-hoidon jälkeen??) ja ikäänkun "tietää" paremmin mun puolesta mitä haluan, ja erostakin oli niin vähän aikaa blablaa,.. niin tervetuloo sit uudelleen puolen vuoden päästä! Eli vaatis ties miten useita ja useita psykologisointeja ennenkun niitä lahjasiittiöitä heruis!! Pelkkää rahastustahan toikin vaan on.. Tän koin sen verran kyykytyksenä ja muutenkin tilanteessa liian vaikeelta kaiken muun paskan päälle, että totesin olevan ehkä sittenkin helpompaa antaa olla ja yrittää löytää vaan joku uus miestuttu avuks...julkisella puolella ne sentään hoitaa hommansa mitään turhia kyselemättä.

    Tän viimesimmän kanssa yritettiin kyllä lasta koko yli 4 vuoden seurustelun ajan, alusta lähtien ei käytetty ehkäsyjä kun ajateltiin että laitetaan heti asioita eteenpäin. Aiemmassa liitossa oli just samanlaista jumitusta kun alottajalla, mies ei halunnu vielä lapsia ja käytin sitten ajan opiskeluun. Ero siitä sit lopulta tuli kun valmistuin ja aloin ehdotteleen tosissaan perheen perustamista.. liian kauan sitten näköjään tuhlasin aikaa sellaseen.

    Nykysin ei käsittääkseni oo käytännössä kovinkaan mahdollista yksinäisille adoptio. Joku aika sitten ainakaan ei edes otettu vastaan uusia yksinhakijoiden hakemuksia. Ja minä myös haluisin lapsen raskauden ja synnytyksen kautta, en "muiden" lapsia, etenkin kun se vasta aivan liian vaikeeta ja byrokraattista paperisotaa on! Kyllä ymmärrän tietysti sen, että siinä ajatellaan lapsen etua ettei ne mihin tahansa joudu ym., pakkohan niin on tehdä, mutta en vaan tykkää ajatuksesta että jotkut ulkopuoliset puuttuu mun asioihin ja alkaa arvioimaan mun kykyjä vanhemmuuteen jne.!

    Olen kokenut myös koulukiusaamista, lähinnä ulkonäön ja ujouden takia. Vanhemmiten en ole enää niin ujo ja osaan paremmin pitää puoliani. Ei ne kouluajat enää niin pahoilta oo tuntunu, ei tähän lapsettomuuspaskaan verrattuna.. kiusaamisen sitäpaitsi tiesi loppuvan just sillon kun koulukin loppuu, tästä taas ei tiedä jatkuuko tää katkera helvetti hamaan hautaan saakka tilanteen koskaan paranematta...
     
  5. nyyti Vierailija

    Olen myös päättänyt vielä kokeilla ja kysyä yhtä hyvää ystävääni mukaan hoitoihin ilman sitoumuksia. Parisuhteeton on oikeasti ikävässä asemassa hoidoissa, jos siis ero tapahtuu kesken hoitojen. Jos sinulla on pakkasessa jotain niin koita pyytää exäsi suostumus käyttää ne loppuun..

    Muussa tapauksessa vaihda klinikkaa..toivon, että tuo ystäväni suostuu auttamaan niin ei tarvitse perustella mitään ja mennä psykologin tentattavaksi. Tietysti ero vaikuttaa siten, että onko sitä henkisesti valmis hoitoihin tai lapsen yksinhuoltajaksi, mutta miksi se toive siitä mihinkään muuttuisi vaikka mies lähtisi kävelemään hoitojen aikana..? Sitä paitsi jos hoitoihin lähtee miesystävän kanssa saa Kela-korvauksen, yksinäinen ei niitä saa..
     
  6. mimosa Vierailija

    nyytille pahoittelut tilanteestasi. Samoin muillekin vastaavassa tilanteessa oleville. Mutta te, joilla mahdollisuudet omaan biologiseen lapseen on niin toteuttakaa toiveenne.

    Minulla ei ole mahdollisuutta saada omia biologisia lapsia. Nykyisen mieheni kanssa puhuimme tästäkin asiasta hyvin nopeasti ja hän lupautui lähtemään kanssani hoitoihin. Kuitenkin kun sitten kävimme keskustelemassa aiheesta väestöliitossa kävi ilmi, että hoidot eivät ehkä minulle onnistukaan sydämen lievän epämuodostuman takia. Niin ja samassa mies tuli siihen tulokseen, että ei edes halua lapsia. Hän on vähän päälle nelikymppinen ja mielestään liian vanha isäksi. Adoptio ei myöskään tule kyseeseen hän on mielestään siihenkin liian vanha ja sijaisvanhemmuuteenkaan hänestä ei ole. Hän on sopeutunut ajatukseen lapsettomasta elämästä. Haluaa aikuisen parisuhteen, jossa voi tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Minä olen alta kolmekymppinen ja haaveilen kaikesta huolimatta perheestä. Tunnen myös itseni jotenkin petetyksi kun mieskin ensin vaikutti olevan kiinnostunut perustamaan perheen, mutta sitten yhtäkkiä käy ilmi, että hän ei erityisemmin edes välitä lapsista ja on elämäänsä tyytyväinen ilman lapsia. Kaikki on minun niskassani. Olenko valmis hyväksymään ajatuksen lapsettomasta elämästä kun toiselle ei edes mitkään vaihtoehdot tule kyseeseen vai pitäisikö lopettaa suhde ja vielä etsiä perheen mahdollisuutta, vaikka tuskin kukaan ensisijaisesti hinkuu vaikka adoptioisäksi tai sijaisvanhemmaksi. Hirveä tilanne. ja anteeksi tämä tilitys. :/
     

  7. Niin, mulla on siis munasoluja pakkasessa, ei alkioita.. exä ei tullu punktioon ollenkaan eli sillon kun ois pitäny antaa siittiöt. Onneks oli pakastusmahdollisuus, missä tahansa muualla ne ois menny suoraa roskiin.
    Tampereella ei oo enää kun 2 yksityistä, kun Väestöliittokin lopetti.. Psykologin neuvontahan on ilmeisesti lahjasoluja käytettäessä aina joku lakisääteinen juttu, tosin kuvittelin että se ois kerran rutiinikäynti ja sitten eteenpäin hoitoihin. Ehkä sen joillain sitten voi ollakin, jos osaa olla oikein vakuuttava, en tiä. Sama homma se varmaan ois toisellakin klinikalla edessä, enkä jaksa lähtee reissaan jonnekin kauemmas.
    Jos tuttavan kanssa menee, niin yksinkertasinta esiintyä parina, koska muuten sama psykologirumba on edessä vaikka lahjottaja ois kuinka tuttu! Ja julkisellahan ilmeisesti muuten kun parina ei mikään ois mahdollistakaan. En tiedä miten kelakorvausten kanssa kävis ei-parina.
    Yksinäinenkin voi saada kelakorvausta ivf-hoidoista, jos syynä on hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus (esim. endometrioosi).
    Joillekin miehille nousee taas tässä parina esiintymistilanteessa esteeksi se, että ne ei saa mitään juridisesti päteviä takeita siitä ettei ne joudu myöhemmin velvollisuuksiin, jollei luota naisen sanaan.. Sillon jos menee klinikallekin ilmottaen pelkkänä lahjottajana niin se on ihan virallisesti lahjottaja eikä nainen vois vaatia mitään.

    Mutkikkaita juttuja :/
     
  8. nyyti Vierailija

    Aikaa on vierähtänyt hetki viimeisestä kirjoituksesta. Asiat eivät ole muuttuneet, yhä vain lapsettomuus on tuskaista. On erokin, mutta tuskaisempaa on tuo lapsettomuuden lopullisuuden tuska. Hyvä ystäväni ei ole tuntunut olevan halukas auttamaan, koska pelkää vastuuta. Olinpas arvioinut hänet väärin.

    Hienoa kuitenkin, että yksinäinenkin voi saada KELA-korvauksen hoitoihin tietyin edellytyksin. Hoidot ja solut jäissä, mikä mahtaa olla tilanteesi tänä päivänä? Meidän klinikallamme sanottiin, että munasoluja ei voi pakastaa! Alkioita kyllä..

    Sen neuvon haluaisin antaa sinulle Mimosa, että älä jää suhteeseen jos haluat lapsia. Jos sinulle terveyden puolesta vain annetaan vihreää valoa niin etsi sellainen mies, joka haluaa lapsia kanssasi. Älä jää odottamaan, että toinen kyllä joskus muuttaisi mielensä: tuskin muuttaa. Minä jäin odottamaan, ei kannattanut. Exäni valitsi nuoremman, jonka kanssa sitten haluaa, jos ei heti lapsia, niin joskus kuitenkin. Aikaa ainakin on enemmän harkita haluaako lapsia, minun kanssani hän ei niitä halunnut (turhaa oli kaikki odottelu ja sitähän tässä nyt itken etten enää voi mitenkään itse saada lapsia, mahdollisuus hoidoilla on about 1%..). Niin surullista.
     
  9. Mun tilanteeni on myös ennallaan, tosin nyt hetken aikaa oon kirjotellen tutustunu erääseen joka vaikuttas ajatuksiltaan, tavotteiltaan ym. sopivalta, että toiveita taas heränny siihen suuntaan. Tosin moniahan mahdollisia niitä tässä vuoden aikana on ollu eikä niistäkään oo tullu mitään, aina kaatuu johonkin.. no, ei kai vielä pitäs kyynistyä! Vaikuttaa oikeestaan niin hyvältä että pettymys on alkanu pelottaa jo valmiiks...mut se kai on merkki siitä että ainakin ite oisin oikeesti kiinnostunu jostain. Sitä tapahtuu harvoin.

    Juu, tosiaan mulla kävi armoton tuuri niiden munasolujen kans, se Taysin/Ovumian labra on kuulema ainoo koko maassa missä toi on mahdollista!! Niillä on kai joku uudehko menetelmä (vitrifikaatio/"lasitus" tms.) jolla ne solut saadaan kestään paremmin pakastus.

    Miten nopeesti te muut ootte kertonu uusille miesehdokkaille lapsettomuushistoriasta ja sen syistä, jos tiedossa? Mä pyrin melko pian kertoon, ja jos joku kysyy suoraan että haluanko vielä lapsia ja alkaa puhuun niiden "tekemisestä" ja alulle laitosta, niin pakkohan se siinä vaiheessa on kertoo ettei se tod.näk mun kanssa nyt ihan tosta vaan onnistu.. Ja jos tää "mahous" tai hoidot ois jollekin kynnyskysymys ja ehdoton ei, niin eipä tuhlaannu enempää aikaa suotta kummaltakaan. Tietääpä ainakin että mun kanssa ei tartte pahemmin vahinkoraskauksia pelätä.. heh.


    *halaus* nyytille!!
    Jotkut miehet on tosi varovaisia näissä asioissa ja tiedän miltä se tuntuu kun ite on vilpittömillä mielin liikkeellä ja silti epäillään! Itse en enää jaksa ollenkaan alkaa aneleen ja suostutteleen ketään avuksi jos vaikuttaa miehen puolelta vähänkään nihkeeltä.. Oisko mahdollista tehdä sun ja tuttavan välinen sopimus (vaikka eihän sillä juridista virkaa lopulta ookaan) josta nähdään mitä on sovittu mm. elatuksen ja isyyden suhteen? Meillähän sellanen exän kanssa oli kun se ei ois muuten suostunu ollenkaan hoitoihin, ja sittenkin vaan lahjottajana.
     
  10. nyyti Vierailija

    Kaipa siitä lapsettomuudesta kannattaa heti kertoa ettei kummankaan tarvitse aikaa tuhlata. Jos se on kynnyskysymys, niin tuleepahan heti esiin. Itsellä ei ole sen kummemmin vielä kokemusta, koska tämä ex on ainoa kenen kanssa hoidoissa on käyty. En aio hakeutua nyt pitkään aikaan suhteeseen, joten lähden yksin hoitoihin. Kaverinikin saa jäädä rauhaan, kun kerran ei ole kovasti halukas auttamaan niin turha on odotella. Tämä on vähän niin, että viimeinen hoito ja jos ei tärppiä tule niin sitten ei voi mitään. Yritys loppuu siihen. Masentavaa tämä elo on, koska viimeiset vuodet elämääni ovat määrittäneet vain lapsettomuushoidot ja toive lapsesta..Kukaan "lapsellinen" ei voi ymmärtää tätä tuskaa. Ihan turha on sanoa, että "löydät jotain tilalle ja ajattele nyt mitä kaikkea voit yksin tehdä eikä tarvitse miettiä voitko"..no paljon lohduttaa. Siis todella. Jos elämän suurin toive on ollut saada perhe, niin mitä helkuttia teen jollain "omalla ajalla jonka saan viettää ihan miten haluan" tai että "ajattele nyt, ei tartte kestää murrosikästen oikkuja" - siis haloo, elämähän on just sitä ja lapsilla tulee se jatkuvuus ja rikkaus elämään.

    Tsemppiä sinulle mahdolliseen uuteen suhteeseen :)
     
  11. Kysy itseltäsi Vierailija

    Kannattaa kysyä itseltään, minkä aukon elämässä se oma biologinen lapsi täyttäisi. Käydä ihan psykologilla lyhytterapia vaikka sen takia. Ei voi olla niin, että tarvitsee lapsen ollakseen nainen. Jotakin puuttuu, mutta se pieni bg. käärö ja kuvio isi-äiti-vaavi-velkatalo ja farkku-Volvo -velkainen sekin ei VOI olla jokin unelmien täyttymys. Se puute pitää löytää omasta päästä, ja sitä omaa päätään pitää uskaltaa uhmata ja tutkia.

    Minkä aukon se perhe täyttää? Mikä estää elämästä täysipainoista elämää ns. yksin, ystävien ja sukulaisten kanssa?

    Elämää on ollut lapsettomana vuosituhansia ja tulee olemaan. On minusta oikeasti aika mieletöntäkin tuhlata YHTEISKUNNAN varoja hoitoihin, joiden pääasiallinen syy on asianomaisten korvienvälissä. Ennen vaihdettiin miestä tai naista... :) Jos haluaa itseään hoidatuttaa tämän nk. sairauden takia, minusta kulut kuuluisi maksaa itse: onko priorisoinnissa tärkeämpää, että joku saa bg. lapsen vai se, että vanhukset makaavat märissä vaipoissaan?
     
  12. ohhoijjaa.. Vierailija

    Siinä taas yks provoomassa kellä ei nähtävästi oo mitään tietoo saati omaa kokemusta lapsettomuuudesta...sulle varmaan kaikki on tullu ihan ekalla yrittämällä sisään-pruits-ulos menetelmällä. Ei siihen mitään terapioita tarvita jos haluaa elämässään niinkin perustavaa laatua olevan asian kun perheen! On ihan inhimillisen normaali tarve jatkaa sukua ja lisääntyä.
    Miks sellaseen surkeempaan ja onnettomaan elämään pitäs tyytyä kun apuakin on nykymaailmassa tarjolla? Vai että ihan korvien välistäkö se on vaan kiinni jos on joku sairaus ettei sen takia tuu helpolla raskaaks ja uus mieshän senkin parantaa?!! Joo joo, hahhah.. Miks sairauden tms. takia, mihin ei ite oo voinu vaikuttaa, johtuvaa lapsettomuutta pitäs hoitaa omin varoin? Hyötyyhän sitäpaitsi lopulta yhteiskuntakin uusista kansalaisista.. Niin, miks ne vanhukset makaa märissä vaipoissaan? Kenties ne ei oo tullu hankkineeks tai saaneet jälkeläisiä jotka niitä kävis kattomassa....?
     
  13. Kysy itseltäsi Vierailija

    Minulla nimenomaan on kyseessä omakohtainen lapsettomuus ja siitä ylipääsy. Miksi perhe on perustavaa laatua oleva tarve?
     
  14. Kysy itseltäsi Vierailija

    Usein on myös niin, että X:n ja Y:n genomit eivät vaan sovi yhteen ja siksi tulee aina vaan keskenmenoja. Heidän ei ole tarkoitettu biologisesti lisääntyvän keskenään. Luonnon laki.

    Monesti syynä on myös nuorena sairastettu seksitauti. Sehän taas ei ole sekään yhteiskunnan syy.
     
  15. oma elämä Vierailija

    Olen kyllä samaa mieltä tästä, kyllä niitä lapsia "vanhanaikaisesti" saavia riittää niin että yhteiskunta pyörii, jos lapsettomat haluaa lapsia niin maksakoon itse. On niitä muitakin sairauksia jotka ihmisiä riivaavaat, toisilla se on lapsettomuus ja toisilla joku muu. Lapsettomuus ei sentään vie hautaan, joten mielestäni ne rahat pitäisi käyttää tähdellisempien sairauksien, tai niiden vanhusten, hoitoon.

    Kyllä se onnellisuus lähtee itsestä, jos oma elämä on surkeaa ja onnetonta niin ei sitä mies tai lapsi paranna. Vai miten käy sitten kun mies jättää tai lapsi muuttaa kotoa toiselle puolelle maapalloa eikä käykään äitiä katsomassa kun ehkä kerran vuodessa? Sitten on taas elämä onnetonta ja surkeaa...
     
  16. Kysy itseltäsi Vierailija

    Ohhoijaalle: Sinäkö sitten olisit niin uhrautuvainen, että hoitaisit omat vanhempasi hautaan asti, vaipoissaankin? Meinaan kun kommentoit, että kuka niitä vanhuksia käy katsomassa - vaihtavatko omaiset vaipat käydessään katsomassa vanhainkodeissa vanhuksia, epäilenpä, että ei?

    Vaippaikä tulee uudelleen, riippumatta siitä, onko jälkeläisiä vai ei. Eikös siinäkin omaishoivassakin ole sitä huolepitoa ja hoivaa elämäntehtäväksi?
     
  17. nyyti Vierailija

    Kysy itseltäsi: kannattaakohan tänne ketjuun omaa pettymystäsi tai ehkä onnellisuuttasi lapsia saamattomana purkaa? Meille lapsettomuus on kova pala eikä kaikki toivu siitä tuskasta koskaan, toisin kuin sinä mahdollisesti. Hieman empatiaa ei olisi ollenkaan pahitteeksi.

    Onko se mielestäsi parempi, että maksetaan tupakoitsijoiden keuhkosyövät? Entä itsensä ruokaa ja rasvaa täyteen ahtavien ihmisten diabeteshoidot tai muut ITSELLE AIHEUTETUT sairaudet..?

    Lapsettomuus ei ole kaikille valinta eikä sitä tosiaankaan kukaan voi itselleen tahallisesti aiheuttaa, jos ei lasketa lukuun klamydiaa, joka sen lapsettomuuden voi saada aikaan.

    Jos tälle linjalle lähdetään niin minä en suostu verorahoillani tupakoitsijoiden, alkoholistien, sydänsairaiden, lihavien, laiskojen ja muuten vaan saamattomien ihmisten elatusta tai sosiaaliturvaa maksamaan. Mutta minkäs teen, maksettava ne on nekin ja kiitos vaan siitä, että sinä maksat minunkin hoitojani - jos maksat.

    Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä eikä kenellekään voi sanoa mitä toisen tulee tuntea tai haluta. Kukin meistä ITSE päättää sen mikä on tärkeää ja arvokasta. Toisille se on perhe, toisille jokin muu. Peace.
     
  18. tekisin näin Vierailija

    Jos minä saisin päättää, niin esimerkiksi tupakkaan lätkäistäisiin lisähintaa joka menisi sitten suoraan keuhkosyöpien hoitoon. Eli tupakoitsijat saisivat maksaa itse. Samoin voisi tehdä alkoholinkin kanssa. Itselle aiheutetut sairaudet pitäisi itse maksaa, ja sen jälkeen priorisoida yhteiskunnalle maksettavaksi jäävät sairaudet ja hoidot. Lapsettomuushoidot mielestäni kuuluvat sen listan loppupäähän.
     
  19. vela x Vierailija


    Sori nyt vaan mutta kuulostaa aika itsekkältä. Meitä velojahan siitä yleensä syytetään, mutta mitä tuo on että "minä haluan oman lapsen" - miksi?
     
  20. sama linja Vierailija


    Samalla linjalla.

    BTW, on aika hälyttävää jos on vauvakuume jo ennen kuin löytyy edes mies. Laskee aika paljon miehen tasovaatimusta. Eka otetaan joka suostuu.
     
  21. nyyti Vierailija

    Nykyisin ei tarvita parisuhdetta lapsen tekemiseen. Hoitoihin voi lähteä yksinkin, jos vain haluaa lapsen. Eiköhän monilla ole toiveena kuitenkin perhe, ei vain lapsi? Jos se on jotenkin paheksuttavaa, että haluaa lapsen yksin niin ihan yhtä paheksuttavaa on ylipäätään haluta lapsi?

    Puolet avioliitoista tai liitoista päätyy eroon, joten mikä tae se on että lapsilla on isä tai että on parisuhde, ennen kuin lapsia alkaa tehdä? Kummastelen näitä mielipiteitä kun kerran kenestäkään ei ole takeita ja lapset voivat joka tapauksessa jäädä isättömiksi tai äidittömiksi eron tullessa? Lisäksi aina voi sairastua ja kuolla, joten lapsella on vain yksi tai ei yhtään biologista vanhempaa jäljellä?

    Se kuka nyt biologisen lapsen haluaa, haluaa sen varmastikin siitä syystä että oikeasti haluaa lapsia. Lapsi ei ole mikään koira, joka otetaan lääkkeenä yksinäisyyteen. Minun ei mielestäni tarvitse perustella kenellekään tai osoittaa olevani täysjärkinen halutessani lapsia saati sitten käydä psykologilla juttelemassa siitä "miten lapsi täyttää jonkun puuttuvan paikan tai ihmisen elämässäni". Sulla on sun elämä ja toiveet, mulla on mun elämä ja toiveet eikä niiden tartte olla millään tavoin samanlaiset - en silti arvostele sinua. Jos nyt ero sattuu tulemaan aika kriittiseen paikkaan elämässä niin totta helkutissa elämä menee sekaisin ja asiat tuntuvat toivottomilta. Täällä ollaan hakemassa vertaistukea, eikä mitään arvostelua ja moitetta siitä miten yhteiskunnan rahoja tuhlataan. Ihan vaan pikkufakta: vaikka lapsettomuushoitoja ei tuettaisi, niin ne siitä jäävät rahat eivät takuulla menisi vanhustenhoitoon.

    Joo annetaan luonnon vaan hoitaa asia niin, että alkoholistit, narkkarit, psyykkisesti sairaat ja muuten yhteiskuntakelvottomat saavat kyllä lapsia, mutta ne eivät jotka niitä oikeasti haluavat ja jotka tekisivät parhaansa, jotta lapsella olisi hyvä olla, eivät saa haluta/saada niitä tulevaisuudessakaan - ellei luonto hoida asiaa itse.
     
  22. ehkäpä? Vierailija

    Ehkä mies sanoi ettei haluakaan lapsia nimenomaan siksi, että alkoi näyttää yhä epävarmemmalta että ylipäätään kykenette saamaan lapsia? Tarkoitan siis niin, että tietäessään miten kova isku se sinulle on, hän halusi nostaa harteiltasi pois edes sen "Miehenikin pettyy, kun ei saa olla isä" -syyllisyysviitan? Ehkei hän halunnut että käyt "hänen takiaan" läpi mahdollisesti hyvinkin rankat ja riskaabelit hoidot, joiden tuloksista ei ole varmuutta?
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti