Lapsettomuus ja muiden ajattelemattomuus

[pakko valittaa]

Hei!

Pakko on nyt valittaa vähän.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Meillä siis kärsitään lapsettomuudesta (tosin sekundaarisesta mutta luomusti ei mahdollisuuksia toiseen lapseen pitäisi olla) ja lähipiirissä on monia raskaana olevia/pienen lapsen äitejä. Itse en pidä itseäni kovin herkkänä ja kuuntelen sujuvasti normaaleja juttuja raskausajan huonoista yöunista ja vastaavista, tai vauvojen yövalvomisista. Toki joskus tuntuu pahalta kun tietää ettei itse pääse välttämättä enää koskaan sitä vauva-aikaa kokemaan, mutta en siis loukkaannu jos joku normaalisti myös negatiiviseista asioista puhuu.

Nyt kuitenkin olin tekemisissä odottajan kanssa jolla jo ennestään lapsi. Hän valitteli miten on niin raskasta ja vaikeaa raskauden loppuaika. Kyseessä siis todellakin normaali raskaus, ei mitään vaikeuksia ja elämän tilanne ok muutenkin. Ihan minun puolesta saa valittaa silti, jos siltä tuntuu mutta tuntui pahalta kun nimenomaan minulle viitsi valittaa kun tietää että meillä takana äskettäin hoidoista rankka keskenmeno ja ettei mulle muutenkaan oo niitä helpoimpia asioita seurata muiden raskauksia.

Loukkaannuin, mutta en sanonut mitään. Olenko jotenkin liian herkkä tässä asiassa vai olisitteko itse loukkaantuneet samanlaisessa tilanteessa?

Ja todettakoon että itsellä tuttavapiirissä yksi pariskunta jolla todennäköisesti lapsettomuusongelma (ei siis yhtään lasta) ja heille ei ole tullut mieleenkään alkaa itkeskelee miten me kärsitään kun toista lasta ei kuulu.. Mun mielestä se olisi loukkaavaa..

 

[minä]

Entisenä vuosia lapsettomuudesta kärsineenä ymmärrän sinua täysin, haluan kuitenkin tuoda esiin sen mahdollisuuden että ehkä tämä ihminen ei tarkoittanut asiaa niinkuin sinä sen otit, ehkä hän oli pahoillaan puolestanne ja tavallaan saattoi olla "pahoillaan" siitäkin että odottaa sinun edessäsi, ehkä hän sen takia toi esiin tätä "ei niin hohdokasta" puolta odotusajasta, eikä alkanut kehumaan mahallaan ja olotilallaan. Itse tiedän myös sen miten vaikea on "olla oikein" jonkun edessä jolla tietää olevan ongelmia vauvansaannin kans, niin moni eri asia saattaa loukata, monesti olen itsekkin pelännyt ettei vaan kukaan kuvittele että retostelen mahallani, vaikka todella ylpeä siitä olen ollutkin, mutta lapsettoman parin edessä muistan viimeistään aina omat lapsettomuusvuoteni ja sen miten kaikki odotukseen liittyvä sattui, silloin tunnen valtavaa nöyrää kiitollisuutta ja nöyränä myös mietin aina, että olenko varmasti Ansainnut tämän lapsen kun niin monen kohdalla taistelu aina vaan jatkuu. Onneksi nykyään hoitokeinot on todella hyvät, meillä meni 7vuotta ensimmäiseen tärppiin , että kaikki tunteet on kyllä tullut käytyä läpi-ja kaikki mahdolliset hoitokeinot. Toivon todella että sinunkin odotuksesi vielä palkitaan, ja uskon näin käyvänkin vielä :hug:

 

[MinttuMaria]

Mulle tuli sellainen mieleen, että ehkei tämä ystäväsi oikein tiedä, miten sinuun pitäisi suhtautua ja valitteli oloaan, jottet niin kaipaisi kenties kurjaa raskausaikaa? Oisko näin? Tuskin hänellä mitään syytä laukata sinua!

 

[juups]

Itselle tuli sama mieleen, kuten myös se, että hankala olo on aina subjektiivinen kokemus. Ts. normaaliraskauskin voinee olla hankala jos ei ole kokenut raskautta, jossa makaa raskausmyrkytyksessä peräpukamien kanssa liikuntakiellossa sairaalassa.

Mutta, kuulosti silti aika ajattelemattomalta. Toisaaltahan asia on niin, että sitä ei halua että ystävät käyttäytyisivät eritavalla kuin normaalisti. Toisaalta osoittaa itsekkin hienotunteisuutta toisen elämän kriiseissä. Jos kaverin mies on ryypännyt ruokarahat ja eksynyt vieraisiin niin ei siinä aleta valittamaan, että meidän Timppa se ei sitten taaskaan osallistunut viikkosiivoukseen. Vaikka se itseä harmittaisikin.

Itseäni on pyydetty synnytykseen tukihenkilölöksi. Voi v.... hyvää päivää, että oli ajatukset kohdallaan.

 

[taustalla]

\

Itseäni on pyydetty synnytykseen tukihenkilölöksi. Voi v.... hyvää päivää, että oli ajatukset kohdallaan.

Anteeksi mutten ymmärrä miksi tämä voi olla loukkaavaa? :ashamed:

 

[Dr Vanilja]

Nämä on niin vaikeita asioita...

Itsellä vähän sama tilanne, olen PAS-hoitojen tuloksena raskaana ja tämä on ollut todella vaikea raskaus. Toisaalta tuttaviini kuuluu henkilö, jolla raskaus ei ole alkanut ollenkaan hoidoista huolimatta, ja toinen, jolle tuli keskenmeno, joka havaittiin ekassa ultrassa.

Olen paljon pohtinut, voinko oikeastaan puhua mitään heille (tai muille mahdollisesti ongelmasta kärsivälle) raskaudesta. Tuntuu, etten ainakaan voi hehkuttaa onnea, toisaalta en valittaa vaivoistani. Kuitenkin koen, että sekin pikkuhiljaa erottaa meitä ystävyksiä toisistamme, jos asioista lakataan puhumasta, sitäkään en toivoisi.

 

[Hipkukka]

\

\

Itseäni on pyydetty synnytykseen tukihenkilölöksi. Voi v.... hyvää päivää, että oli ajatukset kohdallaan.

Anteeksi mutten ymmärrä miksi tämä voi olla loukkaavaa? :ashamed:

Tahattomasti lapseton suree sitä ettei ehkä koskaan voi kantaa lasta sisällään, ei koskaan tuntea lapsen potkuja mahassa, ei koskaan itse voi kokea synnytystä, ei koskaan näe lastaan ensimmäistä kertaa, ei koskaan saa imettää...

Ja synnytys intiiminä tilanteena voi olla vaikea kokemus, siinähän konkretosoituu kaikki se mitä tahattomasti lapseton ei voi kokea. En usko, että minusta olisi edes mitään hyötyä tukihenkilönä. Tuska omasta menetyksestä olisi liian suuri, en osaisi eläytyä ja tukea toista siinä tilanteessa.

Toki meilläkin on mahdollisuus onnistua hoidoilla, mutta silti on myös mahdollisuus ettemme koskaan, ikinä saa omaa biologista lasta.
On toki lapsettomia, jotka tukihenkilöksi pystyvät ja haluavat, jokainen kokee asiat eritavalla omista lähtökohdistaan.