M
"Mimosa"
Vieras
Etenkin te joilla on hoidoissa käytetty luovutetusta soluja osittain tai kokonaan!
Olemme menossa hoitoon jossa saamme luovutetun alkion. Itselläni on lapsia ja
yhteinenkin on, mutta tilanteet muuttuu ja saimme valita tämän hoitomuodon, koska ivf-hoidot ovat lääkitykseni sekä perussairauteni vuoksi haastavia eikä miehen siittiöitä voi hoidoissa käyttää.
Itselleni ja miehelleni asia tuntuu hyvältä ja luontevalta, mutta jotenkin mietityttää muiden ihmisten reaktiot.
Meille on ok, että asiasta voidaan puhua avoimesti tulevalle lapselle jos sellainen meille suodaan. Etenkin jos aikuisena kiinnostuu enemmän siitä miten on saanut alkunsa.
Miten muut ovat tehneet tai ajatelleet tekevän? Aiotteko kertoa lapselle alkuperästään?
Vai oletteko alusta alkaen ajatelleet, että ette kerro mitään vaan lapsi on kokonaan teistä alkunsa saanut ja piste?
Meillä kun tuon saattaisi pilata anoppi. Jotenkin jo etukäteen ärsyttää kuinka saattaa pitää tulevaa lasta jotenkin eri arvossa, koska ei ole oman poikansa solusta. Voisi jopa kuvitella hänen sanovan pojalleen, että eihän lapsi ole edes hänen.
Onko kukaan koskaan edes pelännyt törmäävänsä tälläiseen ajatteluun?
Toisaalta sitä voisi anopille vaan sanoa, että lapsi vaan sai alkunsa, ihan kuten nuorempi sisaruksensa, mutta onko se eettisesti oikein?
Asiahan ei anopille kuulu, mutta kuitenkin. En tahdo, että hän kohtelee mahdollista tulevaa lasta eri tavalla tai koskaan päättäisi omatoimisesti alkaa kertomaan lapsen alun saamisesta yhtään mitään.
Miten muilla? Ei varmaankaan löydy yhtä inhottavaa anoppia, että lienenköhän ainoa ongelmani kanssa?
Olemme menossa hoitoon jossa saamme luovutetun alkion. Itselläni on lapsia ja
yhteinenkin on, mutta tilanteet muuttuu ja saimme valita tämän hoitomuodon, koska ivf-hoidot ovat lääkitykseni sekä perussairauteni vuoksi haastavia eikä miehen siittiöitä voi hoidoissa käyttää.
Itselleni ja miehelleni asia tuntuu hyvältä ja luontevalta, mutta jotenkin mietityttää muiden ihmisten reaktiot.
Meille on ok, että asiasta voidaan puhua avoimesti tulevalle lapselle jos sellainen meille suodaan. Etenkin jos aikuisena kiinnostuu enemmän siitä miten on saanut alkunsa.
Miten muut ovat tehneet tai ajatelleet tekevän? Aiotteko kertoa lapselle alkuperästään?
Vai oletteko alusta alkaen ajatelleet, että ette kerro mitään vaan lapsi on kokonaan teistä alkunsa saanut ja piste?
Meillä kun tuon saattaisi pilata anoppi. Jotenkin jo etukäteen ärsyttää kuinka saattaa pitää tulevaa lasta jotenkin eri arvossa, koska ei ole oman poikansa solusta. Voisi jopa kuvitella hänen sanovan pojalleen, että eihän lapsi ole edes hänen.
Onko kukaan koskaan edes pelännyt törmäävänsä tälläiseen ajatteluun?
Toisaalta sitä voisi anopille vaan sanoa, että lapsi vaan sai alkunsa, ihan kuten nuorempi sisaruksensa, mutta onko se eettisesti oikein?
Asiahan ei anopille kuulu, mutta kuitenkin. En tahdo, että hän kohtelee mahdollista tulevaa lasta eri tavalla tai koskaan päättäisi omatoimisesti alkaa kertomaan lapsen alun saamisesta yhtään mitään.
Miten muilla? Ei varmaankaan löydy yhtä inhottavaa anoppia, että lienenköhän ainoa ongelmani kanssa?
