Lapsi 12v. tyttö on aivan hirveä, mistä johtuu?

[vieras]

Huutaa vaan ja rääkyy märisee kiukuttelee, ei nauti mistään, ei tunne mitään, ei välitä mistään. Tätä jatkunut jo 12 vuotta. Nyt kun on kesälomalla kaikki on vaan hänen mielestä päin persettä. Jos ollaan kotona niin vain kiukuttelee , jos mennään johonki mukavaan paikkaan niin vain kiukuttelee. Eläimiä kohtaan ei tunne mitään myötätuntoa. Ei johdu murrosiästä koska on ollut koko elämänsä samanlainen. Yritän antaa hänelle kahdenkeskistä aikaa, harrastetaan hevosia ja koiria. Käydään puistossa ja ratsastamassa. Mistään hän ei iloitse ja vihaa omaa elämäänsä. Meillä on myös muutamaa vuotta nuorempi lapsi joka on ihan normaali. En usko että vika on täysin minussa, koska kuitenkin yritän ja annan aikaa. Isänsä asuu täällä mutta ei juuri välitä lapsista.

 

[KaksiKertaaPienempi]

Tuo, että vihaa omaa elämäänsä ja on vissiinkin tehnyt sitä jo pidempään, antais mulle potkua viedä lapsi psykologin juttusille ennen kuin vielä murrosiän kuohut iskee päälle.

 

[mie]

Pieni lapsikin voi olla masentunut. Jos itselläsi on ollut stressiä odotusaikana, on hän voinut periä sen olotilan tavallaan. Menisin ammattiauttajalle.

 

[vieras]

Johtuisiko siitä, että ei voi hyvin jos isä ei vaan kiinnitä huomiota. Lapsi voi niin reagoida monella tavalla siihen jos tuntee vanhemman puolelta välinpitämättömyyttä. Yksi yrittää miellyttää kaikin tavoin saadakseen huomiota, toinen voi pahoin ja kiukuttelee. Ja perheen eri lapset voi reagoida eri tavalla, joten sekään ei ole outoa. Mun faija ei paljon välittanyt ja mä oireilin sen tähden vaikka se ei edes asunut meidän kanssa. Veljellä taas ei mitään ongelmaa.. 12 -vuotiaana mulla oli itse asiassa pahimmillaan se isän miellytys. Mutta eipä se siitä muuttunut. Tue tyttöäsi, puhukaa isästä ja suhteesta isään. Ehkä hän sanoo jotakin joka paljastaisi enemmän.

 

[vieras]

jos ihan todella on noin vaikea luonne niin kysy neuvoa vaikka kasvastus ja perheneuvolasta tai koulukuraattorilta.

 

[ap]

jos ihan todella on noin vaikea luonne niin kysy neuvoa vaikka kasvastus ja perheneuvolasta tai koulukuraattorilta.

Kuinkahan pitkät jonot noihin on?

 

[sipe]

Hänellä saattaa olla ihan oikeasti jokin tunne-elämän häiriö. Eikä se ole sinun vikasi.
Fakta on että osa meistä syntyy fyysisesti vähän "viallisina" ja toisilta jää henkiseltä puolelta jotain puuttumaan.
Toivottavasti näin ei ole mutta itse kasvoin veljen kanssa joka ei paljoakaan empatiaa tuntenut muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, oli perus hapan ja pessimistinen aina. Hänestä oikein huokui tietynlainen paha henki.
Eikä hänestä kyllä hyvää normaalia miestä kasvanut =(

 

[luttero]

Kuulostaa surullisen tutulle!
Meillä kohta 9v- tyttö jonka kanssa on ollut enemmän ja vähemmän vaikeaa koko 9 vuotta.
Perheessämme on hänen lisäkseen 1 vanhempi ja 4 nuorempaa lasta, sekä me vanhemmat. Meilläkin harrastetaan koiruuksia ja heppailua! Iskä on meillä kyllä puhdasta kultaa, eikä syy voi olla hiertävä isäsuhde. Murhetta on kuitenkin piisannut.

Kun tyttö oli pieni vauva meillä istui neuvolan terkkari kotona tutustumassa vauvan ongelmiin. Sitten tutkittiin kielijänne yms, yms kun vauvalla oli syömis/nukkumis ynnä muita ongelmia.
Yllätys, yllätys asiantuntijaraadin vastaus oli että teillä on TODELLA voimakastahtoinen ja tempperamenttinen tyttö! Mitään vikaa ei löytynyt. Tuntui että meillä oli meneillään ikuinen uhmaikä ja kauhulla ajattelin murkkuikää... Nyt kun koulua on takana 2 vuotta on monet vaikeudet voitettu. Mitä sitten onkaan edessä, sitä en vielä tänään ajattele.
Kaikki muutokset ja uudet asiat ovat aina vaikeita. Neuvolaa, kouluterkkaria, opea ja erityisopea kummempia asiantuntijoita ei olla käytetty, vaikka aikomus on aina ollut.

Niinä vaikeina aikoina ei omat voimat riitä ja sitten niinä hyvinä hetkinä sitä aina toivoo ja luottaa että valoa kohti ollaan menossa. Että ei enään huolta.

Lisäksi asumme korvessa jossa jopa erityisope on "kiven takana".
Mitä varhemmin ongelmiin saa apua, sitä parempi on varmasti tulos.
Älä jää yksin murehtimaan vaan hanki apua! Maailma on ihan tarpeeksi kova paikka jo kaikille positiivisille peruspärjääjille. Siinä jää yksin ahdistustaan poteva helposti jalkoihin.

Voimia, kyllä se hymy vielä sieltä löytyy!!!