K
kjdvhdjfvjd
Vieras
eli ollaan erottu jo 2,5v sitten..lapsi siitä saakka ollut isällään ensin yhtä yötä ja myöhemmin 2ta yötä kerrallaan n 2kertaa kuukaudessa..aina on ollut sitä että ikävöi äitiä..välillä enempi välillä vähempi..välillä lähtenyt suht mielellään,välillä jouduttu pitkään puhumaan ympäri...
ajateltu sen usien olleen vaiheita kun isä muutti heti uuden naisen luokse ja sitten tuli melkein heti uusi lapsi ja siihen sopeutuminen vei kauan..juurikin tuntu et pari keraa meni suht mukavasti niin isä erosinkin tästä uudesta naisesta ja lapsesta ja nyt on meidän tyttö tehnyt hyvin selväksi minulle sekä isälleen ettei halua sinne mennä..isä saa kuulema käydä täälä moikkaamassa..hän haluaa olla äidin kanssa ja isällä ei ole kivaa...eilenkin kertoi että joskus voi mennä mummille hoitoon mutta isälle ei mene..
ei varmasti auta tilannetta että eron myötä nyt isä ei hae enään säännöllisesti nyk n kerran kuussa..olen sanonut että väkisin en lasta sinne laita,jos lähtee niin ei ainakaan itku kurkussa..
kellään vastaavasta kokemusta?eikai mun pakko ole lasta sinne pakottaa jos ei halua mennä?tokihan itsellekin vapaa aika joskus tekisi hyvää mutta mielummin mä olen lapseni kanssa kotona kun se että toinen ei halua olla siellä ja ikävöi ja vaan odottaa kotiin pääsyä.
ja isää ei vissiin niin kovasti kiinnosta muutenkaan suhde lapseensa on kyllä hyvä isä sillon kun on lapsen kanssa mutta kaikki muut menot menee aina edelle ja ei ole aikaa tavata lasta tai ehdi edes puhumaan puhelimessa jos lapse hänelle soittaa..aina on kiire..ollaan sovittu että näkisi joka toinen vkonloppu mutta eipä ole toiminu..aina hänellä on muita menoja ja kun totesin että taas näette kerran kuussa ni vastaus oli että ei voi mitään!
en jaksaisi yksin yrittää yllä pitää heidän suhdettaan..nyt 2,5v olen kannustanut lasta menemaan sinne ym mutta kun toista ei ees kiinnosta ni onko se vaan mun tehtävä ylläpitää heidän suhdetta..
isä jo useita kertoja miettiny että häipyisi lapsen elämästä,,mutta ei kuulema sitten voi elää niin että tietää että on lapsi jossain..ja nyt hänelle on vielä 3mas lapsi tulossa ni saas nähä kuin paljon vähenee taas näkemiset..huoh
ajateltu sen usien olleen vaiheita kun isä muutti heti uuden naisen luokse ja sitten tuli melkein heti uusi lapsi ja siihen sopeutuminen vei kauan..juurikin tuntu et pari keraa meni suht mukavasti niin isä erosinkin tästä uudesta naisesta ja lapsesta ja nyt on meidän tyttö tehnyt hyvin selväksi minulle sekä isälleen ettei halua sinne mennä..isä saa kuulema käydä täälä moikkaamassa..hän haluaa olla äidin kanssa ja isällä ei ole kivaa...eilenkin kertoi että joskus voi mennä mummille hoitoon mutta isälle ei mene..
ei varmasti auta tilannetta että eron myötä nyt isä ei hae enään säännöllisesti nyk n kerran kuussa..olen sanonut että väkisin en lasta sinne laita,jos lähtee niin ei ainakaan itku kurkussa..
kellään vastaavasta kokemusta?eikai mun pakko ole lasta sinne pakottaa jos ei halua mennä?tokihan itsellekin vapaa aika joskus tekisi hyvää mutta mielummin mä olen lapseni kanssa kotona kun se että toinen ei halua olla siellä ja ikävöi ja vaan odottaa kotiin pääsyä.
ja isää ei vissiin niin kovasti kiinnosta muutenkaan suhde lapseensa on kyllä hyvä isä sillon kun on lapsen kanssa mutta kaikki muut menot menee aina edelle ja ei ole aikaa tavata lasta tai ehdi edes puhumaan puhelimessa jos lapse hänelle soittaa..aina on kiire..ollaan sovittu että näkisi joka toinen vkonloppu mutta eipä ole toiminu..aina hänellä on muita menoja ja kun totesin että taas näette kerran kuussa ni vastaus oli että ei voi mitään!
en jaksaisi yksin yrittää yllä pitää heidän suhdettaan..nyt 2,5v olen kannustanut lasta menemaan sinne ym mutta kun toista ei ees kiinnosta ni onko se vaan mun tehtävä ylläpitää heidän suhdetta..
isä jo useita kertoja miettiny että häipyisi lapsen elämästä,,mutta ei kuulema sitten voi elää niin että tietää että on lapsi jossain..ja nyt hänelle on vielä 3mas lapsi tulossa ni saas nähä kuin paljon vähenee taas näkemiset..huoh