K
"kohta kahden äiti"
Vieras
Eli meille tulossa toinen lapsi, lapsille tulee ikäeroa 1v9kk, mihin pitäis varautua? Antakaahan vinkkejä te, joilla lapset myös pienellä ikäerolla, miten se arki sujuu kahden vaippapyllyn kanssa? 
K
kaksi jo on
Vieras
Hyvin se arki sujuu kahden kanssa.En näe mitään onglemaa siinä. Antaa vain arjen viedä eikä kauheasti stressaa asioissa etukäteen. Johan toinen osaa liikkua omilla jalollaan mikä auttaa älyttömästi arkea. Meillä ei näin ollut. Ikäeroa aika plajon vähemmän kuin tuo 1v9kk.
T
"tiina"
Vieras
mun lapsilla 11kk ikäeroa ( molemmat syntyneet 2004) ja huh siittä selvittiin silti,vaikka kaaostahan tuo oli.en nyt jaksa enempiä runoilla mutta tsemppiä.siittä selviää henissä 
ja oli mulla mies kuvioissa mutta ei auttanu vapaaehtoisesti sitten yhtään
ja oli mulla mies kuvioissa mutta ei auttanu vapaaehtoisesti sitten yhtään
N
"nyyti"
Vieras
Toivottavasti esikoisesi syö jo itse.Ja pottatreenailut kannattaa aloittaa.Maidän muksuilla ikäeroa 1v 6kk.Rankkaahan se ensi alkuun oli,mutta ei enää.Ovat nyt 8v ja 6.5v
Meillä 1v1kk ikäero...eikä mihinkään muuhun pitänyt varautua kuin siihen, että tarvitaan tulevaisuudessa 2 syöttötuolia.
Muutoin en näe tämän poikkeavan mitenkään erikoisesti esim 2,5v ikäerosta.
Pätkääkään ei ollut rankkaa, vaikka moni niin uhkaili.
Muutoin en näe tämän poikkeavan mitenkään erikoisesti esim 2,5v ikäerosta.
Pätkääkään ei ollut rankkaa, vaikka moni niin uhkaili.
A
"aloittaja"
Vieras
Ihana kuulla, ettei mitään älytöntä ole tulossa vastaan Kiitos kommentoijille, eiköhän tästä selvitä. Onpahan lapsilla sitten leikkikaverit sisaruksistaan, kun ei niin isoa ikäeroa ole
Kiitos kommentoijille, eiköhän tästä selvitä. Onpahan lapsilla sitten leikkikaverit sisaruksistaan, kun ei niin isoa ikäeroa ole
A
"anna"
Vieras
Meillä on pirpanoilla ikäeroa 1v4kk. hyvin ollaan selvitty raskastahan tuo oli paikoitellen ,kun nuorinmaisella oli koliikki ja parhaimmillaan nukkusin 4h huonoimmillaan en yhtään vuorokaudessa ja muistan kerran heränneeni 26 krt yössä,kun toiselle tuli hampaita ja toinen käpisi mahaansa.
K
"kahden pienen äiti"
Vieras
Aika rankkaa se ekat vuodet oli, mutta siitäkin selvisi. Meillä ikäeroa 1v2kk ja kun toinen syntyi, niin esikoinen oli onneksi juuri oppinut kävelemään. Mutta vaipparumba oli melkoinen kieltämättä Lapset nyt 3-ja 4v ja helpompaa monella tavalla kuin aikoinaan. Ovat varmasti läheisiä sitten myöhemmin, ainakin meillä ovat kuin paita ja peppu vaikka ovat tyttö ja poika. Ihanaa seurata heidän kehitystä Varmasti pärjäät, minäki pärjäsin vaikka olen YH
Lapset nyt 3-ja 4v ja helpompaa monella tavalla kuin aikoinaan. Ovat varmasti läheisiä sitten myöhemmin, ainakin meillä ovat kuin paita ja peppu vaikka ovat tyttö ja poika. Ihanaa seurata heidän kehitystä Varmasti pärjäät, minäki pärjäsin vaikka olen YH 
Meillä on ikäeroa 1v 10kk ja esikoisella oli pahin uhma päällä kun sisko syntyi. Mustasukkaisuutta oli ilmassa jonkun verran mutta aika nopeesti saatiin tilanne hallintaan ja kun rytmit pelaa niin homma sujuu. Potalle en esikkoa alkanu siihen hötäkkään enään - otettiin se sit myöhemmin kun vauva ei ollu enään niin vauva...
T'äysimetin vauvaa 6kk asti ja se meni esikonkin kohdalta kätevästi kun käytettiin se aika sitten lukiessa, leegoja rakennellessa tms ja vauva oli liinassa
T'äysimetin vauvaa 6kk asti ja se meni esikonkin kohdalta kätevästi kun käytettiin se aika sitten lukiessa, leegoja rakennellessa tms ja vauva oli liinassa
J
"jep"
Vieras
Väsymykseen ainakin voi varautua, ja siihen, että alkukuukaudet kotona ei ehkä ole ihan samannäköistä kuin sisustuslehdissä 
, mutta kyllä se siitä .
Meillä ikäeroa 1 v 10 kk. Hyvä asia oli, että isosisko otti pikkuveljensä todella hyvin vastaan. Toki kaipasi alussa paljon huomiota, mikä oireili lähinnä sellaisena dramaqueen-tyylinä, pienikin asia sai parkumaan surkeasti. Koetettiin sitä sitten parhaan mukaan antaa.
Jos teitä on kaksi vanhempaa, mahdollisuuksien mukaan on hyvä yrittää välillä jakaantua kahteen porukkaan, eli niin, että esim. isä tekee esikoisen kanssa jotain. Pian voi jo äitikin alkaa antaa kahdenkeskisiä hetkiä esikoiselle, kun vauva pärjää hetken isän kanssa. Se on ainakin meidän tytölle ollut tosi tärkeää.
Minä olen kyllä suoraan sanoen selvinnyt aika pitkälti kylmästi rimaa laskemalla. Kestovaipat esim. ovat hieno juttu, mutta en ole koko ajan jaksanut, enkä kanna siitä murhetta. Kuten en siivouksestakaan. DVD-leffojakin on kertynyt aika pino, välillä ovat olleet välttämättömiä, jos nukutan vauvaa sisälle, jotta esikoinen saa alakerrassa katsoa. Ja joskus vaan siksi, että saisin hetken istahtaa. Riman madaltamisen lisäksi toinen selviytymisen kulmakivi on meillä ollut kotoa poistuminen. Kuopus taisi olla kolmen viikon ikäinen, kun ekaa kertaa oli kantoliinan suojissa mukana avoimessa päiväkodissa. Heti kun vauvan puolesta saa ulkoilla, niin pihalle ja puistoon, ja tosiaan noita muita mahdollisuuksia kartoittamaan. Pelkästään kotona omalla porukalla oleminen repäsee ainakin meillä aika nopsaan hermot, joten sitä harjoitetaan mieluiten vain pakon edessä koko päivä, siis silloin kun joku on kipeänä tms.
Tuplarattaat moni on kokenut kätevinä. Itse olen käyttänyt paljon kantoliinaa ja -reppua, joten ollaan menty vain yksillä rattailla. Esikoinenkin pääsee välillä reppuun, ja se on yhden sortin tehokuuri läheisyyttä aina välillä. Niitä kannattaa tarjoilla muodossa tai toisessa, kyllähän isompi helposti tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun ei enää ole ainoa prinssi tai prinsessa.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
, mutta kyllä se siitä .Meillä ikäeroa 1 v 10 kk. Hyvä asia oli, että isosisko otti pikkuveljensä todella hyvin vastaan. Toki kaipasi alussa paljon huomiota, mikä oireili lähinnä sellaisena dramaqueen-tyylinä, pienikin asia sai parkumaan surkeasti. Koetettiin sitä sitten parhaan mukaan antaa.
Jos teitä on kaksi vanhempaa, mahdollisuuksien mukaan on hyvä yrittää välillä jakaantua kahteen porukkaan, eli niin, että esim. isä tekee esikoisen kanssa jotain. Pian voi jo äitikin alkaa antaa kahdenkeskisiä hetkiä esikoiselle, kun vauva pärjää hetken isän kanssa. Se on ainakin meidän tytölle ollut tosi tärkeää.
Minä olen kyllä suoraan sanoen selvinnyt aika pitkälti kylmästi rimaa laskemalla. Kestovaipat esim. ovat hieno juttu, mutta en ole koko ajan jaksanut, enkä kanna siitä murhetta. Kuten en siivouksestakaan. DVD-leffojakin on kertynyt aika pino, välillä ovat olleet välttämättömiä, jos nukutan vauvaa sisälle, jotta esikoinen saa alakerrassa katsoa. Ja joskus vaan siksi, että saisin hetken istahtaa. Riman madaltamisen lisäksi toinen selviytymisen kulmakivi on meillä ollut kotoa poistuminen. Kuopus taisi olla kolmen viikon ikäinen, kun ekaa kertaa oli kantoliinan suojissa mukana avoimessa päiväkodissa. Heti kun vauvan puolesta saa ulkoilla, niin pihalle ja puistoon, ja tosiaan noita muita mahdollisuuksia kartoittamaan. Pelkästään kotona omalla porukalla oleminen repäsee ainakin meillä aika nopsaan hermot, joten sitä harjoitetaan mieluiten vain pakon edessä koko päivä, siis silloin kun joku on kipeänä tms.
Tuplarattaat moni on kokenut kätevinä. Itse olen käyttänyt paljon kantoliinaa ja -reppua, joten ollaan menty vain yksillä rattailla. Esikoinenkin pääsee välillä reppuun, ja se on yhden sortin tehokuuri läheisyyttä aina välillä. Niitä kannattaa tarjoilla muodossa tai toisessa, kyllähän isompi helposti tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun ei enää ole ainoa prinssi tai prinsessa.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
meillä on kaksi vanhinta vuoden ikä erolla. eli toine oppi juuri kävelemään kun toinen syntyi. hyvin arki sujui, ja en nyt osaa sanoa, että mihin nyt pitäs niin hirveästi varautua.
S
suhteellista
Vieras
meillä lapsilla ikäeroa 2 minuuttia eikä se nyt niin kamappa ole, kaikki kuuluu vauva-aikaan.Ei kannata hankkia lapsia jos pelkää valvomisia. väsymystä tai omista menoisa luopumista.
Mulla on kahella vanhimmalla ikäeroa 1v 4kk ja näillä kahella nuorimmalla 1v 1kk. Nuorimmat on nyt 1v 4kk ja 3kk ikäiset pojat, ja kieltämättä täytyy myöntää että äiti on vähän väsynyt. Johtuen pitkälti kylläkin sairastelukierteestä, kummatkin vauvat ollu vuoron perään kipeänä, pienemmän kanssa jouduttu sairaalassakin olemaan kun oli niin limainen.
Mun mielestä paras vinkki on et älä aseta rimaa liian korkealle. Mä sen ens alkuun tein, kunnes uuvahdin ihan täysin. Maailma ei kaadu vaikka pyykkikori vähän tursuis.
Mun mielestä paras vinkki on et älä aseta rimaa liian korkealle. Mä sen ens alkuun tein, kunnes uuvahdin ihan täysin. Maailma ei kaadu vaikka pyykkikori vähän tursuis.
O
"odottaja"
Vieras
I
iuh
Vieras
hyvin se menee alle 2v ikäerolla. sitten olisin erimieltä, jos alkaisi tulemaan lapsia alle 1v ikäerolla.
J
jep jatkaa
Vieras
No voi jestas.
Kyllä sitä aluksi voi tulla, ja ainakin itselleni on tullut, väsymystä ja riittämättömyyden tunteita. Sitä kun on tottunut siihen, että kun lapsi vähän vinkaisee, ryntää kärppänä paikalle selvittämään kriisiä, ja sitten yht'äkkiä niitä kriiseilijöitä onkin kaksi. Että juu, unohdin tuosta edellisestä, positiivisesta vuodatuksesta sen, että kyllä, tähän on ollut äitinä välillä vähän vaikea sopeutua. Itselläni homma menikin vähän siihen, että olin jatkuvasti ylikierroksilla, kun odotin, mihin suuntaan seuraavaksi pitää hypätä, ja tunsin ärtymystä ja turhautumista, jos vauva itki esim. kun oli esikoisen kanssa joku juttu kesken.
Että ihan oikealla asialla aloittaja minusta on, kun kyselee kokemuksia ja miettii selviytymiskeinoja etukäteen. Tietysti palstalaiset nyt ovat selviytyneet koliikkikolmosista ihan vasemmalla kädellä, eivätkä voi käsittää, miksi joku luuseri väsyy, mutta todellisuus voi olla muuta.
Ei ole mikään häpeä, jos on yht'äkkiä vaikea repeytyä kahdeksi, tai väsyttää, tai ahdistaa, tai mietityttää, mihin hittoon sitä meni päänsä työntämään. Sitten on tärkeää vaan hyväksyä oma rajallisuutensa ja myöntää apua. Puhua puolisolle suoraan ja sanoa, missä tarvitsisi enemmän tukea (miehet eivät useinkaan ole mitään ajatustenlukijoita, tämä on itselleni ollut vaikea oppia), pyytää isovanhemmilta apua jos mahdollista jne. Ei ainakaan ajattele, että yksin pitää pärjätä.
Vielä yhtenä vinkkinä, kannattaa tavata ihan livenä äitejä, joilla on kaksi pientä lasta. Yllättäen, vaikka nettipalstoilla tuntee olevansa ainoa väsyvä, äksyyntyvä ja epätäydellinen, tosielämässä huomaa, että muillakin on tunteita laidasta laitaan, ja siitä selviää.
Ja tuota noin. Niistä omista menoista ei kannata luopua (tämä nimimerkille "suhteellista"). Toki ne vähenevät, mutta ihan ekojen kuukausien jälkeen kannattaa pitää kiinni omasta ajasta. Parikin tuntia pois jatkuvasta hälytystilasta tekee ihmeitä jaksamiselle.
Kyllä sitä aluksi voi tulla, ja ainakin itselleni on tullut, väsymystä ja riittämättömyyden tunteita. Sitä kun on tottunut siihen, että kun lapsi vähän vinkaisee, ryntää kärppänä paikalle selvittämään kriisiä, ja sitten yht'äkkiä niitä kriiseilijöitä onkin kaksi. Että juu, unohdin tuosta edellisestä, positiivisesta vuodatuksesta sen, että kyllä, tähän on ollut äitinä välillä vähän vaikea sopeutua. Itselläni homma menikin vähän siihen, että olin jatkuvasti ylikierroksilla, kun odotin, mihin suuntaan seuraavaksi pitää hypätä, ja tunsin ärtymystä ja turhautumista, jos vauva itki esim. kun oli esikoisen kanssa joku juttu kesken.
Että ihan oikealla asialla aloittaja minusta on, kun kyselee kokemuksia ja miettii selviytymiskeinoja etukäteen. Tietysti palstalaiset nyt ovat selviytyneet koliikkikolmosista ihan vasemmalla kädellä, eivätkä voi käsittää, miksi joku luuseri väsyy, mutta todellisuus voi olla muuta.
Ei ole mikään häpeä, jos on yht'äkkiä vaikea repeytyä kahdeksi, tai väsyttää, tai ahdistaa, tai mietityttää, mihin hittoon sitä meni päänsä työntämään. Sitten on tärkeää vaan hyväksyä oma rajallisuutensa ja myöntää apua. Puhua puolisolle suoraan ja sanoa, missä tarvitsisi enemmän tukea (miehet eivät useinkaan ole mitään ajatustenlukijoita, tämä on itselleni ollut vaikea oppia), pyytää isovanhemmilta apua jos mahdollista jne. Ei ainakaan ajattele, että yksin pitää pärjätä.
Vielä yhtenä vinkkinä, kannattaa tavata ihan livenä äitejä, joilla on kaksi pientä lasta. Yllättäen, vaikka nettipalstoilla tuntee olevansa ainoa väsyvä, äksyyntyvä ja epätäydellinen, tosielämässä huomaa, että muillakin on tunteita laidasta laitaan, ja siitä selviää.
Ja tuota noin. Niistä omista menoista ei kannata luopua (tämä nimimerkille "suhteellista"). Toki ne vähenevät, mutta ihan ekojen kuukausien jälkeen kannattaa pitää kiinni omasta ajasta. Parikin tuntia pois jatkuvasta hälytystilasta tekee ihmeitä jaksamiselle.
H
heheh
Vieras
"meillä lapsilla ikäeroa 2 minuuttia eikä se nyt niin kamappa ole, kaikki kuuluu vauva-aikaan.Ei kannata hankkia lapsia jos pelkää valvomisia. väsymystä tai omista menoisa luopumista. " Päivän välkyin kommentti xD
J
jep jatkaa
Vieras
H
Hmm..
Vieras
Meillä vanhemmilla lapsilla 1v3kk ikäeroa ja oli huomattavasti helpompaa kuin nuorempien kanssa joilla ikäeroa 2v4kk. Siihen voi varautua , että imettäessäsi nuorempaa,vanhempi voi tehdä "tuhmuuksia" huomionhaun takia. Unirytmit kannattaa saada mahdollisimman pian samoiksi. Ja esim. uimaan ei pysty pitkään aikaan menemään tulevaisuudessakaan yksin vaan tarvii miehen avuksi.
N
"nelly83"
Vieras
Mun pojilla on ikäeroa 1v7kk, enkä pitänyt tuota ikäeroa mitenkään pahana. Muut siitä enemmänkin oli kauhuissaan. Mulla tosin se tilanne, että kuopus oli maailman helpoin vauva, joka ymmärsi heti vastasyntyneenä, että yöt nukutaan ja päivät valvotaan ja joka ei turhista kitissyt.Mitään mustasukkaisuus juttuja meillä ei ollut luultavasti juurikin sen takia että en ollut kokoajan kiinni vauvassa vaan kuopus usein istuskeli sitterissä ja katseli kun leikittiin esikon kanssa vieressä. Aika pian pojilla muttui tuo "kakkarytmi" suht samanlaiseksi, eli yleensä kun toisen kanssa kävit pyllypesulla, niin toisella oli heti perään myös kakat housussa Ainoa, mikä silloin hirvitti oli se raha, mitä meni vaippoihin. Kuopuksen syntyessä kun esikon kanssa käytössä ollut osakestoilukin hiipui.Tänäpäivänä (esikko täyttää n.kk päästä 5.v ja kuopus on 3v4kk) on kiva, kun esikon pienet vaatteet saa siirtää suoraan kuopuksen kaappiin, eikä tarvitse säilytellä niitä missään kellareissa tms. Pojista on myös kivasti seuraa toisilleen ja kuopus yleensä otetaan hyvin leikkeihin mukaan, vaikka esikolla olis kaverikin kylässä.
Mutta yksi (ylitse muiden) mitä ilman en olisi selvinnyt noin pinellä ikäerolla olevien lasten kanssa on tuplarattaat. Esikkokin kun välillä nukahti reissuissa rattaisiin, niin olisi ollut todella haastavaa koittaa pärjätä sisarusistuimella tai seisomalaudalla.
Ainoa, mikä silloin hirvitti oli se raha, mitä meni vaippoihin. Kuopuksen syntyessä kun esikon kanssa käytössä ollut osakestoilukin hiipui.Tänäpäivänä (esikko täyttää n.kk päästä 5.v ja kuopus on 3v4kk) on kiva, kun esikon pienet vaatteet saa siirtää suoraan kuopuksen kaappiin, eikä tarvitse säilytellä niitä missään kellareissa tms. Pojista on myös kivasti seuraa toisilleen ja kuopus yleensä otetaan hyvin leikkeihin mukaan, vaikka esikolla olis kaverikin kylässä.Mutta yksi (ylitse muiden) mitä ilman en olisi selvinnyt noin pinellä ikäerolla olevien lasten kanssa on tuplarattaat. Esikkokin kun välillä nukahti reissuissa rattaisiin, niin olisi ollut todella haastavaa koittaa pärjätä sisarusistuimella tai seisomalaudalla.
Meillä vanhemmilla lapsilla ikäeroa 2 vuotta. Olihan se rankkaa, mutta nyt ovat kuin paita ja peppu, joten kaksi nuorimmaista syntyy myös pienellä ikäerolla. Odotan nyt ja kahdelle nuorimmaiselle ikäeroa tulee 1v 10kk. Meillä ei koskaan lapset tule kysymään, että ei oo mitään tekemistä ja muutenkin on ihan mahtavaa, kun on aina kaveri. Suosittelen, vaikka onkin alussa raskasta.
En itsekään tekis tätä toiste, jos ei olis niin palkitsevaa sitten muutaman vuoden päästä.
En itsekään tekis tätä toiste, jos ei olis niin palkitsevaa sitten muutaman vuoden päästä.
E
ere
Vieras
Mä oon sitä mieltä, että vain henkilöt, joilla on helppo lapsi, tekee lapsia alle kahden vuoden ikäerolla. Siis jos ei ole vahinko.
A
"aave"
Vieras
Syli on ainakin aika tehokkaasti varattu Meillä ikäeroa 1v5kk. Ei ollut rankkaa vaikka väsytti kyllä. Mutta siihen auttoi nukkuminen! Alkuun pari ensimmäistä kuukautta nukuin aina kun mahdollista. Se vaihe oli raskain kun vauva heräsi aamuyöllä n.klo4 syömään ja kun saina vauvan nukkuun aamuvirkku esikoinen jo heräsikin Mutta kyllä siitä semmoisessa tokkurassa selvisi kun mies apuna välillä. Vaippoja ainakin kului ihan reippaasti.
Meillä ikäeroa 1v5kk. Ei ollut rankkaa vaikka väsytti kyllä. Mutta siihen auttoi nukkuminen! Alkuun pari ensimmäistä kuukautta nukuin aina kun mahdollista. Se vaihe oli raskain kun vauva heräsi aamuyöllä n.klo4 syömään ja kun saina vauvan nukkuun aamuvirkku esikoinen jo heräsikin Mutta kyllä siitä semmoisessa tokkurassa selvisi kun mies apuna välillä. Vaippoja ainakin kului ihan reippaasti.
Hieman suhteellinen käsite, siis vaikea lapsi. Joskus myös vanhempi voi tehdä kaikesta vaikeaa.
Mutta totuuden siemen on minustakin tässä, jos esikoinen on tosi itkuinen, allerginen, ongelmainen tai hypervilkas ja sen perässä pitää koko ajan juosta, niin tuskinpa siinä ekaksi tulee mieleen tehdä sille saman tien kaveria...
Meillä kahden nuorimman ikäero on 1v 7kk. Kannattaa muistaa että se isompikin lapsista on vielä pieni ja tarvitsee paljon huomiota.
