J
Juupas eipäs
Vieras
Kohta 5 v lapsemme on olut nyt kolme vuotta tilanteessa, että jatkuvasti päiväkoti haluaa kysyä jonkun muun (kelton/ psykologin/ toimintaterapeutin) arviota jostain asiasta mutta sitten lapsen todetaan kehittyvän normaalin rajoissa ja asia jää siihen. Aina on noin kuukausi hiljaiseloa sen suhteen, että hoitajat ovat huolissaan jostain ja sitten taas nousee pinnalle jokin asia josta haluavat jonkun muun arviota.
Esimerkiksi lapsi oli liian ujo ja hiljainen isossa porukassa, kelto ja psykologi arvioivat tilanteen ja sanovat, että 4 v lapsi saa vielä ujostella isolle porukalle puhumista. Nykyään lapsi kuulemma rohkenee sanoa mielipiteensä kuuluvasti aamupiirissä ymv tilanteissa joissa on paljon kuuntelijoita. Vähän ennen joulua lapsi oli kuulemma ollut reilun viikon todella levoton, juossut sisällä, pukemiset olivat menneet pelleilyksi, sukat olivat kastuneet kun olivat kaverin kanssa pesseet käsiä ja roiskineet vettä jne. Kelton arviointi käyntihän tästä tuli kun lapsi on muuttunut niin rauhattomaksi ja levottomaksi vaikka päiväkodissa tai kotona ei ollut mitään uutta. No lapsen käytös ehti palautua normaaliksi joulun jälkeen kun kelto ehti tekemään arviointikäynnin jolla totesilapsen toiminnan ohjauksen ja käytöksen olevan ikätasolla ja epäili lähestyvän joulun valmisteluineen saavan lapsen käymään ylikierroksilla. Lapsen juuri täytettyä 4 päiväkodissa olivat huolissaan lapsen leikkitaidoista. Lapsi tykkäsi mielummin rymytä poikien kanssa ”poikien leikkejä” eli autoilla tai pienillä eläinfiguureilla ja jäi ulkopuoliseksi tyttöjen leikeissä kun ryhmän neljä muuta tyttöä leikkivät pareittain eikä lapsemme kuulemma ollut kiinnostunut kotileikeistä ymv, no ei ole kyllä kotonakaan niitä ikinä leikkinyt nukeilla. Toimintaterapeutti teki arvio käynnin päiväkotiin ja me kävimme hänen vastaanotollamme ja lapsi kävi hänen luonaan yksin. Ei syytä huoleen ja yhteiset sävelet löytyivät päiväkodissa muiden tyttöjen kanssa kun kotileikkeihin otettiin pehmoeläimet mukaan ja tyttö tykkää niitä hoivata ja hoitaa. Tässä muutamia esimerkkejä mutta vastaavia riittää aivan älytön määrä.
En olisi ikinä uskonut ennen lasta kuinka tarkasti lapsen kehitystä pitää seurata ja välillä on todella epätoivoinen olo kun lapsemme ei kehity kuten muut mutta toisaalta ei löydy mitään selkeää ”vikaa” tai tarvetta tukitoimille. On jotenkin raskasta kun koko ajan pitää olla huolissaan jostain kehityksen osa-alueesta. En pysy edes enää laskuissa kuinka monta arvio pyyntöä lapsestamme on tehty keltolle, psykologille tai toimintaterapeutille. Hyvähän se on, että tutkitaan ja huolehditaan mutta välillä tuntuu, että eikö olisi hyvä odottaa muutama kuukausi ja katsoa miten tilanne kehittyy ”kotikonstein”.
Onko jollain muulla ollut vastaava tilanne? Ratkesiko tilanne jotenkin suuntaan tai toiseen vai onko samaa odotettavissa koko kouluajan kunhan päiväkoti on käyty loppuun?
Esimerkiksi lapsi oli liian ujo ja hiljainen isossa porukassa, kelto ja psykologi arvioivat tilanteen ja sanovat, että 4 v lapsi saa vielä ujostella isolle porukalle puhumista. Nykyään lapsi kuulemma rohkenee sanoa mielipiteensä kuuluvasti aamupiirissä ymv tilanteissa joissa on paljon kuuntelijoita. Vähän ennen joulua lapsi oli kuulemma ollut reilun viikon todella levoton, juossut sisällä, pukemiset olivat menneet pelleilyksi, sukat olivat kastuneet kun olivat kaverin kanssa pesseet käsiä ja roiskineet vettä jne. Kelton arviointi käyntihän tästä tuli kun lapsi on muuttunut niin rauhattomaksi ja levottomaksi vaikka päiväkodissa tai kotona ei ollut mitään uutta. No lapsen käytös ehti palautua normaaliksi joulun jälkeen kun kelto ehti tekemään arviointikäynnin jolla totesilapsen toiminnan ohjauksen ja käytöksen olevan ikätasolla ja epäili lähestyvän joulun valmisteluineen saavan lapsen käymään ylikierroksilla. Lapsen juuri täytettyä 4 päiväkodissa olivat huolissaan lapsen leikkitaidoista. Lapsi tykkäsi mielummin rymytä poikien kanssa ”poikien leikkejä” eli autoilla tai pienillä eläinfiguureilla ja jäi ulkopuoliseksi tyttöjen leikeissä kun ryhmän neljä muuta tyttöä leikkivät pareittain eikä lapsemme kuulemma ollut kiinnostunut kotileikeistä ymv, no ei ole kyllä kotonakaan niitä ikinä leikkinyt nukeilla. Toimintaterapeutti teki arvio käynnin päiväkotiin ja me kävimme hänen vastaanotollamme ja lapsi kävi hänen luonaan yksin. Ei syytä huoleen ja yhteiset sävelet löytyivät päiväkodissa muiden tyttöjen kanssa kun kotileikkeihin otettiin pehmoeläimet mukaan ja tyttö tykkää niitä hoivata ja hoitaa. Tässä muutamia esimerkkejä mutta vastaavia riittää aivan älytön määrä.
En olisi ikinä uskonut ennen lasta kuinka tarkasti lapsen kehitystä pitää seurata ja välillä on todella epätoivoinen olo kun lapsemme ei kehity kuten muut mutta toisaalta ei löydy mitään selkeää ”vikaa” tai tarvetta tukitoimille. On jotenkin raskasta kun koko ajan pitää olla huolissaan jostain kehityksen osa-alueesta. En pysy edes enää laskuissa kuinka monta arvio pyyntöä lapsestamme on tehty keltolle, psykologille tai toimintaterapeutille. Hyvähän se on, että tutkitaan ja huolehditaan mutta välillä tuntuu, että eikö olisi hyvä odottaa muutama kuukausi ja katsoa miten tilanne kehittyy ”kotikonstein”.
Onko jollain muulla ollut vastaava tilanne? Ratkesiko tilanne jotenkin suuntaan tai toiseen vai onko samaa odotettavissa koko kouluajan kunhan päiväkoti on käyty loppuun?
