K
kummissaan
Vieras
Lapsi on alle 12 v ja asuu äitinsä ja nuoremman sisaruksensa kanssa, kuviossa on mukana myös äidin uusi miesystävä, tosin en tiedä miten uusi on uusi, on ollut jo pidemmän aikaa kuvioissa mukana. Isäpuoli on eronnut ja lapsellinen hänkin ja suhtautuu kait lapsiin ihan ok. Ilmeisesti ei kuitenkaan kovin aktiivista otetta ole suhteessa lapsiin.
Nyt tämä alle 12 vuotias vanhempi lapsi haluaa muuttaa pois äidin luolta, isän luo. Lapsi on esittänyt toiveen useamman kerran isälleen, isä ei ole asioiden eteen mitään tehnyt, koska alle 12 ei kuunnella, ja koska tämä edellyttäisi riitaa lapsen äidin kanssa, kenties oikeuteen asti. Vapaaehtoisesti äiti ei lastaan isälleen päästä. Isä on aivan tavallinen isä, joka käy työssä, maksaa elarit, tapaa lapsiaan säännöllisesti ja sovitusti ja kohtelee lapsiaan hyvin, ja täysin kykenevä siis huolehtimaan lapsistaan täysiaikaisestikin, mutta lasten äiti pitää tätä miestä = lastensa isää täysin epäkelpona luuserina ja haukkuu häntä lapsille lähes päivittäin.
Haukkumisen aiheet ovat milloin mitäkin, lähinnä sitä ettei isä ostele lapsille sitä tai tätä - elarit kuitenkin maksaa - mutta ei muista mitä kaikkea isä on ostanut ja hankkinut!
Lapsi kokee elämän äidin luona vain huonona. Äiti viettää aikaa paljon uuden miehensä kanssa, lapset ovat sen aikaa kotona sisällä. Heitä ei oteta mukaan kauppaostoille, he eivät saa mennä ulos, ei kavereille jne. Äiti vain huutaa ja valittaa kaikesta, mitä hän tekee tai ei tee, sanoo lapsi itse. Yän ei saa mitään, ei pääse mihinkään, hänen mielipiteellään ei ole arvoa eikä häntä kuunnella ollenkaan missään asiassa.
Lapsi on kertonut kyllä esimerkkejä ja tapauksia. Ehkä ne ovat yksittäis-juttuja, mutta yhtäkaikki: lapsi kokee arjen varsin huonona ja ilmeisesti osansa aika rakkaudettomaksi ja ennenkaikkea hän haluaa muuttaa isälleen.
Äidilleen hän ei tätä toivetta ole uskaltanut sanoa, siitä syntyisi valtaisa huuto ja meteli ja uusi entistä massiivisempi parjauskampana isää vastaan, siinä mukana on isän nykyinen elämä ja elämänkummpani ja perhe jne jne jne.
Isä on kiltti tapaus eikä halua riidellä tai saattaa aikaan oikeuteen meneviä juttuja.
Lapset pelkäävät äitiään, eivät uskalla. Eivät uskalla kysyä normaalempiakaan asioita, eivät tätä muuttoakaan.
Arki äidin kanssa on päällisin puolin hyvää ja tavallista, mutta henkinen ilmapiiri on lapsen kokemana ahdistava ja latistava.
Miten tulisi tehdä asian kanssa?
Antaa olla?
Miten teillä muilla, joissa lapsi on muuttanut isälleen? Oletteko sallineet, vaikka samalla menetätte tulon lähteen: elarit ja lapsilisä yms. loppuu. Isällä on kyllä tilaa lapsen asua, asunto on iso ja periaatteessa isä on valmis tähän, mutta asian aiheuttama riitely ei kiinnosta.
Nyt tämä alle 12 vuotias vanhempi lapsi haluaa muuttaa pois äidin luolta, isän luo. Lapsi on esittänyt toiveen useamman kerran isälleen, isä ei ole asioiden eteen mitään tehnyt, koska alle 12 ei kuunnella, ja koska tämä edellyttäisi riitaa lapsen äidin kanssa, kenties oikeuteen asti. Vapaaehtoisesti äiti ei lastaan isälleen päästä. Isä on aivan tavallinen isä, joka käy työssä, maksaa elarit, tapaa lapsiaan säännöllisesti ja sovitusti ja kohtelee lapsiaan hyvin, ja täysin kykenevä siis huolehtimaan lapsistaan täysiaikaisestikin, mutta lasten äiti pitää tätä miestä = lastensa isää täysin epäkelpona luuserina ja haukkuu häntä lapsille lähes päivittäin.
Haukkumisen aiheet ovat milloin mitäkin, lähinnä sitä ettei isä ostele lapsille sitä tai tätä - elarit kuitenkin maksaa - mutta ei muista mitä kaikkea isä on ostanut ja hankkinut!
Lapsi kokee elämän äidin luona vain huonona. Äiti viettää aikaa paljon uuden miehensä kanssa, lapset ovat sen aikaa kotona sisällä. Heitä ei oteta mukaan kauppaostoille, he eivät saa mennä ulos, ei kavereille jne. Äiti vain huutaa ja valittaa kaikesta, mitä hän tekee tai ei tee, sanoo lapsi itse. Yän ei saa mitään, ei pääse mihinkään, hänen mielipiteellään ei ole arvoa eikä häntä kuunnella ollenkaan missään asiassa.
Lapsi on kertonut kyllä esimerkkejä ja tapauksia. Ehkä ne ovat yksittäis-juttuja, mutta yhtäkaikki: lapsi kokee arjen varsin huonona ja ilmeisesti osansa aika rakkaudettomaksi ja ennenkaikkea hän haluaa muuttaa isälleen.
Äidilleen hän ei tätä toivetta ole uskaltanut sanoa, siitä syntyisi valtaisa huuto ja meteli ja uusi entistä massiivisempi parjauskampana isää vastaan, siinä mukana on isän nykyinen elämä ja elämänkummpani ja perhe jne jne jne.
Isä on kiltti tapaus eikä halua riidellä tai saattaa aikaan oikeuteen meneviä juttuja.
Lapset pelkäävät äitiään, eivät uskalla. Eivät uskalla kysyä normaalempiakaan asioita, eivät tätä muuttoakaan.
Arki äidin kanssa on päällisin puolin hyvää ja tavallista, mutta henkinen ilmapiiri on lapsen kokemana ahdistava ja latistava.
Miten tulisi tehdä asian kanssa?
Antaa olla?
Miten teillä muilla, joissa lapsi on muuttanut isälleen? Oletteko sallineet, vaikka samalla menetätte tulon lähteen: elarit ja lapsilisä yms. loppuu. Isällä on kyllä tilaa lapsen asua, asunto on iso ja periaatteessa isä on valmis tähän, mutta asian aiheuttama riitely ei kiinnosta.
