Lapsi jo 3-v, mutta nimi kaduttaa edelleen :(

[Väärä nimi]

Onko kenelläkään mulla tilannetta, että vielä pitkän ajan kuluttua lapselle annettu nimi kaduttaa? Meillä oli vaikea keksiä nimeä, koska olimme miehen kanssa niin eri linjoilla - kumpikaan ei tykännyt toisen ehdottamista nimistä. Maistraatin takaraja tuli vastaan ja lopulta nimi annettiin myöhässä. Itseäni stressasi, kun nimeä ei löytynyt, mies ei hyväksynyt mitään omia ehdotuksiani ja itsekään en pitänyt miehet ehdottamista. Olimme jotenkin niin eri linjoilla nimen tyylistä. Lopulta sitten annoin periksi ja suostuin miehen ehdottamaan etunimeen, joka oli "vähiten huono" niistä, mitä hän ehdotti. Toisen nimen kanssa oli sama vääntö. Itse ehdotin yhtä nimeä, jota mies ei halunnut, mutta hän ehdotti toista, vähän samankaltaista (ikään kuin saman nimen väännös). Myönnyin siihenkin, ja olin vaan helpottunut, että oli vihdoin saatu nimi päätettyä.

Aika pian se alkoi kuitenkin kaduttaa, ja vaikka lapsi on jo 3-v, nimi tuntuu edelleen väärältä. Myös tapa, miten se annettiin, tuntuu väärältä. Kun ihmiset kysyvät nimen taustoista, en osaa sanoa MITÄÄN, koska en oikeastaan tiedä, miksi lapsella on nuo nimet. Enhän minä niitä ole valinnut. Pahinta on kuitenkin se, että ajoittain lapsen nimi harmittaa tosi paljon, ja tuntuu etten pääse yli tästä. Nimi ei edelleenkään tunnu hyvältä.

Kyseessä on toinen lapsi, ja esikoiselle puolestaan keksimme nimet yhteisymmärryksessä. Enää ei voi nimeä vaihtaakaan, kun lapsi itse ja isoveli ovat siihen tottuneet.