Lapsi, joka ei anna tilaa!

[minä vain]

Meillä on nyt neljävuotias poika. Vaikka on todella rakas, on myös todella raskas, ollut ihan vauvasta asti. Hän on vaativa, koko ajan vaatii huomiota ja apua jossakin asiassa. Ei leiki itsekseen yhtään, koko ajan vaatii vanhempiaan leikkimään ja aina pitää olla joku vieressä. On raskasta, kun ei saa koskaan huilata lapsesta eikä edes viittä minuuttia kauempaa omaa tilaa, sillä lapselle sekin on liikaa.

Onko muilla tällaisia lapsia? Mikä neuvoksi? Mikä auttoi?

 

[hmm]

eikö lapsi nuku yöllä?

Kun kirjoitit ettte voi edes viittä minuuttia olla rauhassa..

 

[vieras]

Kyllä. Sanoin, että nyt pitää leikkiä hetki yksin. Yksin kertaisesti tein lapselle selväksi, että minulla omiakin juttuja ja en ole koko hänen käytettävissä. Kyllähän ne pennut pompottaa, jos lähtee siihen itse mukaan

 

[ap]

eikö lapsi nuku yöllä?

Kun kirjoitit ettte voi edes viittä minuuttia olla rauhassa..

Nukkuu, mutta tarkoitin päiviä. Yöllä nukun minäkin, joten ei se paljoa omaa aikaa ole.

 

[hmm]

Tuota, sanon tämän kaikella ystävyydellä, mutta...

Tuon ikäinen lapsi on jo sen verran iso, että ymmärtää kyllä kun sanot, että en ehdi tai nyt en jaksa.
Vanhempien ei tarvitse istua lapsen leikeissä tunti tolkulla ja sen on täysin hyväksyttävää. Lapsi joka oppii leikkimään myös itse on mielikuvitukseltaa rikas, joten jos jokaisesta kiukuttelusta antaa periksi ja istuu lattialle vaikkei huvita pätkääkään, huomaa lapsi tämän ja se on mielestäni huonompi juttu, kuin se, että lapsi ei saa aina periksi.

Vaativa lapsikin osaa manipuloida ja tuon ikäinen alkaa olla siinä jo aika haka. Eli kannattaa miettiä, onko lapsen käytös vaativaa vai pompottaako lapsi teitä mennen tullen oman pillinsä mukaan.

Vaativalle lapselle muiden lasten seura on myös hyväksi, jolloin äiti/isä saavat hengähtää.

Koettakaa pärjätä.

 

[giu]

eihän se koskaan opi oleen yksinään jos ei opeta! Liika häsääminen ympärillä ja kaikkien toiveiden täyttäminen vaan opettaa lapselle ettei sen tarvi itse tehdä mitään. Ei osaa edes leikkiä yksin ku ei ole kerran tarvinnut.

 

[hmm]

eikö lapsi nuku yöllä?

Kun kirjoitit ettte voi edes viittä minuuttia olla rauhassa..

Nukkuu, mutta tarkoitin päiviä. Yöllä nukun minäkin, joten ei se paljoa omaa aikaa ole.

no mihis aikaan hän menee sitten nukkumaan? jos ei iltaisinkaan jää aikaa

 

[kasto]

Siis todella, nyt kannattaa jo miettiä hiukan ihan jopa ulkopuolisesti teidän tilannettane lapsenne kanssa.

Lapsihan pistää teidät tanssimaan oman musiikkinsa tahdissa.
TE olette aikuisia, joten te määräätte teidän kotonanne musiikin tahdin, ei lapsi.

Lapsi voi olla vaativa, mutta se ei tarkoita, että teidän pitäisi toteuttaa lapsen jokainen toive.
Olette pian pahemmassa ojassa kuin nyt lapsenne kanssa, jos ette aseta rajoja sille mitä hän voi teiltä vaatia.

On toki hienoa, että vanhemmat leikkivät lapsensa kanssa, mutta se, että on naulittu istumaan keskellä lapsen leikkiä ilman omaa mielenkiintoa on suoraansanottuna älytöntä.
Lapsi osaa leikkiä itsekseen, jos hänelle ei anna vaihtoehtoa ja yleensä lapsi kyllä huomaa, että ne ihan omat leikit on lopulta paljon siistimpiä, kuin leikkiminen haukottelevan tai kärsimättömän vanhemman kanssa.

Suoraansanottuna, nyt teette lopun tuosta pelistä. TE olette ne AIKUISET talossa ja TE päätätte ITSE tuletteko leikkimään tai ehdittekö leikkimään lapsen kanssa.

 

[---]

Onko lapsi päiväkodissa/pph:lla vai kotihoidossa?

 

[aapeli]

Pitäisiköhän sun laittaa lapsi hoitoon päiväkotiin?

 

[roosanäiti]

voisiko lapsi käydä arkisin kerhossa tms.? oppisi jakamaan asioita, myös sen aikuisen huomion ja ehkä omatoimisuuttakin, jos siis tuntuu ettet kotona saa lasta toimimaan toisin...

 

[Lilii lisänimetön]

Missä hoidossa? Mitä hoitajat sanoo?

 

[ap]

On menossa syksyllä puolipäiväisenä päiväkotiin juuri tästä syystä. Ja käy kerhossa, mutta se ei riitä hänelle. On todella reipas ulkomaailmassa ja saa helposti kavereita, ja osaa leikkiä heidän kanssaan erinomaisesti.

En suinkaan leiki hänen kanssaan koko ajan. Mutta vaikka kuinka vien omaan huoneeseen ja opetan leikkimään yksinään, niin ei. Jos ei muuta keksi, niin killuu mun kaulassani tai tökkii mua, tai keksii pahojaan saadakseen huomiota. Viiden minuutin aikana huutaa varmaan viisi kertaa jotain, tyyliin "anna mehua, missä mun se ja se on, leiki mun kanssani, ym. ym."

Meillä on myös puolitoistavuotias lapsi. Siksi olemme nyt ihan kotosalla. Tämä on vaan aika kuluttavaa. Lapsi on ollut vauvasta asti vaativa. Toinen lapsemme, tämä nuorempi, kyllä leikkii itsekseen ja antaa tilaa edes vähän.

 

[vieras]

Meillä on ap samanlaista, ihan täysin! :wave:

Lapsi on ollut vauvasta asti erittäin vaativa, ottaa huomion joko hyvällä tai sitten pahalla (kuten yleensä ). Rajat on todellakin (perheessä kaksi muutakin lasta), mutta hänen kohdallaan ei tunnu auttavan niiden säntillinen noudatus, tai ainakaan en tulosta ole vielä neljässä vuodessa nähnyt.

Ei leiki kuin pieniä hetkiä yksin, palapelit on ainoa mihin jaksaa keskittyä. Tietokoneella tykkää pelata ja samoin katsoa videota. Mutta niihin on säännööliset aikarajat. Muun ajan sitten juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee, tekee tuhojaan (tyhjentää vessojen kaappeja, kaataa lelulaatikoita lattioille, levittää dvd:t jne.) Eli ottaa sen huomion sitten negatiivisella tavalla.

Näihin ollaan puututtu aina, mutta ei auta arestit, jäähyt, lelujen pois ottamiset etc. Asiasta kun sanotaan, niin se pysyy korbien välissä ehkä viis minsaa. Ja muiden lasten kohdalla tämä ei ole ollut KOSKAAN tällaista!

 

[ap]

Missä hoidossa? Mitä hoitajat sanoo?

Ongelma on vaan kotona, ei kerhossa. Pojalla on muutenkin "jännä" luonne. On jotenkin ylisosiaalinen.

 

[ap]

Meillä on ap samanlaista, ihan täysin! :wave:

Lapsi on ollut vauvasta asti erittäin vaativa, ottaa huomion joko hyvällä tai sitten pahalla (kuten yleensä ). Rajat on todellakin (perheessä kaksi muutakin lasta), mutta hänen kohdallaan ei tunnu auttavan niiden säntillinen noudatus, tai ainakaan en tulosta ole vielä neljässä vuodessa nähnyt.

Ei leiki kuin pieniä hetkiä yksin, palapelit on ainoa mihin jaksaa keskittyä. Tietokoneella tykkää pelata ja samoin katsoa videota. Mutta niihin on säännööliset aikarajat. Muun ajan sitten juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee, tekee tuhojaan (tyhjentää vessojen kaappeja, kaataa lelulaatikoita lattioille, levittää dvd:t jne.) Eli ottaa sen huomion sitten negatiivisella tavalla.

Näihin ollaan puututtu aina, mutta ei auta arestit, jäähyt, lelujen pois ottamiset etc. Asiasta kun sanotaan, niin se pysyy korbien välissä ehkä viis minsaa. Ja muiden lasten kohdalla tämä ei ole ollut KOSKAAN tällaista!

Ihanaa, että joku ymmärtää. Itse olen ollut paljon lasten kanssa, mutta en ole koskaan tavannut vastaavaa. Vauvana jo vaati niin paljon, ettei me miehemme kanssa riitetty hänelle kahdestaan. Vauvana veti kaikki kaapit auki ja tavarat ulos ym. Nytkin sotkee koko ajan. Olen oikeesti aika loppu. En keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin päiväkodin. Jos lapsi on turhautunut ja tarvitsee enemmän. Jos oppisi rauhoittumaan siellä itsekseen, kun äiti ei ole siellä, ym.

 

[vieras]

Ihanaa, että joku ymmärtää. Itse olen ollut paljon lasten kanssa, mutta en ole koskaan tavannut vastaavaa. Vauvana jo vaati niin paljon, ettei me miehemme kanssa riitetty hänelle kahdestaan. Vauvana veti kaikki kaapit auki ja tavarat ulos ym. Nytkin sotkee koko ajan. Olen oikeesti aika loppu. En keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin päiväkodin. Jos lapsi on turhautunut ja tarvitsee enemmän. Jos oppisi rauhoittumaan siellä itsekseen, kun äiti ei ole siellä, ym.

Sama juttu mullakin. Paljon olen lapsia nähnyt ja lähipiirissä on paljon pieniä, mutta vielä ei ole koskaan samanlaista höyrypäätä tullut vastaan. Just noin meni meilläkin: kun oppi liikkumaan vauvana, hän alkoi jo tekemään kaikkea mahdollista mitä ei saisi. Ja sitten taas vähän enemmän kun sai jalat alleen. Esim. kaupassa hänen ei voinut koskaan antaa kävellä, lähti kuin ohjus toiseen suuntaan, ei minkäänlaista arkuutta tai itsesuojeluvaistoa.

Jo vauvana hänen tyytymättömyys näkyi, autossa ei viihtynyt, huusi kaikki matkat. Meidän elämä meni kahden tunnin pätkissä. Tunnin hän jaksoi (jotenkuten) syömisen jälkeen, mutta sitten alkoi itkut ja kitinät. Tuskastui, sätki ja potki.

Meidänkin lapsi on ollut kotihoidossa tähän asti, kerhossa käynyt kaks kertaa viikossa. Syksyllä on lähdössä päiväkotiin, ainakin puolipäiväiseksi.

 

[sama täällä]

Täällä myös 5v tyttö hyvin samanlainen. Ei jotenkaan osaa olla yhtään omissa oloissaan. Leikit on sitä, että huutelee koko ajan mulle jotain, tai tulee tuomaan nukkea "hoitoon" mulle. Ottaa kontaktia ihan koko ajan. Piirtäessään tyttö selittää mulle koko ajan, mitä tekee. Jos en vastaa, kyselee yhä voimistuvalla äänellä.

Tyttö on herkkä loukkaantumaan / suuttumaan. Ottaa herkästi itseensä jos yhtään sanon ja käyttää tätä keinoa häikäilemättä hyväkseen. Tyttö haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Joko hyvällä tai sitten pahalla. Se on rasittavaa ja välillä jo vähän kiusallistakin jos ollaan kylässä tai meillä väkeä. Tyttö haluaa kaikkien katsovan, miten hän tanssii tai laulaa. Jos aikuiset juttelee keskenään niin tyttö tulee vaikka korvan juureen huutamaan, että saa huomion käännettyä itseensä.

Tätä on yritetty kitkeä vähemmälle. Tytölle on puhuttu ja selitetty. Huomion jakamista on harjoiteltu. On jäähytetty, on otettu leluja jäähylle ja ties mitä. Mutta ei tunnu auttavan. Alkaa olla neuvot lopussa.

 

[Mrs Bean]

Musta vähän tuntuu että monesti kun ajatellaan pienen lapsen tarvitsevan enemmän aktiviteettia, kun tuntuu ettei mikään riitä. Niin monesti lapselle olisikin parempi opetella rauhoittumista ja sitä ettei jatkuvasti tapahdu jotain. Monesti lisä aktiviteetti vain lisää vauhtia.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Musta vähän tuntuu että monesti kun ajatellaan pienen lapsen tarvitsevan enemmän aktiviteettia, kun tuntuu ettei mikään riitä. Niin monesti lapselle olisikin parempi opetella rauhoittumista ja sitä ettei jatkuvasti tapahdu jotain. Monesti lisä aktiviteetti vain lisää vauhtia.

Näinpä. Kyllä sen lapsen tarvii saada rauhoittuakkin. Opeta se lukemaan, näin me tehtiin kun neiti roikkui kokoajan kiinni lahkeessa. Oppi lukemaan 5 vuotiaana kun harjoiteltiin yhdessä.

Siinä rauhoittuu lapsi kivasti hyvän kirjan parissa.

 

[ap]

Meillä juuri tällaista kuin kaksi edellistä kuvausta: suuttuu herkästi ja on usein tyytymätön, rauhaton, levoton ja villi, haluaa olla huomion keskellä, keskeyttää aikuisten juttelun ym. On erittäin sosiaalisesti älykäs ja muutenkin sosiaalinen, osaa manipuloida ym. Huoh!

 

[vieras]

Musta vähän tuntuu että monesti kun ajatellaan pienen lapsen tarvitsevan enemmän aktiviteettia, kun tuntuu ettei mikään riitä. Niin monesti lapselle olisikin parempi opetella rauhoittumista ja sitä ettei jatkuvasti tapahdu jotain. Monesti lisä aktiviteetti vain lisää vauhtia.

Näinpä. Kyllä sen lapsen tarvii saada rauhoittuakkin. Opeta se lukemaan, näin me tehtiin kun neiti roikkui kokoajan kiinni lahkeessa. Oppi lukemaan 5 vuotiaana kun harjoiteltiin yhdessä.

Siinä rauhoittuu lapsi kivasti hyvän kirjan parissa.

Lapsi kun ei rauhoitu, niin mitenkäs rauhoitat. Meidän lapsi on kotihoidossa, eli aktiviteettejä ei ole, ainakaan liikaa. Hän tykkää TODELLA paljon ohjatusta toiminnasta (kerhot yms.), joten hänelle niitä aion syksyllä lisää suoda. Hän on erittäin liikunnallinen ja motoriikka on erinomainen.

Kirjoja luetaan, kirjaimia opetellaan (uus juttu joka häntä jaksaa nyt kiinnostaa), mutta ne rauhoittaa ainoastaan hetkeksi (max puoli tuntia), ja sitten mennään taas.

 

[niin tuttua]

Meillä juuri tällaista kuin kaksi edellistä kuvausta: suuttuu herkästi ja on usein tyytymätön, rauhaton, levoton ja villi, haluaa olla huomion keskellä, keskeyttää aikuisten juttelun ym. On erittäin sosiaalisesti älykäs ja muutenkin sosiaalinen, osaa manipuloida ym. Huoh!

Siis todellakin! Tuo kuvaus osuu niin täydellisesti meidän 5v tyttöön. Ihana tyttö ja sosiaalisesti erittäin taitava. Oppi todella pienenä puhumaan ja käyttää kieltä erittäin monipuolisesti ja taitavasti. Valitettavasti myös negatiivisessa mielessä. Puhuu helposti aikuiset pussiin :/

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Toi rauhoittuminen kun on kuitenkin PAKKO opetella tulevaa koulua varten, ettei oo sit siellä ongelmissa. =)

 

[vieras]

Meillä on ap samanlaista, ihan täysin! :wave:

Lapsi on ollut vauvasta asti erittäin vaativa, ottaa huomion joko hyvällä tai sitten pahalla (kuten yleensä ). Rajat on todellakin (perheessä kaksi muutakin lasta), mutta hänen kohdallaan ei tunnu auttavan niiden säntillinen noudatus, tai ainakaan en tulosta ole vielä neljässä vuodessa nähnyt.

Ei leiki kuin pieniä hetkiä yksin, palapelit on ainoa mihin jaksaa keskittyä. Tietokoneella tykkää pelata ja samoin katsoa videota. Mutta niihin on säännööliset aikarajat. Muun ajan sitten juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee, tekee tuhojaan (tyhjentää vessojen kaappeja, kaataa lelulaatikoita lattioille, levittää dvd:t jne.) Eli ottaa sen huomion sitten negatiivisella tavalla.

Näihin ollaan puututtu aina, mutta ei auta arestit, jäähyt, lelujen pois ottamiset etc. Asiasta kun sanotaan, niin se pysyy korbien välissä ehkä viis minsaa. Ja muiden lasten kohdalla tämä ei ole ollut KOSKAAN tällaista!

Meidön esikoinen on aivan samanlainen.huoh