Lapsi, joka ei anna tilaa!

[vieras]

Täällä myös 5v tyttö hyvin samanlainen. Ei jotenkaan osaa olla yhtään omissa oloissaan. Leikit on sitä, että huutelee koko ajan mulle jotain, tai tulee tuomaan nukkea "hoitoon" mulle. Ottaa kontaktia ihan koko ajan. Piirtäessään tyttö selittää mulle koko ajan, mitä tekee. Jos en vastaa, kyselee yhä voimistuvalla äänellä.

Tyttö on herkkä loukkaantumaan / suuttumaan. Ottaa herkästi itseensä jos yhtään sanon ja käyttää tätä keinoa häikäilemättä hyväkseen. Tyttö haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Joko hyvällä tai sitten pahalla. Se on rasittavaa ja välillä jo vähän kiusallistakin jos ollaan kylässä tai meillä väkeä. Tyttö haluaa kaikkien katsovan, miten hän tanssii tai laulaa. Jos aikuiset juttelee keskenään niin tyttö tulee vaikka korvan juureen huutamaan, että saa huomion käännettyä itseensä.

Tätä on yritetty kitkeä vähemmälle. Tytölle on puhuttu ja selitetty. Huomion jakamista on harjoiteltu. On jäähytetty, on otettu leluja jäähylle ja ties mitä. Mutta ei tunnu auttavan. Alkaa olla neuvot lopussa.

Kuulostaa juuri lapsityypilät, josta en pidä... Lellitty pilalle!

 

[vieras]

Täällä myös 5v tyttö hyvin samanlainen. Ei jotenkaan osaa olla yhtään omissa oloissaan. Leikit on sitä, että huutelee koko ajan mulle jotain, tai tulee tuomaan nukkea "hoitoon" mulle. Ottaa kontaktia ihan koko ajan. Piirtäessään tyttö selittää mulle koko ajan, mitä tekee. Jos en vastaa, kyselee yhä voimistuvalla äänellä.

Tyttö on herkkä loukkaantumaan / suuttumaan. Ottaa herkästi itseensä jos yhtään sanon ja käyttää tätä keinoa häikäilemättä hyväkseen. Tyttö haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Joko hyvällä tai sitten pahalla. Se on rasittavaa ja välillä jo vähän kiusallistakin jos ollaan kylässä tai meillä väkeä. Tyttö haluaa kaikkien katsovan, miten hän tanssii tai laulaa. Jos aikuiset juttelee keskenään niin tyttö tulee vaikka korvan juureen huutamaan, että saa huomion käännettyä itseensä.

Tätä on yritetty kitkeä vähemmälle. Tytölle on puhuttu ja selitetty. Huomion jakamista on harjoiteltu. On jäähytetty, on otettu leluja jäähylle ja ties mitä. Mutta ei tunnu auttavan. Alkaa olla neuvot lopussa.

Kuulostaa juuri lapsityypilät, josta en pidä... Lellitty pilalle!

 

[kinuski]

Mulla on samanlainen 9-vuotias. Mä luulen että osittain mä "tein" hänestä sellaisen. Kun poika oli vauva, olin yh, ja raahasin poikaa mukana kaikkialle. Kun imuroin, niin raahasin sitteriä mukana huoneesta toiseen, kun tein ruokaa, oli vauva sitterissä keittiönpöydällä jne. En kuitenkaan ole koskaan lellinyt poikaa, rajat on, ja tiukat sellaiset. Poika vaan ei edelleenkään viihdy yksin. Jos ei ole kaveria, niin kävelee mun perässä monkumassa kun on tylsää. Pikkuveljensä, joka taas on täysin päivänvastainen, haluaisi leikkiä yksin, mutta isompi on koko ajan kimpussa. Mä oon välillä miettiny mitä se tekee ollessaan yksin kotona, varmaan kävelee kissojen perässä... Joskus hyvin harvoin, saattaa pelata omassa huoneessaan yksin, mutta yleensä pitäis pikkuveljen mennä mukaan pelaamaan. Äärimmäisen rasittavaa!

 

[sama täällä]

Täällä myös 5v tyttö hyvin samanlainen. Ei jotenkaan osaa olla yhtään omissa oloissaan. Leikit on sitä, että huutelee koko ajan mulle jotain, tai tulee tuomaan nukkea "hoitoon" mulle. Ottaa kontaktia ihan koko ajan. Piirtäessään tyttö selittää mulle koko ajan, mitä tekee. Jos en vastaa, kyselee yhä voimistuvalla äänellä.

Tyttö on herkkä loukkaantumaan / suuttumaan. Ottaa herkästi itseensä jos yhtään sanon ja käyttää tätä keinoa häikäilemättä hyväkseen. Tyttö haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Joko hyvällä tai sitten pahalla. Se on rasittavaa ja välillä jo vähän kiusallistakin jos ollaan kylässä tai meillä väkeä. Tyttö haluaa kaikkien katsovan, miten hän tanssii tai laulaa. Jos aikuiset juttelee keskenään niin tyttö tulee vaikka korvan juureen huutamaan, että saa huomion käännettyä itseensä.

Tätä on yritetty kitkeä vähemmälle. Tytölle on puhuttu ja selitetty. Huomion jakamista on harjoiteltu. On jäähytetty, on otettu leluja jäähylle ja ties mitä. Mutta ei tunnu auttavan. Alkaa olla neuvot lopussa.

Kuulostaa juuri lapsityypilät, josta en pidä... Lellitty pilalle!

Olen tuon tytön äiti ja voin vakuuttaa, että tyttöä ei todellakaan ole lellitty pilalle. Varmaan on kasvatuksessa menty ihan metsään ja oltu epäjohdonmukaisia ja ties mitä mutta lellimisestä tuo ei kyllä ole peräisin. Itsekään en tykkää tuollaisesta, että lapsi keskeyttää aikuisten puhetta ja olen siihen koittanut saada stoppia viimeiset 3 vuotta mutta ei tunnu tulevan tulosta. Huomion tarve on vain niin kova.

Olen huomannut, että tyttöni katselee esim. juhlissa ensin tilannetta ja ihan selvästi kartoittaa asemia. Kun on päässyt "kartalle" niin alkaa hiljakseen hakea huomiota. Jos huomiota ei tule hyvällä niin lapsi todellakin järjestää vaikka kunnon kohtauksen :/ Se on todella kiusallista. Etenkin, kun lapsi ei tunnu olevan mitenkään pahoillaan asiasta vaan ihan selvästi tyytyväinen, kun saa minut keskeyttämään keskusteluni muiden kanssa ja keskittyvän tytön komentamiseen. Kotiinko/autoonko lapsi pitäisi jättää, kun kylään mennään? Todennäköisesti, sillä valitettavasti en ole saanut tyttöä kasvatettua paremmin käyttäytyväksi

 

[ap]

Täällä myös 5v tyttö hyvin samanlainen. Ei jotenkaan osaa olla yhtään omissa oloissaan. Leikit on sitä, että huutelee koko ajan mulle jotain, tai tulee tuomaan nukkea "hoitoon" mulle. Ottaa kontaktia ihan koko ajan. Piirtäessään tyttö selittää mulle koko ajan, mitä tekee. Jos en vastaa, kyselee yhä voimistuvalla äänellä.

Tyttö on herkkä loukkaantumaan / suuttumaan. Ottaa herkästi itseensä jos yhtään sanon ja käyttää tätä keinoa häikäilemättä hyväkseen. Tyttö haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Joko hyvällä tai sitten pahalla. Se on rasittavaa ja välillä jo vähän kiusallistakin jos ollaan kylässä tai meillä väkeä. Tyttö haluaa kaikkien katsovan, miten hän tanssii tai laulaa. Jos aikuiset juttelee keskenään niin tyttö tulee vaikka korvan juureen huutamaan, että saa huomion käännettyä itseensä.

Tätä on yritetty kitkeä vähemmälle. Tytölle on puhuttu ja selitetty. Huomion jakamista on harjoiteltu. On jäähytetty, on otettu leluja jäähylle ja ties mitä. Mutta ei tunnu auttavan. Alkaa olla neuvot lopussa.

Kuulostaa juuri lapsityypilät, josta en pidä... Lellitty pilalle!

Olen tuon tytön äiti ja voin vakuuttaa, että tyttöä ei todellakaan ole lellitty pilalle. Varmaan on kasvatuksessa menty ihan metsään ja oltu epäjohdonmukaisia ja ties mitä mutta lellimisestä tuo ei kyllä ole peräisin. Itsekään en tykkää tuollaisesta, että lapsi keskeyttää aikuisten puhetta ja olen siihen koittanut saada stoppia viimeiset 3 vuotta mutta ei tunnu tulevan tulosta. Huomion tarve on vain niin kova.

Olen huomannut, että tyttöni katselee esim. juhlissa ensin tilannetta ja ihan selvästi kartoittaa asemia. Kun on päässyt "kartalle" niin alkaa hiljakseen hakea huomiota. Jos huomiota ei tule hyvällä niin lapsi todellakin järjestää vaikka kunnon kohtauksen :/ Se on todella kiusallista. Etenkin, kun lapsi ei tunnu olevan mitenkään pahoillaan asiasta vaan ihan selvästi tyytyväinen, kun saa minut keskeyttämään keskusteluni muiden kanssa ja keskittyvän tytön komentamiseen. Kotiinko/autoonko lapsi pitäisi jättää, kun kylään mennään? Todennäköisesti, sillä valitettavasti en ole saanut tyttöä kasvatettua paremmin käyttäytyväksi

Kyllä tämä on luonnekysymys, ei kasvatuskysymys. Itsekin yritän kartoittaa, että mitä tämä on ja mikä tähän auttaisi. Meidän poika on myös oppinut todella aikaisin puhumaan ja on muutenkin isomman oloinen. Siksi ihmettelenkin, että miksi 1.5v. leikkii itsekseen, mutta 4v. ei leiki.

 

[vieras]

Toi rauhoittuminen kun on kuitenkin PAKKO opetella tulevaa koulua varten, ettei oo sit siellä ongelmissa. =)

Uskon, että lapsi oppii sen ihan luonnostaan. Ei sitä voi opetella.

 

[sama täällä]

Meilläkin 3v pikkuveli leikkii todella mahtavasti itsekseen. Pojalla on todella hienoja leikkejä ja hän jaksaa näpertää. Kylässäkin poika viihtyy hyvin, kun otetaan pari legon traktoria matkaan. Niillä poika leikkii vaikka eteisen nurkassa. Myös pikkusisko 1v on selvästi innostunut leikeistä. Ongelmana on vain esikoisen touhut.

Onko teillä muilla ongelmia esikoisen kanssa? Itse olen miettinyt, että opetinko esikoisen siihen, että hän saa koko ajan huomiota. Olin niin onneasta soikeana tytön synnyttyä, että huomioin häntä koko ajan. Pidin sylissä, leikin ja lauloin, luin, leikin leluilla hänen kanssaan. Tein kaiken hänelle ja hänen kanssaan.

 

[mietteitä]

Ensin pitää saada juosta ne "löysät pois" ennen kuin voidaan ajatellakaan rauhoittumista. Missään kohtaan sitä ei erikseen sanottu, jotenka pitää kysyä, että kuinka paljon nuo aktiiviset lapset saavat ulkoilla?

 

[Madicken04]

Ei varmaan kuulu tähän, mutta minulla on kohta 4v täyttävä autistinen tyttö jonka kanssa tulee välillä kanssa tuollainen olo. Sellaisia päiviä kun tuntuu että lapsi on kokoajan jotain vaatimassa eikä anna hetken rauhaa jne. Vaikka ei suinkaan ole jatkuvaa niin nuo päivät kun kohdalla sattuu tuntuvat raskailta.

 

[vieras]

Sano, että ei käy. Nyt ei onnistu. Nyt sinä leikit hetken itseksesi. Tai teet jotain muuta. Jos tekee pahojaan tai tulee roikkumaan, laita jäähylle. Joh-don-mu-kai-ses-ti. Joka kerta. Keksimällä keksi sellaisia juttuja, missä on tavallaan pakko se itsekseen touhuaminen. Esim. pienempi isänsä kanssa ulos ja te sisällä tai toisin päin; sinä teet jotain hommaa mihin lapsi ei voi tulla mukaan / sotkemaan. Sitten ehdotat jotain tekemistä, mitä voi sen aikaa tehdä. Sisällä voi käydä vessassa, leipoa, laittaa ruokaa.

Ja sitä jäähyä joka kerta kun tekee ei-toivottuja, selkeästi kiellettyjä asioita. Yksi varoitus ja jäähy. Jne.

 

[meidän esikoinen]

Meiltä löytyy 2,5v vaativa poikalapsi. Ihanaa lukea teidän viestejänne, emme siis olekaan yksin "ongelmamme" kanssa. Meillä myös huomio haetaan ja otetaan joko hyvällä tai pahalla, siihen ei auta jäähyt, lelujen takavarikoinnit tms. rangaistukset. Ei , vaikka kuinka johdonmukaisesti näitä yrittäisi soveltaa. Muuten kyllä tottelee, mutta tuo huomionhaku ja keskipisteenä oleminen on niin tiukassa, että siihen ei auta mikään. Tätä on tosin turha selittää sellaisille, joilla ei ole kokemusta kyseenomaisesta lapsityypistä ja luonteesta.

Meillä poika on muuten rauhallinen ja melko varovainen liikkeissään, uusissa tilanteissa jopa arka. Mutta tutuissa paikoissa alkaa aina sama Show kuin kotonakin. Tänäänkin seurasin, kuinka poika perhekahvilassa yritti väenvängällä omia yhden työntekijän huomion itselleen. Työntekijä yritti jutella ja leikkiä toisen lapsen kanssa, niin eikös tämä meidän pikkusankari tehnyt kaikkensa saadakseen 100% huomion. Rasittavaa, ja välillää ihan nolottaa lapsen käytös.

Kotona vinkuu, huutaa ja kitisee koko ajan jos häntä ei huomioida tai touhuta juuri hänen kanssaan. Erityisesti illat ja viikonloput ovat koettelemus, koska silloin mieskin on kotona ja poika voi kinuta myös isän seuraa jatkuvasti.

Perheessämme on myös vauva, ja täytyy sanoa että niin työntäyteistä on ollut aika tämän esikoispojan kanssa, että vauvan tuleminen taloon ei ole juurikaan tuntunut lisäävän työnmäärää. Pikemminkin on helpottavaa, että välillä voi ja pitää keskittyä myös vauvanhoitoon.

Vauvana poika oli vaativa, ei viihtynyt silloinkaan itsekseen, oli helposti ärtyvä ja itki paljon. Oli silloinkin jotenkin erilainen kuin muut tuntemani vauvat. Nyt kun meillä on toinenkin lapsi, joka onkin yllättäen "normaalimpi", helpompi tapaus, olen vasta tajunnut kuinka haastava tapaus esikoinen on ollut. Kaikesta huolimatta kovin rakastettu tietysti on.

 

[meidän esikoinen]

Ensin pitää saada juosta ne "löysät pois" ennen kuin voidaan ajatellakaan rauhoittumista. Missään kohtaan sitä ei erikseen sanottu, jotenka pitää kysyä, että kuinka paljon nuo aktiiviset lapset saavat ulkoilla?

Meillä ei ole ollenkaan kyse mistään rauhoittumisongelmasta. Meidän 2,5-vuotias istuu vaikka 2h aloillaan jos vaan jaksan hänelle lukea kirjoja. Itsekseen ei tietenkään niitä halua selailla. Muutenkaan meidän lapsi ei ole mikään rämäpää.

 

[K]

Meidän 3,5-vuotias ainokainen on myös tosi huono leikkimään itsekseen. Joskus harvoin leikkii yksin, mutta yleensä haluaa minut tai isänsä leikkiin mukaan. Eikä riitä että istumme vieressä katsomassa leikkiä, vaan työntää legopalikoita käteen ja haluaa että leikkiin myös osallistutaan. Rasittavaa!

Myös esim. ruokaa laittaessani poika pyörii koko ajan keittiössä jaloissa, vaikka kuinka kehotan menemään leikkimään.

Poika oli vaativa myös pienempänä: kova kitisemään ja vaati jatkuvaa viihdytystä. Itsekin mietin että olenko opettanut lapseni liian hyvälle suostumalla jatkuvaan leikkimiseen. Yhden lapsen äitinä olen olettanut että muilla on samanlaista, mutta ei sitten ilmeisesti olekaan.

Onko teillä jotain käytännön vinkkejä siihen miten lapsi oppisi leikkimään itsekseen vai pitääkö vain kylmästi kieltäytyä leikkimästä ja kuunnella huutoa?

 

[vieras]

Lasten luonteet on erilaisia. Meillä toinen vativa ja tarvitseva, toinen helppo ja itsekseen viihtyvä.

Mutta omalla toiminnallakin vaikutusta. Vaativa lapsi on useammin esikoinen kuin seuraava tai nuorin sisarussarjassa. Meilläkin näin.

Yritin liikaa pitää lasta koko ajan tyytyväisenä. useamman lapsen kanssa siihen ei ole edes mahdollisuutta. Meillä on moni juttu muuttunut iän ja sisaruksen syntymän myötä.

Lisäksi 4v tarttee jo paljon kaveriseuraa kotiin. pihalle, kylään. Päivähoidossa oppii olemaan yksi muiden joukossa, myös harrastukset on hyviä.

 

[Kata-76]

Mutta omalla toiminnallakin vaikutusta. Vaativa lapsi on useammin esikoinen kuin seuraava tai nuorin sisarussarjassa. Meilläkin näin.

Tämä pisti silmään ketjua lukiessa. Vaativat lapset tuntuvat olevan esikoisia, jotka ovat olleet vaativia myös vauvana.

Jos omat rahkeet ei riitä, kannattaa ehkä kokeilla päiväkotia, siellä pitäisi riittää seuraa samanikäisistä ja tekemistä. Eikä siellä voi olla huomion keskipisteenä koko aikaa.

 

[hmmm]

Monesti tuollaisen vaativan lapsen saa kyllä kuriin, kun yksinkertaisesti ei toteuta tämän jokaista toivetta. Minusta 5v. joka keskeyttää juhlissa aikuisten jutut on tosi ärsyttävä! Kyllä lapsen pitää tietää milloin pitää olla hiljaa. Ainakin 5-vuotiaan. Ihan auktoriteetin puutetta tuo on! ja vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus on jotenkin "lukossa". Silloin lapsen on tosi helppoa esim. juhlissa hakea huomiota ja tietää mikä on äidin reaktio asiaan (äiti hermostuu). Noidankehä on valmis! Eli lapselle sopivasti huomiota ja "laatuaikaa" kotona, mutta kunnon rajat! Aikuisten nenille ei hypitä. 5-vuotiaan kohdalla on äkkiä alettava toimiin ennenkuin tilanne riistäytyy ihan käsistä. Temperamenttia saa ja pitää olla ja se on luonnekysymys, mutta huonoa käytöstä ei pidä sallia!

 

[koppeli]

Toi rauhoittuminen kun on kuitenkin PAKKO opetella tulevaa koulua varten, ettei oo sit siellä ongelmissa. =)

Uskon, että lapsi oppii sen ihan luonnostaan. Ei sitä voi opetella.

Toki oppii luonnostaan = opettaja koulussa opettaa. Se on helppo vanhempien sanoa että asiaa ei voi opetella kun eivät ole sitten siellä koulussa kärsimässä siitä ongelmasta kun tyttipetteri ei osaa olla rauhassa.

 

[vieras]

Ehkä ap:llä on sitten ihan hypertapaus, mutta haloo! Eiks kaikki terveet lapset ole kiinni vanhemmissaan, ärsytä, vongu, mangu, valita, huutele äitiheiäitiheiäitikatoäitikato?! Meillä ainakin, ja olen pannut koko "käytöksen" sen piikkiin, että kyse on l a p s e s t a. En reagoi joka risaukseen, mutta kai mä nyt omien lapsieni seurassa pyrin olemaan mahdollisimman paljon.

 

[vieras]

Toi rauhoittuminen kun on kuitenkin PAKKO opetella tulevaa koulua varten, ettei oo sit siellä ongelmissa. =)

Uskon, että lapsi oppii sen ihan luonnostaan. Ei sitä voi opetella.

Toki oppii luonnostaan = opettaja koulussa opettaa. Se on helppo vanhempien sanoa että asiaa ei voi opetella kun eivät ole sitten siellä koulussa kärsimässä siitä ongelmasta kun tyttipetteri ei osaa olla rauhassa.

Meillä on kaksi isompaa lasta, tämä vaativa tapaus on nuorimmainen. Joten ei ole mikään ainoa lellitty liisapetteri. Eikä opettaja opeta lapsillemme käytöstapoja, eikä myöskään päiväkodintädit. Vaan me vanhemmat.

Kumma kun tällainen asia sysätään heti vanhempien niskoille, että he tekevät jotain väärin jos lapsi on vilkas ja vaativa.

 

[kolmenpojanäiti]

Meillä on ap samanlaista, ihan täysin! :wave:

Lapsi on ollut vauvasta asti erittäin vaativa, ottaa huomion joko hyvällä tai sitten pahalla (kuten yleensä ). Rajat on todellakin (perheessä kaksi muutakin lasta), mutta hänen kohdallaan ei tunnu auttavan niiden säntillinen noudatus, tai ainakaan en tulosta ole vielä neljässä vuodessa nähnyt.

Ei leiki kuin pieniä hetkiä yksin, palapelit on ainoa mihin jaksaa keskittyä. Tietokoneella tykkää pelata ja samoin katsoa videota. Mutta niihin on säännööliset aikarajat. Muun ajan sitten juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee, tekee tuhojaan (tyhjentää vessojen kaappeja, kaataa lelulaatikoita lattioille, levittää dvd:t jne.) Eli ottaa sen huomion sitten negatiivisella tavalla.

Näihin ollaan puututtu aina, mutta ei auta arestit, jäähyt, lelujen pois ottamiset etc. Asiasta kun sanotaan, niin se pysyy korbien välissä ehkä viis minsaa. Ja muiden lasten kohdalla tämä ei ole ollut KOSKAAN tällaista!

Peesaan täysin!! Meillä vain poika on "jo" 5-vuotias. Meillä auttaa oikeastaan ulkoilu, jossa saa liikkua vapaasti. Eli siis juosta, kiipeillä, hypellä siis kaikkea "hurjempaa" kuin kotona. Sisäpäivät on yhtä kaaosta.

 

[Katriina]

Meillä on nyt neljävuotias poika. Vaikka on todella rakas, on myös todella raskas, ollut ihan vauvasta asti. Hän on vaativa, koko ajan vaatii huomiota ja apua jossakin asiassa. Ei leiki itsekseen yhtään, koko ajan vaatii vanhempiaan leikkimään ja aina pitää olla joku vieressä. On raskasta, kun ei saa koskaan huilata lapsesta eikä edes viittä minuuttia kauempaa omaa tilaa, sillä lapselle sekin on liikaa.

Onko muilla tällaisia lapsia? Mikä neuvoksi? Mikä auttoi?

Meillä on tällainen kolmivuotias, ja alamme olla aika avuttomia. Yötkin hän nukkuu meidän kanssa, kahta ensimmäistä tuntia lukuunottamatta. En oikeasti tiedä mitä tässä voi tehdä, neuvolan mielestä kyseessä on vaihe... tämä "vaihe" on kestänyt nyt kolme vuotta.

 

[kolmenpojanäiti]

Meillä on nyt neljävuotias poika. Vaikka on todella rakas, on myös todella raskas, ollut ihan vauvasta asti. Hän on vaativa, koko ajan vaatii huomiota ja apua jossakin asiassa. Ei leiki itsekseen yhtään, koko ajan vaatii vanhempiaan leikkimään ja aina pitää olla joku vieressä. On raskasta, kun ei saa koskaan huilata lapsesta eikä edes viittä minuuttia kauempaa omaa tilaa, sillä lapselle sekin on liikaa.

Onko muilla tällaisia lapsia? Mikä neuvoksi? Mikä auttoi?

Meillä on tällainen kolmivuotias, ja alamme olla aika avuttomia. Yötkin hän nukkuu meidän kanssa, kahta ensimmäistä tuntia lukuunottamatta. En oikeasti tiedä mitä tässä voi tehdä, neuvolan mielestä kyseessä on vaihe... tämä "vaihe" on kestänyt nyt kolme vuotta.

Vielä unohdin sanoa, että meillä on myös 3-vuotias lapsi, joka on aivan tämän 5-vuotiaan vastakohta. Rauhallinen, viihtyy yksinään ( saattaa leikkiä yksinään vaikka yli tunnin kerrallaan, jos saa olla rauhassa), tottelee pyyntöjä/käskyjä jne. Lapset ovat niin erilaisia ja heidät on opittava hyväksymään sellaisinaan. Vaikeaa se tosin on. Kyllä kiehun tuon 5-vuotiaan kanssa päivittäin, mutta toivon rauhoittuvan iän myötä.

 

[vieras]

Monesti tuollaisen vaativan lapsen saa kyllä kuriin, kun yksinkertaisesti ei toteuta tämän jokaista toivetta. Minusta 5v. joka keskeyttää juhlissa aikuisten jutut on tosi ärsyttävä! Kyllä lapsen pitää tietää milloin pitää olla hiljaa. Ainakin 5-vuotiaan. Ihan auktoriteetin puutetta tuo on! ja vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus on jotenkin "lukossa". Silloin lapsen on tosi helppoa esim. juhlissa hakea huomiota ja tietää mikä on äidin reaktio asiaan (äiti hermostuu). Noidankehä on valmis! Eli lapselle sopivasti huomiota ja "laatuaikaa" kotona, mutta kunnon rajat! Aikuisten nenille ei hypitä. 5-vuotiaan kohdalla on äkkiä alettava toimiin ennenkuin tilanne riistäytyy ihan käsistä. Temperamenttia saa ja pitää olla ja se on luonnekysymys, mutta huonoa käytöstä ei pidä sallia!

Juu, ei 5-vuotiaan enää kuulu joka asiaan puuttua ja varsinkaan keskeyttää aikuisia. Kyse on tapakasvatuksesta. Ei minun vilkkaat lapseni ainakaan missään juhlissa aikuisia keskeytä, toki ovat "aktiivisia", mutta käytöstavat kyllä heillä on =)

 

[vieras]

Jos huomiota ei tule hyvällä niin lapsi todellakin järjestää vaikka kunnon kohtauksen :/ Se on todella kiusallista. Etenkin, kun lapsi ei tunnu olevan mitenkään pahoillaan asiasta vaan ihan selvästi tyytyväinen, kun saa minut keskeyttämään keskusteluni muiden kanssa ja keskittyvän tytön komentamiseen.

Lapsi onkin varmaan tyytyväinen koska lopulta sai sen mitä halusi, huomiosi.
Miksi huomiota ei tule "hyvällä"? Miksi pitää mennä siihen kohtaukseen ennenkuin huomion saa? Ja miksi sen silloin saa? Sehän on kuin palkinto...

Itse tekisin niin, että antaisin huomiota hyvästä käytöksestä, en huonosta. Mielestäni kylässä, kun muut keskustelee, ei ole hyvää käytöstä sekään, että lapsi järjestää jonkun lauluesityksen yhtäkkiä (se on tavallaan päälle puhumista sekin). Onhan se kiusallista jättää huutava lapsi huomioitta, mutta mun uskoisin toimivan. Samalla voi kehua jotain toista lasta (sisarusta?) vaikka ei tekisi mitään erikoista edes.

Olen itse käyttänyt tätä omaan lapseeni ja on aika huvittavaa jopa huomata miten ei toivottu käytös loppuu kuin seinään kun alan kehua pienempää sisarusta (usein jopa liioitellusti "Hyvä ---, oi kun piirrät hienosti, tosi upeaa, vau, olet kyllä tosi lahjakas jne...". Toki väsyneenä ja usein ihan muutenkin ensimmäinen reaktio on automaatiisesti komentaminen, eli sen huomion antaminen, mutta on ihan hyvä välillä miettiä ja keskittyä siihen, ettei anna lapselle sitä "palkintoa".

 

[vieras]

Jos huomiota ei tule hyvällä niin lapsi todellakin järjestää vaikka kunnon kohtauksen :/ Se on todella kiusallista. Etenkin, kun lapsi ei tunnu olevan mitenkään pahoillaan asiasta vaan ihan selvästi tyytyväinen, kun saa minut keskeyttämään keskusteluni muiden kanssa ja keskittyvän tytön komentamiseen.

Lapsi onkin varmaan tyytyväinen koska lopulta sai sen mitä halusi, huomiosi.
Miksi huomiota ei tule "hyvällä"? Miksi pitää mennä siihen kohtaukseen ennenkuin huomion saa? Ja miksi sen silloin saa? Sehän on kuin palkinto...

Itse tekisin niin, että antaisin huomiota hyvästä käytöksestä, en huonosta. Mielestäni kylässä, kun muut keskustelee, ei ole hyvää käytöstä sekään, että lapsi järjestää jonkun lauluesityksen yhtäkkiä (se on tavallaan päälle puhumista sekin). Onhan se kiusallista jättää huutava lapsi huomioitta, mutta mun uskoisin toimivan. Samalla voi kehua jotain toista lasta (sisarusta?) vaikka ei tekisi mitään erikoista edes.

Olen itse käyttänyt tätä omaan lapseeni ja on aika huvittavaa jopa huomata miten ei toivottu käytös loppuu kuin seinään kun alan kehua pienempää sisarusta (usein jopa liioitellusti "Hyvä ---, oi kun piirrät hienosti, tosi upeaa, vau, olet kyllä tosi lahjakas jne...". Toki väsyneenä ja usein ihan muutenkin ensimmäinen reaktio on automaatiisesti komentaminen, eli sen huomion antaminen, mutta on ihan hyvä välillä miettiä ja keskittyä siihen, ettei anna lapselle sitä "palkintoa".

Niin ja lisään vielä, että jos 5v lapsi juhlissa jatkuvasti hakee itselleen huomiota ja huutaa jopa sen saadakseen niin ihan hyvin voi lapsen viedä vaikka sinne autoon huutamaan. Ei muiden tarvitse sellaista kuunnella.