Lapsi joka ei kunnioita mitään eikä ketään.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mitä sellaiselle pitäisi tehdä? On käyty läpi kaikki mahdolliset rangaistuskeinot. On puhuttu lempeästi mutta päättäväisesti,on huudettu naama punaisena,on yritetty vastata lapsen raivoamiseen halaamalla ja hellyydellä. MIKÄÄN ei auta,tuntuu että lapsi suorastaan vihaa meitä. Kun lapsi tekee kiusaa veljelleen,otan hänet eteeni seisomaan ja katson silmiin,kiellän,perustelen kiellon,vien jäähylle ja selitän vielä kerran syyn miksi sinne joutui. Mitä tekee lapsi: Nauraa räkäisesti,huutaa puheeni päälle,rimpuilee,sylkee,pyörii ja venkuilee.

Mä en saa lapseen mitään kontaktia,tuntuu että puhun seinille. Lapsi ei reagoi kehotuksiin,samasta asiasta saa sanoa ainakin kolme kertaa ennen kuin lapsi tuntuu edes kuulevan. Kaikki on huutoa ja tappelua,mikään ei oo koskaan hyvä. Tuntuu että lapsi tekee kaiken just päinvastoin kuin pitäisi,mikään ei suju,kaiken saa väännettyä hirveeksi taisteluksi. Jo ihan pienet asiat tuottaa hirveetä vaivaa. Joskus itken ja mietin miksi näin on.

Syytä en ole keksinyt. Enkä myöskään sitä kuinka saan yhteuden lapseeni,kuinka saisin hänet kuuntelemaan ja tajuamaan että näin ei voi jatkua tai tää syö meidät kaikki elävältä. Koko perheen energia menee tuon yhden huutavan,kiukuttelevan,tyytymättömän ja ikuisen vastarannan kiiskin lepyttelyyn,maanitteluun,sovitteluun,selvittelyyn. Me ollaan miehen kanssa ihan poikki. Lapsi 5v.
 
Meillä myös on samanikäinen ja samalla tavalla käyttäytyvä tyttö. Jos yhtään lohduttaa myös mä olen neuvoton, kun ei mitään usko, ei vaikka kuinka yritän. Perheneuvolaan ehkä pitäisi ottaa yhteyttä
 
Minäkin hakisin apua ulkopuoliselta tuossa tilanteessa. Ei siinä mitään menetä =) Parempi hakea sitä apua nyt kun lapsi on vielä pieni. Mitä vanhemmaksi kasvaa niin sen vaikeampaa varmasti tulee olemaan jos ei mitään muutosta tapahdu.
 
[QUOTE="äeti";22707285]adhd/asperger. Joko penskalla tai vanhemmilla.[/QUOTE]

No neuvolassa ollaan tästä puhuttu ja terveydenhoitaja on sitä mieltä että tämä "penska" on kuitenkin kehitykseltään täysin normaali eikä ole syytä epäillä kumpaakaan. Osaa halutessaan keskittyä hyvin ja on kielellisesti lahjakas,oppi lukemaan vuosi sitten. On yleensä myös vieraskorea eli kylässä ja muualla käyttäytyy moitteettomasti,jostain syystä tämä käytös kohdistuu vain minuun ja mieheeni. Käsittääkseni adhd-lapset ovat sitä kokoajan,eivätkä voi itse säädellä sairauttaan on/off. Minä ja mieheni olemme terveitä.
 
Mielestäni lapsesi vaikuttaa vain älykkäältä ja osaa manipuloida sen takia ihmisiä. Taidan tarkkaan tietää millaisesta lapsesta on kyse, sillä meiltä löytyy tuollainen. Vaikea luonne... Meillä myös sanallisesti lahjakas ja oppi lukemaan alle 4v. lisäksi taiteellisesti lahjakas. Sosiaalinen kehitys sitten ihan lapsen kengissä. Me ei olla apua haettu sillä pidetään tuota omapäisyyttä vain vaikeana temperamenttina. Periksi ei kannata antaa missään ja tiukat rajat oltava. Meillä parhaiten tehoaa jonkin kivan asian menetys rangaistuksena.
 
[QUOTE="vieras";22707321]No neuvolassa ollaan tästä puhuttu ja terveydenhoitaja on sitä mieltä että tämä "penska" on kuitenkin kehitykseltään täysin normaali eikä ole syytä epäillä kumpaakaan. Osaa halutessaan keskittyä hyvin ja on kielellisesti lahjakas,oppi lukemaan vuosi sitten. On yleensä myös vieraskorea eli kylässä ja muualla käyttäytyy moitteettomasti,jostain syystä tämä käytös kohdistuu vain minuun ja mieheeni. Käsittääkseni adhd-lapset ovat sitä kokoajan,eivätkä voi itse säädellä sairauttaan on/off. Minä ja mieheni olemme terveitä.[/QUOTE]

Adhd-lapset ovat usein hyvin älykkäitä ja voivat pärjätä hyvin koulussa jos haluavat,eli että lahjoja olisi. Adhd.nhan ei aina liity ylivilkkautta,voi olla esim. ADD.
Mutta voi hyvinkin olla että taustalla on jotain ihan muuta, ottakaa ihmeessä yhteyttä johonkin ammattilaistahoon nytkun lapsi on vielä pieni!
 
[QUOTE="mii";22707411]Adhd-lapset ovat usein hyvin älykkäitä ja voivat pärjätä hyvin koulussa jos haluavat,eli että lahjoja olisi. Adhd.nhan ei aina liity ylivilkkautta,voi olla esim. ADD.
Mutta voi hyvinkin olla että taustalla on jotain ihan muuta, ottakaa ihmeessä yhteyttä johonkin ammattilaistahoon nytkun lapsi on vielä pieni![/QUOTE]

höpöhöpö. Keskimääräistä tyhmempiä ovat adhd-lapset.
 
höpöhöpö. Keskimääräistä tyhmempiä ovat adhd-lapset.

"Moni on keskittymis- ja toiminnanohjausvaikeuksistaan huolimatta hankkinut akateemisen tutkinnon. On myös tärkeää muistaa, ettei ADHD korreloi mitenkään älykkyyden tai opinnoissa tarvittavan ahkeruuden kanssa. "

Kymmenen väärinkäsitystä ADHD:sta

"AD/HD:llä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden kanssa. Monet AD/HD -lapset ja aikuiset ovat jopa keskimääräistä lahjakkaampia ja luovempia. Lahjakkuusprofiili tosin on monesti epätasainen. Oppimiseen keskittymisvaikeuksilla kuitenkin on suuri vaikutus. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä."

Mikä on AD/HD?
 
[QUOTE="vieras";22707198]Mitä sellaiselle pitäisi tehdä? On käyty läpi kaikki mahdolliset rangaistuskeinot. On puhuttu lempeästi mutta päättäväisesti,on huudettu naama punaisena,on yritetty vastata lapsen raivoamiseen halaamalla ja hellyydellä. MIKÄÄN ei auta,tuntuu että lapsi suorastaan vihaa meitä. Kun lapsi tekee kiusaa veljelleen,otan hänet eteeni seisomaan ja katson silmiin,kiellän,perustelen kiellon,vien jäähylle ja selitän vielä kerran syyn miksi sinne joutui. Mitä tekee lapsi: Nauraa räkäisesti,huutaa puheeni päälle,rimpuilee,sylkee,pyörii ja venkuilee.

Mä en saa lapseen mitään kontaktia,tuntuu että puhun seinille. Lapsi ei reagoi kehotuksiin,samasta asiasta saa sanoa ainakin kolme kertaa ennen kuin lapsi tuntuu edes kuulevan. Kaikki on huutoa ja tappelua,mikään ei oo koskaan hyvä. Tuntuu että lapsi tekee kaiken just päinvastoin kuin pitäisi,mikään ei suju,kaiken saa väännettyä hirveeksi taisteluksi. Jo ihan pienet asiat tuottaa hirveetä vaivaa. Joskus itken ja mietin miksi näin on.

Syytä en ole keksinyt. Enkä myöskään sitä kuinka saan yhteuden lapseeni,kuinka saisin hänet kuuntelemaan ja tajuamaan että näin ei voi jatkua tai tää syö meidät kaikki elävältä. Koko perheen energia menee tuon yhden huutavan,kiukuttelevan,tyytymättömän ja ikuisen vastarannan kiiskin lepyttelyyn,maanitteluun,sovitteluun,selvittelyyn. Me ollaan miehen kanssa ihan poikki. Lapsi 5v.[/QUOTE]

meillä sama homma,lapsi on 6v. kaikkemme on yritetty.(meillä ei ollut perheneuvolasta,toimintaterapeutista mitään apua,2v saanut eri viranomaisten kanssa vääntää tutkimuksista, nyt viimein löyty psykologi joka otti asian hoitaakseen,mutta pitkä tie on vielä edessä siihen että saadaan asiaan selvyys,ja päästään lastenneurologille)

musta on välillä niin epäreilua että olen tehnyt niin paljon sen hyväksi että lapsella olisi hyvä olla, tässä "kiitos" no meillä paikalla ei ole väliä,sama meno paikassta riippumatta(öö no kaupassa meno on pahempaa ku kotona,enemmän aistiärsykkeitä) ainoastaan on rauhallinen ollessaan kahdestaan minun tai isän kanssa kotona, silloinkaan ei saamitään hommaa tehtyä. ja reagoi kieltoihin voimakkaasti.
 
Oletko kertonut lapselle, miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä? Oletko kertonut, että pahoitat mielesi ja käytös tekee sinut erittäin surulliseksi? Oletko kysynyt lapselta, miltä hänestä tuntuu, kun hän pahoittaa sinun mielesi?
 
höpöhöpö. Keskimääräistä tyhmempiä ovat adhd-lapset.

paljonkos sulla on omakohtaista kokemusta? meillä lapsella tod näk adhd, hän on kielellisesti,matemaattisesti,yleistiedollisesti edellä ikäisiään. hän osaa selittää hyvin toimintaansa ja toisten toimintaa. hän ei ole tyhmä. mutta käytös voi antaa ymmärtää(vieraiden silmissä) asian olevan niin,koska ei näytä oppivan samaan muottiin muiden kanssa, impulssikontrolli puutteellinen,hän siis toimii täysin tunteiden ja mielenjuolahdusten mukaan.
 
[QUOTE="mä";22707542]Oletko kertonut lapselle, miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä? Oletko kertonut, että pahoitat mielesi ja käytös tekee sinut erittäin surulliseksi? Oletko kysynyt lapselta, miltä hänestä tuntuu, kun hän pahoittaa sinun mielesi?[/QUOTE]

Lukemattomia kertoja. Kun tilanne on päällä,lapselle on turha puhua yhtään mitään. Jälkeenpäin olen sitten asiasta yrittänyt jutella,mutta en usko että empatiakyky on vielä täysin kehittynyt niin että ymmärtäisi mitä on samaistua toisen asemaan. Ymmärtää toki sen,että jos minä huutaisin hänelle,se ei olisi mukavaa,mutta ei ehkä hahmota sitä että MUSTA vois tuntua pahalta jonkun hänen tekosensa takia. Olipas sekava sepustus..
 
Minusta ap:n lapsi kuulostaa ihan normaalilta 5-vuotiaalta. :D

En yhtään ymmärrä tuota että aina pitää saada joku diagnoosi.

Oma lapseni on myös tempperamenttinen ja vilkas. Koulunkäynti ei kiinnosta vaikka älyllisesti pärjäisi hyvin. Joku saattaisi ajatella että joku adhd tuolla on, mutta itse ainakin pidän sitä vaan osana lapsen luonnetta.
 
[QUOTE="a.p";22707625]Lukemattomia kertoja. Kun tilanne on päällä,lapselle on turha puhua yhtään mitään. Jälkeenpäin olen sitten asiasta yrittänyt jutella,mutta en usko että empatiakyky on vielä täysin kehittynyt niin että ymmärtäisi mitä on samaistua toisen asemaan. Ymmärtää toki sen,että jos minä huutaisin hänelle,se ei olisi mukavaa,mutta ei ehkä hahmota sitä että MUSTA vois tuntua pahalta jonkun hänen tekosensa takia. Olipas sekava sepustus..[/QUOTE]

Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitat.

Kokeilkaapa nyt joulun aikaan tuo toisen asemaan samaistuminen positiivisella tavalla. Miettikää lähipiiristä joku lapsesi ikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi jolle annatte mieluisan lahjan. Menkää yhdessä valitsemaan lahja ajan kanssa ja kysele lapsesta, tykkäisikö hän tästä lelusta ja jos tykkäisi niin kysy, että tykkäisiköhän sitten tämä toinenkin lapsi siitä ja tulisikohan iloiseksi. Pyydä lasta miettimään, miten hän tulisi iloiseksi, jos joku valitsisi hänelle lahjaa samalla hetkellä (voit vaikka erikseen ostaa sitten jouluksi lahjan, jonka "joku lapsi" oli halunnut ostaa lapsellesi). Voit myös esittää sellaisen lahjan, mistä sekä sinä että lapsi tiedätte varmasti, ettei lahjan saaja ilostu (esim. vauvalelu 5 vuotiaalle) ja kysyä lapselta, miltäköhän saajasta tuntuisi saada se, ilostuisikohan vai harmistuisikohan.

Kuten epäilit, lapsella ei välttämättä ole kykyä samaistua toisen ihmisen asemaan ja tarvitsee sen oppimisessa sinun apuasi. Harjoitelkaa tuota toisen asemaan samaistumista. Kun lapsella on paha mieli jostain (ei siis raivokohtaus vaan sellainen paha mieli, että hakee lohtua sinulta itse) niin lohdutuksen lopuksi voit kertoa, että tuolta sinustakin tuntuu silloin, kun sanot sinulla olevan paha mieli. Näin lapsi huomaa konkreettisesti, miltä sinusta tuntuu.
 
käännä selkäs lapselle kunnes on rauhoittunut ja ilmoita että tommosta kiukkupussia et ainakaan kattele. Saattaa toimia jos lapsi hakee huomiota huutamalla ja riehumalla.
 
käännä selkäs lapselle kunnes on rauhoittunut ja ilmoita että tommosta kiukkupussia et ainakaan kattele. Saattaa toimia jos lapsi hakee huomiota huutamalla ja riehumalla.
 
käännä selkäs lapselle kunnes on rauhoittunut ja ilmoita että tommosta kiukkupussia et ainakaan kattele. Saattaa toimia jos lapsi hakee huomiota huutamalla ja riehumalla.

Toimisko se, että raivarin tullessa päälle lapsi laitetaan johonkin turvalliseen huoneeseen rauhoittumaan ja saa luvan kanssa tulla pois, kun on VARMASTI rauhoittunut? Kyse ei ole enää sylilapsesta, joten lapsi saa rauhassa pohtia omia tuntemuksiaan. Ja anteeksipyyntö rauhoittumisen jälkeen! Oman lapseni kohdalla laitan leluja vaikka pariksi viikoksi pois ja saa ne sitten, kun osaa taas käyttäytyä.
 
Meillä samanlainen pian 5v pakkaus kotona. Olen usean vuoden jo epäilly ad/hd:ta tuon käytöksen taustaksi. Viime viikolla käytiin neurologilla, joka sanoi, että ainakin vuosi vielä katsotaan tilannetta ja keskusteltiin myös siitä, voiko käytöksen taustalla olla pelkästään perinnölliset luonteenpiirteet isältä. Toimintaterapiassa käyty puoli vuotta. Psykologiset tesit tehty, mut kaikki vielä arvailujen varassa, eikä pystytä lopullisesti mitään päättelemään vaikkakin selkeitä viitteitä siitä on, että usealla eri osa-alueella on kehitysviivettä. Kasvatus erittäin haastavaa, koska tietty metodi ei toimi kun hetken ja sitten pitää taas keksiä jotain uutta, millä palkita/rangaista. Tähän henkiseen väsymykseen on jo turtunut ja syyllisyys omasta huonommuudesta painaa vaikkakin jo 3. lapsi, eikä aiempien lasten kanssa ole ollut mitään tällaista. Meillä kauppareissut aina ennalta jännitettävä tapahtuma ja etenkin tuo vieraiden ihmisten rajojen kunnioittamattomuus mietityttää kovastikin. Suusta saattaa päästä vieraille ihmisille mitä vaan ja lapsi menee vieraiden ihmisten "kannoille". Voimia kaikille, jotka painivat samojen ongelmien kanssa!
 

Yhteistyössä