Lapsi matkii muita

[aitikkä vm76]

Eli reilu kolme vuotias poikamme on alkanut kovasti matkimaan ``kavereitaan'
Hänellä on pari kaveria hoidon ulkopuolella ja heillä käydessämme näyttää siltä että muut keksivät ja tekevät ja meidän poitsu toistaa kaiken perässä. Hoidosta hakiessa olen myös pannut merkille että hän toistaa sen hetkisen leikkitoverin puheitakin lähes sanasta sanaan ja seuraa perässä ja tekee juuri kuten kaverikin. Ja kyseessä siis samanikäiset tai nuoremmat kaverit eli että kehitysvaiheeltaan ovat samanvertaisia.
Tiedän että lapsi oppii matkimalla esim. vanhempiaan kuinkas muutenkaan mutta jotenkin tuntuu että hänkin voisi keksiä leikkejä ja välistä mennä etunenässä eikä olla aina perästä seurailija.

Teen varmaan kärpäsestä härkäsen mutta onko muilla vastaavia kokemuksia ollut ja onko nämä vain näitä kehitysvaiheita vaiko kenties luonnekysymys.

 

[typy kolme vee ja]

vähän samaa on meillä eli ei oikeen oma-aloitteisesti leikkiryhmässä toimi vaikka ei olekkaan ujo lapsi. Olisko siis kehitysvaiheeseen liittyvä. Kiinnostaisi kuulla kokemuksia/mielipiteitä. Vähän olen ajatellut että kun nykymaailma on mikä on että ei auttaisi jäädä kovasti jäädä jalkoihin.

 

[uppia kiinnostava]

kokemuksia?

 

[Lnesss]

Meidän 3vuotias poika on jopa alkanut jättää ärrää pois puheestaan kun päiväkodin 2 parasta kaveria eivät osaa vielä ärrää sanoa..
Ja meillä siis r on osattu jo pitkään!

Ärsyttävää, en tiiä miten pitäis siihen suhtautua... korjaan kyllä jokaisen väärin sanotun sanan...

 

[jaa-a-a]

En tiedä muuta sanoa, mutta moni lapsi taantuu kun perheeseen tulee vauva tai jos hoitopaikassa on pienempiä lapsia. Tämä on kuitenkin vaaratonta, asiaan kuuluvaa ja menee nopeasti ohi. Olisi kiva saada lisätietoa tästä matkimisjutusta kyllä.

 

[murrimammi]

Kiinnostaisi myös, on varmasti aika yleistä. Saattaa olla hoidossakin esim. huomion hakemista hoitajilta? Eli jos tulee uusi, pienempi lapsi ryhmään niin taantumalla hänen tasolleen oletetaan saavan huomitoa enemmän...?
Googlettamalla ei oikein löytynyt juuri tähän liittyviä artikkeleita oli enemmän ihan vanhemmilta mallioppimista.

 

[Tööttööt]

Varmaan osaltaan myös vaikuttaa lapsen temperamentti. Meillä nimittäin taas saman ikäinen lapsi tuntuu olevan ryhmässään aina se kuka leikin keksii ja vie eteenpäin. Välillä jos meillä on lapsen kaveri kylässä, ohjaan vähän antamaan tilaa toisellekin ja sanon ettei aina voi määrätä mitä toinen tekee jne. Yleensä kyllä muut lapset ovat ihan mielellään mukana leikissä, vaikka ne olisivatkin meidän pojan keksimiä.

Tuosta taantumisesta olen kuullut minäkin.

 

[sofitis]

Leikkiminen vaatii opettelua. Tuon ikäisinä yhdessäleikkiminen vasta oikeastaan alkaa (sitä ennen vain katsottu, matkittu ja leikitty vierekkäin samaa leikkiä), joten ei pidä vaatia liikaa lapselta. 3-vuotiailla leikki sujuu parhaiten juuri silloin, kun yksi määrää mitä leikitään ja muut tottelevat. Jos on kaksi voimakastahtoista, niin leikki ei suju, vaan aikuiset saavat selvitellä riitoja koko ajan.

Uskoisin, että jotkut luonteenpiirteet näkyvät jo nyt. Jos esimerkiksi on tosi hyvä mielikuvitus, lapselle luetaan paljon kirjoja, lapsi on tottunut leikkimään itsekseen jne, niin sellaisesta henkilöstä tulee helposti tässä ikävaiheessa "pomo", joka määrää, koska hän osaa kuljettaa leikkiä eteenpäin. Minusta ei ole mitään pahaa, että näin tapahtuu, jos kaikilla osapuolilla on hauskaa.

Vähän vanhempana tulee sitten se ikävaihe, että neuvotellaan, sovitellaan, tehdään kompromisseja jne, mutta ne eivät kuulu vielä tähän ikävaiheeseen. Myöhemmässä iässä myös korostuu se, että kaikki leikit eivät kiinnostakaan enää, vaan valitaan ne kaverit, jotka tykkäävät leikkiä juuri sitä omaa mielileikkiä. Tähän perustuu juuri se, että esimerkiksi pikkupojat saattavat leikkiä isosiskojensa kanssa kotileikkiä, prinsessaleikkejä jne. Itsekin olen isompien poikaserkkujen kanssa leikkinyt monet kesät sotaa ym. poikien leikkejä, koska tyttöpuolisia ikätovereita ei ollut.

Ihmiset ovat erilaisia eikä pidä huolestua vielä tuossa vaiheessa. Minä itse kyllä korostaisin sitä, että kannattaa antaa lapselle virikkeitä esim. lukemalla eikä pelkästään tv:tä katsomalla. Samoin jos lapsen kanssa aikuinen leikkii, niin kannattaa antaa leikissä tilaa sille, että leikki menee lapsen mukaan eikä niin, että aikuinen käskee ja lapsi tottelee. Tietysti mitä pienemmästä lapsesta on kyse, niin sitä enemmän aikuista tarvitaan, että opettaa sen, miten palikat pinotaan päällekkäin, miten lelut kerätään pois lattialta, mitä lelulla saa tehdä (ei saa hakata esim. tv:tä sillä), mutta ei kuitenkaan saisi estää sitä, etteikö lelulla voi tehdä jotakin muutakin, kuin vain sitä, mihin se on tarkoitettu. Esimerkiksi pikkuautoja voi laittaa nukkumaan nukensänkyyn, eläimille voi tehdä rakennuspalikoista aitauksia ja talleja jne, jolloin lapsi osoittaa luovuutta leikkiessään. Leikki on tapa opetella uutta, kokeilla rajoja ja soveltaa oppimaansa.