Lapsi saa sanella säännöt mummolassa. Ärsyttää...

["mur"]

Pojalla 3,5v on normit säännöt kotona, eli kaikkea ei saa tehdä mitä mieleen juolahtaa, kaikkea ei voi saada mitä haluaa ja sääntöjen rikkomisesta seuraa sopiva rangaistus. Mutta miten tämän homman saisi toimimaan myös mummolassa? Ei vissiin mitenkään.

Isovanhemmat sekä minun että miehen puolelta pitävät poikaamme, joka on lapsenlapsista nuorin, täydessä pumpulissa. Pojan ollessa vierailulla tai silloin tällöin hoidossa, on mummolassa lupa tehdä mitä vaan. Isovanhemmat menevät vaikka solmuun jos poika tahtoo ja lapsi on toden totta huomanut sen, että mummolassa hän on pomo. Lähtevät vaikka hakemaan kaupasta jäätelöä jos poika on sitä vailla! Ja lapsi saa tehdä tietenkin ihan mitä keksii, tutkii kaappeja, mekastaa, kiskoo kukkia kukkapenkistä jne. täysin ilman kieltoja.

Jos olen itse paikalla ja ojennan lasta tai sanelen sääntöjä, puuttuvat isovanhemmat siihen ja lapsi alkaa uhitella minulle kun tietää saavansa taustatukea. Rasittava tilanne ja se jatkuu usein myös kotona kiukutteluna, koska poikaa harmittaa kun minä en anna periksi.

Ymmärrän, että isovanhemmat haluavat hemmotella ja lelliä lapsenlapsiaan, mutta jotain rajaa. Mummolan "säännöt" hankaloittavat kotielämää ja sen sääntöjä. Mitään viisasta neuvoa tähän?

 

["öö"]

Viisaita neuvoja tähän :O
Öh, kuinka usein se lapsi siellä mummolassa sitten on?
Ehkäpä rajoittaisin mummolakäyntejä, mummoilla on oikeus helliä ja lelliä mutta jos lapsi jokapäivä tai kerta viikossakin on mummolassa hoidossa ja sanelee säännöt niin totta hitossa hän testaa myös kotona, joten vähentäkää mummolakäytejä/mummon hoitovuoroja.

 

["vieras"]

Ei neuvoja antaa mutta samantyyppisessä paikassa olleena ( ei ehkä ihan noin kuritonta menoa sallittu mutta passattu piloille ja periksi annettu )voi vaan sanoa; koeta kestää. Mummu ja pappaikäisten ihmisten käytöstä on aika vaikea muuttaa ja välejäkään ei halua rikkoa kinaamisella kasvatuksesta. Omille vanhemmille on kuitenkin helpompaa sanoa suoraan kuin appivanhemmille.

 

["vieras"]

Meillä ainakin on auttanut aika... Mummolassa on sama juttu, lapset saavat tehdä oikeastaan mitä vain ja mummi passaa kaiken valmiiksi nokan eteen. Meidän vanhempien läsnäollessa tämä ei niinkään toimi, koska me puutumme jälkikasvumme touhuun mutta meidän poissaollessamme lapset sanovat, että hyppää ja mummi kysyy vain kuinka korkealle. Siitä en sitten enää vastuuta kanna, kyllä viiden lapsen äidin pitää pystyä puolensa pitämään .

Nyt kun lapset ovat koululaisia, tietävät hyvin, että mummolassa homma toimii toisin kuin kotona. Kiukuttelua aiheesta ei sinänsä ole. Saa vain muistutella taas, että lasten omatkin kädet ja jalat toimivat mainiosti, kun mummolaloman jälkeen kotiin. Tavarat eivät kulkeudu itsestään kaapeista pöytään ja takaisin, eikä astiat mene itsekseen pesukoneeseen...

Enpä jaksa enää tuosta ärsyyntyä.

 

[ei enää]

Meillä miehen vanhemmat yrittivät samaa.
Poika ei halunnut esim. kävellä, niin mummo kantoi joka paikkaan.
Ja paljon muuta.

Kerran sitten päre paloi, kun isovanhemmat tarjosivat jäätelöä ja minä sanoin, että ruoka ensin.
Miehen kanssa lähdettiin saunaan ja kun tultiin saunasta, niin poika istui sohvalla jäätelötuutin kanssa.
Ei tarvinnut edes sanoa mitään, vaan vissiin ilmeestä näkyi, että menivät liian pitkälle.
Sen jälkeen siellä on aina tarjottu ensin ruoka ennen herkkuja.

Minusta sinun kannattaa tehdä selväksi, että vaikka mummolassa on lepsumpaa, niin tietyt perusjutut pitää tehdä niinkuin äiti/isä toivovat.
Muutenhan siitä tulee ihan hulabaloota.

Voimia sinne

 

["kahden äiti"]

Meillä toimitaan näillä säännöillä:
- kotona toimitaan meidän perheen sännöillä
- kylässä isin tai äidin kanssa ollessa toimitaan meidän perheen säännöillä
- kylässä ilman isiä tai äitiä toimitaan kyläpaikan säännöillä, silloinkaan ketään ei saa lyödä, potkia eikä purra, eikä mitään saa rikkoa (muistutetaan siis mennessä, että käyttäytyvät niin, että päästään toistekin kylään)

Pienestä pitäen on kyllä mennyt jakeluun niin lapsille kuin isovanhemmillekin tämä järjestys, eli keskenään ollessaan saavat myös isovanhemmat passata mielensä mukaan, mutta isin ja äidin varpaille ei astuta kun ollaan paikalla.

 

[Anatolia]

Kotona on kodin säännöt.

Päiväkodissa päiväkodin säännöt.

Mummolassa mummolan säännöt.

Tuttavaperheiden luona on omat sääntönsä myös.

Ei joka paikassa pidä samoja sääntöjä olla, eikä olekaan, se olisi sula mahdottomuus. Lapset oppii kyllä tosi nopsaan siihen, että eri paikoissa on eri säännöt

Kuten Kahden äidilläkin, myös meillä on aina ollut niin, että isovanhempien luona ollessa (siis kun lapset on siellä hoidossa tms, ilman meitä vanhempia) isovanhemmat saa vapaasti paapoa lapsia ja antaa näiden elää vaikkapa täysin pellossa, mutta jos minä/mies ollaan paikalla niin meidän määräystemme yli ei kävellä.

 

[ap.]

Tähän asti olen ajatellut että antaa mummojen ja vaarien hössöttää, että se menee ohi, mutta tuntuu vaan pahentuvan.Ei auta sanominen ei... Poika ei ole usein isovanhemmillaan hoidossa, mutta vierailemme koko perhe mummolassa viikottain koska asutaan lähellä. Ja nyt poika on selvästi huomannut tuon, miten helppoa vanhuksia on pompottaa. Osaa oikein sellaisen koiranpentuilmeen kun jotain tahtoo. Ja muuten homma olisikin ehkä ok, mutta tähän liittyy se vanhemmille uhittelu ja nokkailu. Huono käytös siis vanhempia kohtaan ja mielinkielin isovanhempia. Saamme viedä mummolasta kotiin huonotapaisen ja kiukuttelevan lapsen, jonka pää on sekoitettu liialla lepsuilulla.

 

["kahden äiti"]

Juu, kyllä meidänkin lapset ovat yrittäneet kysellä lupia "vanhempien ohi" mummoloissa. Mutta kun jokusen kerran oikein kunnolla jäähytettiin kotoiseen tapaan vanhempien kieltoa vastaan tekemisestä, oppivat niin lapset kuin isovanhemmatkin, että me kuitenkin määrätään. Ja edelleen kyllä sanon anopillekin ihan suoraan, että "nyt ei kyllä enää tarvii yhtään katsoa telkkaria" tai "nyt on tämän päivän herkkukiintiö täysi" tms. Miksi ei voisi sanoa? Voihan asian sanoa noinkin, ettei toista kuitenkaan tarvitse ihan pystyyn haukkua vaan vähän niinkuin "ohjailla", miten haluaa toimittavan.